Pohjois-Mariaanit
| Pohjois-Mariaanit Northern Mariana Islands Sankattan Siha Na Islas Mariånas |
|
|---|---|
 Lippu |
 Vaakuna |
_(small_islands_magnified).svg) Sijainti |
|
| Hallinto | |
| – hallinnon tyyppi | territorio |
| – hallinnollinen keskus | Capitol Hill, Saipan |
| – Presidentti | Yhdysvaltain presidentti |
| – Kuvernööri | Ralph Torres |
| Pinta-ala | 477 km² |
| Väkiluku (2014) | 51 483[1] |
| – väestötiheys | 168 as./km² |
| Kielet | englanti, tšamorro, karoliini |
| Lyhenteet | |
| – ISO 3166 | MP |
| www.gov.mp | |
Pohjois-Mariaanit (engl. Commonwealth of the Northern Mariana Islands, tšamorroksi Sankattan Siha Na Islas Mariånas) on 15 saaresta koostuva Yhdysvaltain territorio pohjoisella Tyynellä valtamerellä. Se sijaitsee Havaijin ja Filippiinien välillä, matka Havaijille on kolminkertainen matkaan Filippiineille verrattuna.
Pohjois-Mariaanit on yksi viidestä Yhdysvaltain asutusta saarialueesta ja toinen alueista, joilla on Commonwealth-asema; muut saarialueet ovat Guam, Yhdysvaltain Neitsytsaaret, Amerikan Samoa ja Puerto Rico, joista viimeksi mainitulla on myös Commonwealth-asema.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Mariaanit koostuu 15 saaresta tai saariryhmästä, joista merkittävimmät ovat Saipan, Rota ja Tinian. Suurin osa väestöstä asuu Saipanilla.
Saarilla vallitsee trooppinen meri-ilmasto, jota lauhduttavat koillistuulet. Vuodenaikojen lämpötilavaihtelu on pientä, sadekausi kestää heinäkuusta lokakuuhun ja silloin saarilla on usein taifuuneita.
Osalla saarista on aktiivisia tulivuoria, joista korkein sijaitsee Agrihanilla ja on saariston korkein kohta, 965 metriä. Saarilla on kolme päällystettyä ja kolme päällystämätöntä lentokenttää, yksi helikopterikenttä ja yli 350 kilometriä maantietä. Parhaat satamat ovat Saipanilla ja Tinianilla.
Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saipan, Tinian ja Rota ovat omia kuntiaan. Lisäksi Aguijania hallitaan osana Tinianin kuntaa. Muut saaret muodostavat yhdessä pohjoisten saarten kunnan.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portugalilaisen (tosin Espanjan lipun alla purjehtineen) Fernão de Magalhãesin löytäessä Pohjois-Mariaanit ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1521 saaria asutti tšamorrokansa. Vielä 1500-luvun alkupuoliskolla Espanja lähetti saarille katolisia lähetyssaarnaajia. Eräs heistä, Padre Diego Luis de San Vitores, antoi saarille nimen Islas de las Marianas Espanjan kuninkaan Filip IV:n lesken Maria Annan mukaan.
Espanjan–Yhdysvaltain sodan vuoksi Espanja ja Saksan tekivät sopimuksen, jolla Espanja myi Saksalle Mariaanit, Karoliinien saariston ja Palaun vuonna 1899. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Japanista tuli saariston hallitsija Kansainliiton mandaatilla. Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat valtasi saaret japanilaisilta ja sai sodan jälkeen YK:n mandaatin saarten hallintaan. Yhdysvallat käytti saaria pääosin sotilaallisiin tarkoituksiin.
Vuonna 1978 Yhdysvallat teki Pohjois-Mariaanien kanssa sopimuksen poliittisesta unionista, jossa Pohjois-Mariaanit saivat kuvernöörijohtoisen itsehallinnon. Pohjois-Mariaanien asukkaat saivat Yhdysvaltain kansalaisuuden 1986, mutta Yhdysvaltain vaaleissa he eivät saa äänestää.
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Mariaanit ovat poliittisessa unionissa Yhdysvaltain kanssa. Sillä on merkittävä päätösvalta sisäisissä asioissaan, ulkopolitiikasta ja puolustuksesta vastaa Yhdysvallat. Saarilla on edustajansa myös Yhdysvaltain edustajainhuoneessa, mutta tällä ei ole siellä äänioikeutta.[2] Vuodesta 2009 lähtien edustajana on toiminut Gregorio Sablan.[3]
Toimeenpanovalta saarten itsehallinnossa on kuvernöörillä ja varakuvernöörillä, jotka molemmat palvelevat neljän vuoden kaudet. Lainsäädäntävalta kuuluu kaksikamariselle parlamentille, jonka osat ovat yhdeksänjäseninen senaatti ja 18-jäseninen edustajainhuone. Edustajainhuoneen jäsenistä 16 valitaan Saipanilta, yksi Rotalta ja yhteensä yksi Tinianilta ja Aguijanilta. Saarilla on myös oma oikeuslaitos, joka vastaa sen sisäisistä ongelmista elleivät ne koske Yhdysvaltain liittovaltion lakeja, jolloin saarten korkeimman oikeuden päätöksistä voi valittaa Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen.
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Mariaanien tärkein luonnonvara on kalastus. Noin viidesosa pinta-alasta on viljelykelpoista, kymmenesosa on pysyvää laidunmaata. Suurin osa Tinianin saaresta on varattu Yhdysvaltain sotilaskäyttöön. Merkittävin elinkeino on matkailu, se työllistää puolet työvoimasta. Merkittävin vientituote on tekstiilit. Yhdysvaltain taloudellinen tuki on saarille erittäin tärkeää.
Pohjois-Mariaanit on Yhdysvaltojen kansallisen vähimmäispalkkalainsäädännön ulkopuolella.[4]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurimmat väestöryhmät ovat tšamorrot, karoliinit ja muut mikronesialaiset. Lisäksi merkittäviä ryhmiä ovat valkoihoiset, japanilaiset, kiinalaiset ja korealaiset. Merkittävin uskonto on kristinusko, erityisesti katolisuus, mutta perinteisiä uskontojakin harjoitetaan.
Tärkeimmät kielet ovat englanti, tšamorro ja karoliini. Englantia puhuu kotonaan 14 % väestöstä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Northern Marina Islands The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ Member FAQ 2: What are Delegates and the Resident Commissioner? Yhdysvaltain edustajainhuone. Viitattu 17.1.2018.
- ↑ Full Biography Congressman Gregorio Kilili Camacho Sablan. 2022. Arkistoitu 20.12.2022. Viitattu 20.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Puerto Rico hurt most by the federal minimum wage Washington Examiner. 9.7.2015. Viitattu 8.8.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjois-Mariaanit Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||||||
.svg)