Tiernapojat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laulunäytelmää. Tiernapojat on myös Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen EP.
Tiernapoikia Oulussa vuonna 1946.

Tiernapojat eli tähtipojat on vanha kristillinen jouluperinne, laulunäytelmä, jota nuoret pojat alun perin kiersivät taloissa esittämässä. Tiernapoikaesitysten juuret ovat keskiaikaisissa raamatullisia tapahtumia kuvaavissa mysteerinäytelmissä. Kuvaelma perustuu pääasiassa Uuden testamentin Matteuksen evankeliumiin. Se kertoo itämaan tietäjien matkasta Jeesus-lapsen luo sekä kuningas Herodeksesta, joka määrää sotilaansa surmaamaan kaikki pienet poikalapset toivoen siten saavansa hengiltä myös vastasyntyneen Jeesuksen, ”juutalaisten kuninkaan”.

Suomeen tähtipoikaperinne rantautui Ruotsista ja se tunnetaan erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla. Näytelmässä on Herodes, itämaan tietäjistä Murjaanien kuningas, Herodeksen sotilas Knihti ja Mänkki eli tähdenpyörittäjä. Näytelmän kieli on säilynyt vanhahtavana Oulun murteena. Näytelmän lopussa tiernapojat toivottavat hyvää joulua ja pyytävät palkkiota esityksestään. Alun perin esitys ajoittui Euroopassa kolmen kuninkaan juhlaan eli loppiaiseen. Nykyään suomalaista tiernapoikanäytelmää esitetään lähinnä erilaisissa joulu- ja pikkujoulujuhlissa kouluissa, ravintoloissa, tapahtumissa tai yksityisissä tilaisuuksissa. Oulussa järjestetään perinteistä tiernakilpailua, johon osallistuu nykyisin sekä tyttö- että poikatiernoja.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiernapoikien henkilöt tyypillisissä asuissaan: vasemmalta oikealle Knihti, Murjaanien kuningas, Herodes ja Mänkki. Kuvassa Hämäläis-Osakunnan Laulajien tiernapojat 1990-luvulla.

Näytelmässä on yleensä neljä henkilöä: kuningas Herodes, Murjaanien kuningas eli Maurien kuningas, Herodeksen sotilas Knihti ja Mänkki eli tähdenpyörittäjä. Päähenkilöillä on vuorollaan omat laulusoolonsa. Väliin lauletaan yhdessä, väliin on myös puhetta. Näytelmän lopussa tiernapojat toivottavat hyvää joulua ja pyytävät palkkiota esityksestään.

Näyttelijöiden rooliasut vaihtelevat, mutta tyypillisiä piirteitä ovat seuraavat:

  • Kuningas Herodes on pukeutunut viittaan ja kruunuun.
  • Murjaanien kuningas on pukeutunut kuten Herodes.
  • Knihdin asu on yksinkertaisempi, ja hänellä on yleensä suoran lieriön muotoinen hattu.
  • Mänkillä on viitta, pyörivä tähti kepin päässä ja joskus kartionmuotoinen hattu.

Kaikilla näyttelijöillä paitsi tähdenpyörittäjällä on miekka. Perinteinen asu on valkoinen paita, helma housujen päällä, sekä leveä vyö. Kuninkailla on olkavyöt eli jihängit olkapäiden yli ristissä. Knihdillä on vyö oikean olan yli ja Mänkillä ei lainkaan. Tähden tulisi olla suurehko ja keskellä on akseli. Maskeeraus vaihtelee: kuninkailla saattaa olla tekoparta ja Knihdillä viikset.[1] Knihdin tehtävä on kerätä kypäräänsä yleisöltä pyytämänsä palkkio. Mänkki kertoo ilosanoman Betlehemissä syntyneestä poikalapsesta ja pyytää esityksen päätteeksi kynttilänpätkää tähteensä.[2]

Knihdin nimi perustuu ruotsalaiseen sotilasta tai ritaria tarkoittavaan sanaan knekt (vrt. nihti). Mänkki-hahmon alkuperä ei ole selvä. Se voi tulla nahkojen käsittelyssä käytetystä polvilaudasta eli mänkistä, jota on joskus pidetty tähden jalustana, tai ruotsin sanasta mannekäng ’mannekiini’, joka oli keskiaikaisissa näytelmissä vuorosanoja vailla oleva näyttelijä, jonka tehtävänä oli kantaa kulisseja.[3]

Näytelmän kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmän alussa Knihti pyytää lupaa esiintyä, ”tulla laulamaan”. Tätä seuraa tervehdyslaulu, jossa toivotetaan hyvää joulua. ”Hyvää iltaa, hyvää iltaa / itse kullekin säädylle, / sekä isännil että emännil, / jokaiselle kuin talossa on.”[4][1]

Herodes on matkalla Betlehemiin ja laulaa kulkien samalla edestakaisin Murjaanien kuninkaan ja Knihdin ylös ristiin kohotettujen miekkojen välistä. Jokaisella alituskerralla hän lyö ristissä olevat miekat erilleen omalla miekallaan. Tätä seuraa Murjaanien kuninkaan ja Herodeksen vuoropuhelu. ”Kuningas Herodes olen minä.” ”Jaa, minä tykkään, ettet sinä ole mikään kuningas, vaan yksi styranki.” Herodes käskee Murjaanien kuninkaan polvistua eteensä. Murjaanien kuninkaan on soolo-osuuden jälkeen alistuttava Herodeksen miekan edessä ja polvistuttava.

Mänkki ilmoittaa ilosanoman Jeesuksen syntymästä. Kaikki laulavat laulut ”Piltin synnytti Beetlehem”, ”On lapsi syntynyt meille” (kertosäe ”Hän on sen ylhäisen koitto, / mi maailmaa valaisevi”) sekä ”Tähti se kulukeepi”. Näistä viimeksi mainittu kertoo Betlehemin tähdestä ja itämaan tietäjistä, jotka tulevat antamaan lahjoja Jeesus-lapselle. Sitä laulettaessa Mänkki samalla pyörittää tähteä.

Herodes tiedustelee Knihtiltä, onko tämä nähnyt ”niitä kolmea itäisen maan viisasta miestä”, mihin Knihti vastaa heidän livahtaneen omalle maalleen eri teitä. Herodes suuttuu tästä ja käskee Knihdin mennä Betlehemiin tappamaan kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset. Knihti kulkee samalla tavalla kuin Herodes ja Murjaanien kuningas ristiin kohotettujen miekkojen alta ja laulaa soolon. Knihti kertoo olevansa urhoollinen sotamies, joka on pakotettu tottelemaan keisaria, joten keisari vastaa hänen teoistaan. Knihti poistuu hetkeksi. Sillä aikaa muut laulavat ylistystä keisari Aleksanterille, Suomen suuriruhtinaalle, kiittäen häntä orjuuden ja ”styrängin” lopettamisesta.

Knihti palaa ja ilmoittaa tappaneensa kaikki poikalapset. Tässä kohtaa näytelmässä hänen miekkansa on usein värjätty punaisella liidulla aiheen dramatisoimiseksi. Herodes palkitsee hänet urheudesta ja piirtää miekallaan ristin tämän rintaan. Kaikki laulavat siitä, miten enkelit ilmoittivat paimenille Vapahtajan syntymästä. Näytelmä päättyy Jumalan ylistykseen. Lopuksi Knihti pyytää lanttia ja Mänkki kynttilänpätkää tähteen. Palkkion keräämisen jälkeen kaikki laulavat kiitoslaulun, toivottavat vielä kerran hyvää joulua laulamalla ”Ja me toivotam, ja me toivotam / onnellista ja hyvää joulua” ja poistuvat.

Näytelmän kieli on vanhaa Oulun murretta. ”Tähti se kulukeepi” -laulussa esiintyvät sanat ”No tain tähtein” tarkoittaa ’tämän tähden’. Sana ”altti” on lyhentymä alati-sanasta (vrt. ruotsin alltid).[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiernapojat suomalaisessa joulupostimerkissä 1975. Suunnittelija Pirkko Vahtero.

Eurooppalaiset tähtipojat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiernapoikaesitysten juuret ovat keskiaikaisissa raamatullisia tapahtumia kuvaavissa mysteerinäytelmissä.[3] Aluksi näitä Raamattuun pohjautuvia näytelmiä esitettiin kirkossa liturgian osana ja kielenä oli latina. Tiernapojat kuvaa alun perin kolmen tietäjän käyntiä Herodeksen ja Jeesus-lapsen luona, ja muualla Euroopassa sen esitys ajoittui kolmen kuninkaan juhlaan eli loppiaiseen.[3] Esimerkiksi Saksan Kölnissä tunnettiin keskiajalla kansantapana Kolmen kuninkaan laulanta, jossa oli myös näytelmällisiä osuuksia.[6] Tähtipoika-laulanta tunnetaan Saksasta 1500-luvulla. Laulanta kulkeutui 1600-luvulla Tanskaan ja Ruotsiin.[7]

Pohjoismaissa näytelmää oli reformaation jälkeen lakattu esittämästä kirkoissa, mutta kansanomaisemmassa muodossa sitä alkoivat esittää koululaiset. Kiertelevät lauluseurueet esittivät sitä tavallisesti tapaninpäivästä loppiaiseen, joskus nuutinpäivään saakka[8] ja keräsivät samalla sekä tuohon aikaan kalliita kynttilöitä talvi-iltojensa valonlähteeksi. Ruotsissa näytelmä tunnettiin nimellä Stjärngossen. Siinä esiintyjiä oli yleensä viisi tai kuusi: kolme itämaan tietäjää sekä Juudas ja tähden pyörittäjä (ruots. stjernkungen), joskus myös Herodes.[8] Toisinaan henkilöitä on ollut jopa toistakymmentä: edellisten lisäksi Murjaanien kuningas, Knihti, Maria, Joosef, juutalaisten kuningas ja paimen sekä esityksen johtaja.[9]

Näytelmä herätti toisinaan myös pahennusta. Vuodelta 1655 on Tukholmasta tieto, jonka mukaan muutamia koululaisia syytettiin siitä, että nämä joulun tienoissa olivat kierrelleet tähti mukanaan ja ”apinoineet Kristuksen syntymää ja muita pyhiä asioita”. Helsingistä maistraatin pöytäkirjoista vastaavanlainen pahennusta herättänyt tieto on vuodelta 1797: ”– – niin muodoin tällaisen ehkäisemiseksi maistraatti katsoo hyväksi kieltää jokaista valepukuista henkilöä, tähtipoikaa ja joulupukkia kiertelemästä ja pihoihin ja taloihin menemästä 20 hopeataalerin sakon uhalla – –”.[2]

Suomalaiset tiernapojat 1800-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa varhaisimmat varmat tiedot ”tähtipoikien” esiintymisestä ovat vasta 1800-luvun alusta.[10] Tapa yleistyi ensin Lounais-Suomen rannikkokaupungeissa ja Oulun seudulla ja myöhemmin sisämaan koulukaupungeissa ja niiden ympäristössä. Ensimmäinen nimeltä tunnettu tiernapoika Suomessa on myöhemmin kansallisrunoilijanakin tunnettu Johan Ludvig Runeberg, joka vuonna 1810 – kuuden vuoden ikäisenä – esiintyi tähtipoikaryhmässä syntymäkaupungissaan Pietarsaaressa.[10]

Tiernapoika-nimitystä (ruotsin sanasta stjärna ’tähti’) on alkuaan käytetty vain Oulun seudulla, Itä-Suomessa nimitys on ollut säärna- tai seernapojat, Lounais-Suomessa tähtipojat ja Hämeessä tapaninpojat.[3] Tähtipojat esiintyivät ainakin aluksi ruotsiksi, tosin oululaiset tiernapojatkin esittivät aluksi näytelmäänsä ainakin osittain ruotsiksi.[2]

Laulu ”Keisari Aleksanteri”, jossa ylistetään keisari ja suuriruhtinas Aleksanteri II:ta, lisättiin näytelmään 1800-luvun lopulla todennäköisesti viranomaisten tyynnyttämiseksi. Sen sijaan itsenäisyyden ajalla Venäjän keisarin kehuminen ei ollutkaan enää suotavaa. Tauno Kokko teki 1941 uudet vaihtoehtoiset sanat, jossa keisari Aleksanterin tilalla oli ”Pohjolan sotasankari Mannerheim”.[11][12] Tämä ei kuitenkaan koskaan vakiintunut osaksi näytelmää ja nykyäänkin tiernapojat laulavat ”keisari Aleksanterista, Suomenmaan suuriruhtinaasta”.

Vielä 1900-luvun alussa kuvaelmaa esitettiin monina toisistaan poikkeavina versioina. Mukana saattoi olla jopa 8–9 poikaa, joista yksi oli usein ”Kyppä Kiinanmaasta”, kyttyräselkäinen hahmo, joka puikkelehti muiden joukossa ja keräsi erikseen rahaa. Nykyiseen muotoonsa kuvaelman vakiinnuttivat lopullisesti vasta Yleisradion ohjelmat vuodesta 1933 alkaen sekä samoihin aikoihin ilmestyneet Lukemisto Suomen lapsille -teossarjan II osa ja Pohjois-Pohjalaisten laulukirja. Tämän jälkeen, kuvaelman saatua vakiintuneen muotonsa se on myös julkaistu painettuna vuoteen 2004 mennessä 28 eri painoksena.[11] Perinne oli vahva eri puolilla Suomea 1950-luvulle saakka, minkä jälkeen se alkoi Oulun seudun ulkopuolella hiipua.[7]

Oulun tiernapoikaperinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiernapoikia Oulussa vuonna 1919 Samuli Paulaharjun kuvaamina.

Oulussa tiernapoikaperinne on säilynyt elinvoimaisena kautta vuosikymmenien. Ensimmäinen maininta Oulun tiernapojista on Oulun Wiikko-Sanomissa 11.1.1873: ”Niinsanotut ’tierna-pojat’ owat tänäkin talwena, kuten tawallisesti ennekin joulujuhlina, ahkerasti pyörineet ihmisten owilla temppujansa näyttelemäsä – –.” Ryhmien kilpailu oli kovaa, sillä yhden joulunajan esiintymispalkkiot saattoivat lähennellä työmiehen kuukauden palkkaa. Esiintymisalueista kilpailtiin ja voitiin jopa joutua käsirysyyn toisten ryhmien eli ”roikkain” kanssa. Päämääränä oli rikkoa toisten varusteet ja erityisesti tähti.[2]

Oulussa on järjestetty tiernapoikakilpailuja vuodesta 1933.[13] 1940-luvulla sotien jälkeen tiernapoikia liikkui niin paljon, että esiintyminen tehtiin luvanvaraiseksi: vain parhaat laulajat pääsivät kiertämään. Tiernapoikien tuli saada poliisilaitokselta kirjallinen esiintymislupa, jossa mainittiin esiintyjien nimet, esiintymisalue ja luvan voimassaoloaika. Vuosina 1966–1968 lupaan riitti hyväksyntä kaupungin musiikkilautakunnalta. Vuoden 1969 uusi poliisiasetus salli ryhmien kierrellä ilman lupaa Oulussa.[2][14]

Nykyään tiernapoikanäytelmää esitetään kodeissa kiertämisen sijasta enemmän kirkoissa, kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa, ravintoloissa, tapahtumissa tai yksityisissä tilaisuuksissa. Esiintyjinä ovat sekä tytöt että pojat ja toisinaan aikuisryhmät.[15][16]

Tiernaperinnettä ylläpitää Oulussa vuonna perustettu 2005 Tiernasäätiö. Vuodesta 1933 pidetyn tiernapoikakilpailun järjesti aluksi Oulun radioyhdistys. Säännöllisesti kilpailua on pidetty vuodesta 1987. Järjestäjänä on Oulun Liikekeskus ry, 2000-luvulla yhteistyössä Tiernasäätiön kanssa.[15][17] Tapahtuman tarkoitus on Tiernasäätiön mukaan elävöittää nuorisokulttuuria ja antaa nuorille laulamisen ja näyttelemisen mahdollisuus.[18]

Oulun keskustaan pystytettiin vuonna 2014 pronssinen tiernapoikapatsas, jonka tekijä on kuvanveistäjä Sanna Koivisto.[19]

Laulujen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauno Myllylän tutkimusten mukaan monet tiernapoikien laulujen sävelmät ovat peräisin vanhoista kansanlauluista, mutta niissä on vaikutteita myös Piae Cantiones -kokoelmasta ja Vanhasta virsikirjasta eli vuoden 1701 virsikirjasta. Sävelmien alkuperää ei tarkemmin tunneta, mutta nykyisessä muodossaan ne muodostavat selvästi yhtenäisen kokonaisuuden siten, että samat aiheet toistuvat monissa lauluissa: esimerkiksi alkutervehdyksen sanat ”itse kullekin säädylle” lauletaan samoilla sävelillä kuin Herodeksen laulun sanat ”hevosillaan ja ratsuillaan”.[20]

Myös eräiden laulujen sanat ovat aikoinaan esiintyneet virsikirjassa.[21][11] Laulu ”Piltin synnytti Betlehem” esiintyi loppiaisvirtenä no. 139 Vanhassa virsikirjassa.[22] Sen alkuperäisistä yhdeksästä säkeistöstä on tiernapoikanäytelmän nykyisessä versiossa kuitenkin mukana vain kolme ensimmäistä.[23] Virren sanat ovat käännös jo Piae Cantiones -kokoelmassa esiintyneestä laulusta Puer natus in Bethlehem[24] jossa ne ovat 1., 8. ja 9. säkeistönä, joskin sävelmä, jolla se nykyisin lauletaan, poikkeaa alkuperäisestä täysin.[25]

Näytelmän lopulla esitettävä laulu ”Synti suuri surkia” (”Jopa joutui jouluaamu”) on alkujaan Juho Rännärin vuonna 1854 kirjoittama arkkiveisu. Alun perin siinä oli 16 säkeistöä, josta nykyisin lauletaan yleensä vain neljä.[11] Uusin Tiernapoikien nykyisistä lauluista on ”On lapsi syntynyt meille”, joka on peräisin vasta vuodelta 1914.[21]

Murjaanien kuningas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtipojat Helsingin rautatieasemalla 2019.

Koska kolmen tietäjän oli tulkittu edustavan kolmea tunnettua maanosaa, Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa, esitettiin yksi heistä kirkollisissa maalauksissa usein mustaihoisena, minkä vaikutuksesta jo tuolloin näytelmässäkin oli nykyistä suomalaista versiota muistuttava Herodeksen ja ”mustan kuninkaan” kohtaus.[6] Laulun nykyiset sanat, joiden mukaan Herodes olisi palannut ”murjaanien” maasta, ovat tosin syntyneet paljon myöhemmin ilmeisesti sekaannusten johdosta eikä niillä ole raamatullista pohjaa. Alkuperäisessä saksalaisessa versiossa sen sijaan musta kuningas itse sanoi tulleensa sieltä.[9] Murjaani on suomeen ruotsin kautta tullut ranskalainen lainasana. Se on samaa perua kuin sana mauri, jolla tarkoitetaan antiikin Mauretanian alueen asukkaita nykyisen Pohjois-Afrikan alueella.[3] Aikoinaan hahmoa on kutsuttu myös Moorian kuninkaaksi.[7]

Murjaanien kuninkaan roolihahmoa on vanhassa perinteessä tuotu esiin kuninkaan tummalla vaatetuksella sekä joko mustalla parralla tai mustaamalla kasvot.[26] 1900-luvun alkupuolen oululaisten tiernojen kuvauksissa ja valokuvissa Murjaanien kuninkaalla on usein tekoparta, mutta ei tummaksi värjättyjä kasvoja.[7]

Oulussa tiernapoikakilpailuja järjestävä Tiernasäätiö linjasi vuonna 2021, että Maurien kuninkaan kasvoja ei saa enää maalata mustaksi, jottei se liittyisi rasistiseen blackface-toimintaan. Suositus koskee tiernaesityksiä muuallakin kuin säätiön järjestämissä tapahtumissa.[27][17] Blackfacessa valkoihoinen maalaa kasvonsa tummaksi ja esittää tummaihoista, minkä katsotaan edustavan stereotyyppistä ja vähättelevää tapaa esittää mustaa kulttuuria.[17][28] Blackfacen katsotaan pilkkaavan alisteisessa asemassa olevien ominaisuuksia ja tekevän näistä karikatyyrejä.[13][29][30] Tiernasäätiön mukaan meikkiä käytettäessä kasvojen alaosa tulee mustata vain nenän alapuolelta vanhan perinteen mukaisesti tai muuten siten, että rasistiseen blackfaceen ei viitata.[26]

Tiernasäätiöstä on muistutettu, että tiernapojat ovat eläneet ajassa ennenkin, eikä kasvojen mustaaminen ole ollut aina tapana. Tiernapoikakilpailussa esiintyy nykyisin myös tyttöjä, eikä heiltä edellytetä esityksissä viiksiä tai partaa.[17] Myöskään mustalle rooliasulle ei ole historiallisia perusteita.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Myllylä, Rauno: Tähti se kulukeepi. Tiernapoikien tarina. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-16784-3. </ref>

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tiernapojat (Internet Archive) kaiku.com. 1999-2007. Viitattu 15.11.2022.
  2. a b c d e Keskitalo, Arja: Tähti se kulukeepi – Tiernapoikanäyttely (Internet Archive) 2.3.2012. Pohjois-Pohjanmaan museo. Viitattu 15.11.2022.
  3. a b c d e Nuutinen, Liisa: Kieli-ikkuna: Tähti se kulukeepi itäiseltä maalta. Helsingin Sanomat, 14.12.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2015.
  4. Tiernapojat. Suomalaisen kirjallisuuden seura. (Internet Archive). Viitattu 15.11.2022.
  5. Kolehmainen, Taru: Kieli-ikkuna: Mitä tarkoittavat ”tain tähtein” ja ”altti”, Joululaulujen kielisolmuja. Helsingin Sanomat, 24.12.2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2015.
  6. a b Myllylä 1999, s. 11.
  7. a b c d Vainio, Juha: Tällainen on kiistellyn Murjaanien kuninkaan historia Ilta-Sanomat. 30.12.2017. Viitattu 15.11.2022.
  8. a b ”Trettondedag jul”, Nordisk Familjebok, Uggleupplagan, 29. osa (Tidsekvation-Trompe), s. 690–691. Nordisk familjeboks förlags aktiebolag, 1919. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)
  9. a b Myllylä 1999, s. 18–19.
  10. a b Myllylä 1999, s. 12–13.
  11. a b c d Pajamo, Reijo & Tuppurainen, Erkki: ”Tiernapojat Suomessa”, Suomen musiikin historia, Kirkkomusiikki, s. 300–301. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X.
  12. Seeskorpi, Päivi: Tiernaperinne ei kaihda uusia vivahteita Kaleva. 13.12.2003. Viitattu 31.8.2018.
  13. a b Puukka, Päivi: Hoo, jos minä olen musta! – Tiernapoikien murjaani on osa alentavaa blackface-perinnettä Yle uutiset. 19.12.2017. Viitattu 15.11.2022.
  14. Nevalainen, Anna: Tiernapojaksi ei kelvannut kuka tahansa: laulutaidot, varusteet ja käytöstavat syynättiin poliisiasemalla Yle uutiset. 19.12.2014. Viitattu 15.11.2022.
  15. a b Tiernapoikaperinne Tiernakaupunki Oulu. Viitattu 15.11.2022.
  16. Chazalmartin, Susanna: Tiernapojat on joulun klassikko Kotiliesi. 16.12.2015. Viitattu 15.11.2022.
  17. a b c d Köngäs, Päivi: Tiernapoikien kasvojen mustaaminen kiellettiin, jotta perinne voi jatkua Yle uutiset. 14.10.2021. Viitattu 15.11.2022.
  18. Tiernasäätiö: Murjaanien kuninkaan kasvoja ei jatkossa mustata” Mun Oulu. 11.10.2021. Viitattu 15.11.2022.
  19. Juopperi, Hanna & Holopainen, Hanna: Oulun Tiernapoikapatsas on nyt uudella paikallaan Yle uutiset. 18.11.2020. Viitattu 15.11.2022.
  20. Myllylä 1999, s. 46.
  21. a b Pajamo, Reijo: Joululaulujen kertomaa, s. 71. Vantaa: Repale-Kustannus, 2011. ISBN 979-0-55001-255-4.
  22. Vuoden 1701 virsikirja digitoituna Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 28.11.2015.
  23. Apajalahti, Matti (sovitus): Tiernapojat. Vanha joulukuvaelma mieskvartetille. Helsinki: Sulasol, 1993.
  24. Enwald, Liisa & Karppanen, Esko: On ruusu putkahtunna. Kirjoituksia joululauluista, s. 75–76. Helsinki: ntamo, 2014. ISBN 978-952-215-530-6.
  25. Piae Cantiones: Puer natus in Bethlehem (PDF) Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 28.11.2015.
  26. a b Tiernasäätiö Tiernakaupunki Oulu. Viitattu 15.11.2022.
  27. Annala, Päivi: Kuninkaan kasvoja ei enää saa mustata – Tiernasäätiö linjasi muutoksen perinteiseen Tiernapoika-joulunäytelmään Yle uutiset. 11.10.2021. Viitattu 15.11.2022.
  28. Vainio, Juha: Stockmann hyllytti tiernapojat Ilta-Sanomat. 28.12.2017. Viitattu 22.8.2021.
  29. Toivanen, Meri: Tiernasäätiön kanta yhä selkeämpi – Murjaanien kuninkaan kasvojen mustaamista ei sallita Kotimaa. 11.10.2021. Viitattu 15.11.2022.
  30. Lehtonen, Joonas: ”Tiernapoikahahmon naaman mustaamisen voisi lopettaa” Iltalehti. 14.12.2019. Viitattu 15.11.2022.
  31. Mistä tiernapojissa on kyse? Jouluradio.fi. 18.11.2020. Viitattu 15.11.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiernapojat.
  • Elfving, Jenny: Tähtipojat: oululaisen kansantradition mukaan muistista ja eri lähteitä käyttäen sommitellut Jenny Elfving. Teoksesta Koivu ja tähti sekä muuta joulu-ohjelmistoa. Helsinki: Otava, 1923. Digitoituna Digi.fi:ssä (PDF) (viitattu 8.7.2015).
  • Perälä, Reijo: Tiernapoikain kuvaelma kertoo ikivanhaa tarinaa. Ylen Elävä arkisto 22.12.2010.
  • Rytsä, Paavo: Tiernapojat. Helsingin koulupoikien esitys vuodelta 1962. Ylen Elävä arkisto 13.12.2006.