Lyypekin vapaakaupunki
| Lyypekin vapaa- ja hansakaupunki Freie und Hansestadt Lübeck |
|
|---|---|
1226–1811, 1815–1937 |
|
lippu |
vaakuna |
Lyypekin sijainti Saksan keisarikunnassa vuonna 1871. |
|
| osa | – Pyhää saksalais-roomalaista valtakuntaa (1226–1811; valtakunnankaupunki) – Saksan liittoa (1815–1866; jäsen) – Pohjois-Saksan liittoa (1866–1871; jäsen) – Saksan keisarikuntaa (1871–1918; osavaltio) – Weimarin tasavaltaa (1918–1933; osavaltio) – natsi-Saksaa (1933–1937; osavaltio) |
| Pääkaupunki | Lyypekki |
| Väkiluku (1400-luku) | 22 000 |
| Uskonnot | luterilaisuus |
| Viralliset kielet | saksa |
| Edeltäjä | Holsteinin kreivikunta |
| Seuraaja | Schleswig-Holsteinin provinssi |
Lyypekin vapaa- ja hansakaupunki (saks. Freie und Hansestadt Lübeck) oli kaupunkivaltio vuosina 1226–1937 alueella, joka kuuluu nykyisin Saksan Schleswig-Holsteinin ja Mecklenburg–Etu-Pommerin osavaltioihin.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyypekki oli kuulunut vuosina 1201–1226 Tanskalle, jonka jälkeen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik II teki siitä valtakunnankaupungin. Tällöin Lyypekki oli itsehallinnollinen ja sillä oli omat lakinsa sekä oma perustuslakinsa. Vuonna 1358 Hansaliitto teki Lyypekistä pääkaupunkinsa. 1400-luvun alkuun mennessä Lyypekistä oli tullut Pohjois-Saksan väkiluvultaan suurin kaupunki Kölnin vaaliruhtinaskunnan jälkeen 22 000 asukkaallaan.[1]
Lyypekki oli neutraali kolmikymmenvuotisen sodan aikana, mutta Ranskan vallankumoussotien ja Napoleonin sotien (1792–1815) aikana kaupungin talous tuhoutui, sillä se joutui kilpailevien suurvaltojen taloudellisten paineiden keskelle.[1] Napoleon Bonaparte hajotti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vuonna 1806 ja liitti vuonna 1811 Lyypekin Ranskan ensimmäiseen keisarikuntaan. Lyypekki itsenäistyi vuonna 1813 ja vuonna 1815 Wienin kongressi vahvisti, että Lyypekki oli itsenäinen kaupunkivaltio.[2]
Lyypekki kuului vuosina 1815–1866 Saksan liittoon, vuosina 1866–1871 Pohjois-Saksan liittoon ja vuodesta 1871 Saksan keisarikuntaan. Kaupungin talous elpyi Elbe–Lyypekki-kanavan rakentamisen myötä vuonna 1900.[1]
Vuodesta 1226 kestänyt itsehallinnollinen asema loppui vuonna 1937, kun natsi-Saksa teki Lyypekistä osan Preussia.