Nuutinpäivä
Nuutinpäivä on tammikuun 13. päivänä vietettävä päivä, joka päättää perinteisen suomalaisen joulukauden. Päivä on saanut nimensä 1100-luvulla eläneen tanskalaisen pyhimyksen Knut Lavardin mukaan.[1] Nuutinpäivä on myös suomenkielisessä kalenterissa Nuutin nimipäivä.
Vanhan sanonnan mukaan "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi", viitaten Tuomaan päivään (21. joulukuuta), jolloin joulukausi alkaa, ja nuutinpäivään, jolloin se päättyy.[2] Nuutinpäivän jälkeen palataan arkitöihin ja koti riisutaan joulukoristeista. Joulukuusi viedään perinteisesti pois viimeistään nuutinpäivänä.[2]
Kansanperinteessä nuutinpäivä tarkoitti alun perin loppiaisen jälkeistä päivää eli tammikuun 7. päivää. Päivä siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1708, minkä vuoksi joulukausi piteni 20 päivää kestäväksi.[1][3]
Nuuttipukkiperinne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuutinpäivään liittyi nuuttipukkien kierros talosta taloon. Pukit pukeutuivat niin, että päässä saattoi olla pukin tai lampaan nahka, kasvot peitettiin tuohisella naamarilla tai noettiin mustaksi, ja takkina käytettiin nurinpäin käännettyä turkkia tai olkipalmikoista valmistettua asua. Pukeilla oli usein sarvet ja pitkä parta.[3]
Nuuttipukit kulkivat taloissa kysellen "Onko hiivoja jäljellä?" ja vaativat kestitystä sahdilla ja ruoalla. Kestityksestä kiitettiin lauluin, mutta jos sahti oli loppunut, pukit lauloivat pilkkalauluja ja veivät oluttynnyrien tapit mukaansa.[3] Tämän tavan vuoksi nuuttipukkeja kutsuttiin myös hiiva-Nuuteiksi.[4] Keskiajalla oli yleinen ongelma, että ihmiset valmistivat jouluksi suuria määriä olutta ja ruokaa ja juhlivat niin kauan kuin niitä riitti. Ruokien ja juomien keräämisellä varmistettiin, että juhliminen loppuu ja ihmiset palaavat töihin.[4]
Pukkien keräämät ruuat ja juomat koottiin yhteen taloon, jossa järjestettiin joulukauden viimeiset pidot koko kylän väelle. Juhlissa tanssittiin, leikittiin ja meluttiin, ja lopuksi kannettiin jouluiset oljet ulos talosta.[3]
Perinne on rantautunut Suomeen Ruotsista ja ollut voimakkainta Lounais-Suomessa ja Hämeessä.[4] Sotien jälkeen nuuttipukkiperineestä muotoutui lasten harjoittama tapa, joka muistuttaa virpomista: lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja kiertävät ovelta ovelle keräämässä karkkia.[1] Perinne on säilynyt erityisesti Vakka-Suomessa, Ahvenanmaalla ja Satakunnassa.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Nuutinpäivä korjaa joulun pois Yle Uutiset. 13.1.2012. Viitattu 13.1.2026.
- ↑ a b Tiedätkö, mitä päivää tänään vietetään? www.iltalehti.fi. Viitattu 13.1.2026.
- ↑ a b c d » Nuutinpäivä taivaannaula.org. Viitattu 13.1.2026.
- ↑ a b c Ylimääräinen olut oli keskiajalla yleinen ongelma ‒ sitä ratkaisemaan ryhtyi Nuutti, joka pakotti ihmiset takaisin töihin Maaseudun Tulevaisuus. 5.1.2025. Viitattu 13.1.2026.