Pääsiäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kristillistä juhlaa. Juutalaista pääsiäistä käsittelee artikkeli pesah.
Matthias Grünewald, Ylösnousemus, noin 1510.

Pääsiäinen on vuosittainen kristillinen juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi.[1] Ensimmäistä pääsiäispäivää eli pääsiäissunnuntaita vietetään kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, minkä vuoksi pääsiäisen ajankohta vaihtelee eri vuosina välillä 22. maaliskuuta25. huhtikuuta.[2]

Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla. Sitä alettiin viettää 100-luvulla.[3] Pääsiäistä edeltää kirkoissa hiljainen viikko, jonka sisältö on Kristuksen kärsimyskertomuksessa. Hiljainen viikko huipentuu pitkäänperjantaihin, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Itse pääsiäinen alkaa sunnuntaina, jolloin juhlitaan Jeesuksen ylösnousemusta ja josta alkaa pääsiäisviikko. Suomessa pitkäperjantai, pääsiäissunnuntai ja maanantai eli toinen pääsiäispäivä ovat virallisia pyhäpäiviä.[4] Pääsiäisviikolla järjestetään pääsiäismusiikkikonsertteja, joista tunnetuimpia ovat passiot kuten J. S. Bachin Matteus-passio.

Ihmiset eri kulttuureissa ovat juhlineet keväällä talvesta pääsemistä ja luonnon heräämistä eloon.[5][6] Jäniksiä ja munia on pidetty hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuvana ja ne esiintyvät nykyisessäkin pääsiäiskuvastossa.[7][8] Pääsiäiseen on liitetty muitakin heräävän elämän vertauskuvia kuten narsissit, keltaiset pääsiäistiput ja hiirenkorvalle puhkeavat pajunkissat. Suomalaiseen pääsiäisperinteeseen ovat kuuluneet muun muassa mämmin syönti, pääsiäismunien maalaaminen, pajunvitsoilla virpominen ja rairuohon kasvattaminen.[9][6][10][11]

Sanan alkuperä ja muita nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäismunia. Muna on vanha hedelmällisyyden vertauskuva. Kristillisessä perinteessä muna on vertauskuva ylösnousemukselle.

Suomen kielen sana pääsiäinen tunnetaan Mikael Agricolan kirjoituksista 1500-luvulta. Luultavasti sanaa on käytetty suomenkielisessä kristillisessä perinteessä jo ennen Agricolaa.[12] Sana tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Lisäksi tämän ’pääseminen’ on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, ylösnousemukseen liittyväksi siirtymiseksi kuolemasta elämään, kristikunnan pääsystä synneistä tai pääsyä talvesta.[13]

Monissa kielissä pääsiäisen sana lienee johdettu hepreankielisestä kevätjuhlan nimestä pesah: esimerkiksi latinaksi pascha, venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk.[14] Suomen lähisukulaiskielissä pääsiäisen nimityksenä on karjalassa murteesta riippuen joko äijäpäivä tai äijypäivy[15] (’suuri päivä’), vepsässä äipäiv[16] ja virossa lihavõtted, joka viittaa syömiseen paaston jälkeen. Myös unkarissa käytetty nimitys húsvét viittaa samaan kuin vironkielinen nimitys.[12]

Pääsiäisen englanninkielisen nimen Easter on sanottu tulevan jumalattaresta, jota anglosaksit kutsuivat Eostreksi.[17][5] Beda Venerabiliksen mukaan (700-luvulla) Eostre oli vanha anglosaksinen kevään jumalatar, ja Beden mukaan hän antoi nimensä myös tälle hänen kunniakseen vietetylle juhlalle.[18] Jehovan todistajat eivät vietä pääsiäistä. Heidän mukaansa pääsiäinen ei perustu Raamattuun vaan pakanallisiin kevätjuhliin ja hedelmällisyyssymboliikkaan.[19]

Pääsiäisen ajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäisen laskeminen

Sanonta ”pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai” on vain viitteellinen, koska pääsiäisen ajankohta määräytyy kirkollisten taulukoiden pohjalta eikä tähtitieteen perusteella. Lisäksi ajankohdan laskemiseen käytetään tiettyjä yksinkertaistettuja oletuksia.[20][21]

Pääsiäisen ajankohdan laskemiseen on käytetty 19 vuoden mittaisia taulukoita, jotka määräävät, milloin kevään ensimmäinen täysikuu on – aikaisintaan kevätpäiväntasauksena 21.3. Tässä yhteydessä ajankohtaa laskettaessa käytettävät kevätpäiväntasaus ja täysikuu ovat muodollisia, taulukoituja päiviä, eivät todellisesti tähtitieteeseen pohjautuvia päiviä.[21] Matematiikan kehityttyä riittävästi pystyttiin taulukoiden rinnalle kehittämään kaavat, joilla pääsiäisen ajankohta on käytännössä helpompi laskea. Ensimmäisen menetelmän julkaisi Carl Friedrich Gauss vuonna 1800.[22]

Diego Velázquez, Ristiinnaulittu Kristus, noin 1632.

Uuden testamentin evankeliumien perusteella on oletettu, että Jeesuksen kuoleman päivämäärä olisi perjantai 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33.[23] Se olisi tapahtunut pesah-juhlan aikoihin, joka alkoi juutalaisen kuukalenterin nisán-kuun 15. päivänä.[24] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus vietti edellisen päivän iltana 12 oppilaansa kanssa pääsiäisateriaa[25] ja teloitettiin ristillä seuraavana päivänä, joka oli sapatin eli lepopäivän valmistuspäivä,[26] siis perjantai. Johanneksen evankeliumin mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui sen sijaan jo pääsiäisen valmistuspäivänä[27].

Varhaisimmat tiedot pääsiäisen vietosta ovat 100-luvulta, jolloin viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalle tuli vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla.[3] Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325 pääsiäispäivän vietto päätettiin yhtenäistää yhdelle yhteiselle sunnuntaille läpi kristikunnan, mutta ilmeisesti tarkan päivämäärän laskemisesta ei päätetty itse kokouksessa vaan myöhemmin Aleksandriassa. Joka tapauksessa pääsiäisen ajankohdan yhtenäistäminen vei kristikunnassa vielä satoja vuosia. Silti vähitellen, Nikaian päätösten pohjalta, pääsiäispäiväksi vakiintui kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai, joka on aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.[21]

Ajanlaskun uudistus Länsi-Euroopassa vuosina 1582–1753 säilytti samat periaatteet ja pääsiäispäivän edelleen välillä 22.3.–25.4. Paavin istuimelta lähtöisin ollut ajanlaskun uudistus herätti vastustusta protestanttisissa maissa, joissa lykättiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa. Kun uudistuksia vihdoin alettiin hyväksyä 1700-luvun alussa, päätettiin eräissä protestanttisissa maissa, että pääsiäinen lasketaan ajanlaskussa eri tavalla, niin sanotun parannetun kalenterin mukaisesti.[22] Järjestelmä jäi kuitenkin vähitellen lähes kokonaan käytöstä 1770-luvulle mennessä.[28]

Ortodoksiset kirkot ovat pitäytyneet pääsiäisen suhteen vanhassa ajanlaskussa (juliaaninen kalenteri), minkä takia itäisessä kristikunnassa pääsiäinen sijoittuu nykyisin välille 4.4.–8.5. Muista poiketen Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin pääsiäistä samaan aikaan kuin gregoriaanista kalenteria käyttävä läntinen kristikunta.[29][20]

Ruotsissa ja Suomessa noudatettiin helmikuuhun 1753 asti pääosin juliaanista kalenteria. Vuodesta 1753 alkaen käytettiin gregoriaanista kalenteria, mutta pääsiäinen laskettiin parannetun järjestelmän mukaan.[30][22] Useimmiten poikkeava päivämäärä täsmäsi idän kirkkojen kanssa, mutta vielä vuonna 1845 pääsiäinen oli Suomessa viikkoa muuta Eurooppaa jäljessä.[31]

Ajankohtia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäperjantain kulkue Meksikossa.
Rairuohoa ja tipuja pääsiäiskoristeina.
Pääsiäisen ajankohta 2024–2034
Vuosi Täysikuu Juutalaisten
pääsiäinen[32]
Tähtitieteellinen
pääsiäinen
Gregoriaaninen
pääsiäinen
Juliaaninen
pääsiäinen
2024 25. maaliskuuta 23. huhtikuuta 31. maaliskuuta 5. toukokuuta
2025 13. huhtikuuta 20. huhtikuuta
2026 2. huhtikuuta 5. huhtikuuta 12. huhtikuuta
2027 22. maaliskuuta 22. huhtikuuta [32] 28. maaliskuuta 2. toukokuuta
2028 9. huhtikuuta 11. huhtikuuta 16. huhtikuuta
2029 30. maaliskuuta 31. maaliskuuta 1. huhtikuuta 8. huhtikuuta
2030 18. huhtikuuta 21. huhtikuuta 28. huhtikuuta
2031 7. huhtikuuta 8. huhtikuuta 13. huhtikuuta
2032 27. maaliskuuta ? 27. maaliskuuta 28. maaliskuuta 2. toukokuuta
2033 14. huhtikuuta ? 17. huhtikuuta 24. huhtikuuta
2034 23. maaliskuuta ? 9. huhtikuuta
  • Protestantit, katolilaiset ja Suomen ortodoksinen kirkko viettävät pääsiäistä gregoriaanisen kalenterin mukaan, muut ortodoksit kuin Suomen ortodoksit viettävät sitä juliaanisen kalenterin mukaan.[33]

Kristillisen perinteen pääsiäisen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiljainen viikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hiljainen viikko

Pääsiäistä edeltää palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina klo 18 pyhäajan alkaessa käynnistyvä viikko, jota läntisessä kristillisessä perinteessä nimitetään hiljaiseksi, kärsimys-, piina- tai pyhäksi viikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi.

Pääsiäisnäytelmän kulkue Maltalla.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuoden kalenterissa hiljaisen viikon päivien nimitykset ovatː

Suomessa on kansanperinteessä hiljaisen viikon eri päiville omat nimensä. Nimillä on yhteys maatalousyhteiskunnan töihin.[35][13]

Heinrich Schützin Johannes-passion esitys.

Ortodoksisessa eli itäisessä perinteessä kyseisen viikon eli päivien nimitykset eroavat läntisestä perinteestä. Viikkoa itseään kutsutaan suureksi viikoksi. Kuusi seitsemästä päivästä ovat nimiltään myös ”suuria”.[36]

Hiljaisen viikon aikana kirkoissa seurataan Jeesuksen kärsimystietä. Kiirastorstaina muistetaan ehtoollisen asettamista. Kiirastorstain illasta alkaa triduum sacrum eli pyhä kolmen päivän aika, ristin ja ylösnousemuksen muistelu, joka ulottuu pääsiäispäivän iltaan.[37] Pitkänäperjantaina muistetaan Jeesuksen kuolemaa ihmiskunnan syntien sovittamisena sekä hänen hautaamistaan. Pitkänperjantain liturginen väri luterilaisessa kirkossa on musta.[38] Pitkääperjantaita seuraavana hiljaisena lauantaina muistetaan Jeesuksen haudassa oloa. Koska Jeesus nousi haudasta, liturginen väri vaihtuu luterilaisessa kirkossa mustasta valkoiseen. Pääsiäisen jälkeen paaston alusta lopetettu ylistyksen laulaminen jatkuu taas.[39][34]

Pääsiäisyön messu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisia benediktiinimunkkeja sytyttämässä pääsiäiskynttilää pääsiäisyön messussa.

Paastonaika päättyy pääsiäisyön messuun, joka on perinteisesti kristikunnan suurin jumalanpalvelus.[40] Pääsiäisyön messua viettävät muun muassa katoliset, ortodoksiset ja jotkut protestanttiset kirkot, mukaan lukien Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Pääsiäisyön jumalanpalveluksen perinne ulottuu 300-luvulle. Siihen liittyy pääsiäiskynttilän sytyttäminen, pääsiäiseen liittyvien tekstien lukeminen, kaste tai kasteen muistaminen ja ehtoollinen.[41][42] Suomessa perinne katkesi reformaation jälkeen mutta yleistyi jälleen 1900-luvun lopulla.[43][44]

Ortodoksisessa kirkossa liturgiaan kuuluu erityisesti ristisaatto, jossa kierretään kirkko ennen varsinaisen jumalanpalveluksen alkua. Liturgiassa lähes kaikki osuudet lauletaan. Evankeliumi luetaan usealla kielellä.[43][45]

Paasto päättyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen pääsiäistä vietetään suuren paaston eli pääsiäispaaston aikaa.[46] Paasto päättyy pääsiäisen jumalanpalvelukseen, jota vietetään eri kirkkojen tapojen mukaan joko pääsiäisyönä tai pääsiäisaamuna. Pääsiäistä seuraa helluntaihin saakka kestävä pääsiäisaika, jonka keskeisenä sanomana on Jeesuksen ylösnousemus.[47]

Ortodoksinen pääsiäisyöpalvelus alkaa aamupalveluksen aloittavalla ristisaatolla, joka kiertää kirkon ympäri. Ristisaatto pysähtyy kirkon ulko-oven eteen, jossa luetaan ensimmäinen ylösnousemusevankeliumi ja huudetaan ensimmäistä kertaa pääsiäistervehdys ”Kristus nousi kuolleista! – Totisesti nousi!” Tämän jälkeen kirkkokansa palaa tyhjään kirkkoon, joka symboloi Kristuksen tyhjää hautaa, ja varsinainen pääsiäisjuhlapalvelus alkaa. Pääsiäisen sanoma ilmoitetaan jumalanpalvelustekstien lisäksi myös joka pääsiäisenä luettavassa Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnassa.

Pääsiäisviikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäisviikko on pääsiäissunnuntaina, kansanperinteen mukaan sukkasunnuntaina alkava viikko päättyen ensimmäistä sunnuntaita pääsiäisestä edeltävänä lauantaina, tarkemmin kello 18 pyhäajan alkaessa. Viikon toisena päivänä, maanantaina, muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja häntä seuranneille naisille[48][4].

Pääsiäisen vieton perinteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäisen perinteet

Koristeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäispupu postikortissa vuodelta 1907.

Pääsiäisenä perinteitä on ollut muun muassa askartelemalla valmistetut koristeet, kuten pääsiäismunat, pajunkissat ja rairuohot. Monet pääsiäisen perinteet liittyvät luonnonilmiöihin, kevääseen ja uuden elämän syntyyn, kuten munat ja pääsiäistiput, narsissit sekä pääsiäispuput[6][10].

Pääsiäisruoat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mämmi on ruispuuron tapainen pääsiäisruoka.

Länsisuomalaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa perinteisiä pääsiäisruokia olivat mämmi, munamaito, verimakkarat, tuore leipä, lammaspaisti ja uunijuusto.[49][50] Nykyään Suomen pääsiäisruokiin kuuluu myös ortodokseilta periytynyt pasha. Nykyään suklaa ja siitä valmistetut suklaamunat ovat iso osa pääsiäistä[13].

Pääsiäismusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhien edellä ja niiden aikana järjestetään kirkoissa pääsiäismusiikkikonsertteja, joista tunnetuimpia ovat suuret kuoro- ja orkesteriesitykset kuten Johann Sebastian Bachin Matteus-passio ja Johannes-passio. Passion musiikki kuvaa kärsimystä ja toivoa.[51]

Pääsiäisnäytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäisnäytelmä

1970-luvulta lähtien Suomessa on alettu esittää pääsiäisnäytelmiä ja pääsiäisvaelluksia, joissa yleisö voi osallistua Kristuksen kärsimyskertomukseen.[52] Tunnetuimpia niistä ovat Passiodraama, Ylös Jerusalemiin ja Via Crucis – Ristin tie.

Virpominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Virvonta

Itä-Suomessa ja Karjalassa perinteeseen kuuluu virpominen palmusunnuntaina ja palkan saaminen yleensä pääsiäissunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen matkan ja palmunlehvätervehdysten muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.[53] Perinteinen virpomisloitsu on: Virvon varvon, / tuoreeks, terveeks, / tulevaks vuueks, / vitsa sulle, palkka mulle![13] 1980-luvulta lähtien koko Suomessa on yleistynyt virpomis- ja noitaperinteen yhdistyminen, jossa pienet lapset kulkevat noidiksi tai muiksi pääsiäishahmoiksi pukeutuneina virpomassa palmusunnuntaina saaden heti palkkioksi makeisia tai vastaavaa.[53] Pohjanmaalla lapset käyvät virpomassa pääsiäislauantaina ja palkka saadaan virpomisen päätteeksi.[54]

Pieni pääsiäisnoita on lähdössä kierrokselleen virpomisoksineen ja koreineen.

Pääsiäisnoidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäisnoita

Pääsiäisnoidat tunnetaan nykyään varhaisesta pääsiäisnoitailmiöstä muuntuneena lasten leikkinä, virpovien noitien perinteenä.[55] Historiallisesti pääsiäisnoidat eli trullit ovat erityisesti kotieläimiä kohtaan pahantahtoisiksi uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä.[56] Ruotsin kielessä troll tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.[18] Uskottiin, että kotieläimet ovat pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana alttiina pahalle. Toisaalta tuolloin harjoitettiin nimenomaan tätä uskomusta vahvistavia menoja, kuten esimerkiksi leikattiin eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Trulleina toimivat yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka näin ilmaisivat naapureitaan kohtaan tuntemaansa kateutta.[56] Uskottiin, että pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Siksi pääsiäislauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi muun muassa poltettiin pääsiäiskokkoja.[55] Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä pääsiäislauantain trulliperinnettä (pikkunoidaksi pukeutuminen) ja virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Etelä-Suomessa vastaava päivä on palmusunnuntai.[57]

Pääsiäiskokko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäiskokko

Pohjanmaalla poltetaan paikoin pääsiäiskokkoja pääsiäislauantaina.[49] Aiemmin kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi.[55] Itä-Euroopasta tunnetaan keväisiä tapoja, joissa talvesta puhdistaudutaan polttamalla vanhaa talvea esittävät asiat.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pääsiäinen – kristikunnan suurin ja vanhin juhla 19.4.2018. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 2.4.2015.
  2. Miksi pääsiäisen ajankohta vaihtelee? Tieku.fi. 19.4.2022. Viitattu 12.4.2020.
  3. a b Pääsiäinen Aamenesta öylättiin. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 14.11.2022. Viitattu 14.11.2022.
  4. a b Ennen vuotta 1774 olivat myös seuraava tiistai ja keskiviikko eli kolmas ja neljäs pääsiäispäivä pyhäpäiviä. Oja 2007, s. 166.
  5. a b Mikä pääsiäinen? Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 13.11.2022.
  6. a b c d Vanhan kansan pääsiäinen 22.3.2013. Taivaannaula. Viitattu 13.11.2022.
  7. Muna Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Arkistoitu 19.4.2018. Viitattu 19.4.2018.
  8. Lehto, Liisa: Jäniksiä ja pääsiäisjäniksiä 2.4.2015. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 13.11.2022.
  9. Pääsiäinen – yhteinen juhla (PDF) 2009. Uskomattomat ry – ET-lasten vanhempainyhdistys. Arkistoitu 11.4.2016. Viitattu 12.3.2011.
  10. a b Hagelberg, Juha: Mistä pääsiäisen munat ja puput ovat peräisin? Iijokiseutu. 19.4.2019. Viitattu 2.4.2023.
  11. Ylikoski, Esa: Maallista menoa kevääseen 20.3.2021. Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 2.4.2023.
  12. a b Laakso, Johanna: Pashajuttu, mutta tulipahan kirjoitettua Kieliö – sekalaista aattelehdintaa kielestä ja kielistä. 30.3.2018. Viitattu 19.1.2024.
  13. a b c d Hoikkala, Hannamari & Kallio, Henna-Leena & Björkstrand, Sixten: Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä 10.1.2013, päivitetty 13.1.2022. Yle.fi. Viitattu 13.11.2022.
  14. Pääsiäisen nimi Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Arkistoitu 26.4.2018. Viitattu 19.4.2018.
  15. Pyöli, Raija: Sanakirja karjala-suomi, s. 460. Helsinki: Karjalan Sivistysseura, 2021. ISBN 978-952-7193-46-4. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2024).
  16. Kettunen, Lauri: Vepsän verkkosanasto (hakutulos merkityksellä ”pääsiäinen”) syyskuu 2007. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.1.2024.
  17. Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. London: Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9. (englanniksi)
  18. a b Grönroos, Marko: Kevätpäivä - Ostara - Pääsiäinen nic.funet.fi. Arkistoitu 29.9.2018. Viitattu 19.4.2018.
  19. Mitä Raamattu sanoo pääsiäisestä? jw.org. Jehovan todistajat. Viitattu 15.2.2024.
  20. a b Eno vastaa: Liikkuvainen pääsiäinen Vihreä lanka. 9.4.2009. Viitattu 19.4.2018.
  21. a b c Oja 2007, s. 152.
  22. a b c Oja 2007.
  23. Oja 2007, s. 12, 153.
  24. Oja 2007, s. 56.
  25. Matt. 26:17–30, Mark. 14:12–26, Luuk. 22:7–20
  26. Matt. 27:32–62, Mark. 15:24–42, Luuk. 23:33–56
  27. Joh. 18:28, Joh. 19:14–23
  28. Gent, R.H. van: Anomalous Easter Dates A Perpetual Easter and Passover Calculator. 2003. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  29. Oja 2007, s. 176.
  30. Oja 2007, s. 44.
  31. 1800-luvun almanakat Almanakkatoimisto. Arkistoitu 6.12.2013. Viitattu 19.4.2018.
  32. a b Jewish Passover for the years 2021–2031. Qppstudio.net. (englanniksi)
  33. Towards a Common Date for Easter World Council of Churches. 10.3.1997. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  34. a b Kirkkovuoden pyhäpäivät kirkkovuosikalenteri.fi. Viitattu 10.5.2021.
  35. Karilas, Yrjö (toim.): Pikku jättiläinen, s. 53. Porvoo Helsinki: WSOY, 1964 (19. painos).
  36. Suuri maanantai ortodoksi.net. Viitattu 10.5.2021.
  37. Kiirastorstai Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 19.4.2018.
  38. Pitkäperjantai Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 21.3.2015. Viitattu 19.4.2018.
  39. Pääsiäinen Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 21.3.2015. Viitattu 19.4.2018.
  40. Palvelkaa Herraa iloiten. Jumalanpalveluksen opas, s. 53. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9. Helsinki: Kirkkohallitus: Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009.
  41. Nilsson, Nils-Henrik: Gudstjänst i svenska kyrkan En praktisk handledning, s. 264. Mitt i församlingen 1994:8. Svenska kyrkans församlingnämnd, 1994. ISSN 1101-3370. (ruotsiksi)
  42. Pääsiäisyö kirkkovuosikalenteri.fi. Viitattu 10.5.2021.
  43. a b Pääsiäisyön jumalanpalvelus Ortodoksi.net. Viitattu 19.4.2018.
  44. Pääsiäisyö Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 9.7.2014. Viitattu 17.4.2014.
  45. Stukaloff, Christine: Ortodoksiset pääsiäisperinteet ovat täynnä symboliikkaa Asiasta almanakkaan. 6.4.2022. Almanakkatoimisto. Viitattu 13.11.2022.
  46. Paastonaika Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 29.7.2016. Viitattu 19.4.2018.
  47. Metso, Pekka: Pääsiäisen viettäminen ortodoksisessa perinteessä Katsomukset.fi. 31.3.2021. Viitattu 15.2.2024.
  48. 2. pääsiäispäivä Evl.fi. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 9.4.2012.
  49. a b Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975 (4. painos 1998). ISBN 951-0-07190-0.
  50. Karjalainen 1994.
  51. Rinta-Tassi, Minna: Pääsiäisen Matteus-passio on tuskaa ja kärsimystä, mutta myös toivoa paremmasta Yle uutiset. 18.4.2022. Viitattu 13.11.2022.
  52. Eri uskontokuntien pääsiäinen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Arkistoitu 26.4.2018. Viitattu 19.4.2018.
  53. a b Palmusunnuntai – virpominen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.4.2018.
  54. Rautanen, Päivi: Trulleja ja valakioita – pääsiäisperinteet sekoittuvat Etelä-Pohjanmaalla Yle uutiset. 4.4.2015. Viitattu 14.11.2022.
  55. a b c Lankalauantai – noidat Suomalaisen kirjallisuuden seura. Arkistoitu 25.4.2018. Viitattu 19.4.2018.
  56. a b Vilkuna 2007, s. 84–90.
  57. Wiirilinna, Annikki: Pääsiäiskokkojen ja trullien aikaan Keskipohjanmaa. 9.4.1971. Arkistoitu 1.5.2011. Viitattu 19.4.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja. Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Hämeenlinna: Karisto, 1999 (5. painos 2005). ISBN 951-23-3963-3.
  • Hautala, Jouko (toim.): Vanhat merkkipäivät. 7. painos (1. painos 1948). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-162-3.
  • Koskinen, Raija & Vuolio, Kaisu: Suomalaiset juhlat. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15709-0.
  • Lahtinen, Mysi: Juhlat. Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3.
  • Nirkko, Juha (toim.): Pääsiäinen. Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-952-9.
  • Nirkko, Juha (toim.): Pääsiäispilke. Alkuvuoden juhlakappaleita. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-150-X.
  • Nirkko, Juha (toim.): Juhannus ajallaan. Juhlia vapusta kekriin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-587-4.
  • Seljavaara, Anu & Kärjä, Päivi (toim.): Juhlat alkakoot! Vuotuisia tapoja ja perinteitä. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28965-5.
  • Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja. Suomalaiset merkkipäivät. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979. ISBN 951-717-178-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pääsiäinen.