Tiernapojat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laulunäytelmää. Tiernapojat on myös Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen EP.
Tiernapoikia Oulussa vuonna 1946.

Tiernapojat eli tähtipojat on vuosisatoja vanha suomalainen jouluperinne, laulunäytelmä, jota nuoret pojat alun perin kiersivät taloissa esittämässä. Perinne tunnetaan varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Kuvaelma perustuu pääasiassa Matteuksen evankeliumiin ja kertoo itämaan tietäjien matkasta Jeesus-lapsen luo sekä kuningas Herodeksesta, joka määrää sotilaansa surmaamaan kaikki pienet poikalapset toivoen siten saavansa hengiltä myös vastasyntyneen Jeesuksen, ”juutalaisten kuninkaan”. Nykyään tiernapoikanäytelmää esitetään lähinnä erilaisissa joulu- ja pikkujoulujuhlissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiernapoikaesitysten juuret ovat keskiaikaisissa raamatullisia tapahtumia kuvaavissa mysteerinäytelmissä.[1] Aluksi näitä Raamattuun pohjautuvia näytelmiä esitettiin kirkossa liturgian osana ja kielenä oli latina. Tiernapojat kuvaa alun perin kolmen tietäjän käyntiä Herodeksen ja Jeesus-lapsen luona, ja muualla Euroopassa sen esitys ajoittui kolmen kuninkaan juhlaan eli loppiaiseen.[1]

Tiernapoikaperinne on omaksuttu Suomeen Ruotsista ja on yleistynyt aluksi Lounais-Suomen rannikkokaupungeissa ja Oulun seudulla ja myöhemmin sisämaan koulukaupungeissa. Tiernapoika-nimitystä (ruotsin sanasta stjärna, 'tähti') on alkuaan käytetty vain Oulun seudulla, Itä-Suomessa nimitys on ollut säärna- tai seernapojat, Lounais-Suomessa tähtipojat ja Hämeessä tapaninpojat.[1]

Pohjoismaissa näytelmää oli uskonpuhdistuksen jälkeen lakattu esittämästä kirkoissa, mutta kansanomaisemmassa muodossa sitä alkoivat esittää koululaiset. Kiertelevät lauluseurueet esittivät sitä tavallisesti tapaninpäivästä loppiaiseen, joskus nuutinpäivään saakka [2] ja keräsivät samalla sekä tuohon aikaan kalliita kynttilöitä talvi-iltojensa valonlähteeksi. Ruotsissa näytelmä tunnettiin nimellä Strjärngossen. Siinä esiintyjiä oli yleensä viisi tai kuusi: kolme itämaan tietäjää sekä Juudas ja tähden pyörittäjä (ruots. stjernkungen), joskus myös Herodes.[2]

Näytelmä herätti toisinaan myös pahennusta. Vuodelta 1655 on Tukholmasta tieto, jonka mukaan muutamia koululaisia syytettiin siitä, että nämä joulun tienoissa olivat kierrelleet tähti mukanaan ja "apinoineet Kristuksen syntymää ja muita pyhiä asioita". Helsingistä maistraatin pöytäkirjoista vastaavanlainen pahennusta herättänyt tieto on vuodelta 1797: " - - - niin muodoin tällaisen ehkäisemikseksi maistraatti katsoo hyväksi kieltää jokaista valepukuista henkilöä, tähtipoikaa ja joulupukkia kiertelemästä ja pihoihin ja taloihin menemästä 20 hopeataalerin sakon uhalla - - -"

Laulu "Keisari Aleksanteri", jossa ylistetään keisari ja suuriruhtinas Aleksanteri II:ta, lisättiin näytelmään 1800-luvun lopulla todennäköisesti viranomaisten tyynnyttämiseksi. Sen sijaan itsenäisyyden ajalla Venäjän keisarin kehuminen ei ollutkaan enää suotavaa, ja suuriruhtinaan tilalle ehdotettiin laulettavaksi ”Pohjolan sotasankari Mannerheim”.[3] Tämä ei kuitenkaan koskaan vakiintunut osaksi näytelmää ja nykyäänkin tiernapojat laulavat ”keisari Aleksanterista, Suomenmaan suuriruhtinaasta”.

Ensimmäinen nimeltä tunnettu tiernapoika Suomessa on myöhemmin kansallisrunoilijanakin tunnettu Johan Ludvig Runeberg, joka vuonna 1810 – kuuden vuoden ikäisenä – esiintyi tähtipoikaryhmässä syntymäkaupungissaan Pietarsaaressa.

Vielä 1900-luvun alussa kuvaelmaa esitettiin monina toisistaan poikkeavina versioina. Mukana saattoi olla jopa 8–9 poikaa, joista yksi oli usein "Kyppä Kiinanmaasta", kyttyräselkäinen hahmo, joka puikkelehti muiden joukossa ja keräsi erikseen rahaa.[3] Nykyiseen muotoonsa kuvaelman vakiinnuttivat lopullisesti vasta Yleisradion ohjelmat vuodesta 1933 alkaen sekä samoihin aikoihin ilmestyneet Lukemisto Suomen lapsille -teossarjan II osa ja Pohjois-Pohjalaisten laulukirja.[3] Tämän jälkeen, kuvaelman saatua vakiintuneen muotonsa se on myös julkaistu painettuna vuoteen 2004 mennessä jo 28 eri painoksena.[3]

Oulussa tiernapoikaperinne on säilynyt elinvoimaisena. Ensimmäinen maininta Oulun tiernapojista on Oulun Wiikko-Sanomissa 11.1.1873. "Niinsanotut "tierna-pojat" owat tänäkin talwena, kuten tawallisesti ennekin joulujuhlina, ahkerasti pyörineet ihmisten owilla temppujansa näyttelemäsä. - - -" Entisaikaan ryhmien kilpailu oli kovaa, saattoivathan yhden joulunajan esiintymispalkkiot lähennellä työmiehen kuukauden palkkaa. Esiintymisalueista kilpailtiin ja voitiin jopa joutua käsirysyyn toisten ryhmien eli "roikkain" kanssa. Päämääränä oli rikkoa toisten varusteet ja erityisesti tähti. 1940-luvulla sotien jälkeen tiernapoikia liikkui niin paljon, että esiintyminen tehtiin luvanvaraiseksi: vain parhaat laulajat pääsivät kiertämään. Vuoden 1969 uusi poliisiasetus salli ryhmien kierrellä ilman lupaa Oulussa.

Laulujen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauno Myllylän tutkimusten mukaan monet Tiernapoikien laulujen sävelmät ovat peräisin vanhoista kansanlauluista, mutta niissä on vaikutteita myös Piae Cantiones -kokoelmasta ja vanhasta virsikirjasta. Myös eräiden laulujen sanat ovat aikoinaan esiintyneet virsikirjassa.[4][3]

Laulu "Piltin synnytti Betlehem" esiintyi vuoden 1701 virsikirjassa loppiaisvirtenä nro 139.[5] Sen alkuperäisistä 9 säkeistöstä on Tiernapoikanäytelmän nykyisessä versiossa kuitenkin mukana vain kolme ensimmäistä.[6] Virren sanat ovat käännös jo Piae Cantiones -kokoelmassa esiintyneestä laulusta Puer natus in Bethlehem[7] jossa ne ovat 1., 8. ja 9. säkeistönä, joskin sävelmä, jolla se nykyisin lauletaan, poikkeaa alkuperäisestä täysin.[8]

Folke Bohliuksen mukaan eräs Tiernapoikien puhelauluista, jonka sanat ovat peräisin joulun epistolateksteistä, perustuu alkujaan ruotsalaiseen perinteeseen.[3]

Uusin Tiernapoikien nykyisistä lauluista on "On lapsi syntynyt meille", joka on peräisin vasta vuodelta 1914.[4]

Näytelmän lopulla esitettävä laulu "Synti suuri surkia" ("Jopa joutui jouluaamu") on alkujaan Juho Rännärin vuonna 1854 kirjoittama arkkiveisu. Alun perin siinä oli 16 säkeistöä, josta nykyisin lauletaan yleensä vain neljä.[3]

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmässä on yleensä neljä henkilöä: kuningas Herodes, Murjaanien kuningas, Herodeksen sotilas Knihti ja Mänkki eli tähdenpyörittäjä. Näytelmän kieli on säilynyt vanhahtavana Oulun murteena. Päähenkilöillä on vuorollaan omat laulusoolonsa. Väliin lauletaan yhdessä, väliin on myös puhetta. Näytelmän lopussa tiernapojat toivottavat hyvää joulua ja pyytävät palkkiota esityksestään.

Näyttelijöiden rooliasut vaihtelevat, mutta tyypillisiä piirteitä ovat seuraavat:

  • Kuningas Herodes on pukeutunut viittaan ja kruunuun.
  • Murjaanien kuningas on pukeutunut kuten Herodes ja värjännyt kasvonsa mustaksi.
  • Knihdin asu on yksinkertaisempi, ja hänellä on yleensä suoran lieriön muotoinen hattu.
  • Mänkillä on viitta, pyörivä tähti kepin päässä ja joskus kartionmuotoinen hattu.

Kaikilla paitsi Mänkillä on lisäksi miekka.

Knihdin nimi perustuu ruotsalaiseen sotilasta tai ritaria tarkoittavaan sanaan knekt (vrt. nihti).[1] Mänkki-hahmon alkuperä ei ole selvä. Se voi tulla nahkojen käsittelyssä käytetystä polvilaudasta eli mänkistä, jota on joskus pidetty tähden jalustana, tai ruotsin sanasta mannekäng 'mannekiini', joka oli keskiaikaisissa näytelmissä vuorosanoja vailla oleva näyttelijä, jonka tehtävänä oli kantaa kulisseja.[1]

Näytelmän kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmän alussa Knihti pyytää lupaa esiintyä, ”tulla laulamaan”. Tätä seuraa tervehdyslaulu, jossa toivotetaan hyvää joulua.

Herodes on matkalla Beetlehemiin ja laulaa kulkien samalla edestakaisin Murjaanien kuninkaan ja Knihdin ylös ristiin kohotettujen miekkojen välistä. Jokaisella alituskerralla hän lyö ristissä olevat miekat erilleen omalla miekallaan. Tätä seuraa Murjaanien kuninkaan ja Herodeksen vuoropuhelu, jossa Herodes käskee Murjaanien kuninkaan polvistua eteensä. Murjaanien kuninkaan on soolo-osuuden jälkeen alistuttava ja polvistuttava.

Mänkki ilmoittaa ilosanoman Jeesuksen syntymästä. Kaikki laulavat laulut "Piltin synnytti Beetlehem", "On lapsi syntynyt meille" ja "Tähti se kulukeepi". Näistä viimeksi mainittu kertoo Betlehemin tähdestä ja itämaan tietäjistä, jotka tulevat antamaan lahjoja Jeesus-lapselle ja sitä laulettaessa Mänkki samalla pyörittää tähteä.

Herodes tiedustelee Knihtiltä, onko tämä nähnyt ”niitä kolmea itäisen maan viisasta miestä”, mihin Knihti vastaa heidän livahtaneen omalle maalleen eri teitä. Herodes suuttuu tästä ja käskee Knihdin mennä Betlehemiin tappamaan kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset. Knihti kulkee samalla tavalla kuin Herodes ja Murjaanien kuningas ristiin kohotettujen miekkojen alta ja laulaa soolon. Knihti kertoo olevansa urhoollinen sotamies, joka on pakotettu tottelemaan keisaria, joten keisari vastaa hänen teoistaan. Knihti poistuu hetkeksi. Sillä aikaa muut laulavat ylistystä keisari Aleksanterille, Suomen suuriruhtinaalle, kiittäen häntä orjuuden ja ”styrängin” lopettamisesta.

Knihti palaa ja ilmoittaa tappaneensa kaikki poikalapset (tässä kohtaa näytelmässä hänen miekkansa on usein värjätty punaisella liidulla aiheen dramatisoimiseksi). Herodes palkitsee hänet urheudesta. Kaikki laulavat siitä, miten enkelit ilmoittivat paimenille Vapahtajan syntymästä. Näytelmä päättyy Jumalan ylistykseen. Lopuksi Knihti pyytää lanttia ja Mänkki tähteen kynttilänpätkää. Palkkion keräämisen jälkeen kaikki laulavat kiitoslaulun, toivottavat vielä kerran hyvää joulua ja poistuvat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Liisa Nuutinen, Kotimaisten kielten keskus: Kieli-ikkuna: Tähti se kulukeepi itäiseltä maalta. Helsingin sanomat, 14.12.1999. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.11.2015.
  2. a b ”Trettondedag jul”, Nordisk Familjebok, Uggleupplagan, 29. osa (Tidsekvation-Trompe), s. 690-691. Nordisk familjeboks förlags aktiebolag, 1919. Teoksen verkkoversio. ((ruotsiksi))
  3. a b c d e f g Reijo Pajamo, Erkki Tuppurainen: ”Tiernapojat Suomessa”, Suomen musiikin historia, Kirkkomusiikki, s. 300—301. WSOY, 2004. 951-0-27707-X.
  4. a b Reijo Pajamo: Joululaulujen kertomaa, s. 71. Repale-Kustannus, 2011. ISBN 979-0-55001-255-4.
  5. Vuoden 1701 virsikirja digitoituna Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 28.11.2015.
  6. Matti Apajalahti: Tiernapojat: Vanha joulukuvaelma mieskvartetille. Sulasol, 1993.
  7. Liisa Enwald, Esko Karppanen: On ruusu putkahtunna : kirjoituksia joululauluista, s. 75–76. Norderstedt, 2014. ISBN 978-952-215-530-6.
  8. Piae Cantiones: Puer natus in Bethlehem Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 28.11.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Myllylä, Rauno: Tähti se kulukeepi: Tiernapoikien tarina. 3. painos, uudistettu laitos. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28969-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiernapojat.