Pääsiäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kristillistä juhlaa. Juutalaista pääsiäistä käsittelee artikkeli pesah.
Ylösnousemus, Luca Giordanon maalaus vuodelta 1665.

Pääsiäinen (lat. Pascha) on vuosittainen kristillinen juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi.[1] Ensimmäistä pääsiäispäivää eli pääsiäissunnuntaita vietetään kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, minkä vuoksi pääsiäisen ajankohta vaihtelee eri vuosina välillä 22. maaliskuuta – 25. huhtikuuta.[2] Myös pitkäperjantai ja toinen pääsiäispäivä ovat Suomessa virallisia pyhäpäiviä.[3]

Useissa vanhoissa uskonnoissa keväällä on tavattu juhlia. Anglosaksisissa maissa Easter (saks. Ostern) on ollut kevään jumalan kunniaksi vietetty juhla, jota anglosaksit kutsuivat Eostraksi ja germaanit Ostaraksi.[4][5] Eostran uskottiin tulevan pääsiäisen aikaan maan päälle jäniksen muodossa ja munivan värillisiä munia. Munia on pidetty eri puolilla maailmaa hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuvana.[6]

Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla, jota alettiin viettää 100-luvulla Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi.[7][8] Pääsiäistä edeltää useissa kirkoissa hiljainen viikko, jonka sisältö on Kristuksen kärsimyskertomuksessa. Hiljainen viikko huipentuu pitkäperjantaihin, historialliseen[9][10] Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Varsinainen pääsiäinen alkaa pääsiäissunnuntaista, jolloin juhlitaan Jeesuksen ylösnousemusta ja sitä seuraa toinen pääsiäispäivä.[3] Kristiillisiin pääsiäisperinteisiin kuuluvat muun muassa pääsiäisnäytelmät ja -vaellukset, joissa yleisö voi osallistua Kristuksen kärsimyskertomukseen.[11] Tunnetuimpia niistä ovat Passiodraama, Ylös Jerusalemiin ja Via Crucis – Ristin tie.

Suomalaiseen pääsiäisperinteeseen on kuulunut muun muassa mämmin syönti, pääsiäismunien maalaaminen, pajunvitsoilla virpominen ja rairuohon kasvattaminen. Pääsiäiseen on liitetty perinteisesti muitakin heräävän elämän vertauskuvia kuten narsissit, keltaiset pääsiäistiput ja hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat ja pajunkissat. Valo voittaa kevätpäiväntasauksen jälkeen pimeyden ja lämpö kylmyyden, mistä voidaan ajatella vertauskuvallisesti, että elämä voittaa kuoleman.[12]

Juutalaisuudessa, joka on kristinuskoa edeltävä uskonto eikä tunnusta messiasta, ei vietetä pääsiäistä, mutta sen sijaan viikon kestävää pesah-juhlaa Mooseksen aikaisen Egyptin orjuudesta vapaaksi pääsemisen muistoksi, mistä osittain johtuu myös sana pääsiäinen. Juutalaisten juhlan nimi on pesah ja siihen liittyvä Happamattoman leivän juhla.[13][14] Pesahin ajankohta määräytyy juutalaisen kalenterin mukaan ja juhla ajoittuu pääsiäisen tavoin yleensä huhtikuulle, mutta joskus myös maaliskuulle.[15]

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jacques Reich, Eástre, 1909.

Suomen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana ja tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Tämä 'pääseminen' nähdään kristinuskossa usein myös synnistä pääsemiseksi, siirtymiseksi kuolemasta elämään, liittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Monissa kielissä pääsiäisen sana lienee johdettu juhlan hepreankielisestä kevätjuhlan nimestä pesah, joka tarkoittaa vapautumista Egyptin orjuudesta: esimerkiksi latinaksi pascha, venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk.[16]

Pääsiäisen englanninkielinen nimi Easter ja saksankielinen nimi Ostern tulevat kevään jumalasta, jota englantilaiset kutsuivat Eostraksi ja germaanit Ostaraksi.[17] Easter-nimen alkuperä on keskienglannin kielen estre – muinaisenglannin kielen eastre – ja edelleen vanhan saksan kielen ostarun (monikko) ja skandinaavinen ostra. Beda Venerabiliksen mukaan (700-luvulla) Eastre eli Eostre eli Ostara oli vanha anglosaksinen kevään ja aamunnousun jumalatar, ja Beden mukaan hän antoi nimensä myös tälle hänen kunniakseen vietetylle juhlalle. Vanhassa englanninkielessä se tarkoittaa myös itää, samoin nykyenglannissa kytkentä on näkyvä.[5] Englannin ja saksan pääsiäistä merkitsevät sanat on sukua muinaiskreikan Eos- ja latinan Aurora-sanoille, jotka nekin tarkoittivat aamuruskon jumalatarta.

Juutalainen pesah[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pesah

Juutalaisuudessa ei vietetä pääsiäistä. Siinä vietetään kylläkin keväällä Pesah-juhlaa Mooseksen aikaisen Egyptin orjuudesta vapaaksi pääsemisen muistoksi, mistä johtuu etymologisesti mahdollisesti myös sana pääsiäinen. Juutalaisten juhlan nimi on pesah ja siihen liittyvä Happamattoman leivän juhla. Pesahin ajankohta ei ole sidoksissa kristilliseen pääsiäiseen, vaan se määräytyy juutalaisen kalenterin mukaan.[13][14]

Pääsiäisen ajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäismunia. Muna on vanha hedelmällisyyden vertauskuva. Kristillisessä perinteessä muna on vertauskuva ylösnousemukselle.
Pääartikkeli: Pääsiäisen laskeminen

Sanonta ”pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai” on vain viitteellinen, koska pääsiäisen ajankohta on alusta asti määräytynyt kirkollisten taulukoiden pohjalta eikä tähtitieteen perusteella. Lisäksi ajankohdan laskemiseen käytetään tiettyjä yksinkertaistettuja oletuksia.[18][19]

Pääsiäisen ajankohdan laskemiseen on käytetty 19 vuoden mittaisia taulukoita, jotka määräävät, milloin kevään ensimmäinen täysikuu on – aikaisintaan kevätpäiväntasauksena 21.3. Tässä yhteydessä ajankohtaa laskettaessa käytettävät kevätpäiväntasaus ja täysikuu ovat muodollisia, taulukoituja päiviä, eivät todellisesti tähtitieteeseen pohjautuvia päiviä.[19] Matematiikan kehityttyä riittävästi pystyttiin taulukoiden rinnalle kehittämään kaavat, joilla pääsiäisen ajankohta on käytännössä helpompi laskea. Ensimmäisen menetelmän julkaisi Carl Friedrich Gauss vuonna 1800.[20]

Ajankohdan historiallinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa artikkelisarjasta

Keskeiset
Jeesuksen
elämän tapahtumat
evankeliumeiden
mukaan
Agonia.jpg

Jeesus


Elämän alkuaika
syntymä
kaste
kiusaukset


Opettajana ja parantajana
vuorisaarna
vertaukset
ihmeteot


Pääsiäisaika
viimeinen ateria
ristiinnaulitseminen
ylösnousemus


Ylösnousun jälkeen
ilmestymiset
taivaaseenastuminen
toinen tuleminen

Matthias Grünewald, Isenheimin alttaritaulu: Ylösnousemus, noin 1510.

Jeesuksen kuoleman ajankohtaa ei voida varmuudella selvittää, mutta todennäköisimpinä päivämäärinä on pidetty perjantaita 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33.[21] Se tapahtui juutalaisten pääsiäis­juhlan aikoihin, joka alkoi Nisan-kuun 15. päivänä.[22] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus vietti edellisen päivän iltana 12 oppilaansa kanssa pääsiäisateriaa[23] ja teloitettiin ristillä seuraavana päivänä, joka oli sapatin valmistuspäivä[24] eli perjantai. Johanneksen evankeliumin mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui sen sijaan jo pääsiäisen valmistus­päivänä,[25] jolloin pääsiäislammas teurastettiin Jerusalemin temppelissä.

Varhaisimmat tiedot pääsiäisen vietosta ovat 100-luvulta, jolloin viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalle tuli vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla.[26]

Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325 pääsiäispäivän vietto päätettiin yhtenäistää yhdelle yhteiselle sunnuntaille läpi kristikunnan, mutta ilmeisesti tarkan päivämäärän laskemisesta ei päätetty itse kokouksessa vaan myöhemmin Aleksandriassa. Joka tapauksessa pääsiäisen ajankohdan yhtenäistäminen vei kristikunnassa vielä satoja vuosia. Silti vähitellen, Nikaian päätösten pohjalta, pääsiäispäiväksi vakiintui kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai, joka on aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.[19]

Ajanlaskun uudistus Länsi-Euroopassa vuosina 1582–1753 säilytti samat periaatteet ja pääsiäispäivän edelleen välillä 22.3.–25.4. Paavin istuimelta lähtöisin ollut ajanlaskun uudistus herätti vastustusta protestanttisissa maissa, joissa lykättiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa. Kun uudistuksia vihdoin alettiin hyväksyä 1700-luvun alussa, päätettiin eräissä protestanttisissa maissa, että pääsiäinen lasketaan ajanlaskussa eri tavalla, niin sanotun parannetun kalenterin mukaisesti.[20] Järjestelmä jäi kuitenkin vähitellen lähes kokonaan käytöstä 1770-luvulle mennessä.[27]

Ortodoksiset kirkot ovat pitäytyneet pääsiäisen suhteen vanhassa ajanlaskussa (juliaaninen kalenteri), minkä takia itäisessä kristikunnassa pääsiäinen sijoittuu tällä hetkellä välille 4.4.–8.5. Muista poiketen Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin pääsiäistä samaan aikaan kuin gregoriaanista kalenteria käyttävät läntiset kirkkokunnat.[28][18]

Ruotsissa ja Suomessa noudatettiin helmikuuhun 1753 asti pääosin juliaanista kalenteria. Vuodesta 1753 alkaen käytettiin gregoriaanista kalenteria, mutta pääsiäinen laskettiin parannetun järjestelmän mukaan.[29][20] Useimmiten poikkeava päivämäärä täsmäsi idän kirkkojen kanssa, mutta vielä vuonna 1845 pääsiäinen oli Suomessa viikkoa muuta Eurooppaa jäljessä.[30]

Ajankohtia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäisen ajankohta 2001–2034
Vuosi Täysikuu Juutalaisten
pääsiäinen [31]
Astronominen
pääsiäinen
Gregoriaaninen
pääsiäinen
Juliaaninen
pääsiäinen
2001 8. huhtikuuta 15. huhtikuuta
2002 28. maaliskuuta 31. maaliskuuta 5. toukokuuta
2003 16. huhtikuuta 17. huhtikuuta 20. huhtikuuta 27. huhtikuuta
2004 5. huhtikuuta 6. huhtikuuta 11. huhtikuuta
2005 25. maaliskuuta 24. huhtikuuta 27. maaliskuuta 15. huhtikuuta
2006 13. huhtikuuta 16. huhtikuuta 23. huhtikuuta
2007 2. huhtikuuta 3. huhtikuuta 8. huhtikuuta
2008 12. maaliskuuta 20. huhtikuuta 23. maaliskuuta 27. huhtikuuta
2009 9. huhtikuuta 12. huhtikuuta 19. huhtikuuta
2010 30. maaliskuuta 4. huhtikuuta
2011 18. huhtikuuta 19. huhtikuuta 24. huhtikuuta
2012 6. huhtikuuta 7. huhtikuuta 8. huhtikuuta 15. huhtikuuta
2013 27. maaliskuuta 26. maaliskuuta 31. maaliskuuta 5. toukokuuta
2014 15. huhtikuuta 20. huhtikuuta
2015 4. huhtikuuta 5. huhtikuuta 12. huhtikuuta
2016 23. maaliskuuta 23. huhtikuuta 27. maaliskuuta 1. toukokuuta
2017 11. huhtikuuta 16. huhtikuuta
2018 31. maaliskuuta 1. huhtikuuta 8. huhtikuuta
2019 20. maaliskuuta 20. huhtikuuta 24. maaliskuuta 21. huhtikuuta 28. huhtikuuta
2020 8. huhtikuuta 9. huhtikuuta 12. huhtikuuta 19. huhtikuuta
2021 28. maaliskuuta 4. huhtikuuta 2. toukokuuta
2022 16. huhtikuuta 17. huhtikuuta 24. huhtikuuta
2023 6. huhtikuuta 9. huhtikuuta 16. huhtikuuta
2024 25. maaliskuuta 23. huhtikuuta 31. maaliskuuta 5. toukokuuta
2025 13. huhtikuuta 20. huhtikuuta
2026 2. huhtikuuta 5. huhtikuuta 12. huhtikuuta
2027 22. maaliskuuta 22. huhtikuuta [31] 28. maaliskuuta 2. toukokuuta
2028 9. huhtikuuta 11. huhtikuuta 16. huhtikuuta
2029 30. maaliskuuta 31. maaliskuuta 1. huhtikuuta 8. huhtikuuta
2030 18. huhtikuuta 21. huhtikuuta 28. huhtikuuta
2031 7. huhtikuuta 8. huhtikuuta 13. huhtikuuta
2032 27. maaliskuuta ? 27. maaliskuuta 28. maaliskuuta 2. toukokuuta
2033 14. huhtikuuta ? 17. huhtikuuta 24. huhtikuuta
2034 23. maaliskuuta ? 9. huhtikuuta

Pääsiäinen kirkoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hiljainen viikko

Hiljainen viikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäisnäytelmän kulkue Jerusalemissa.

Pääsiäistä edeltää palmusunnuntaista alkava viikko, jota läntisessä kristillisessä perinteessä nimitetään hiljaiseksi viikoksi tai pyhäksi viikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Suomessa on läntisen perinteen mukaisesti etenkin kansanperinteessä hiljaisen viikon eri päiville omat nimensä.[33]

:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokalenteissa hijaisen viikon päivien nimitykset ovatː

  • hiljaisen viikon maanantai
  • hiljaisen viikon tiistai
  • hiljaisen viikon keskiviikko
  • kiirastorstai
  • pitkäperjantai
  • hiljainen lauantai[34]

.Ortodoksisessa eli itäisessä perinteessä kyseisen viikon eli suuren viikon päivien nimitykset ovat erilaiset kuin päntisessä perinteessä. Viikon päivien nimeen liitetään "suuri", esim. suuri maanantai, suuri tiistai, jne.[35]

Hiljaisen viikon aikana kirkossa seurataan Jeesuksen kärsimystietä. Kiirastorstaina muistellaan ehtoollisen asettamista. Kiirastorstain illasta alkaa triduum sacrum eli pyhä kolmen päivän aika, ristin ja ylösnousemuksen muistelu, joka ulottuu pääsiäispäivän iltaan.[36] Pitkäperjantaina muistetaan Jeesuksen kuolemaa ihmiskunnan syntien sovittamisena sekä hänen hautaamistaan. Pitkäperjantain liturginen väri luterilaisessa kirkossa on musta.[37] Pitkäperjantaita seuraavana hiljaisena lauantaina muistetaan Jeesuksen haudassa oloa. Pääsiäinen on surun ja ilon juhla, ja koska Jeesus nousi haudasta, liturginen väri vaihtuu luterilaisessa kirkossa mustasta valkoiseen. Pääsiäisen jälkeen paaston alusta lopetettu ylistyksen laulaminen jatkuu taas.[38] [34]

Pääsiäisyön messu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisia benediktiinimunkkeja sytyttämässä pääsiäiskynttilää pääsiäisyön messussa.

Paastonaika päättyy pääsiäisyön messuun, joka on perinteisesti kristikunnan suurin jumalanpalvelus.[39] Pääsiäisyön messua viettävät muun muassa katoliset, ortodoksiset ja jotkut protestanttiset kirkot, mukaan lukien Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Pääsiäisyön jumalanpalveluksen perinne ulottuu 300-luvulle. Siihen liittyi pääsiäiskynttilän sytyttäminen, pääsiäiseen liittyvien teksien lukeminen, kaste tai kasteen muistaminen ja ehtoollinen.[40] [41] Perinne on Suomessa katkennut reformaation jälkeen ja yleistynyt jälleen 1900-luvun lopulla. Sen yeistymiseen on Suomessa on vaikuttanut yleinen läntisten kirkkojen jumapanpalveluselämän uudistus sekä ortodoksisen kirkon pääsiäisyön liturgian vaikutus.[42][43]

Ortodoksisessa kirkossa liturgiaan kuuluu erityisesti ristinsaatto, jossa kierretään kirkko ennen varsinaisen jumalanpalveluksen alkua. Liturgiassa lähes kaikki osuudet lauletaan. Evankeliumi luetaan usealla kielellä.[42]

Pääsiäistä edeltävä paasto päättyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesuksen ylösnousemusta kuvaava ortodoksinen ikoni.

Ennen pääsiäistä vietetään Suuren paaston eli pääsiäispaaston aikaa.[44] Paasto päättyy pääsiäisen jumalanpalvelukseen, jota vietetään eri kirkkojen liturgisten tapojen mukaan joko pääsiäisyönä tai pääsiäisaamuna. Pääsiäistä seuraa helluntaihin saakka kestävä pääsiäisaika, jonka keskeisenä sanomana on Jeesuksen ylösnousemus ja sen vaikutus kristittyjen elämään.

Ortodoksinen pääsiäisyöpalvelus alkaa aamupalveluksen aloittavalla ristisaatolla, joka kiertää kirkon ympäri. Ristisaatto pysähtyy kirkon ulko-oven eteen, jossa luetaan ensimmäinen ylösnousemusevankeliumi ja huudetaan ensimmäistä kertaa pääsiäistervehdys Kristus nousi kuolleista! – Totisesti nousi! Tämän jälkeen kirkkokansa palaa tyhjään kirkkoon, joka symboloi Kristuksen tyhjää hautaa, ja varsinainen pääsiäisjuhlapalvelus alkaa. Pääsiäisen sanoma ilmoitetaan jumalanpalvelustekstien lisäksi myös joka pääsiäisenä luettavassa Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnassa.

Pääsiäisen vieton perinteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäisen perinteet

Pääsiäisenä perinteitä on ollut mm. askartelemalla valmistetut koristeet, kuten pääsiäismunat, pajunkissat ja rairuohot. Perinteisiä pääsiäisruokia ovat mm. mämmi, verimakkarat ja lammaspaisti. Nykyään suklaa ja siitä valmistetut suklaamunat ja suklaapuput ovat iso osa pääsiäistä. Pääsiäismusiikki liittyy usein sanomaltaan pääsiäisen tapahtumiin ja toisaalta virpomisessa on omat pääsiäiseen liittyvät lausutut lastenlorut.

Pääsiäisnäytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäisnäytelmä

1970-luvulta lähtien Suomessa on alettu esittää pääsiäisnäytelmiä, pääsiäisvaelluksia, joissa yleisö voi osallistua Kristuksen kärsimyskertomukseen.[11]

Pääsiäisruoat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsisuomalaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa perinteisiä pääsiäisruokia olivat mämmi, munamaito, verimakkarat, tuore leipä, lammaspaisti ja uunijuusto.[45][46] Nykyään Suomen pääsiäisruokiin kuuluu myös ortodokseilta periytynyt pasha.

Pääsiäisenä on myös tapana syödä erilaisia suklaita ja muita herkkuja.

Virpominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Virvonta

Itä-Suomessa ja Karjalassa perinteeseen kuuluu virpominen palmusunnuntaina ja palkan saaminen yleensä pääsiäissunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen matkan ja palmunlehvätervehdysten muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.[47] 1980-luvulta lähtien koko Suomessa on yleistynyt virpomis- ja noitaperinteen yhdistyminen, jossa pienet lapset kulkevat noidiksi tai muiksi pääsiäishahmoiksi pukeutuneina virpomassa palmusunnuntaina saaden heti palkkioksi makeisia tai vastaavaa.[47] Pohjanmaalla lapset käyvät virpomassa pääsiäislauantaina ja palkka saadaan virpomisen päätteeksi.[48] Länsi-Suomessa lapset ovat koonneet kotiin pajunkissoja maljakkoon palmunlehvien vertauskuviksi.[49]

Pääsiäisnoidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäisnoita
Pieni pääsiäisnoita on lähdössä kierrokselleen virpomisoksineen ja koreineen.

Pääsiäisnoidat tunnetaan nykyään varhaisesta pääsiäisnoitailmiöstä muuntuneena lasten leikkinä, virpovien noitien perinteenä.[50]

Historiallisesti pääsiäisnoidat eli trullit ovat erityisesti kotieläimiä kohtaan pahantahtoisiksi uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä.[51] Ruotsin kielessä troll tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.[5] Uskottiin, että kotieläimet ovat pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana alttiina pahalle. Toisaalta tuolloin harjoitettiin nimenomaan tätä uskomusta vahvistavia menoja, kuten esimerkiksi leikattiin eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Trulleina toimivat yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka näin ilmaisivat naapureitaan kohtaan tuntemaansa kateutta.[51] Uskottiin, että pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Siksi pääsiäislauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi muun muassa poltettiin pääsiäiskokkoja.[50]

Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä pääsiäislauantain trulliperinnettä (noidaksi pukeutuminen) ja virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Etelä-Suomessa vastaava päivä on palmusunnuntai.[52]

Pääsiäiskokko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäiskokko

Pohjanmaalla poltetaan paikoin edelleenkin pääsiäiskokkoja pääsiäislauantaina.[45] Aiemmin kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi.[50]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. (Luterilaisen)Kirkon tiedotuskeskus: Pääsiäinen - kristikunnan suurin ja vanhin juhla 19.04.2018. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 2.4.2015. Web archive 2015
  2. Miksi pääsiäisen ajankohta vaihtelee? tieku.fi. Viitattu 12.4.2020.
  3. a b Ennen vuotta 1774 olivat myös seuraava tiistai ja keskiviikko eli kolmas ja neljäs pääsiäispäivä pyhäpäiviä. Oja 1999, s.166
  4. Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9
  5. a b c Grönroos, Marko: Kevätpäivä - Ostara - ``Pääsiäinen nic.funet.fi. Viitattu 19.04.2018.
  6. Muna Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  7. Pääsiäisen perinteitä, Putkilahden kylälehti, huhtikuu 2011
  8. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten jtutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  9. James D. G. Dunn: Jesus Remembered, s. 339. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2003. ISBN 0-8028-3931-2. englanti
  10. Craig L. Blomberg: Jesus and the Gospels: An Introduction and Survey, s. 211–214. B&H Academic, 2009. ISBN 0-8054-4482-3. englanti
  11. a b Eri uskontokuntien pääsiäinen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  12. Pääsiäinen – yhteinen juhla (pdf) 2009. Uskomattomat ry – ET-lasten vanhempainyhdistys. Viitattu 12.3.2011. Web archive 2016
  13. a b Nurminen, Heikki: Juutalaisten pääsiäinen Vantaan Lauri. 14.4.2005. Vantaan seurakunnat. Viitattu 12.3.2011. Web archive 2012
  14. a b Raittila, Kaisa: Juutalainen pesah on orjuudesta vapautettujen juhla Kirkko & kaupunki. 3.4.2007. Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 12.3.2011. Web archive 2013
  15. When Is Passover in 2020, 2021, 2022, 2023, 2024 and 2025? - Passover Dates www.chabad.org. Viitattu 12.4.2020. (englanniksi)
  16. Pääsiäisen nimi Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  17. Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9
  18. a b Eno vastaa: Liikkuvainen pääsiäinen Vihreä lanka. 9.4.2009. Viitattu 19.04.2018.
  19. a b c Oja, s. 152.
  20. a b c Oja 2007.
  21. Oja, s. 12, 153
  22. Oja, s. 56
  23. Matt. 26:17–30, Mark. 14:12–26, Luuk. 22:7–20
  24. Matt. 27:32–62, Mark. 15:24–42, Luuk. 23:33–56
  25. Joh. 18:28, Joh. 19:14–23
  26. Pääsiäinen Aamenesta öylättiin. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018.
  27. Gent, R.H. van: Anomalous Easter Dates A Perpetual Easter and Passover Calculator. 2003. Viitattu 19.04.2018. (englanniksi)
  28. Oja, s. 176
  29. Oja, s. 44.
  30. 1800-luvun almanakat Almanakkatoimisto. Viitattu 19.04.2018.
  31. a b Jewish Passover for the years 2021‑2031
  32. Towards a Common Date for Easter World Council of Churches. 10.3.1997. Viitattu 19.04.2018 (englanniksi).
  33. Karilas, Yrjö (toim.): Pikku jättiläinen, s. 53. 19. painos. Porvoo Helsinki: WSOY, 1964.
  34. a b Kirkkovuoden pyhäpäivät kirkkovuosikalenteri.fi. Viitattu 10.5. 2021.
  35. Suuri maanantai ortodoksi.net. Viitattu 10. 5.2021.
  36. Kiirastorstai Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018.
  37. Pitkäperjantai Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018. Web archive 2015
  38. Pääsiäinen Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018. Web archive 2015
  39. Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 53. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009.
  40. Nils-Henrik Nilsson: Gudstjänst i svenska kyrkan En praktisk handledning, s. 264. Mitt i församlingen 1994:8. Svenska kyrkans församlingnämnd, 1994. ISBN ISSN 1101-3370. (ruotsiksi)
  41. Pääsiäisyö kirkkovuosikalenteri.fi. Viitattu 10.5.2021.
  42. a b Pääsiäisyön jumalanpalvelus Ortodoksi.net (Suomen ortodoksisen kirkon jäsenten vapaaehtoisprojekti). Viitattu 19.04.2018.
  43. Pääsiäisyö Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 17.4.2014.
  44. Paastonaika Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018. Web archive 2016
  45. a b Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975 (4. painos 1998). ISBN 951-0-07190-0.
  46. Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY, 2004.
  47. a b Palmusunnuntai – virpominen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  48. Muualla Suomessa virvotaan tänään – Trullit liikkuvat Pohjanmaalla vasta viikon kuluttua pohjalainen.fi. 24.3.2013. Vaasa: Pohjalainen. Viitattu 24.3.2013.
  49. Oja, s. 150.
  50. a b c Lankalauantai – noidat Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  51. a b Vilkuna 2007, s. 84–90
  52. Wiirilinna, Annikki: Pääsiäiskokkojen ja trullien aikaan Keskipohjanmaa. 9.4.1971. Viitattu 19.04.2018. Web archive 2011

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Hämeenlinna: Karisto, 1999 (5. painos 2005). ISBN 951-23-3963-3.
  • Hautala, Jouko (toim.): Vanhat merkkipäivät. 7. painos (1. painos 1948). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-162-3.
  • Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2.
  • Koskinen, Raija & Vuolio, Kaisu: Suomalaiset juhlat. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15709-0.
  • Lahtinen, Mysi: Juhlat: Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3.
  • Nirkko, Juha (toim.): Pääsiäinen: Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. Folklore-sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-952-9.
  • Nirkko, Juha (toim.): Pääsiäispilke: Alkuvuoden juhlakappaleita. Folklore-sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-150-X.
  • Nirkko, Juha (toim.): Juhannus ajallaan: Juhlia vapusta kekriin. Folklore-sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-587-4.
  • Seljavaara, Anu & Kärjä, Päivi (toim.): Juhlat alkakoot! Vuotuisia tapoja ja perinteitä. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28965-5.
  • Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät. Kalevalaseuran vuosikirja 59. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979. ISBN 951-717-178-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pääsiäinen.