Kuurinmaan siirtomaat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuurinmaan tukikohtia Gambiassa.

Kuurinmaan siirtomaat olivat Kuurinmaan herttuakunnan kaksi pientä siirtokuntaa. Nykyisen Gambian Kunta Kintehin saarella oli kuurinmaalainen linnoitus ja Länsi-Intian Tobagossa siirtokunta.


Siirtomaiden hankkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuurinmaan herttuakunnan siirtomaat hankki sille sen herttua Jakob Kettler. Hän oli innostunut siirtomaista opiskellessaan Hollannissa.[1] Jakob osti Tobagon saaren 1640-luvulla ja vuonna 1651 James Islandin (nyk. Kuntah Kinteh Island[2]) nykyisestä Gambiasta[3]. Jakob rakennutti Kuurinmaalle myös laivaston, joka käsitti 79 kauppa- ja 59 sotalaivaa. Kaikkiaan laivoissa oli 1 416 tykkiä, jotka valmistettiin Kuurinmaalla, kuten laivatkin.[4]

Gambia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuurinmaalta vietiin Gambiaan suolaa, terästä, paloviinaa ja muuta tavaraa. Sieltä puolestaan saatiin muun muassa norsunluuta ja orjia. Orjat vietiin edelleen Tobagoon, jossa he työskentelivät pääasiassa sokeriplantaaseilla.[5] Kuurinmaa menetti saaren vuonna 1659 hollantilaisille ja kaksi vuotta myöhemmin se siirtyi Englannin omistukseen.

Tobago[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuurinmaalaisten siirtolaisten muistomerkki Great Courland Bay -lahdella Tobagossa.

Tobagon siirtomaahan muutti myös siirtolaisia Kuurinmaalta. Ensimmäiset heistä tulivat Tobagoon vuonna 1653. Heitä oli 212, mutta kaikki kuolivat vuoden kuluessa epäselvissä olosuhteissa. Vuonna 1656 saarelle saapui laiva La Duchesse de Courlandie, jonka mukana oli 120 merimiestä ja 80 siirtolaisperhettä. Neljänä seuraavana vuonna saarelle tuli vielä kahdeksan laivaa ja 700 perhettä. Kuurinmaa menetti siirtomaansa myös Tobagossa 1650-luvun lopussa Pohjan sodan aikana. Kuurinmaan siirtomaakauden jäljiltä Tobagoon jäi kuurinmaalaisia paikannimiä, kuten esimerkiksi saaren suurin joki Courland River, joka laskee lahteen nimeltä Great Courland Bay.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marjo Mela ja Lembit Valba: Latvian historiaa ja kulttuuria. Rozentāls-seura, 2005. ISBN 951-986-71-1-2.
  • Anna Zīgure: Latvian maa ja taivas. Kertomuksia Latvian historiasta ja nykypäivästä. Otava, 2000. ISBN 951-1-15215-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zīgure 2000, s. 78.
  2. Sanna Jawara: Gambia: James Island Renamed 7.2.2013. AllAfrica, allafrica.com, lähteenään The Daily Observer (Banjul). Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  3. Mela ja Valba 2005, s. 69.
  4. Zīgure 2000, s. 85.
  5. a b Zīgure 2000, s. 86.