Pyhäpäivä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pyhäpäivä on sunnuntai tai kirkollinen juhlapäivä.[1] Pääsääntöisesti pyhäpäivä on työelämässä yleinen vapaapäivä, joskin 2000-luvulla sunnuntain merkitys pyhä-/vapaapäivänä on muuttunut rajusti.

Almanakoissa pyhäpäivät merkitään tavallisesti punaisella. Arkipyhiksi sanotaan juhlapäiviä, jotka yleensä sijoittuvat muulle viikonpäivälle kuin sunnuntaiksi. Osa niistä on kiinteänä viikonpäivänä (tai kiinteänä päivämääränä, jolloin ne joinakin vuosina kuitenkin sattuvat sunnuntaiksi).

Suomessa kirkolliset juhlapäivät on lueteltu kirkkolain 4. luvun 3 §:ssä seuraavasti:

”Kirkolliset juhlapäivät
Kirkollisia juhlapäiviä ovat joulupäivä, toinen joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä.
Juhlapäivien aika määräytyy niin kuin läntisessä kristikunnassa vanhastaan on ollut tapana. Kuitenkin juhannuspäivää vietetään kesäkuun 19 päivää seuraavana lauantaina ja pyhäinpäivää lokakuun 30 päivää seuraavana lauantaina.”

Luettelo Suomen pyhäpäivistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen juhlapäivät

Kirkolliset juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näistä pääsiäispäivä ja helluntai ovat aina sunnuntaina, pitkäperjantai aina perjantaina, pääsiäismaanantai aina maanantaina, helatorstai aina torstaina sekä juhannuspäivä ja pyhäinpäivä aina lauantaina. Muut ovat niin sanottuja arkipyhiä, paitsi kiinteänä päivämääränä vietettävän juhlapäivän sattuessa sunnuntaiksi. Kiinteään päivämäärään sidottuja ovat uudenvuodenpäivä (aina 1. tammikuuta), loppiainen (aina 6. tammikuuta), joulupäivä (aina 25. joulukuuta) ja tapaninpäivä (aina 26. joulukuuta).

Sunnuntait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnuntai on aina pyhäpäivä. Pääsiäispäivä ja helluntai ovat aina sunnuntaina, mutta ne mainitaan kirkkolaissa myös kirkollisten juhlapäivien luettelossa. Lisäksi seuraavilla sunnuntaipäivillä on erityisnimi, ja moniin niistä liittyy myös yleisiä juhlaperinteitä.

Muut lakisääteiset juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näistä kumpikin on sidottu kiinteään päivämäärään (vappu aina 1. toukokuuta ja itsenäisyypäivä aina 6. joulukuuta), niistä on säädetty erityislait ja ne rinnastetaan lainsäädännössä monessa suhteessa kirkollisiin juhlapäiviin.[2] Pyhäpäivien tavoin nekin yleensä merkitään almanakkoihin punaisella. Näistä vain itsenäisyyspäivä ja vappu ovat lain mukaan palkallisia vapaapäiviä, tosin työehtosopimuksesta riippuen muutkin pyhäpäivät saattavat olla palkallisia vapaapäiviä. Itsenäisyyspäivänä Suomen kirkoissa järjestetään jumalanpalvelus.

Yleisesti vapaapäivinä vietettävät aattopäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nämä eivät almanakan mukaan ole pyhäpäiviä (paitsi sattuessaan sunnuntaiksi), mutta lähinnä työehtosopimusten nojalla nekin ovat useimmilla työpaikoilla palkallisia vapaapäiviä.

Pyhäpäivän maallinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työelämässä pyhäpäivät ovat yleensä vapaapäiviä. Kaikilla aloilla tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Jos työ on lisä-, yli- tai hätätyötä, on siitä suoritettava myös korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta.[3]

Joukkoliikenteessä ajetaan sunnuntain aikatauluin, paitsi juhannus- ja joulupäivänä joukkoliikenteen vuorot voidaan olla kokonaan ajamatta, kuitenkin vilkkaimmilla suunnilla on joitakin vuoroja.

Kauppojen auki pitäminen pyhäpäivinä oli aikaisemmin eräin poikkeuksin kielletty. Myös pyhäpäivien aattoina kaupat oli suljettava tavallista aikaisemmin, joulu- ja juhannusaattona eri aikoina voimassa olleiden säännösten mukaan jo klo 12 tai 13. Kieltoja ja rajoituksia lievennettiin asteittain 1900-luvun lopulta lähtien, ja vuoden 2016 alussa ne kumottiin kokonaan.

Pyhäpäivien poistelu ja siirtely Ruotsissa ja Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1774 Ruotsissa ja sen mukana Suomessa poistettiin kalenterista yli puolet arkipyhistä. Näitä olivat apostolien muistopäivät, kiirastorstai, kanttaimaanantai, kanttaitiistai sekä kolmas ja neljäs joulu-, pääsiäis- ja helluntaipäivä. Lisäksi kynttilänpäivä, mikkelinpäivä ja pyhäinmiestenpäivä, jotka olivat kiinteinä päivämäärinä 2. helmikuuta, 29. syyskuuta ja 1. marraskuuta, siirrettiin tuolloin sunnuntaihin.

Vuodesta 1953 lähtien Ruotsissa siirrettiin juhannus ja pyhäinmiestenpäivä lauantaiksi. Vuodesta 1955 lähtien tehtiin Suomessa samoin, minkä lisäksi Suomessa siirrettiin sitä ennen aina 25. maaliskuuta vietetty Marian ilmestyspäivä sunnuntaihin. Marianpäivän siirto sunnuntaiksi lisäsi työpäiviä, mutta koska tuolloin lauantait yleensä olivat työpäiviä, pyhäinmiestenpäivän siirto sunnuntaista lauantaiksi vähensi työpäiviä ja keskimäärin juhannuskin, kun juhannus ei enää voinut sattua sunnuntaiksi.

Vuonna 1973 siirrettiin Suomessa loppiainen ja helatorstai lauantaihin, ja viimeksi mainittu sai nimen Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Samalla poistettiin myös toinen helluntaipäivä, mutta edeltävä lauantai muutettiin pyhäpäiväksi nimellä helluntain valmistuspäivä. Vuonna 1992 Suomessa loppiainen ja helatorstai palautettiin entisille päivämäärilleen ja helluntain valmistuspäivä lakkautettiin.[4].

Vuodesta 2005 lähtien Ruotsissa toinen helluntaipäivä poistui, mutta Ruotsin kansallispäivä tuli vapaaksi.

Ruotsalainen ja suomalainen arkipyhien poistelu ja siirtely on ainutlaatuista maailmassa. Perusteena siirroille on useimmissa tapauksissa ollut halu mahduttaa vuoden varteen mahdollisimman paljon normaalimittaisia, yhtenäisiä työviikkoja. Kun Suomessa useimmat lauantait tulivat vapaapäiviksi, sovittiin aluksi sellainen poikkeus, että muualla kuin lauantailla tai sunnuntailla olevaa arkipyhää seuraava lauantai oli työpäivä, joten paitsi työviikot, myös viikonloput rikkoontuivat. Kirkko on vastustanut siirtoja. Monissa muissa maissa on enemmän arkipyhiä, jotka ovat työpäiviä.

Pyhäpäivät juutalaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisuudessa arkipäiviä ovat perinteisesti kaikki muut päivät paitsi lauantai, joka on juutalaisten pyhäpäivä eli sapatti. Sapatti on lauantaina, koska se on juutalaisen viikon viimeinen päivä. Nykyään monet ovat kuitenkin tottuneet pitämään sapattia sunnuntaina.[5]

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä kirkolliset juhlapäivät virallisessa kalenterissa loukkaavat ajatuksenvapautta ja valtion puolueettomuutta uskontojen suhteen, joten ne tulisi poistaa valtakunnallisten vapaapäivien joukosta osana kirkon ja valtion eroa.[6][7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Vuosilomalain 4 §
  3. Työaikalain 33 § Finlex
  4. Oja, Heikki: Aikakirja, s. 165-167. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5.
  5. http://www.netikka.net/mpeltonen/sapatti.htm
  6. Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  7. Viite: 34/041/1998 Lausuntopyyntönne uskonnonvapauskomitean mietinnöstä (06.04.2001) Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 23.5.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]