Siirry sisältöön

Pohjois-Mariaanit

Muokkaa linkkejä
Wikipediasta
Pohjois-Mariaanit
Commonwealth of the Northern Mariana Islands
Sankattan Siha Na Islas Mariånas
Commonwealth Téél Falúw kka Efáng llól Marianas
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Sijainti
Sijainti
Valtio  Yhdysvallat
Hallinto
 – hallinnon tyyppi territorio
 – hallinnollinen keskus Saipan
 – Kuvernööri Arnold Palacios
Pinta-ala 477 km²
Väkiluku (2020) 47 329
 – väestötiheys 99,2 as./km²
Kielet englanti, tšamorro, karoliini
BKT (2020) 858 milj. $
 – asukasta kohti 17 302 $
Lyhenteet
 – ISO 3166 MP
www.gov.mp

Pohjois-Mariaanit (engl. Commonwealth of the Northern Mariana Islands, tšamorroksi Sankattan Siha Na Islas Mariånas, karoliiniksi Commonwealth Téél Falúw kka Efáng llól Marianas) on 15 saaresta koostuva Yhdysvaltain territorio pohjoisella Tyynellä valtamerellä. Se sijaitsee Havaijin ja Filippiinien välillä, matka Havaijille on kolminkertainen matkaan Filippiineille verrattuna.

Pohjois-Mariaanit on yksi viidestä Yhdysvaltain asutusta erillisalueesta; muut niistä ovat Guam, Yhdysvaltain Neitsytsaaret, Amerikan Samoa ja Puerto Rico, joista viimeksi mainitulla on myös Commonwealth-titteliä nimessään, millä ei tosin ole mitään vaikutusta esimerkiksi alueen lakeihin.[1]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti ja geologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Mariaanien kartta.

Pohjois-Mariaanit on 477 neliökilometrin laajuinen ja 483 kilometriä pitkä saariketju, joka koostuu 14 saaresta tai saariryhmästä.[2] Maariaanien saaristoon kuuluu lisäksi Guam.[3] Mariaanien saarikaari jatkuu pohjoiseen, ja se muodostaa vulkaanisen kaaren Ogaawara- ja Izusaarten kanssa. Etelässä Guam on Mariaanien saarten jatkumoa.[2]

Pohjois-Mariaanien neljä eteläisintä saarta, Farallon de Medinilla, Saipan, Tinian ja Aguijan ovat matalia kalkkikivisaaria, jotka lepäävät vanhan tulivuoren päällä. Pohjoisemmat saaret ovat edelleen tuliperäisiä, ja niistä kuusi eli Pagan, Agrihan, Asuncion, Farallon de Pajaros, Guguan ja Anatahan ovat olleet aktiviisia myös historiallisella aikana. Agrihan on saarten korkein huippu, ja se on 965 metriä korkea.[4][2] Saarista Zealandia Bankin asema saarena on kyseenalainen, koska saaren huipusta merenpinnan yläpuolella on vain metri ja sekin vain laskuveden aikana.[5]

Mariaanit sijaitsevat alityöntövyöhykkellä, jossa Tyynenmeren laatta työntyy Filippiinien laatan alle Mariaanien haudassa. Syvänmeren hauta sijaitsee noin 200 kilometriä itään saaristosta. Saarten länsipuoli kuuluu Filippiinienmeren alueeseen.[2]

Saaret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarilla vallitsee trooppinen meri-ilmasto, jota lauhduttavat koillispasaatituulet. Vuodenaikojen lämpötilavaihtelu on pientä, ja vuoden keskilämpötila on 29 astetta.[3] Sadanta on Saipanilla 1 800 millimetriä vuodessa. Pohjoisimmat saaret ovat selvästi kuivempia.[4] Taifuunit ovat yleisiä elokuun ja marraskuun välisellä aikana, ja ne voivat iskeä saarille rajustikin. Esimerkiksi taifuuni Yutu aiheutti vuonna 2018 laajoja tuhoja Saipanilla ja Tinianilla.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria ja eurooppalaiskohtaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkois-Aasian saarilta tulleet ihmiset asuttivat Pohjois-Mariaanit yli 3 500 vuotta sitten. Chalan Piaosta Saipanilta löydetyt ruukut ovat läheistä sukua filippiiniläiselle keramiikalle.[6] Myöhemmin saarille saapui uusi muuttoaalto Karoliineilta.[7]

Portugalilainen mutta Espanjan lipun alla purjehtinyt Fernão de Magalhães näki 6. maaliskuuta 1521 ensimmäisenä eurooppalaisena Mariaanit.[8] Ei ole varmuutta, millä saarilla Magalhães vieraili, mutta hän kuitenkin antoi saarille nimen ”Ladrones” eli ”Varkaat”. Muutama saarelainen oli vienyt yhden retkikunnan aluksen perästä pienen jollan.[6] Saaria asutti tuolloin tšamorrokansa.[8]

Espanjan ja Saksan siirtomaana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miguel López de Legazpi saapui 1565 Guamiin ja julisti kaikki Mariaanit Espanjalle kuuluviksi. Espanja ei kuitenkaan asuttanut saaria, ja seuraava eurooppalainen oli 1588 saarilla vieraillut englantilainen seikkailija Thomas Cavendish. Espanja kolonisoi Mariaanit pysyvästi 1668, kun pappi Diego Luis de San Vitoresin mukana tuli muita pappeja, maallikoja, naisia ja muutamia filippiniläisiä sotilaita. Hän nimesi saaret Mariaaneiksi retken rajoittajan kuningatar Maria Annan mukaan.[6]

Espanjalaiset perustivat siirtokuntaansa kirkkoja ja uskonnollisia kouluja, mitä saarelaiset vastustivat kapinoimalla. Espanjalaiset vastasivat ja siirsivät saarelaiset erilliskyliin. Iso osa asukkaista kuoli pakkosiirroissa ja sairauksien leviämisen seurauksena. José de Quiroga y Losada toimi 1680–1696 Mariaanien kuvernöörinä, ja hän alisti saarelaiset Tšamorrosodissa valtaansa. Monet pakenivat kukkukoille, ja Saipanin ja Rotan asukkaat siirrettiin Guamille. Tšamorrot joutuivat lopulta tunnustamaan Espanjan kuninkaan vallan ja hyväksyä espanjalaiset tavat.[6]

Espanja luopui vuonna 1899 kaikista Oseanian omistuksistaan. Muut eurooppalaiset suurvallat olivat jo hetken havitelleet Mariaaneja, ja Espanjan–Yhdysvaltain sodan vuoksi Espanja ja Saksan tekivät sopimuksen, jolla Espanja myi Saksalle Mariaanit, Karoliinien saariston ja Palaun vuonna 1899. George Deweyn johtamat joukot olviat edellisenä vuonna vallanneet Espanjalta Guamin saaren.[9][6]

Sota-ajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksa perusti Saipanille hallintokeskuksensa. Guam ja Pohjois-Mariaanit alkoivat eriytyä, kun Guamia hallitsi Yhdysvallat. Saksa perusti Pohjois-Mariaaneille plantaaseja, ja erityisesti kopran tuotanto kiinnosti. Japani valloitti ensimmäisessä maailmansodassa Pohjois-Mariaanit sekä ison osan Mikronesiaa. Japani sai ne sodan jälkeen virallisesti haltuunsa Eteläisen Tyynenmeren mandaattialueena. Japanin valta oli suoraa, ja saaria pyrittiin japanilaistamaan. Saarilla kuitenkin edistettiin myös terveydenhuoltoa, ja Japani perusti isoa sokeriruokoplantaaseja ja -jalostamoja.[6]

Japani valtasi toisessa maailmansodassa myös Guamin ja teki sen jälkeen Mariaaneista itään ja etelään suuntautuneiden iskujensa tukikohdan. Yhdysvaltain johtamat liittoutuneet valtasivat kesä–heinäkuussa 1944 taisteluissa Saipanin, Tinianin ja Guamin. Yhdysvallat käytti saaria pommikoneiden tukikohtana, ja Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset suoritettiin Tinianilta.[6]

Yhdysvaltojen osana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen maailmansota raunioitti pahoin Pohjois-Mariaanine taloutta. Yhdysvallat sai vastuulleen Pohjois-Mariaanit osana Tyynenmeren saarten huoltohallintoaluetta. Se oli alkujaan Yhdysvaltain merivoimien alaisuudessa, mutta 1951 se siirtyi sisäministeriölle.[6]

Vuonna 1978 Yhdysvallat teki Pohjois-Mariaanien kanssa sopimuksen poliittisesta unionista, jossa Pohjois-Mariaanit saivat kuvernöörijohtoisen itsehallinnon. Samana vuonna muualla huoltohallintoalueella järjestettiin kansanäänestys uudesta perustuslaista, mutta koska Pohjois-Mariaaneja hallinnoitiin erillään muusta huoltohallintoalueesta, siellä ei järjestetty kansanäänestystä.[10] Pohjois-Mariaanien asukkaat saivat samalla Yhdysvaltain kansalaisuuden.

Huoltohallintoalue lakkautettiin virallisesti 4. marraskuuta 1986. Samalla Pohjois-Mariaanien unionisopimus Yhdysvaltain kanssa astui voimaan. Sisäministeriön saariasioiden virasto sai vastuulleen liittovaltion varojen käytön Pohjois-Mariaaneilla. Saarivaltio pääsi vuonna 2008 ensimmäisen kerran valitsemaan edustajan Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen.[6]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Mariaanit ovat poliittisessa unionissa Yhdysvaltain kanssa. Sillä on merkittävä päätösvalta sisäisissä asioissaan, mutta ulkopolitiikasta ja puolustuksesta vastaa Yhdysvallat. Saarilla on edustajansa myös Yhdysvaltain edustajainhuoneessa, mutta tällä ei ole siellä äänioikeutta.[11] Tammikuussa 2025 Pohjois-Mariaanien edustajana aloitti Kimberlyn King-Hinds.[12]

Territorio on poliittiselta statukseltaan organized ja unincorporated. Sillä on siis Yhdysvaltain kongressin säätämän lain nojalla oikeus autonomiaan, mutta Yhdysvallat voi kongressin päätöksellä tunnustaa maan itsenäisyyden tai siirtää suvereniteetin toiselle valtiolle, koska territorio on unincorporated.[13][14][15]

Toimeenpanovalta saarten itsehallinnossa on kuvernöörillä ja varakuvernöörillä, jotka molemmat palvelevat neljän vuoden kaudet.[16] Kuvernöörin tehtävässä tammikuussa 2023 aloitti Arnold Palacios.[17] Lainsäädäntävalta kuuluu kaksikamariselle parlamentille, jonka osat ovat yhdeksänjäseninen senaatti ja 20-jäseninen edustajainhuone.[16][18]

Pohjois-Mariaaneilla pätee yhdysvaltalainen lainsäädäntö. Poikkeuksena on tulli- ja jotkin verotusasiat.[19] Saarilla on oma oikeuslaitos, joka vastaa sen sisäisistä ongelmista elleivät ne koske Yhdysvaltain liittovaltion lakeja, jolloin saarten korkeimman oikeuden päätöksistä voi valittaa Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen.

Pohjois-Mariaanit liittyi vuonna 1983 Tyynenmeren yhteisön jäseneksi.[13]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Mariaanien talous perustuu matkailulle, ja maan talous kärsi pahoin koronapandemian seurauksena. Vuonna 2019 maassa vieraili lähes 500 000 ihmistä. Vuonna 2021 vierailijoita oli vain 12 700, ja vuonna 2024 vierailijoiden määrä oli kasvanut taas yli 220 000. Pandemian aikana Pohjois-Mariaanien valtiontalous pyöri oikeastaan liittovaltion tuen avulla, ja maassa on arvioitu, että hotelliala tarvisi noin 500 000 matkailijaa vuosittain.[20]

Pohjois-Mariaanit tukeutuvat pitkälti tuontitavaraan, ja noin 90 prosenttia kaikesta marketeissa myytävästä tavarasta joudutaan tuomaan. Maanviljely ja kalastus ovat myös pienimuotoisia, vaikka hedelmiä, vihanneksia, kalaa ja lihaa on kausittain myytävänä. Vihannekset ja melonit ovat keskeisimmät maataloustuotteet.[21]

Pohjois-Mariaanien työvoimasta yli puolet on melkein koko 2000-luvun ollut ulkomaalaisia. Vuonna 2019 yhdysvaltalaisten osuus nousi 56 prosenttiin; osittain siksi, että pysyvän oleskeluluvan haltijat laskettiin myös mukaan yhdysvaltalaisiksi. Ulkomaalaisen työvoiman tarve on vaihdellut Pohjois-Mariaaneilla kuitenkin huomattavasti. Ulkomaalaisia tuli 2000-vuosikymmenen puolivälissä erityisesti työskentelemään vaateteollisuuden pariin. Vuonna 2005 työvoimasta 75 prosenttia oli ulkomaalaisia.[22] Vaateteollisuus kuitenkin kuoli nopeasti, mutta alalla oli pahimmillaan lähes 30 000 ihmiskaupan uhria työvoimassa. Tapauksista nostettiin myös useita oikeusjuttuja.[23] Vuonna 2022 eniten työllistävin ala oli majoitus- ja ruokapalvelut. Sitä seurasivat vähittäiskauppa, terveydenhuolto, hallinto ja rakennusteollisuus.[24]

Pohjois-Mariaanit liittyi 2007 Yhdysvaltojen vähimmäispalkkalainsäädäntöön, ja vuonna 2018 siirtymäajan jälkeen lain mukainen vähimmäispalkka on sama kuin liittovaltiossa.[22] Pohjois-Mariaanien virallinen valuutta on Yhdysvaltain dollari. Vuonna 2020 territorion bruttokansantuote oli kokonaisuudessaan 858 000 000 dollaria ja asukasta kohden oli 17 302 dollaria.[25]

Pohjois-Mariaaneilla ei juurikaan ole julkista liikennettä, mutta sukkulabusseja kulkee jonkin verran. Saarten välillä kuljetaan pääosin lentokoneella. Laivoja käytetään myäs rahtiin. Saipanin kansainvälisen lentoaseman lisäksi myös Rotalla ja Tinianilla on pienemmät lentoasemat. Saipanilla on myös suurin satama.[26]

Pohjois-Mariaanien sähkö tuotetaan pääosin viidellä dieselöljyllä toimivalla voimalaitoksella. Niistä kolme on Saipanilla. Rotalla ja Tinianilla on molemmilla yksi voimalaitos. Saarilla on myös jonkun verran aurinko- ja tuulivoimaloita.[3]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Mariaanien asukasluku vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan oli 47 329.[27] Asukasluku on pudonnut vuodesta 2000 selvästi. Vuoteen 2000 asti väestönkasvu oli positiivista, ja tuolloin saarilla asui 69 221 ihmistä. Asukasluku vuoden 2010 väestönlaskennassa oli enää 53 833. Asukasluvun vähentyminen 2000-luvun alussa aiheutui piktälti mattotehtaiden sulkemisesta ja vierastyöläisten määrän vähentymisestä. Kiinalaisia vuonna 2000 oli 15 600, kun vuonna 2010 niitä oli enää 3 400.[28]

Pohjois-Mariaanien alkuperäisasukkaat ovat mikronesialaisia, ja varhaisten muuttajien jälkeläiset ovat tšamorroja.[29] Tšamorroja vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan saarilla asui yli 12 000 eli noin neljännes. Filippiiniläisten osuus oli 32,7 prosenttia (melkein 15 500). Pienempiä osuuksia oli kiinalaisia (3 270), karoliineja (2 271), chuukilaisia (1 403) ja korealaisia (1 269).[30] Asukkaista 54,6 prosenttia on syntynyt Pohjois-Mariaaneilla. Filippiineillä syntyneitä on 23,7 prosenttia.[31] Saarilla syntyvät henkilöt ovat syntyperäisiä Yhdysvaltain kansalaisia, mutta koska alue on territorio, sen asukkaat eivät saa äänestää Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.[7]

Pohjois-Mariaanien merkittävin uskonto on kristinusko, erityisesti katolisuus, mutta myös muitakin uskontoja harjoitetaan.[29] Vuonna 2010 territorion asukkaista 10 % oli uskonnoltaan buddhalaisia.[32] Tärkeimmät kielet ovat englanti, tšamorro ja karoliini.[7]

Kouluissa noudatetaan amerikkalaista järjestelmää ja opetuskieli on pääsääntöisesti englanti.[15] Jokaisella asutulla saarella on peruskoulu ja sairaala, ja koulunkäynti on pakollista 6–16 vuoden iässä. Saipanilla on sekä julkisia että kirkkojen toisen asteen oppilaitoksia. Northern Marianas College perustettiin 1981, ja monet opiskelevat korkeakoulun ulkomailla, erityisesti Guamin tai Havaijin yliopistoissa.[16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Wells, Sarah & Davis, Charles R.: What states are commonwealths? Here are the 4 in the US, plus other commonwealth territories Business Insider. 24.2.2023. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Northern Mariana Islands PacIOOS. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Northern Mariana Islands: Profile Analysis 17.4.2025. U.S. Energy Information Administration. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
  4. ↑ a b Ballendorf & Foster: Northern Mariana Islands: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Zealandia Bank U.S. Geological Survey. 2024. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i Ballendorf & Foster: Northern Mariana Islands: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.7.2025. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Northern Mariana Islands profile BBC News. 15.2.2012. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b Carlos Madrid: Ferdinand Magellan Guampedia. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Don Farrell: Partition of the Marianas Guampedia. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Report of the United Nations Visiting Mission to observe the referendum in the Trust Territory of the Pacific Islands, 1978 (s. 3) United Nations Digital Library. 1979. Viitattu 9.7.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Member FAQ 2: What are Delegates and the Resident Commissioner? Yhdysvaltain edustajainhuone. Viitattu 17.1.2018.
  12. ↑ Delegate Kimberlyn King-Hinds Congress.gov. Viitattu 10.7.2025. (englanniksi)
  13. ↑ a b Northern Mariana Islands The Pacific Community. 2024. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  14. ↑ What are US Territories? Asia Matters for America. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  15. ↑ a b Northern Mariana Islands (Commonwealth of the) American Association of Collegiate Registrars and Admissions Officers. 2024. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Ballendorf & Foster: Northern Mariana Islands: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.7.2025. (englanniksi)
  17. ↑ he Honorable Arnold I. Palacios Office of Governor. Viitattu 10.7.2025. (englanniksi)
  18. ↑ About CNMI Commonwealth Economic Development Authority. Viitattu 16.7.2025. (englanniksi)
  19. ↑ Northern Mariana Islands The World Factbook. 7.7.2025. CIA. Arkistoitu 13.3.2024. Viitattu 16.7.2025. (englanniksi)
  20. ↑ Jayvee Vallejera: GAO: CNMI stuck in fiscal quagmire Pacific Island Times. Viitattu 16.7.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Bea Cabrera: Food security, challenges and opportunities: CNMI begins exploring plans to enhance farming and fish 6.9.2020. Pacific Island Times. Viitattu 18.7.2025. (englanniksi)
  22. ↑ a b Recent Workforce Trends and Wage Distribution (PDF) 2/2022. United States Government Accountability Office. Viitattu 20.7.2025. (englanniksi)
  23. ↑ Aaron Halegua: Labour exploitation in Saipan (again): what difference does 20 years make? 17.7.2019. Business & Human Rights Resource Centre. Viitattu 20.7.2025. (englanniksi)
  24. ↑ 2022 Economic Census Snapshot (PDF) U.S. Census Bureau. Viitattu 20.7.2025. (englanniksi)
  25. ↑ Northern Mariana Islands World Bank Open Data. 2024. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
  26. ↑ Ballendorf & Foster: Northern Mariana Islands: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.7.2025. (englanniksi)
  27. ↑ 2020 Census Population of the Commonwealth of the Northern Mariana Islands: Municipality and Village (PDF) U.S. Census Bureau. Viitattu 14.7.2025. (englanniksi)
  28. ↑ 2015 Commonwealth of the Northern Marianas Islands Statistical Yearbook, s. 1–2.
  29. ↑ a b Ballendorf & Foster: Northern Mariana Islands: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.7.2025. (englanniksi)
  30. ↑ General Demographic Characteristics U.S. Census Bureau. Viitattu 14.7.2025. (englanniksi)
  31. ↑ Selected Social Characteristics U.S. Census Bureau. Viitattu 14.7.2025. (englanniksi)
  32. ↑ Northern Mariana Islands Pew Research Center. Arkistoitu 2019. Viitattu 17.1.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Mariaanien saaret
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pohjois-Mariaanit&oldid=23871523”