Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunta
| Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunta | |
|---|---|
| Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunta | |
|
PSHV
|
|
| Perustettu | 1885 |
| Tyyppi | sisälähetysjärjestö |
| Päämaja | Valamon luostari, Heinävesi |
| Jäsenet | n. 3 000 |
| Puheenjohtaja | Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni |
| Päätöksentekoelin | hallitus |
| Jäsenlehti | Aamun Koitto |
| Aiheesta muualla | |
| pshv.fi | |
Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunta (lyhenne PSHV) on Suomen ortodoksisen kirkon sisälähetystyötä tekevä järjestö, joka on perustettu vuonna 1885. Sisälähetystyötä veljeskunta tekee muun muassa julkaisu-, opinto- ja kurssitoiminnan kautta sekä järjestämällä hengellisiä tilaisuuksia ja ortodoksisia laulupäiviä. Nimensä veljeskunta on saanut Valamon luostarin perustajista pyhistä Sergei ja Herman Valamolaisista, joita kutsutaan joskus Karjalan valistajiksi.
Jäseniä veljeskunnassa on noin 3 000. Veljeskunta julkaisee lehteä nimeltä Aamun Koitto. Se ylläpiti aikaisemmin Lampukka-nimistä kauppaa Helsingissä. Veljeskunnan alaosastoja ovat tiistaiseurat, kirkkokuorot, ikonimaalauspiirit sekä erilaiset keskustelu- ja ortodoksiakerhot.
Yhdistyksen toimipaikka on Valamon luostarissa. Puheenjohtaja on Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni sekä toiminnanjohtaja on Soili Penttonen (2019-).[1]
Historia ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autonomian aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
PSHV perustettiin vuonna 1885. Järjestön yhtenä tavoitteena oli suomenkielisen toiminnan lisääminen karjalaisten ortodoksien parissa. Tämä oli varsin radikaalia Suomen ortodoksisessa kirkossa, joka tuolloin toimi kiinteästi Venäjän kirkollishallinnon alaisuudessa käyttäen pääkielenään kirkkoslaavia. Tavoitetta edistämään perustettiin suomenkielinen Aamun Koitto -lehti vuonna 1896. Alkuvaiheessa mitrarovasti Sergei Okulovin työpanos oli järjestölle erittäin tärkeä. Sortokausien aikana järjestön toiminta vaikeutui: Aamun Koitto lakkautettiin vuonna 1907 arkkipiispa Sergij'n määräyksestä ja koko järjestö määrättiin lakkautettavaksi vuonna 1910. Toiminta loppui mutta järjestöä ei tosiasiassa hajotettu, vaan kaikki asiakirjat kätkettiin odottamaan aikaa parempaa.
Sotien välinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestön toiminta voitiin käynnistää uudelleen kansalaissodan päätyttyä ja olojen rauhoituttua vuonna 1921. Parin vuoden kuluttua Suomen ortodoksisen kirkon suhde Moskovan patriarkaattiin katkesi, kun kirkko liittyi osaksi Konstantinopolin ekumeenista patriarkaattia. Aamun Koitto -lehti oli alkanut ilmestyä uudelleen jo vuonna 1918. Vuonna 1922 veljeskunnan äänenkannattaja sai myös koko kirkkokunnan äänenkannattajan aseman kirkolliskokouksen päätöksellä.
Vuonna 1921 alkoi ilmestyä uudelleen Aamun Koiton venäjänkielinen rinnakkaisversio Utrennaja zarja (Утренная заря), joka oli perustettu alun perin vuonna 1899. Molempien lehtien virallinen sisältö eli kirkolliset tiedotusasiat olivat aivan samoja, eroa oli lähinnä artikkelisisällössä, joka oli venäjänkielisillä – erilaisesta kulttuuritaustasta johtuen – hiukan toisin painottunut kuin suomenkielisillä ortodokseilla. Venäjänkielinen rinnakkaisversio lakkasi ilmestymästä talvisodan alettua, mutta suomenkielinen lehti ilmestyy edelleen.
Vuonna 1924 veljeskunta kieltäytyi tunnustamasta Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) julkaisemaa Suomen heimo -lehteä heimojärjestöjen viralliseksi äänenkannattajaksi, mikä merkitsi sitä, että PSHV irtisanoutui AKS:n ajamasta väkivaltaisesta heimoaktivismista ja suoranaisesta venäläisvihasta. Erityisesti tähän vaikutti AKS:n sisällä toiminut nimenomaan venäläisvastainen Vihan veljet -yhteisö.
Sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veljeskunnan toiminta katkesi uudelleen vuonna 1939 talvisodan myötä. Moskovan välirauhan myötä vuonna 1944 PSHV saattoi aloittaa toimintansa uudelleen, nyt huomattavasti pienentyneessä Suomessa, jossa suuri osa ortodokseista oli evakuoitu siirtoväkenä pois luovutetusta Karjalasta.
Koska veljeskunta oli pysynyt erossa AKS:sta ja muustakin poliittisesta toiminnasta, se ei ollut leimautunut erityisen oikeistolaiseksi. Tämän vuoksi sitä ei lakkautettu, kun välirauhansopimuksen vastaisia järjestöjä lakkautettiin Valvontakomission käskystä vuonna 1944. PSHV katsottiin epäpoliittiseksi järjestöksi kuten mm. Suomen Meripelastusseura, Partioliike ja Pelastusarmeija. PSHV noudattaa edelleen epäpoliittista linjaa.
PSHV vastasi sisälähetystyön lisäksi myös suomalaisesta ortodoksisesta ulkomaan lähetystyöstä vuoteen 1977 saakka. Ensimmäinen kohdemaa oli Uganda, josta toiminta siirtyi pitkiksi ajoiksi yksinomaan Keniaan, kun Ugandan yksinvaltias Idi Amin päätti tehdä maastaan puhtaasti islamilaisen. Tällöin todettiin, että toiminnan tehostamiseksi olisi järkevää perustaa oma erillinen järjestönsä, Ortodoksinen Lähetys ry, hoitamaan tätä raskasta ja vaikeata sektoria.
Nykyään PSHV keskittyy nimenomaan sisälähetystyöhön; uskonnon opetuksen järjestäminen oli eräs tärkeimpiä itsenäistymisen jälkeisiä toimintamuotoja, samoin tärkeitä ovat aina olleet sisälähetystyötä tekevät tiistaiseurat ja erilaiset kuorot.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Veljeskunnalle uusi koti. Ortodoksiviesti 1/2019, s. 22
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Isä Ambrosius – Markku Haapio: Ortodoksinen kirkko Suomessa; Valamon luostari, Heinävesi 1982
- http://www.ort.fi