Tämä on suositeltu artikkeli.

Tuvalu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.

Tuvalu
Tuvalun lippu Tuvalun vaakuna
lippu vaakuna

Tuvalu kartalla
Tuvalu kartalla

Valtiomuoto parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Monarkki
Kenraalikuvernööri
Pääministeri
Elisabet II
Iakoba Italeli
Enele Sopoaga
Pääkaupunki Funafuti (tärkein atolli), Fongafale (tärkein saari), Vaiaku (tärkein kylä)
8°31′16″S, 179°11′54″E
Muita kaupunkeja -
Pinta-ala
– yhteensä 26[1] km² (sijalla 236)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2016) 11 192[2] (sijalla 223)
– väestötiheys 414,7 / km²
– väestönkasvu 0,8[2] % (2016)
Viralliset kielet tuvalu ja englanti
Valuutta Tuvalun dollari
Australian dollari (AUD)
BKT
– yhteensä 40 milj. USD (PPP)[1] (sijalla 225)
– per asukas 3 500 USD
HDI (ei laskettu) ei laskettu (sijalla ei laskettu)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 16,6[1] %
– teollisuus 27,2[1] %
– palvelut 56,2[1] %
Aikavyöhyke UTC+12
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta

1. lokakuuta 1978
Lyhenne TV
– ajoneuvot: TUV
– lentokoneet: T2
Kansainvälinen
suuntanumero
+688
Motto Tuvalu mo te Atua
(Tuvalu Jumalan puolesta)
Kansallislaulu Tuvalu mo te Atua

Tuvalu on Kansainyhteisöön kuuluva Tyynellämerellä sijaitseva saarivaltio ja perustuslaillinen monarkia. Se kuuluu maailman pienimpiin maihin. Pinta-alaltaan se on maailman neljänneksi pienin valtio. Asukkaita Tuvalulla on 11 192, ja itsenäisistä valtioista vain Vatikaanissa ja Naurulla on vähemmän asukkaita. Näiden kahden lisäksi vain Monaco on pinta-alaltaan Tuvalua pienempi. Sen lähimmät naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Wallis ja Futuna (Ranska) sekä Tokelau (Uusi-Seelanti). Tuvaluun kuuluu yhdeksän atollia, joissa on yhteensä 129 saarta. Maan hallinnollinen keskus on Funafutin atollilla. Tuvalun korkein kohta on vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, joten ilmaston lämpenemisestä johtuva merenpinnan nousu on suuri uhka koko valtion olemassaololle.

Tuvalu asutettiin noin ajanlaskun alun aikaan, ja saarten ensimmäiset asukkaat tulivat lähinnä Samoalta. Ensimmäinen eurooppalainen, joka saapui Tuvalulle, oli espanjalainen Álvaro de Mendaña de Neira, joka näki Nuin saaren vuonna 1568. Myöhemmin eurooppalaiset alkoivat kutsua saaria Ellicesaariksi, ja vuonna 1892 saaret liitettiin Britannian Gilbert- ja Ellicesaarten protektoraattiin. Vuonna 1975 se erosi omaksi siirtokunnakseen nimellä Tuvalu, ja kaksi vuotta myöhemmin se itsenäistyi. Vuonna 2000 Tuvalu liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin saatuaan lisätuloja .tv-verkkotunnuksen vuokraamisesta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun saaret sijaitsevat noin 4 000 kilometriä Australiasta koilliseen. Ne ovat suunnilleen puolessavälissä Havaijilta Australiaan. Saarten pinta-ala on yhteensä 26 neliökilometriä. Rantaviivaa Tuvalulla on 24 kilometriä.[1] Pinta-alaltaan Tuvalu on Vatikaanin, Monacon ja Naurun jälkeen maailman neljänneksi pienin itsenäinen valtio. Maan korkein kohta on nimeämätön paikka, joka sijaitsee viisi metriä merenpinnan yläpuolella.[1] Tuvalulla ei ole jokia, eikä pohjavesi kelpaa juotavaksi. Juomavesi saadaan sadevedestä ja enenevässä määrin poistamalla suola merivedestä.[3]

Tuvalun naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Ranskalle kuuluva Wallis ja Futuna sekä Uudelle-Seelannille kuuluva Tokelau. Tuvalu sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella. Kansainvälinen päivämääräraja kulkee Tuvalun alueen kautta, mutta kaikki yhdeksän atollia sijaitsevat sen länsipuolella.[1] Niutaolla on suolapitoinen järvi.[4]

Tuvaluun kuuluu yhdeksän asutettua atollia ja riuttasaarta. Funafuti, Nukufetau, Nui ja Nanumea koostuvat suuresta laguunista, jota ympäröi koralliriutta. Nanumaga, Niulakita, Niutao ja Vaitupu ovat puolestaan yksittäisiä korallisaaria.[5] Yhteensä Tuvalulla on 129 saarta. Jokaista saarta ympäröi koralliriutta, ja jokaisella saarella on laguuni, joka on Funafutilla, Nanumealla, Nuilla, Nukufetaulla ja Nukulaelaella yhteydessä mereen.[6]

Tuvalulla ei ole hallinnollisia alueita. Valtion pääkaupungiksi ilmoitetaan lähteestä riippuen joko Funafuti (tärkein atolli), Fongafale (tärkein saari) tai Vaiaku (tärkein kylä). Kaikki hallinnolliset rakennukset sijaitsevat Vaiakussa.[1] Tuvalun nimi tulee kahdeksasta alkujaan asutusta atollista, sillä Tuvalu tarkoittaa tuvaluksi ”kahdeksaa saarta”.[7]

Funafutin länsiosissa sijaitsee 33 neliökilometrin suuruinen Funafutin merensuojelualue, jonka alueella on kuusi asumatonta luotoa ja noin 20 prosenttia Funafutin riutoista.[8]

Ilmasto ja merenpinnan nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranta Funafuti-atollilla aurinkoisena päivänä.

Tuvalu sijaitsee kuumalla ja kostealla trooppisella vyöhykkeellä. Kuivakausi on toukokuusta lokakuulle ja sadekausi marraskuusta huhtikuulle.[5]

Vuoden keskilämpötila on noin 30 °C. Lämpötilan vaihtelu on pientä, vaikka sää onkin maaliskuusta lokakuulle keskimäärin hieman viileämpi.[3] Funafutin ja muiden eteläisten saarten sadanta on noin 3 400 millimetriä, kun se Nanumealla ja muilla pohjoisilla saarilla on noin 2 900 millimetriä.[5] Taifuunit ovat Tuvalulla harvinaisia, sillä saaret sijaitsevat niiden pääasiallisen esiintymisalueen ulkopuolella. Vakavia taifuuneja on saarille iskenyt vuosina 1894, 1972 ja 1990.[3]

Koska Tuvalu sijaitsee korkeimmillaankin vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, saaret ovat merenpinnan nousun takia uhassa joutua kokonaisuudessaan veden alle. Tuvalulla tehtyjen mittausten mukaan merenpinta alueella on noussut 2000-luvulla viisi millimetriä vuodessa. Tropiikin merien lämpölaajenemisen takia merenpinta on noussut kolme millimetriä maapallon keskiarvoa enemmän. Sen lisäksi, että nouseva meri peittää osia atolleista, se lisää eroosiota ja huokoiseen maahan imeytyvä merivesi pilaa maanviljelysmaata.[9] On arvioitu, että merenpinta nousee jopa metrin vuoteen 2100 mennessä, jolloin Tuvalu olisi asuinkelvoton.[10]

Eläimistö ja kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalulla elää luonnossa muun muassa rottia, kilpikonnia, lintuja, hyönteisiä, sammakkoja, taskurapuja ja sisiliskoja. Tuvalua ympäröivän merialueen kalakanta on runsas, siihen kuuluu yli 350 lajia. Alkuperäisiä lintulajeja on 38, sen sijaan alkuperäisiä maanisäkkäitä ei ole.[11]

Tuvalun ainoa nisäkäslajit ovat koira ja kissa, sika ja rotta.[12], ja niitä kuten sikoja ja siipikarjaatuotiin Tuvalulle 1800-luvulla ulkomailta. Siat ovat yleisiä, ja vuonna 2007 niitä laskettiin olevan saarilla yhteensä noin 13 600. Tuvalulle on myös tuotu Fidžiltä vuohia.[13]

Kookospalmut muodostavat suuren osan saarten kasvillisuudesta. Niiden aluskasvillisuudesta papujen sukulainen Vigna marina ja mykerökukkaiset Scaevola-suvun kasvit sopivat rehuksi, ja paikoin vuohet ovat syöneet ne kokonaan. Saarella kasvaa myös leipäpuita, joiden lehdet kelpaavat myös rehuksi.[13] Mangrovea esiintyy hiukan viidellä saarella, yhteensä noin 40 hehtaaria.[14] Kaikkiaan Tuvalulla kasvaa noin 200 kasvilajia, joista noin 50 lajia lukuun ottamatta muut ovat tulokaslajeja.[11] Monet puulajit, joita on perinteisesti käytetty esimerkiksi kanoottien rakentamiseen, ovat harvinaistumassa.[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tuvalun historia

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalu asutettiin ensimmäisellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua. Alkuperäisten asukkaiden uskotaan tulleen suurimmilta osin Samoalta, mutta myös Tongalta ja Uvealta. Nuin atollin asukkaat tulivat kuitenkin Kiribatilta, mistä on merkkinä muun muassa siellä puhuttu kiribatin kieli.[16] Tuvalun varhaisen historian aikana kullakin saarella oli oma johtaja aliki.[17]

Eurooppalaisista ensimmäisenä Tuvalulle saapui espanjalainen Álvaro de Mendaña de Neira 16. tammikuuta 1568, jolloin hän näki Nuin saaren Capitana-laivalta. Toisella matkallaan Mendaña de Neir löysi Niulakitan 29. elokuuta 1595. Tämän jälkeen eurooppalaiset eivät käyneet Tuvalulla lähes kahteensataan vuoteen, kunnes espanjalainen Francisco Antonio Mourelle kävi saarilla vuonna 1781. Hän löysi ensimmäisenä eurooppalaisena Nanumangan atollin. Kapteeni Arent de Peyster löysi vuonna 1819 Funafutin ja Nukufetaun atollit. Hän nimesi Funafutin Edward Ellicen mukaan Ellicen ryhmäksi. Myöhemmin A. G. Findlay alkoi käyttää koko saariryhmästä nimeä Ellicesaaret. Viimeisinä saarina löytyivät vuonna 1821 Nukulaelae ja vuonna 1825 Niutao sekä Vaitupu.[16]

Vuosina 1850–1875 eurooppalaiset veivät saarilta orjia plantaaseille Fidžiin ja Queenslandiin. Saarten asukaslukua pienensivät radikaalisti myös eurooppalaisten tuomat taudit. Perulaiset orjakauppiaat veivät vuonna 1863 Perun guanokaivoksille noin 400 tuvalulaista, lähinnä Funafutilta ja Nukulaelaelta, joiden asukkaista kaksi kolmasosaa kaapattiin.[18] Tuvalulaisten käännyttäminen kristityiksi aloitettiin 1800-luvun lopulla. Vuonna 1861 Nukulaelaen atollille ajautui Manihikiltä Cookinsaarilta Lontoon lähetysseuran kannattajia. Vuonna 1865 saarille lähetettiin samoalaisia pappeja. Tuvalulaiset omaksuivat uuden uskonnon nopeasti. Kristinusko on siitä lähtien ollut Tuvalun valtauskonto.[16]

Alfred T. Agaten piirtämä tuvalulainen mies perinteisessä asussa (1841).

Tuvalulle tuli myös kauppiaita. Yksi heistä oli myöhemmin kirjailijana tunnetuksi tullut australialainen Louis Becke, joka piti kauppaa Nukufetaulla helmikuusta 1881 lähtien. 1890-luvun lopulta lähtien Tuvalulla kävi useita koralliatollien muodostumista tutkineita retkikuntia. Yhtä retkistä johti Sydneyn yliopiston geologian professori Edgeworth David. Hänen vaimonsa kirjoitti myöhemmin kokemuksistaan kirjan Funafuti, or Three Months on a Coral Island.[19][16]

Vuonna 1892 nykyinen Tuvalu liitettiin perustettuun Yhdistyneen kuningaskunnan Gilbert- ja Ellicesaarten protektoraattiin, jossa Tuvalusta käytettiin nimitystä Ellicesaaret. Protektoraatista tehtiin siirtokunta vuonna 1916.[18]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen tykki Funafutilla.

Japani oli toisen maailmansodan aikana miehittänyt Kiribatin ja suunnitteli myös etenemistä Tuvalulle. Yhdysvaltain sotajoukot kuitenkin ehtivät sinne jo lokakuussa 1942, ja he rakensivat lentotukikohdan Funafutille, Nanumealle ja Nukufetaulle. Japani teki sodan aikana näille atolleille pommituksia. Maaliskuun ja marraskuun 1943 välisenä aikana se hyökkäsi yhdeksän kertaa Funafutille. Yhdysvaltalaissotilaita oli parhaimmillaan Tuvalulla yli 6 000 vuonna 1943. Sodan loppumisen aikaan vuonna 1945 lähes kaikki sotilaat ja kalusto oli jo siirretty pois Tuvalulta.[20] Sodan jälkeen moni tuvalulainen siirtyi paremman elämän toivossa Tarawalle, Kiribatiin, jossa oli siihen aikaan paremmat mahdollisuudet saada työtä.[21] Nanumangan atollilta moni muutti Tongaan tai Karoliineille, Mikronesiaan ja Vaitupulta Kioaan, Fidžille.[22]

Vuonna 1974 Ellicesaarten polynesialainen väestö päätti äänestyksessä erota Gilbertsaarten (nykyisin Kiribati) mikronesialaisesta väestöstä. Peräti 92 prosenttia äänestäneistä kannatti eroamista, ja 1. lokakuuta 1975 Ellicesaarista tehtiin oma siirtokuntansa nimellä Tuvalu. Itsenäisyyden se sai 1. lokakuuta 1978, ja maan ensimmäiseksi pääministeriksi valittiin Toaripi Lauti.[21][18] Pian maahan alkoi tulla ulkomaalaista rahaa, ja valtioon rakennettiin avustusten turvin ensimmäinen sairaala vuonna 1978. Uusi-Seelanti, Australia ja Yhdistynyt kuningaskunta lahjoittivat Tuvalu Trust Fund -säätiölle yhteensä 24,7 miljoonaa Australian dollaria.[22]

Vuonna 1986 pidettiin äänestys siitä, pitäisikö Tuvalu muuttaa tasavallaksi. Ehdotus ei kuitenkaan saanut tarpeeksi kannatusta ja se hylättiin. Tuvalun suhteet entiseen emämaahansa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuitenkin heikkenivät, mihin vaikuttivat myös brittiläisten kritiikki pääministeri Bikenibeu Paeniun politiikkaa kohtaan vuonna 1992 ja Kamuta Latasin hallituksen päätös poistaa maan lipusta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu vuonna 1995.[23] Latasin hallitus kaatui vuonna 1996, ja Paeniu palautti vanhan lipun käyttöön seuraavana vuonna.[24]

Tuvalu sai merkittäviä lisätuloja vuonna 2000, kun se vuokrasi .tv-verkkotunnuksensa yhdysvaltalaiselle yritykselle. Tulojen ansiosta se pystyi hakemaan Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyyttä, ja se hyväksyttiin YK:iin myöhemmin samana vuonna. Siitä tuli vuonna 2000 myös Kansainyhteisön täysjäsen.[18] Samana vuonna saarilla tapahtui sen itsenäisyyden ajan pahin onnettomuus, kun Vaitupun koulupalossa kuoli 18 koulutyttöä ja heidän ohjaajansa.[24]

2000-luvulla Tuvalu on ollut julkisuudessa ilmaston lämpenemisen ja siitä johtuvan merenpinnan nousun takia. YK:n vuonna 1989 julkaiseman raportin mukaan Tuvalu on yksi niistä saarivaltioista, joita uhkaa hukkuminen 2000-luvulla. Tuvalu on ajanutkin tiukkaa ympäristöpolitiikkaa, ja vuonna 2001 se, Kiribati ja Malediivit uhkasivat haastaa Yhdysvallat oikeuteen, kun se ei ollut ratifioinut Kioton pöytäkirjaa. Tuvalu puolestaan hylkäsi Kööpenhaminan sopimuksen, sillä se piti sitä riittämättömänä.[18] Uusi-Seelanti ja Niue ovat ainakin lupautuneet ottamaan vastaan tuvalulaisia ilmastopakolaisia.[18][24]

Politiikka ja yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalu on edustuksellinen demokratia ja osa Kansainyhteisöä. Sen valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II, jota edustaa kenraalikuvernööri. Kenraalikuvernöörin pitää olla Tuvalun kansalainen.[26] Yhdistyneen kuningaskunnan monarkki nimittää kenraalikuveröörin virkaansa pääministerin suosituksesta.[27]

Tuvalun parlamentti Fale I Fono on 15-jäseninen, ja se valitaan neljän vuoden välein.[1] Maassa ei ole poliittisia puolueita, vaikka sellaisten perustamiseen ei ole mitään esteitä. Poliitikot ovat useimmiten sitoutumattomia ehdokkaita, jotka identifioivat itsensä maantieteellisesti, heimo- tai sukusuhteisiin tai henkilökohtaisiin suhteisiin.[26]

Seitsemältä saarelta yhdeksästä äänestetään kaksi jäsentä parlamenttiin. Nukulaelaelta vain yksi ja Niulakitalta ei yhtään. Parlamentti valitsee pääministerin, joka valitsee parlamentin jäsenistä korkeintaan viisi jäsentä hallitukseensa. Parlamentilla on oikeus käyttää epäluottamuslausetta hallituksen hajottamiseen. Paikallishallinto muodostuu Funafutin kaupunginvaltuustosta ja seitsemällä muulla saarella omasta valtuustosta (falekaupule).[28] Valtuustoissa on kuusi jäsentä, ja ne valitaan neljän vuoden välein yleisillä vaaleilla.[26]

Tuvalulla on läheiset suhteet Fidžiin, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Sillä on myös diplomaattiset suhteet Taiwanin kanssa, ja Taiwan on ainoa valtio, jolla on suurlähetystö Tuvalulla. Tuvalu on Yhdistyneiden kansakuntien, Tyynenmeren valtioiden foorumin, Aasian kehityspankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin jäsen.[27]

Freedom House listasi Tuvalun vuonna 2010 poliittisesti vapaaksi maaksi. Sen mukaan Tuvalulla kunnioitetaan pääsääntöisesti sananvapautta, painovapautta ja uskonnonvapautta. Korruptio ei myöskään ole ongelma saarilla.[26]

Oikeuslaitos ja lait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun oikeuslaitos on itsenäinen, ja se on kaksitasoinen. Alemmalla tasolla ovat tuomarit ja paikalliset tuomioistuimet. Korkeammalla tasolla ovat Lontoossa sijaitseva valtakunnanneuvosto, Fidžillä sijaitseva vetoomustuomioistuin ja korkein oikeus, jonka presidentti on myös Tongan korkeimman oikeuden presidentti.[26][1]

Tuvalun laki perustuu brittiläiseen yleiseen siviilioikeuteen, johon on tehty lisäyksiä paikallisen tapaoikeuden pohjalta.[1]

Kuolemanrangaistusta ei ole käytössä Tuvalulla eikä yhtään teloitusta ole toimeenpantu maan itsenäisyyden aikana.[29] Ennen Ison-Britannian vallan aikaa kuolemanrangaistuksen saattoi langettaa yhteisön päällikkö, aliki.[30] Päälliköt saattavat kuitenkin edelleen langettaa ruumillisia rangaistuksia paikallisten sääntöjen rikkomisesta.[31]

Homoseksuaalisuutta pidetään Tuvalulla yhä rikoksena.[32] Ankarin mahdollinen siitä koituva tuomio on viidentoista vuoden vankeusrangaistus.[26] Mikä tahansa alle 13-vuotiaan kanssa harjoitettu seksuaalinen kanssakäyminen johtaa Tuvalulla elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Seksin harrastamista alle 15-vuotiaan kanssa pidetään lievempänä rikoksena, mutta siitäkin saattaa seurata pisimmillään viiden vuoden vankeus. Pornografia on Tuvalulla lailla kiellettyä.[31]

Tuvalulla ei ole armeijaa. Tuvalun poliisilla on kuitenkin pelastus- ja valvontatehtäviä varten Australian lahjoittama Pacific-luokan vartiolaiva.[33]

Talous ja infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun bruttokansantuote on kasvanut tasaisesti 1980-luvun alun jälkeen, mutta maan taloutta koettelevat helposti erilaiset kriisit. Tuvalun syrjäisen sijainnin takia kansainvälinen kaupankäynti ja matkailu ovat haastavia, minkä takia maan talous tukeutuu pitkälti ulkomaalaisiin rahalähteisiin ja erilaisiin avustuksiin.[34] Peräti kolmannes Tuvalun bruttokansantuotteesta muodostui 1990-luvulla rahalähetyksistä, mutta Banaban ja Naurun fosfaattikaivosten sulkemisen jälkeen niiden osuus on pienentynyt. Vuoden 2012 väestönlaskennan mukaan 40 prosenttia kotitalouksista oli vuoden 2011 aikana saanut rahalähetyksiä. Niiden pääsääntöiset lähteet ovat merenkulkijat, työntekijävaihtoon osallistuvat kausityöntekijät ja pysyvästi ulkomaille asettuneet tuvalulaiset.[35] Tuvalun rahayksikkö Tuvalun dollari on sidottu Australian dollarin arvoon.[27]

Tuvalun pääelinkeino on kalastus, ja se muodostaa maatalouden kanssa 60 prosenttia Tuvalun bruttokansantuotteesta. Maa myy kalastuslisenssejä Taiwanille, Japanille, Etelä-Korealle, Uudelle-Seelannille ja Yhdysvalloille.[36] Tuvalulla on myös oma kuuden aluksen kalastuslaivasto. Lisenssialukset pyydystivät vuonna 2015 Tuvalun yksinomaiselta talousvyöhykkeeltä 81 700 tonnia tonnikaloja.[37]

Maatalous tuottaa kopraa vientiin, ja maa saa tuloja myös turismista. Lisäksi valtio saa vientituloja postimerkkien ja kolikoiden myynnistä.[27] Omavaraismaatalouden on arvioitu työllistävän noin 70 prosenttia tuvalulaisista, ja vain noin yksi kolmasosa työvoimasta on varsinaisessa palkkatyössä. Vain hallituksen töissä on vakaa palkka, ja lähes 70 prosenttia työssäkäyvistä onkin palvelualoilla. Noin 900–1000 tuvalulaista työskentelee merenkävijöinä, ja Aasian kehityspankin arvion mukaan parhaimmillaan 15 prosenttia Tuvalun miehistä oli ulkomailla merenkävijöinä, joiden rahalähetykset muodostavat merkittävän osan valtion tuloista.[27]

Tuvalulla turistien määrää vähentää muun muassa saarten syrjäinen sijainti. Yhteensä saarilla käy noin tuhat vierailijaa vuodessa.[38] Saarten ainoa hotelli on Funafutilla sijaitseva Vaiaku Lagi Hotel.[39] Sen omistaa Tuvalun hallitus. Lisäksi saarilla on vierasmajoja.[40] Tuvalulla turisteille terveysriskeinä ovat esimerkiksi kolera, dengue-kuume ja tuberkuloosi. Alueelle matkustettaessa on yleensä järkevää ottaa esimerkiksi hepatiitti A -rokote.[41] Ainoa sairaala sijaitsee Funafutilla. Tuvalulla ei ole juuri turistinähtävyyksiä. Monet turistit tulevat sukeltamaan; tärkeimpiä kohteita ovat Funafutin laguuni ja kuuden pikkusaaren muodostama Funafutin luonnonsuojelualue.[42] Muita turistien suosimia kohteita ovat kansallinen kirjasto ja naisten käsityökeskus, jotka molemmat sijaitsevat Funafutilla, sekä Nanumean kirkontorni, josta on hienot näköalat.[43]

Vuonna 1987 Australian, Uuden-Seelannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan perustama Tuvalu Trust Fund -säätiö, jota tukevat myös Japani ja Etelä-Korea, antaa Tuvalulle vuosittain merkittäviä rahasummia.[1] Säätiön varallisuus oli vuoteen 2017 mennessä kuusinkertaistaunut.[44] Myös Yhdysvallat on Tuvalulle tärkeä taloudellinen tukija: vuonna 1988 sovitun kalastuslaitoksille myönnettävän tuen määrä oli yhdeksän miljoonaa dollaria vuonna 1999, ja summan odotetaan edelleen kasvavan.[1]

Vuonna 1998 Tuvalu alkoi kerätä voittoja suuntanumeronsa käytöstä maksullisiin puhelinnumeroihin ja vuonna 2000 .tv-verkkotunnuksen vuokraamisesta.[18] Verisign teki vuonna 2011 sopimuksen .tv-tunnusten myymiseen. Vuonna 2016 yritys maksoi Tuvalun hallitukselle viisi miljoonaa dollaria. Sopimus on voimassa vuoden 2021 loppuun asti.[45] Puhelinten suuntanumeron 688 käyttäminen maksullisiin seksilinjoihin väheni maan kristityn kansanosan vastustuksen takia.[46]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalulla on vasemmanpuoleinen liikenne. Maaliikenteen suosituimpia ajoneuvoja ovat polkupyörät, moottoripyörät ja mopedit. Funafutilla on taksi- ja minibussipalveluita.[47][48] Ainoat päällystetyt tiet sijaitsevat Funafutilla. Yksityisiä henkilöautoja on vain muutamia.[48]

Tuvalun tärkeimpien atollien välillä kulkevat rahtilaivat Nivaga II ja Manu Folau, jotka tekevät matkan myös Suvaan Fidžille kolmen kuukauden välein. Alukset käyvät Tuvalun ulkosaarilla kolmen tai neljän viikon välein, ja matka Tuvalun eteläosiin kestää kolme tai neljä päivää ja pohjoisosiin viikon. Rahtilaivat pääsevät vain Funafutille ja Nukufetaulle, joissa on maan ainoat kunnon satamat. Muilla saarilla rahtilaivoista siirrytään pikkuveneisiin, jotka kuljettavat alukselta saarelle.[47]

Saarten ainoa lentoasema on Funafutilla sijaitseva Funafutin kansainvälinen lentoasema, jolta on säännöllisiä lentoja Fidžin pääkaupunkiin Suvaan kaksi kertaa viikossa. Sinne lentää yksi lentoyhtiö, Fiji Airways.[47][49]

Tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun ainoa tietoliikennepalvelujen tarjoaja on TTC (Tuvalu Telecommunications Corporation).[50] Internetin käytön mahdollisuus on ollut saarilla vuodesta 1999 lähtien.[51] Vuonna 2008 asukkaista noin 4 200 on Internetin käyttäjiä.[1] Tuvalun verkkotunnus on .tv.

Vuonna 2012 Tuvalulla oli 1 450 puhelinlinjaa ja 2 800 kännykkäliittymää.[1] Maassa on 800 televisiota ja neljätuhatta radiota.[52] Tuvalulla ei ole omaa televisioasemaa, mutta paikalliset katsovat ulkomaalaisia lähetyksiä lautasantennien kautta.[1] Maan ainoa paikallinen radioasema on Radio Tuvalu. Sen ohjelmat ovat englannin- ja tuvalunkielisiä.[48]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestötiedot
vuonna 2014[1]
{{{kuvateksti}}}
{{{kuvateksti}}}
Väestönkasvu 0,8 %
Syntyvyys 23,74 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 8,9 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 65,81
Lapsikuolleisuus 31,69 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -6,86 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä
ei tietoa %
Lukutaitoisia ei tietoa % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 24,9 vuotta
0–14-vuotiaat 29,6
15–64-vuotiaat 65,1
65 vuotta täyttäneet 5,3

Yhdistyneiden kansakuntien tekemän arvion mukaan Tuvalun asukasluku heinäkuussa 2017 oli 11 192[2] Maailman itsenäisistä valtioista vain Vatikaanissa ja Naurussa on vähemmän asukkaita.[53] Valtaosa asukkaista (noin 95 %) on luku- ja kirjoitustaitoisia. Lapsiväestön osuus koko Tuvalun väestöstä on 29,6 %. Tuvalun asukkaiden keski-ikä on noin 25 vuotta.[1]

Tuvalun väestönlaskennassa 2012 asukkaita oli 10 837. Asukasluku oli kasvanut 13,3 prosenttia kymmenessä vuodessa, ja asukkaista peräti 57 prosenttia asui Funafutin atollilla. Funafutin osuus asukasluvusta on kasvussa, koska sinne muuttaa asukkaita muilta saarilta.[54] Funafutilla asui vuoden 2012 väestönlaskennan mukaan 6 194 asukasta. Vaitupulla asukkaita oli 1 565. Pienin saarista oli 30 asukkaan Niulakita. Tuvalun väestötiheys on korkea, 423 asukasta neliökilometrilla. Suurin väestötiheys on Funafutilla, jossa asuu noin 2 220 henkilöä neliökilometriä kohden.[55]

Tuvalun väestö on nuorta, sillä mediaani-ikä on 24,1 vuotta ja noin kolmasosa asukkaista on alle 16-vuotiaita.[54] Sen sijaan 30-vuotaiden osuus väestöstä on pieni maastamuuton takia.[34]

Tuvalun väestö on lähes yksinomaan polynesialaista alkuperää. Suurin osa muista on joko mikronesialaisia tai eurooppalaisia ja heidän jälkeläisiään. Tuvalulaisia asuu jonkin verran myös ulkomailla. Uudessa-Seelannissa asuu noin 2 000 tuvalulaista ja Fidžillä noin 500. Aiemmin tuvalulaisia asui töiden takia satoja myös Kiribatilla ja Naurulla. Naurun fosfaattikaivoksen lakkauttamisen jälkeen maassa työskennelleet noin 750 tuvalulaista palasivat vuonna 2003 kotimaahansa.[56]

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Tuvalun asukkaista puhuu polynesialaisiin kieliin kuuluvaa tuvalun kieltä, jolle läheisintä sukua ovat samoan, futunan ja tokelaun kielet.[57] Nuin saarella puhutaan enimmäkseen kiribatia. Nuilla puhuttavaan kiribatin murteeseen on kertynyt paljon vaikutteita tuvalun kielestä. Jotkut asukkaat puhuvat äidinkielenään myös samoaa.[58] Tuvalun ohella virallisen kielen asema on englannilla, joka ei kuitenkaan ole yleinen käyttökieli.[33] Kaikissa kouluissa oppilaille opetetaan sekä tuvalua että englantia.[59]

Jokaisella Tuvalun saarella on oma murteensa, jotka ovat kuitenkin keskenään ymmärrettäviä. Murteet jaetaan etelä- ja pohjoismurteisiin. Funafutin ja Vaitupun murteista on muodostunut 1950-luvulta lähtien valtakieli.[57]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 97 prosenttia väestöstä kuuluu Tuvalun kirkkoon (Ekalesia Kelisiano o Tuvalu),[1] joka on protestanttinen kristillinen kirkkokunta. Uskontoon on kuitenkin vaikuttanut jonkin verran myös saarten perinteiset uskomukset, joihin kuuluvat esimerkiksi kalaparvien lukeminen pilvistä ja tulevien katastrofien, kuten kovien tuulten ja kuivuuden, ennustaminen.[60]

Uskonnollisia vähemmistöjä ovat muun muassa seitsemännen päivän adventistit (1,4 % väestöstä) ja bahá'ít (1 % väestöstä).[1] Lisäksi saarilla elää jonkin verran ainakin Jehovan todistajia[61] sekä kirkkokuntiin kuulumattomia. Virallista valtionuskontoa laki ei määrittele.

Uskonto on tärkeässä asemassa etenkin syrjäisemmillä saarilla. Sunnuntai on pyhäpäivä eikä silloin tehdä juuri lainkaan työtä.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalulla on kahdeksan vuotta kestävä oppivelvollisuus, joka alkaa seitsemänvuotiaana.[62] Vuonna 2001 Tuvalulla oli 10 peruskoulua ja niissä oli 1 798 oppilasta ja 102 opettajaa.[63] Tuvalun ainoa toisen asteen oppilaitos syntyi vuonna 1998, kun kaksi aiempaa oppilaitosta yhdistettiin kulujen pienentämiseksi.[64] Jatkokoulutusta Tuvalulla tarjoavat Tuvalu Maritime Training School Amatukun saarella, Funafutilla ja Etelä-Tyynenmeren yliopisto, jolla on kampus Funafutilla.[62]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalulaisten elinajanodote naisilla on Maailmanpankin vuoden 2016 tilastojen mukaan 71,1 vuotta ja miehillä 65,3 vuotta. Elinajanodote on melko tyypillinen Oseanin valtiolle.[54]

Alle 5-vuotiaiden lasten johtavia kuolinsyitä Tuvalulla ovat muiden muassa hengitystieinfektiot ja ripuli. Yleisimpiä tervyesongelmia saarilla ovat Staphylococcus-bakteerien aiheuttamat iho-ongelmat, tuberkuloosi, filariaasi, syyhy ja tulehtuneet haavat. Malariaa saarilla ei esiinny.[65] Ensimmäiset HIV-tartuntatapaukset Tuvalulla todettiin keväällä 1999.[66] Vuoteen 2010 mennessä tapauksia on löydetty 11. 2000-luvulle tultaessa diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit ovat nousseet suurimmaksi kuolinsyyksi, ja ne tappavat nyt myös alle 40-vuotiaita. Syynä pidetään liikunnan vähentymistä ja ruokavalion muutosta epäterveellisemmäksi.[67]

Tuvalun ainoa sairaala on Funafutilla. Muilla saarilla on vastaanotto, joilla päivystää sairaanhoitajia. Niiden tilat ja lääkevarastot ovat kuitenkin hyvin rajalliset. Kaikista vaikeimmat tapaukset pyritään siirtämään fidžiläisiin sairaaloihin.[65]

Väestönsiirto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2001 Tuvalun hallitus tiedotti, että saarten väestö voidaan joutua evakuoimaan, mikäli merenpinnan nousu jatkuu. Ongelma on tuonut Tuvalulle julkisuutta myös ulkomailla. Uusi-Seelanti on luvannut ottaa vastaan vuosittaisen 75 henkilön kiintiön tuvalulaisia, mutta kiintiö ei liity ilmastonmuutokseen vaan on osa Pacific Access -maahanmuutto-ohjelmaa.[68] Australia puolestaan on kieltäytynyt tuvalulaisten pyynnöistä.[69] Vuonna 2008 Uudelle-Seelannille kuuluvan Niuen saaren johto tarjosi tuvalulaisille turvapaikkaa, ja monet tuvalulaiset ovat jo ottaneet kutsun vastaan ja muuttaneet Niuelle.[26]

Tuvalun pääministeri Maatia Toafa kertoi 21. helmikuuta 2006 tuvalulaisten evakuoimisen Kioan saarelle, Fidžiin, olevan harkinnan alla.[70] Hänen mukaansa tuvalulaiset tarvitsisivat myös taloudellista apua saaren kehittämiseksi. Fidžillä monet poliittiset puolueet ovat ilmaisseet olevansa Kioaan evakuoimista vastaan. Muun muassa poliitikko Mick Beddoes on arvellut niin suuren määrän evakuoimisen Kioaan tuottavan monia ongelmia ainakin väestön majoittamisessa ja kouluttamisessa.[71] Pieni määrä tuvalulaisia siirrettiin samalle saarelle jo vuosina 1976–1983 lähinnä ylikansoituksen vuoksi. He päättivät olla palaamatta ylikansoituksen ja merenpinnan nousun uhkaamille kotisaarilleen, ja osa heistä on saanut Fidžin kansalaisuuden.[72]

Ongelman vähättelyä tunnetusti edistää joidenkin kirkkojen kannattama Vanhalla testamentilla perusteltu ajatus, jonka mukaan maan tuhoutuminen "uudessa vedenpaisumuksessa" olisi mahdotonta ja vastoin Jumalan lupausta.[73][9]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämäntyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun perinteinen yhteisöjärjestelmä on pitkälti säilynyt. Jokaisella perheellä (solonga) on oma tehtävänsä (pologa), joka sen on tehtävä yhteisön hyväksi. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa kalastus, talojen rakentaminen ja puolustus. Perheen taidot siirtyvät isältä pojalle.[30] Perinteisessä tuvalulaisessa asumuksessa, falessa, on tavallisesti kairapalmun lehdistä tehty katto ja tärkein rakennusmateriaali on puu. Nykyisin tällaiset asumukset on kuitenkin käytännössä korvattu länsimaalaistyylisillä rakennuksilla. Muutosta edisti vuonna 1972 Funafutilla rakennuksia tuhonnut trooppinen hirmumyrsky, jonka jäjiltä talot rakennettiin uusiksi käyttäen ulkomaalaisia raaka-aineita kuten sementtiä ja lastulevyä.[74]

Tuvalulla muutaman korttelin välein on maneapa-rakennus, jota käytetään esimerkiksi laulu- ja tanssiharrastuksiin, kortinpelaamiseen ja virallisempiin paikalliskokouksiin. Vaikka perinteinen kulttuuri onkin laajalti säilynyt, Funafuti on länsimaistunut.[75]

Tuvalulla miehen vanhempien on perinteisesti pitänyt hyväksyä tämän tuleva aviovaimo. Hautajaisia on perinteisesti seurannut vaihtelevan kestoinen suruaika, jota kutsutaan nimellä faganoa. Se saattaa kestää jopa viikkoja.[76]

Ensimmäiset Miss Tuvalu -kauneuskilpailut järjestettiin vuonna 2001, ja ne voitti siihen aikaan 22-vuotias nanumealainen Lily-Anne Faatalia Homasi.[77]

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsityöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalulla yleinen taiteen muoto ovat käsityöt, kuten viuhkat, matot, korit, kaulakorut, puuleikkaukset ja ongenkoukut. Käsitöitä myydään esimerkiksi Naisten käsityökeskuksesta (Women’s Handicraft Centre) lähellä Funafutin kansainvälistä lentoasemaa. Käsitöitä myydään Tuvalulta myös ulkomaille.[78]

Erityisesti pandalus-mattojen tekeminen on tunnettua. Niistä tehdään seremonia-, istuma- ja nukkumismattoja. Seremoniallisten mattojen valmistaminen on usein kilpailuhenkistä, minkä ansiosta ne ovat mielikuvituksellisesti ja värikkäästi koristeltuja. Istumamattojen tekemiseen menee noin viikko ja nukkumismattojen valmistamiseen 5–10 viikkoa.[79]

Musiikki ja tanssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samoalla tehty pātē ja sen soittamiseen käytetyt kautat.

Tuvalulainen musiikki on pääasiassa polyfonista kuorolaulua. Perinteisten tuvalulaisten tyylien lisäksi maahan on tullut todennäköisesti Samoalta tyyli, jossa laulusolisti aluksi laulaa melodian viisisävelisellä asteikolla ja kuoro jatkaa laulamalla eri melodian, ja eurooppalaisperäinen neljäosainen homofonia.[80] Ennen eurooppalaisia kontakteja tuvalulaisessa musiikissa keskeinen asema oli myös yksiäänisellä puhelaululla. Yksi tuvalulaisista musiikin tyylilajeista on kupu, joka on tavallisesti hautajaisissa laulettu laulu. Laulujen säveltäjiä on Tuvalulla perinteisesti pidetty suuressa arvossa. Heiltä tilattiin lauluja erityisten tapahtumien muistoksi.[81]

Tuvalulaisia kansantansseja ovat muun muassa fakanau, onga, fātele, mako fakaseasea.[82] Monilla tuvalulaisilla kansantansseilla on perinteisesti kunnioitettu johtajia tai muita ansioituneita yhteisön jäseniä.[81] Samoalaiset lähetyssaarnaajat pyrkivät kieltämään monia perinteisejä tansseja 1800-luvulla. Kiellon taustalla oli samoalainen yötanssi, joka "kehittyi irstailevaksi orgiaksi". Tansseja säestetään usein lyömäsoittimilla, mutta niitä käytetään nykyään myös eräänlaisina kirkonkelloina. Tunnetuin tuvalulainen lyömäsoitin on Samoalta tullut pātē, jonka suuremmasta versiosta käytetään myös nimeä nafa.[83] Tuvalun musiikkiin on sittemmin tullut länsimaisia vaikutteita. Tuvalulaisessa nykymusiikissa on 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien käytetty kitaroita ja sähkösoittimia.[84]

Monien läheisten saaristojen musiikilliset perinteet ovat saaneet vaikutteita Tuvalun musiikkikulttuurista. Esimerkiksi batere-tanssi on kiribatilainen versio Tuvalun fātelesta. Nykyään fātele tunnetaan myös Tokelaulla.[85] Tuvalulainen populaarimusiikki ei ole saanut juuri kansainvälistä huomiota. Polynesialaisen Te Vaka -yhtyeen jäsenistä osa on tuvalulaisperäisiä.[86]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka lukutaitoisuus on Tuvalulla korkea, tuvalunkielistä kirjallisuutta on hyvin vähän. Tuvalun kieli sai kirjoitetun muotonsa vasta 1860-luvulla, kun samoalaiset lähetyssaarnaajat kehittivät sille kirjakielen lähinnä samoan kielen oikeinkirjoituksen pohjalta. Tuvalun kielestä ei silti ole vieläkään olemassa yleistä oikeinkirjoitusta. Ensimmäinen tuvalun kielellä julkaistu kirja oli Uusi testamentti, joka käännettiin kielelle vuonna 1977. Koko Raamattu käännettiin vuonna 1987.[57] Tuvalun ainoa kirjasto sijaitsee Funafutilla.

Mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen eurooppalaisten saapumista saarille Tuvalun eri atolleilla oli erilaisia uskomuksia. Muun muassa Nanumangan atollin asukkaat pitivät ylijumalinaan Foelagia ja Maumauta, joiden uskoivat olevan esi-isiään. Jokaiselle jumalalle oli rakennettu oma temppeli.[87]

Niutaon atollilla ylijumalana pidettiin Kulua. Foilape-niminen jumala tunnettiin ainakin kolmella atollilla: Funafutilla, Nukufetaulla ja Vaitupulla. Ylijumalien lisäksi tuvalulaisten uskonnossa esiintyi useita vähäisempiä jumalia sekä henkiä. Ihmisille jumalia edustivat vaka-atuat, jotka hoitivat hengellisiä toimituksia. Vanhan vaka-atuan kuoltua uudeksi vaka-atuaksi valittiin useimmiten vainajan veli tai poika.[87]

Erään paikallisen legendan mukaan Tuvalun saaret loivat Te Pusi (ankerias) ja Te Ali (kampela).[88]

Kansallissymbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun vanha lippu, käytössä 1996–1997
Pääartikkeli: Tuvalun lippu

Tuvalulla on itsenäisyytensä aikana ollut käytössä kaksi lippua. Nykyinen lippu otettiin käyttöön 1. lokakuuta 1978. Lipun tähdet kuvaavat Tuvalun yhdeksää atollia. Lipusta poistettiin yksi tähti vuonna 1995, mutta tämä lippu jäi väliaikaiseksi.[89] Pääministeri Kamuta Latasi uudisti lipun täysin lokakuussa 1995. Uudesta lipusta poistettiin Yhdistyneen kuningaskunnan lippu.[23] Saarelaiset eivät kuitenkaan pitäneet uudesta versiosta, joten parlamentti äänesti epäluottamuslauseen Latasille. Uudeksi pääministeriksi valittiin Bikenibeu Paeniu, joka palautti alkuperäisen lipun.[24]

Tuvalun vaakuna otettiin käyttöön vuonna 1976. Siinä on perinteinen kokoontumisiin käytetty talo ja aaltokuvioita osoittamassa meren merkitystä saarille. Vaakunakilven reunuksessa on banaaninlehtiä ja simpukoita, kumpaakin kahdeksan kappaletta, ja ne edustavat rikasta kasvistoa ja merenelämää. Vaakunan alla on maan motto.[90]

Tuvalun kansallislaulu on Tuvalu mo te Atua (Tuvalu Jumalan puolesta), jonka sävelsi ja sanoitti Afaese Manoa (s. 1942). Laulun nimi on myös Tuvalun kansallinen motto.[91]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa taarolla (pulaka) on tuvalulaisessa ruokakulttuurissa tärkeä asema. Myös leipäpuun hedelmät, kookospähkinät, banaanit ja kala ovat yleisiä.[92] Tuvalulaisia juomia ovat kaleve ja koa, joiden valmistukseen käytetään lähinnä kookospähkinää.[92] Koska Tuvalulla ei ole kovin paljon juomakelpoista vettä, kookosmaito on yleinen juoma.[93]

Ruokakulttuuri on syrjäisemmillä atolleilla pysynyt melko perinteisenä, mutta Funafutilla käytettyihin ruoka-aineisiin kuuluvat myös maahantuotu riisi ja jauhot sekä pakaste- ja purkkiliha. Tuvalun ainoat ravintolat sijaitsevat kaikki Funafutilla.[74] Ruokaa myydään myös fusi-kaupoissa, joita on joka atollilla.[48]

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalulla on yhteensä 11 kansallista juhlapäivää. Kaksi niistä (pääsiäinen) on siirtyviä:[94]

Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä New Year's Day
Siirtyvä Pitkäperjantai Good Friday
Siirtyvä Pääsiäismaanantai Easter Monday
Maaliskuun toinen maanantai Kansainyhteisön päivä Commonwealth Day
Toukokuun toista sunnuntaita seuraava maanantai Evankeliumin päivä Te Aso o te Tala Lei (Gospel Day)
Kesäkuun toinen lauantai Kuningattaren syntymäpäivä The day appointed for the celebration of the Anniversary of the Birthday of the Sovereign
Elokuun ensimmäinen maanantai Kansallinen lastenpäivä National Children’s Day
1.–2. lokakuuta Itsenäisyyspäivä eli Tuvalu-päivä Tuvalu Day
Marraskuun toinen maanantai Walesin prinssin syntymäpäivä The day appointed for the celebration of the Anniversary of the Birthday of the Heir to the Throne
25. joulukuuta Joulupäivä Christmas Day
26. joulukuuta Tapaninpäivä Boxing Day

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoa Tuvalulla julkaistava sanomalehti on Tuvalu Echoes, josta on olemassa myös tuvalunkielinen versio Sikuleo o Tuvalu. Hallitus julkaisee lehteä kahden viikon välein. Tuvalu Echoes perustettiin alkujaan 1980-luvun alussa, mutta sen julkaiseminen jouduttiin väliaikaisesti lopettamaan 1990-luvun puolivälissä rahoitusongelmien takia. Lehden julkaiseminen aloitettiin uudelleen marraskuussa 1998.[95]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuvalun kansallisurheilulaji on kahdessa joukkueessa pelattava pallopeli te ano, jonka nimi tarkoittaa suoraan suomennettuna palloa. Länsimaisista urheilulajeista te ano on lähimpänä lentopalloa. Te anon lisäksi Tuvalulla pelataan muun muassa kilikiti-nimistä versiota kriketistä.[42] Maassa järjestetään myös jalkapallo- ja lentopallokilpailuja.

Tuvalu ei ole kansainvälisen jalkapalloliiton FIFAn jäsen. Maa osallistui olympialaisiin ensi kertaa Pekingissä 2008.[96] Kilpailemassa olivat juoksijat Okilani Tinilau ja Asenate Manoa sekä painonnostaja Logona Esau. Tuvalun lipunkantajana toimi Logona Esau. Mitaleja ei tullut.[97] Kansainyhteisön kisoihin maa on osallistunut vuodesta 1998 lähtien.[98]

Tuvalun ainoan lentokentän kiitotie toimii myös maan tärkeimpänä jalkapallokenttänä.[99]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Tuvalu The World Factbook. 18.8.2010. CIA. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  2. a b c Tuvalu Population Worldometers.info. Viitattu 23.7.2018. (englanniksi)
  3. a b c Tuvalu - Geography Commonwealth Secretariat. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  4. Stanley, s. 587.
  5. a b c Milan & Oakes & Campbell, s. 21.
  6. Stanley, s. 573.
  7. Cole, s. 520
  8. Tuvalu Funafuti Conservation Area Tuvalu Official Tourism Website. Vaiaku: Ministry of Communication, Transport & Tourism, Government of Tuvalu. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  9. a b Tommila, Paula: Tuvalu - 2000-luvun Atlantis 3.1.2008. Kepa Kumppani. Viitattu 12.10.2010.
  10. McCarthy, Michael: Sea levels rising twice as fast as predicted independent.co.uk. 11.3.2009. The Independent. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  11. a b First National Report for Tuvalu 2000. Ministry of Natural Resources & Environment. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  12. Dumb dogs: Mammals on Tuvalu viitattu 30.7.2018
  13. a b Aregheore, Eroarome Martin: Country Pasture/Forage Resource Profiles: Tuvalu 1/2009. The University of the South Pacific, School of Agriculture. Arkistoitu . Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  14. Tuvalu A Directory of Wetlands in Oceania. Wetlands International. Viitattu 12.10.2010.
  15. Cole ym., s. 523.
  16. a b c d A Brief History of Tuvalu (s. 1) Tuvalu Online. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  17. McKinnon, s. 537.
  18. a b c d e f g Timeline: Tuvalu BBC News. 4.3.2010. BBC. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  19. Mrs. Edgeworth David: Funafuti, or Three Months on a Coral Island (Internet Archive)
  20. Telavi, Melei: World War II in Tuvalu Tuvalu Online. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  21. a b A Brief History of Tuvalu (s. 2) Tuvalu Online. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  22. a b Cole ym., s. 522.
  23. a b Taylor & Francis Group, s. 4269.
  24. a b c d Taylor & Francis Group, s. 4270.
  25. Tuvalu World Statesmen.org. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  26. a b c d e f g Tuvalu Freedom House. Viitattu 21.7.2018. (englanniksi)
  27. a b c d e Background Note: Tuvalu (Previous Editions) 31.8.2010. U.S. State Department. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)
  28. Government in Tuvalu Kansainyhteisö. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  29. Death penalty: Countries abolitionist for all crimes Amnesty International. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  30. a b Women of Tuvalu Jane Resture. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  31. a b 2009 Human Rights Report :Tuvalu 11.3.2010. US Department of State. Viitattu 25.10.2010. (englanniksi)
  32. Travel Advice for Tuvalu The Foreign & Commonwealth office. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  33. a b Tuvalu: Country Context World Health Organization Regional Office for the Western Pacific. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  34. a b Milan & Oakes & Campbell, s. 26.
  35. Milan & Oakes & Campbell, s. 29.
  36. Milan & Oakes & Campbell, s. 28.
  37. Tuvalu: Annual Report to the Western Central Pacific Fisheries Commission (pdf) Western Central Pacific Fisheries Commission. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)
  38. McKinnon, s. 543
  39. Cole, 531
  40. Cole, s. 528
  41. Tuvalu : Travel Health WrongDiagnosis.com. Health Grades Inc. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  42. a b Tuvalu Pure Travel. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  43. David Stanley: Tuvalu Moon Handbooks South Pacific. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  44. Tuvalu Trust Fund celebrates 30 years of success 16.6.2017. Pacific Guardians. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)
  45. Zournas, Konstantinos: Verisign pays $5 million annually for the rights to operate the .TV registry OnlineDomain.com. 19.2.2017. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)
  46. Internet domain riches fail to arrive in Tuvalu The Independent. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  47. a b c McKinnon, s. 553
  48. a b c d About Tuvalu TuvaluIslands.com. Cannon, Brian. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  49. Southerden, Louise: Tuvalu: Visiting one of the world's tiniest countries Traveller. 29.6.2016. Fairfax Media. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)
  50. Tuvalu - Telecoms Market Overview & Statistics LXComm Limited. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  51. About Tuvalu Jane Resture. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  52. Tuvalu Press Reference. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  53. Country Comparison: Population World Factbook. CIA. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  54. a b c Milan & Oakes & Campbell, s. 22.
  55. Milan & Oakes & Campbell, s. 24.
  56. Stanley, s. 577
  57. a b c Ager, Simon: Tuvaluan (Te 'gana Tūvalu) Omniglot - The Guide to Languages, Alphabets and Other Writing Systems. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  58. Tuvalu Information World InfoZone. Viitattu 9.10.2010. (englanniksi)
  59. The EFA 2000 Assessment: Country Reports - Tuvalu: PART III - Prospectives Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)
  60. Tuvalu 24.2.2009. Global Education Website. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  61. Religion by Location Adherents.com. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  62. a b Education in Tuvalu Kansainyhteisö. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  63. Taylor & Francis Group, s. 4271
  64. Sheldon, AnnaMarie L.: Tuvalu Education Encyclopedia. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  65. a b Cole ym., s. 527
  66. Tuvalu no longer AIDS-free Tuvalu Echoes April 1999 (englanniksi) (luettu 4.9.2007)
  67. Williams, Dave: Tuvalu facing uncertain future 11.7.2010. NZ Herald. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  68. Dalziel, Lienne: Government announces Pacific access scheme 20.12.2001. New Zealand Government. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  69. Baker, Richard: PM 'rejects' Tuvalu on sea level theage.com.au. 20.2.2007. The Age Company Ltd. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  70. Kioa relocation not priority: Tuvalu PM 21.02.2006. Tuvalu News. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  71. FIJI: Political Parties Cautious On Tuvalu-Kioa Plan Pacific Magazine. 21.2.2006. TransOceanic Media. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)[arkistolinkki]
  72. Fiji Citizenship granted to Tuvaluans in Kioa 16.12.2005. Tuvalu News. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  73. Ukko-Nooa-teologia ei usko ilmastonmuutokseen 13.9.2008. Helsinki: Kotimaa. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  74. a b Goldsmith, M. & Besnier, N.: Tuvalu Countries and Their Cultures. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  75. Cole ym., s. 525
  76. Cycle of Life at Tuvalu Jane Resture. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  77. Miss Tuvalu Crowned 15.12.2001. Tuvalu News. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  78. Tuvalu Jane Resture. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  79. Cole ym., s. 524
  80. MacLean, s. 188
  81. a b Singing and Dancing Jane Resture. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  82. MacLean, s. 180-182
  83. MacLean, s. 177-179
  84. MacLean, s. 180
  85. Lal & Fortune, s. 499
  86. The Band Te Vaka. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
  87. a b Aearly Tuvaluan Religion Jane Resture. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  88. Stanley, s. 572-573
  89. The Flags of Tuvalu TuvaluIslands.com. Cannon, Brian. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  90. National Coat of arms of Tuvalu Heraldry of the World. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
  91. Tuvalu nationalanthems.info. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
  92. a b Tuvalu World Travel Tips. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  93. The People of Tuvalu Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
  94. Public Holidays Act Tuvalu Legislation. Viitattu 04.10.2010.
  95. Tuvalu Echoes TuvaluIslands.com. Cannon, Brian. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  96. Tuvalu Sports-Reference.com. 12.10.2010. Sports Reference LLC. (englanniksi)
  97. Tuvalu at the 2008 Beijing Summer Games Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  98. Commonwealth Nations ESPN STAR Sports. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)
  99. Attractions iWON Travel Guide. Viitattu 12.10.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuvalu.