Kauppojen aukioloajat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kauppojen aukioloajat tarkoittavat sitä aikaa vuorokaudessa, viikossa tai vuodessa, jolloin vähittäiskaupat ovat yleisölle avoinna. Monissa maissa aukioloaikoja on ainakin aikaisemmin rajoitettu lailla.

Nykyisin aukioloaikoja rajoitetaan lakisääteisesti muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä eräissä Saksan ja Yhdysvaltain osavaltioissa. Sen sijaan Suomessa asiaa koskenut laki kumottiin vuoden 2016 alussa. Myöskään esimerkiksi Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä aukioloaikoja ei nykyisin ole lailla rajoitettu.[1][2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppojen aukioloajat ovat olleet pitkäaikainen yhteiskunnallinen keskustelunaihe. Asiaa koskevaan lainsäädäntöön tai, missä lainsäädäntöä ei ole, käytännössä noudatettuihin aukioloaikoihin ovat eri aikoina vaikuttaneet ainakin taloudelliset, työvoimapoliittiset, kaupan myyjien työaikajärjestelyhä koskeneet sekä uskonnolliset syyt. Aiheen monitahoisuuden vuoksi se nousee aika ajoin yhteiskunnallisen keskustelun ja tarkastelun kohteeksi monessa maassa.

Uskonnolliset syyt ovat vaikuttaneet kauppojen aukioloaikoihin, samoin kuin työaikalainsäädäntöönkin, koska Raamatussa sanotaan, että määräajoin on pidettävä lepopäivä.[3][4] Useimmissa kristillisissä kirkkokunnissa tätä lepopäivää vietetään sunnuntaina.[5]. Kristityt katsovat, että myös kaupankäynnistä tulisi luopua sunnuntaisinlähde?. Keskiajalla monissa paikoissa katsottiin rehkimisen ja kaupankäynnin sunnuntaina olevan synti.

Paitsi uskonnollisista, pyrittiin sunnuntaityö monissa maissa viimeistään 1900-luvun alussa myös yhteiskunnallisista ja työsuojelullisista syistä rajoittamaan mahdollisimman vähiin.[6]

Myös useimmat ei-kristilliset kulttuurit tuntevat viikoittaisen lepopäivän. Islamilaisissa maissa lepopäivää vietetään perjantaina, kun taas juutalaiset pyhittävät sapatin – lepopäivän – lauantaina. Maailmanlaajuisesti yleisin lepopäivä on kuitenkin sunnuntai.

Kauppojen aukioloajat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunta päätti 15. joulukuuta 2015 äänin 145–31 poistaa kauppojen aukioloaikojen säätelyn. Kun päätös tulee voimaan, vähittäiskaupat ja parturi-kampaamot voivat päättää vapaasti aukioloajoistaan.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäpäivien osalta kauppojen aukioloa on lakisääteisesti rajoitettu jo satoja vuosia sitten. Ruotsissa ja myös Suomessa pitkään voimassa olleen vuoden 1734 lain rikoskaaren ("Pahateon kaaren") sapatinrikoksia koskevan 3. luvun 8 §:n mukaan "rihkamakaupat" oli pidettävä suljettuina sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapäivinä. Sitä vastoin ruokaa ja juomia sai pyhäpäivinäkin myydä sen jälkeen, kun jumalanpalvelus oli ohi. Kiellon rikkomisesta oli säädetty 10 taalarin sakkorangaistus[8].

Aukioloaikoja koskevaa lainsäädäntöä on myöhempinä aikoina muutettu useita kertoja. Arkipäiville rajoituksia on säädetty vasta 1900-luvun alkupuolelta lähtien ja ne ovat liittyneet läheisesti työaikaa koskevaan lainsäädäntöön. 1960-luvulla kaupat suljettiin useimmiten jo klo 17. Vuodesta 1969 vuoteen 1997 aukiolo oli sallittua arkisin klo 8-20 ja lauantaisin klo 8-18.[9]. Lain 2. pykälä sanoi:

Sunnuntaina, kirkollisena juhlapäivänä, itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä ei ammattimaista vähittäiskauppaa saa harjoittaa (...)

Vuoden 1969 laki salli kioskien säätelemättömän aukiolon. Kioskin myyntipinta-alaa ei tässä laissa tarkkaan määritelty. Sen sijaan asetuksella määrättiin varsin tarkoin, mitä tavaroita kioskeissa saatiin myydä, jotta ne katsottiin kioskeiksi.

Vuonna 1989 sallittiin lakimuutoksella myymälöiden sunnuntaiaukiolo haja-asutusalueilla.

Syksyllä 1994 sunnuntain aukiolo sallittiin myös taajama-alueilla joulukuussa sekä kuutena erikseen määrättävänä sunnuntaina.

Vuonna 1997 uuden lain myötä sunnuntain aukiolo laajeni koko kesälle. Samalla aukioloa arkipäivinä pidennettiin kello 21:een.

Vuonna 2000 haluttiin kannustaa lähi- ja pienkauppojen toimintaa (myyntipinta-ala alle 400 m²) sallimalla niiden sunnuntaiaukiolo ympäri vuoden, poikkeuksena pääsiäispäivä, äitienpäivä, helluntai ja isänpäivä, jolloin ne ovat kiinni. Myös näitä isompien myymälöiden tilannetta selkeytettiin niin että yksittäisistä sunnuntaista luovuttiin ja aukiolo sallittiin sunnuntaisin touko-elokuussa sekä marras-joulukuussa.

Elokuussa 2008 valtionvarainministeri Jyrki Katainen väläytti mahdollisuutta kauppojen aukiolon pidentämisestä tai sääntelyn purkamisesta ruoan arvonlisäveron alennuksen yhteydessä.[10] Palvelualojen ammattiliiton (PAM) edustajisto hyväksyi marraskuussa 2008 alustavasti ehdotuksen aukioloaikoja koskevien säännösten uudistamiseksi, ja hallitus antoi toukokuussa 2009 asiaa koskevan lakiesityksen eduskunnalle.

Uusi laki tuli voimaan 1. joulukuuta 2009.[11] Aiemmin vain alle 100 m²:n myymälöillä (kioskeilla) oli täysin kellonajoista riippumaton aukiolo, mutta nyt tämä laajennettiin koskemaan myös alle 400 m²:n liikkeitä, tosin niin että juhlapyhiä koskevat rajoitukset jäivät voimaan. Tätä isompien myymälöiden sunnuntaiaukiolo laajennettiin ympärivuotiseksi, mutta lyhennettiin päättyväksi jo klo 18 (marras-joulukuussa klo 21). Aiemmin sallittu aukiolo kaksoispyhien jälkimmäisenä päivänä poistettiin isoilta myymälöiltä kokonaan. Juhannus- ja jouluaaton aukioloa lyhennettiin siten, että kaupat sulkevat jo kello 12, kun aiemmin ne sulkivat kello 13.

Alkuperäisen ehdotuksen mukaan laki ei olisi koskenut enää parturi- ja kampaamoliikkeitä, mutta eduskunta päätti asiasta toisin.

Vuoden 2009 laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen kauppojen aukioloaikoja Suomessa rajoittanut laki säädettiin vuonna 2009.[12] Sen mukaan kauppaliikkeet sekä parturi- ja kampaamoliikkeet saatiin yleensä pitää auki arkipäivinä klo 7.00–21.00, lauantaisin klo 7.00–18.00 ja sunnuntaisin klo 12.00–18.00 paitsi isänpäivän ja jouluaaton välisenä aikana sunnuntaisin klo 12.00–21.00. Kirkollisina juhlapäivinä sekä vappuna, itsenäisyyspäivänä, äitienpäivänä ja isänpäivänä liikkeet oli pidettävä suljettuina. Lisäksi ne oli suljettava uudenvuodenaattona ja vapunaattona klo 18.00, joulu- ja juhannusaattona klo 12.00.

Laki ei koskenut muun muassa apteekkeja, kioskeja, autokauppoja, huoltoasemia, kukkakauppoja, taidemyyntiliikkeitä tai satamissa ja lentoasemilla sijaitsevia vain matkailijoille avoimia kauppoja. Sellaisia elintarvikeliikkeitä, joiden myyntipinta-ala oli alle 400 neliömetriä, koskivat vain lain säännökset juhlapäivien aukioloajoista. Ne saivat olla toisena pääsiäispäivänä ja tapaninpäivänä auki kello 8–18 välisenä aikana neljän tunnin ajan, pääsääntöisesti kello 12–16. Kokonaan rajoitusten ulkopuolella olivat alle 100 neliömetrin liikkeet (mm. kioskit), edellyttäen että niissä ei myyty tiettyjä yli 200 euroa maksavia tuotteita kuten kelloja, vaatteita tai kodinkoneita.[12]

Aluehallintovirastolla oli valta hakemuksesta myöntää kaupalle poikkeuksen aukiolosäännöksiin. Tämän vuoksi esimerkiksi Helsingin Asematunnelissa ja Kampin keskuksessa tietyt myyntipinta-alaltaan yli sataneliöiset kaupat olivat kello 22.00 asti joka päivä. Länsi-Lapissa Ruotsin vastaisen rajan kunnissa (Tornio, Ylitornio, Pello, Kolari, Muonio, Enontekiö) sunnuntaiaukiolo oli ympärivuotista poikkeusluvalla rajakauppaan perustuen. Ruotsalaiset olivat huomattava asiakasryhmä alueen päivittäistavarakaupoissa. Loppiaisena 2012 useat kauppaliikkeet saivat olla avoinna poikkeusluvalla, vedoten erityisesti venäläisturistien palvelemiseen ja heidän ostovoimaansa.[13]

Lain kumoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki vähittäiskauppojen aukioloajoista kumottiin vuoden 2016 alusta, minkä jälkeen asiasta ei enää ole säädöksiä laissa. Lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinoelämässä lisättiin kuitenkin samalla säädös, jonka mukaan kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä toimiva pienyrittäjä saa pitää liikkeensä suljettuna yhtenä päivänä viikossa, eikä tätä oikeutta voi sopimuksella poistaa.[1]

Säätelyn kumoamista kannattivat lausunnoissaan muun muassa eräät ministeriöt, kilpailu- ja kuluttajavirasto, Evira, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät sekä kauppaketjuista muun muassa Kesko ja Lidl. Sitä vastustivat Palvelualojen ammattiliitto PAM, R-Kioski Oy ja lapsiasiavaltuutettu. Myös Poliisihallitus, Kirkkohallitus, SAK, STTK ja Kuntaliitto esittivät lain kumoamista vastaan huomautuksia, mutta eivät asettuneet suoranaisesti vastustamaan.[1]

Kauppojen aukioloajat maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa seuraavissa maissa/lääneissä kauppojen aukiolo on vapaata:

Norjassa ja Tanskassa aukiolo on vapaata arkisin. EU-maissa kehitys on kulkenut kohti vapaampia aukioloaikoja.[14]

Ainakin seuraavissa maissa ja alueilla on ympärivuorokautisesti aukiolevia supermarketteja, jos pyhien rajoitettua aukioloa ei lasketa:

Yhdistynyt kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin lait rajoittavat kauppojen sunnuntaiaukioloa. Jotkin isot supermarketit ovat työviikon aikana auki 24-tuntisesti, mutta mikäli niiden lattiapinta-ala ylittää 3000 neliöjalkaa, ne saavat olla sunnuntaisin auki vain 6 tuntia. Skotlannin lait sallivat jopa ympärivuorokautisen ja -viikoittaisen aukiolon, ja maasta löytyykin ketjuja, joiden kaupat ovat "aina auki".

Pienempien kauppojen aukiolo on esimerkiksi Lontoon alueella välillä 9.00–21.00. Sunnuntaisin ovet suljetaan yleensä viimeistään klo 18.00. Monilla maaseutu- ja haja-asutusalueilla kaupat ovat kokonaan kiinni sunnuntaisin.

Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppojen aukioloa säädellään osavaltiotasolla. Nykyisin useimmat osavaltiot sallivat ympärivuorokautisen myynnin pyhien ulkopuolella, mutta asettavat osavaltiosta riippuen rajoituksia esimerkiksi sunnuntaiaukiololle.

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa liittovaltion tasolla ei ole lakia, joka määräisi kauppojen aukiolosta tai pyhäpäivien vietosta. Joidenkin osavaltioiden lait ja paikallisen yhteisön perinteet voivat kuitenkin asettaa rajoitteita aukiololle. Yhdysvalloissa toimii kuitenkin useita muun muassa Wal-Mart ja Meijer-ketjujen hypermarketteja, jotka ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa. Jotkut kaupat sulkevat ovensa ainoastaan yhtenä päivänä vuodessa – joulupäivänä - ja mainostavat olevansa auki "24/7/364".

Useimpien supermarkettien ja tavaratalojen aukioloajat ovat välillä 10.00-21.00, mutta sunnuntaisin samaiset tavaratalot sulkevat ovensa usein jo kuudelta. Paikalliset ja pienkaupat (boutique) ovat yleensä auki arkisin vain iltaviiteen tai -kuuteen ja vain harvoin sunnuntaisin.

Poikkeuksen kaikkiin sääntöihin muodostaa viihdekeskus Las Vegas, jossa useimmat suuret kaupat ovat - kasinojen tapaan - auki 24 tuntia päivässä ja täysin ympärivuotisesti ("24/7/365"). Nevadan osavaltion lait eivät rajoita liiketoiminnan harjoittamisaikoja millään tavalla, ja kaupunki onkin tunnettu ympärivuorokautisesta elämänrytmistään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hallituksen esitys HE 88/2015 vp Eduskunta. Viitattu 19.1.2016.
  2. Laki vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista annetun lain kumoamisesta (1618/2015) Finlex. Viitattu 19.1.2016.
  3. 2. Moos. 20:8-10
  4. Sapatin vietosta
  5. Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra–Su): ”Sunnuntai”, {{{Nimike}}}, s. 3956. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
  6. ”Sunnuntaityö”, Tietosanakirja, 9. osa (Stambulov-Työaika), s. 202. Otava, 1917. Teoksen verkkoversio.
  7. Hakkarainen, Kaisa & Väntönen, Elina: Pidemmät aukioloajat lyövät läpi ehkä kesällä. Helsingin Sanomat, 16.12.2015, s. A6.
  8. Vuoden 1734 lain rikoskaari, 3. luvun 8 §
  9. Laki vähittäiskaupan liikeajasta (435/1969) (Ei enää voimassa, mutta on tallennettu Finlexin Säädökset alkuperäisinä -osastoon)
  10. Helsingin Sanomat
  11. Iso muutos kauppojen aukioloon – katso taulukko! US 18.11.2009
  12. a b Laki vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista (945/2009) (Ei enää voimassa, mutta löytyy yhä Finlex-tietokannasta) Finlex. Viitattu 16.1.2016.
  13. Näin kaupat ovat auki tänään - katso lähiseutusi tiedot! Iltasanomat. 6.1.2012. Viitattu 6.1.2012.
  14. a b HE 84/2009: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vähittäiskaupan aukioloajoista