Siirry sisältöön

Pyhäinpäivä

Wikipediasta
Pyhäinpäivän viettoon kuuluu usein kynttilöiden sytyttäminen edesmenneille. Kynttilöitä Oulun hautausmaalla.

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Keskiajalta lähtien pyhäinpäivää on vietetty 1. marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään nykyään välille 31.10.–6.11. osuvana lauantaina.[1] Suomessa pyhäinpäivänä läheisten haudoille voidaan viedä kynttilöitä kuolleiden muistoksi.

Ajankohta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kynttilöitä ja hautausmaalla kävijöitä pyhäinpäivän iltana Hietaniemen hautausmaalla menneiden sukupolvien ja muualla lepäävien muistomerkillä.

Suomessa ja Ruotsissa luterilaiset viettävät pyhäinpäivää (vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä) nykyään aina lauantaina, aikaisintaan 31. lokakuuta ja viimeistään 6. marraskuuta. Ennen vuotta 1774 se oli Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessakin viikonpäivästä riippumatta 1. marraskuuta, mutta tuolloin se siirrettiin marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin. Lauantaina se on ollut Suomessa vuodesta 1955 lähtien,[2][3] Ruotsissa jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Samalla Marian ilmestyspäivä siirrettiin sunnuntaille,[3] jolloin se menetti merkityksensä vapaapäivänä. Pyhäinpäivän siirto sunnuntailta lauantaille korvasi tämän vapaapäivän menetyksen, sillä tuolloin lauantait olivat Suomessa vielä yleensä työpäiviä.

Samana lauantaina Suomessa katolinen kirkko viettää kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää ja sitä seuraavana päivänä eli marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina kaikkien pyhien juhlaa eli pyhäinpäivää.[4]

Virossa pyhäinpäivä on jäänyt 2. marraskuuta kiinteästi vietettävän sielujen päivän, viroksi hingedepäev, varjoon. Päivä on erityisesti kaikkien kuolleiden muistopäivä. Tämä merkitys on Suomessa siirtynyt aiemmin kiinteästi 1. marraskuuta vietettyyn pyhäinpäivään. 1990-luvulta alkaen Virossa on tullut tavaksi sytyttää kynttilöitä tuona päivänä sukulaisten haudoilla ja kotien ikkunoilla samaan tapaan kuin Suomessa pyhäinpäivänä.[5][6]

Ruotsissa pyhäinpäivä on nimensä mukaan pyhäinpäivä, ja sen kirkollisena aiheena on Ruotsin kirkon evankeliumikirjassa ”Pyhät”. Pyhäinpäivää seuraava päivä, sunnuntai on vainajien muistopäivä ”Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai eli Kaikkien sielujen päivä”, ja sen kirkollisena aiheena on ”Iäisyystoivomme”.[7]

Espanjassa ja latinalaisessa Amerikassa Kuolleiden päivä (esp. Día de los Muertos, Día de los Difuntos tai vain los muertos) on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta.[8] Juhla on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa se on yleinen vapaapäivä. Synkästä juhlinnan aiheesta huolimatta se on iloinen, jopa riehakas juhla. Päivää vietetään myös Yhdysvalloissa, jossa on suuri meksikolaisvähemmistö, Filippiineillä sekä joissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Brasiliassa se on yleinen vapaapäivä.[9]

Itäisessä kristillisyydessä kaikkien pyhien sunnuntaita vietetään ensimmäisenä sunnuntaina helluntain jälkeen.[10][11][12] Marraskuinen pyhäinpäivä ei kuulu ortodoksiseen juhla­kalenteriin, mutta Suomen ortodoksinen kirkko viettää nykyään samana päivänä (lauantaina aikavälillä 31.10.–6.11.) Karjalan pyhittäjäisien ja valistajien muistopäivää.[13]

Halloween eli vanha pyhäinpäivän aatto on anglosaksisissa maissa yhä 31. lokakuuta. Suomessa tätä epävirallista ja kalenteriin merkitsemätöntä päivää juhlitaan eniten jo edeltävänä lauantaina tai viimeistään vasta pyhäinpäivänä.[8]

Pyhäinpäivä tulevina vuosina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautausmaa Puolassa.

Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta varsinkin katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta, jotka ovat kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Alun perin kaikkien pyhien päivää alettiin viettää 300-luvulla Syyriassa ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivää 900-luvulla Ranskassa.[2] Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle esimerkiksi kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi. Haudoilla käynti yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen.[14] Seurakunnissa on 1980-luvulta lähtien tullut tavaksi pyhäinpäivän hartaudessa sytyttää kynttilä nimeltä mainiten jokaisen menneen vuoden aikana kuolleen seurakunnan jäsenen muistoksi.[15]

Ennen reformaatiota katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä. Kun Suomi kuninkaan käskyllä siirtyi luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta ”kaikkien pyhien päivä” eli pyhäin miesten päivä säilyi. Vuoden 1772 kalenteriuudistuksessa päivän vietto siirrettiin marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin ja vuoden 1953 uudistuksessa Ruotsissa marraskuun ensimmäiseen lauantaihin.[16] Suomessa päivän vietto siirtyi lauantaihin 1955. Vuonna 1967 päivän nimi vaihdettiin Suomessa ’pyhäinmiestenpäivästä’ nykyiseen muotoon.[8]

Vanhoista ajoista on Suomessa vietetty syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen kekriä. Koska se ajankohdaltaan sattui lähelle kristillistä pyhäinpäivää, se on myöhempinä aikoina usein samastettu pyhäinpäivän kanssa, josta kansanomaisesti on käytetty myös nimitystä kekri.[8]

Halloween

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anglosaksiseen perinteeseen kuuluu pyhäinpäivän aattona (31. lokakuuta) vietettävä Halloween-juhla. Nimi Halloween tulee sen alkuperäisestä nimestä All Hallows’ Eve eli ’kaikkien pyhien ilta’, josta se muotoutui puhekielessä sanaksi Halloween. Sen katsotaan pohjautuvan kelttiläisten kulttuurien syksyllä vietettyyn uuden vuoden juhlaan samhainiin.[17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ pyhäinpäivä. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ a b Pyhäinpäivä muistuttaa Jumalan uskollisuudesta Kirkkonummen suomalainen seurakunta. Arkistoitu 1.11.2014. Viitattu 1.11.2014.
  3. ↑ a b Oja, Heikki: Aikakirja, s. 165–167. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5
  4. ↑ Katolinen kalenteri Katolinen kirkko Suomessa. Arkistoitu 1.11.2014. Viitattu 1.11.2014.
  5. ↑ Hingedepäev – 2. november BERTA – Eesti rahvakalendri tähtpäevade andmebaas. Viitattu 27.10.2025. (viroksi)
  6. ↑ Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto, s. 301. (Sielujen päivä 2.11.) Helsinki: Otava, 1950.
  7. ↑ Ruotsin kirkon evankeliumikirja, s. 714–723. Stockholm: Verbum, 2003. ISBN 91-526-5607-1
  8. ↑ a b c d Löyttyniemi, Raili & Hoikkala, Hannamari: Pyhäinpäivä, kekri ja Halloween – juhlia kuolleiden muistamiseksi Yle.fi. 30.10.2012. Viitattu 27.10.2025.
  9. ↑ Brasil conmemora Día de los Difuntos con feriado nacional Prensa Latina. 2.11.2023. Agencia Informativa Latinoamericana S.A. Viitattu 4.11.2023. (espanjaksi)
  10. ↑ Kaikkien pyhien sunnuntai Ortodoksi.net. Viitattu 27.10.2025.
  11. ↑ Pyhän Kolminaisuuden päivä – Helluntai Ortodoksi.net. Viitattu 27.10.2025.
  12. ↑ Kirkollinen ajanlasku Ortodoksi.net. Viitattu 27.10.2025.
  13. ↑ Karjalan valistajat Ortodoksi.net. Viitattu 20.10.2010.
  14. ↑ Pyhäinpäivä Aamenesta öylättiin. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 7.11.2011. Viitattu 20.10.2010.
  15. ↑ Ylimys, Reijo: Pyhän vuoden pyhät. Mitä tapahtuu? s. 138. Helsinki: Johnny Kniga, 2003. ISBN 951-0-28364-9
  16. ↑ Eriksson, Lars-Olov & Nilsson, Nils-Henrik: Evangelieboken i gudstjänst och förkunnelse, s. 447. Stockholm: Verbum, 2003. ISBN 91-526-2970-8 (ruotsiksi)
  17. ↑ Halloween Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.10.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosi

Adventti | Joulu | Uusivuosi | Loppiainen | Kynttilänpäivä | Laskiainen | Marian ilmestyspäivä | Palmusunnuntai | Kiirastorstai | Pitkäperjantai | Pääsiäinen | Helatorstai
Helluntai | Pyhän Kolminaisuuden päivä | Juhannus | Apostolien päivä | Kirkastussunnuntai | Mikkelinpäivä | Reformaation päivä | Pyhäinpäivä | Tuomiosunnuntai

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyhäinpäivä&oldid=23642874”