Lyypekin vapaakaupunki
| Lyypekin vapaakaupunki Freie und Hansestadt Lübeck |
|||
|---|---|---|---|
1226–1937 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto |
– Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtakunnankaupunki (1226–1811) – Saksan liiton jäsen (1815–1866) – Pohjois-Saksan liiton jäsen (1866–1871) – Saksan keisarikunnan osavaltio (1871–1918) – Weimarin tasavallan osavaltio (1919–1933) – Saksan valtakunnan osa (1933–1937) |
||
| Pääkaupunki | Lyypekki | ||
| Väkiluku (1400-luku) | 22 000 | ||
| Uskonnot | luterilaisuus | ||
| Viralliset kielet | saksa | ||
| Edeltäjä | Holsteinin kreivikunta | ||
| Seuraaja | Schleswig-Holsteinin provinssi | ||
.svg)
.svg)
Lyypekin vapaakaupunki (saks. Freie und Hansestadt Lübeck) oli kaupunkivaltio vuosina 1226–1937 alueella, joka kuuluu nykyisin Saksan Schleswig-Holsteinin ja Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltioihin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyypekki oli kuulunut vuosina 1201–1226 Tanskalle, jonka jälkeen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik II teki siitä valtakunnankaupungin. Tällöin Lyypekki oli itsehallinnollinen ja sillä oli omat lakinsa sekä oma perustuslakinsa. Vuonna 1358 Hansaliitto teki Lyypekistä pääkaupunkinsa. 1400-luvun alkuun mennessä Lyypekistä oli tullut Pohjois-Saksan väkiluvultaan suurin kaupunki Kölnin vaaliruhtinaskunnan jälkeen 22 000 asukkaallaan.[1]
Lyypekki oli neutraali kolmikymmenvuotisen sodan aikana, mutta Ranskan vallankumoussotien ja Napoleonin sotien (1792–1815) aikana kaupungin talous tuhoutui, sillä se joutui kilpailevien suurvaltojen taloudellisten paineiden keskelle.[1] Napoleon Bonaparte hajotti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vuonna 1806 ja liitti vuonna 1811 Lyypekin Ranskan ensimmäiseen keisarikuntaan. Lyypekki itsenäistyi vuonna 1813 ja vuonna 1815 Wienin kongressi vahvisti, että Lyypekki oli itsenäinen kaupunkivaltio.[2]
Lyypekki kuului vuosina 1815–1866 Saksan liittoon, vuosina 1866–1871 Pohjois-Saksan liittoon ja vuodesta 1871 Saksan keisarikuntaan. Kaupungin talous elpyi Elbe–Lyypekki-kanavan rakentamisen myötä vuonna 1900.[1]
Vuodesta 1226 kestänyt itsehallinnollinen asema loppui vuonna 1937, kun natsi-Saksa teki Lyypekistä osan Preussia. Toisessa maailmansodassa suuri osa historiallista keskustaa tuhoutui Britannian pommituksissa 28. maaliskuuta 1942, mutta alue entisöintiin sodanjälkeisessä uudelleenrakennuksessa. Sodan jälkeen kaupungin väkiluku kasvoi huomattavasti, kun Neuvostoliiton hyökkäystä paenneet 100 000 saksalaispakolaista saapuivat Lyypekkiin.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||
.svg)
