Jouluaatto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1904-1905

Jouluaatto on joulupäivää edeltävä päivä, jota vietetään 24. joulukuuta. Jouluaatto ei ole virallinen almanakkaan merkitty pyhäpäivä, jos päivä ei osu sunnuntaille.

Jouluaaton viettoon on perinteisesti kuulunut muun muassa joulukuusen koristelu, jouluaterian syöminen, kynttilöiden vieminen hautausmaalle[1], jouluaaton jumalanpalveluksessa käyminen, joululahjojen antaminen sekä joulusauna. Monissa perheissä lauletaan tai kuunnellaan joululauluja. Kristillisissä perheissä saatetaan veisata Enkeli taivaan -virsi sekä lukea jouluevankeliumi.

Joulupukki vierailee perinteisesti jouluaattona etenkin lapsiperheissä ja jakaa myös mahdolliset joululahjat. Joskus lahjat saattavat olla jo aattona joulukuusen alla. Monissa anglosaksisissa maissa lahjat avataan vasta joulupäivänä. Venäjällä joulupukkia vastaava pakkasukko saapuu vasta uutenavuotena.

Televisiossa esitetään perinteisesti jouluaiheisia televisio-ohjelmia, kuten vuodesta 1990 alkaen esitetty Joulupukin kuumalinja sekä Raymond Briggsin samannimiseen kirjaan perustuva Lumiukko-animaatioelokuva, josta on tullut monille suomalaisille tärkeä osa jouluviettoa, johon suhtaudutaan nostalgisesti. Radioon on viime vuosina ilmestynyt tauotta joulumusiikkia soittavia kanavia. Joulumusiikkikanavia löytyy myös internetistä.

Suomessa joulurauha julistetaan monissa kaupungeissa kello 12.00. Kuuluisin on Turun julistus, joka esitetään myös televisiossa, radiossa ja internetin kautta.

Päivittäistavarakaupat ovat saaneet vuodesta 2009 alkaen olla jouluaattona auki kello 12 saakka[2] (ennen klo 13 asti). Vaikka jouluaatto ei olekaan virallinen pyhäpäivä, se on nykyisin useimmilla työpaikoilla vapaapäivä ja täten jouluaattona töitä tekeville pitää maksaa kaksinkertaista palkkaa.

Monet kristilliset kirkot viettävät perinteistä jouluyön messua jouluaattona keskiyöllä, joka merkitsee joulupäivän alkua. Jouluyön messujen suosio on ollut 2000-luvulla nousussa.[3] Muut kirkot, kuten anglikaaninen kirkko juhlivat kynttilänvalon palvelua, jota vietetään aikaisemmin illalla. Jouluaatto on vuoden suosituin kirkossakäyntipäivä. Vuonna 2003 jouluaaton jumalanpalveluksiin osallistui 386 000 suomalaista ja joulupäivänä 145 100 kävijää.[4]

Suomessa joulunajan sää vaihtelee vuosittain suuresti. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla keskimäärin joka kolmas joulu on lumeton.[5] Joulunajan lämpöennätys samalla asemalla on +9,9 astetta ja se mitattiin tapaninpäivänä vuonna 2011. Joulunajan pakkasennätys puolestaan on -43,0 astetta ja se mitattiin vuonna 1947 Sodankylän mittausasemalla.[5] Kylmiä jouluja vietettiin mm. vuosina 1967, 1978, 1986, 1995, 1996, 2002 sekä 2010. Lauhoja jouluja vietettiin muun muassa vuosina 1963, 1974, 1992, 2006, 2007, 2011 sekä 2013.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Kynttilät syttyvät haudoilla" on joulunviettomme aikamerkki Elävä Arkisto. 16.12.2013. Yle. Viitattu 24.12.2013.
  2. Laki vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista Finlex. Viitattu 24.12.2013.
  3. Oinonen, Tarja: Yömessut vetävät väkeä kirkkoihin Yle Uutiset. 23.12.2013. Viitattu 24.12.2013.
  4. Jouluaatto suosituin kirkkopyhä Hämeen Sanomat. 24.12.2005. Viitattu 24.12.2013.
  5. a b Joulunajan säät Ilmatieteen laitos. Viitattu 24.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]