Sunnuntai

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viikko
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai

Sunnuntai (lyhenne su tai sunn.[1]) on lauantain ja maanantain väliin jäävä viikonpäivä. Se on nykyään eurooppalaisen SFS-EN 28601-standardin mukaan seitsemäs ja viimeinen viikonpäivä. Ennen vuotta 1973 sunnuntai oli viikon ensimmäinen ja lauantai viimeinen päivä. Tällöin kyseinen muutos toteutettiin Kansainvälisen standardoimis­järjestön (ISO) suosituksesta.

Roomalaisessa ja juutalaisessa kalentereissa sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Päivä on egyptiläisen ajanlaskun mukaan perinteisesti nimetty suurimman taivaankappaleen eli Auringon mukaan (dies solis).

Länsimaissa sunnuntai on perinteellinen viikoittainen lepopäivä ja samalla lakisääteinen vapaapäivä ja nykyisin laajalti muuallakin. Joillakin työpaikoilla on kuitenkin tehtävä työtä myös silloin, mutta työaikalain mukaan on pyhätyöstä maksettava korotettu palkka, ja lisäksi on vastaava vapaapäivä järjestettävä jonakin muuna viikonpäivänä.

Suomessa monet kaupat ja kaikki virastot ovat kiinni sunnuntaisin. Vuosina 2009–2015 kaupat saivat olla avoinna sunnuntaisin klo 12-18, kuitenkin isänpäivän ja jouluaaton välisenä aikana klo 12–21. Pienet alle 400 neliön kaupat saivat olla vapaasti avoinna sunnuntaisin juhlapyhiä lukuun ottamatta. Vuoden 2016 alusta kauppojen aukiolo vapautettiin.

1900-luvun loppupuolella Suomessa ja monissa muissakin maissa yleistyi viisipäiväinen työviikko, jolloin sunnuntain lisäksi myös lauantai on laajalti vapaapäivä, joskaan ei virallinen pyhäpäivä.

Useiden kirkkokuntien pyhäpäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat kristilliset kirkkokunnat viettävät sunnuntaita pyhäpäivänään. Tällaisen aseman se on saanut pääasiassa sen vuoksi, että evankeliumien mukaan Jeesuksen ylösnousemus tapahtui sapatin jälkeisenä, juutalaisen lasku­tavan mukaan viikon ensimmäisenä päivänä[2] eli sunnuntaina. Kuitenkin muun muassa Seitsemännen päivän adventistit ja messiaaniset juutalaiset ovat sitä mieltä, että sunnuntain pyhittämisellä ei olisi raamatullista perustetta: Jeesuksen ylösnousemus tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä, mutta Jeesus ei antanut mitään käskyä sapatin muuttamiseksi ylösnousemuspäiväksi. Toisaalta on nähtävä, että sapatin rikkomisesta koskaan varoiteta Uudessa testamentissa. Sapattikäskyä ei myöskään erikseen toisteta missään Uuden testamentin tekstissä, vaikka muut yhdeksän käskyä toistetaan. Ratkaiseva muutos juutalaisuuteen oli siinä, että Jeesus julisti olevansa ”sapatin Herra” (Mark. 2:28). Jeesus asetti näin itsensä sapatin yläpuolelle ja viime kädessä sapatin tilalle. Vanhassa liitossa ihmisiä kutsuttiin lepoon viettämään sapattia. Uudessa liitossa sen sijaan Jeesus kutsui: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28). Kristus täytti näin sapattikäskyn ja tuli itse sapatinlevoksi kristityille. Sapattia Uusi testamentti kutsuu varjoksi Kristuksesta, joka oli tuleva (Kol 2:16-17).

Heti helluntain jälkeen kristityt alkoivat viettää pyhäpäivää Kristuksen ylösnousemuksen päivänä eli sunnuntaina. Apostolien teot jo kertovat kristittyjen murtaneen leipää "viikon ensimmäisenä päivänä". (Ap. t. 20:7. vrt. 1. Kor. 16:1,2). Toiselta vuosisadalta peräisin olevassa Barnabaan kirjeessä sanotaan: ”Sen vuoksi vietämmekin iloiten kahdeksatta päivää, jona Jeesus nousi kuolleista!” (15:9). Kirkkoisä Ignatios puolestaan kirjoittaa n. v. 100, että ”ne, jotka elivät vanhan järjestyksen mukaan, tulivat uuteen toivoon eivätkä enää pitäneet sapattia, vaan elivät ottaen vaarin Herran päivästä … jolloin meillekin elämä koitti hänen ja hänen kuolemansa kautta”. Justinos Marttyyri (100-165) kertoi kristittyjen kokoontuvan yhteen sunnuntaisin, ”koska Jeesus, meidän Vapahtajamme, nousi ylös tuona päivänä”. 

Useissa kielissä sunnuntain nimi on nykyään kristillisperäinen latinasta tuleva Herran päivä (Dominicus tai Dies Domini): espanjassa ja portugalissa Domingo, ranskassa dimanche ja italiassa Doménica. Venäjässä sunnuntaita kutsutaan ylösnousemuksen päiväksi (ven. воскресенье, voskresenje).

Monissa kielissä sunnuntai on Auringon päivä. Päivä oli nimetty Auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta tapa siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän nimi on dies solis, Auringon päivä. Myös saksan kielessä (Sonntag), flaamissa (Zondag), englannin kielessä (Sunday), japanin kielessä (日曜日 / Nichiyōbi) ja ruotsin kielessä (söndag) nimi johdetaan auringosta. Germaanisissa kielissä nimi tulee Sunnelta, saksien auringonjumalalta tai Sunnalta, joka oli skandinaavien auringonjumala.

Ensimmäisillä vuosisadoilla kristityt joutuivat kokoontumaan jo ennen auringonnousua, sillä sunnuntai oli tavallinen työpäivä Rooman valtakunnassa. (Gaius Pliniuksen kirje Keisari Trajanukselle). 300-luvulla Keisari Konstantinus määräsi sunnuntain Rooman valtakunnan viralliseksi lepopäiväksi.[3] Tämä johtuu siitä, että hän oli kääntynyt kristityksi ja halusi nyt tarjota kristityille paremmat mahdollisuudet vanhaan käytäntöönsä kokoontua sunnuntaisin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.4.2013.
  2. Matt. 28:1–8
  3. Otavan Iso Fokus, 7. osa (Ra-Su), s. 3956, art. Sunnuntai. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.