Jehovan todistajat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Jehovan todistajat

Järjestö
Jehovan todistajien historia
Jehovan todistajien eskatologia
Raamatuntulkinta
Vartiotorniseura
Hallintoelin
Kuri seurakunnissa
Jehovan todistajien tavat
Suhtautuminen vereen
Kritiikki
Betel-koti
Vanhimmisto
Kokoukset ja konventit
Julistaminen ovelta ovelle

Henkilöitä
Charles Taze Russell
Joseph Franklin Rutherford
Nathan Homer Knorr
Frederick William Franz
Milton G. Henschel
Don A. Adams

Kirjoja
Jehovan todistajien julkaisutoiminta
Uuden maailman käännös

Lehtiä
Vartiotorni
Herätkää!
Valtakunnan palveluksemme

Muut
Valtakunnansali
Luettelo oppimuutoksista
Raamatuntutkijat
Jehovan todistajat Suomessa
Syytteet lasten hyväksikäytöstä
Jehovan todistajista eriytyneitä liikkeitä

 n  k  m 

Jehovan todistajat on Charles Taze Russellin vuonna 1872 perustama kristillisperäinen uususkonto[1][2][3][4][5], joka eroaa valtavirran kristillisyydestä erityisesti hylkäämällä kolminaisuusopin. Jehovan todistajien jäsenmäärä on maailmanlaajuisesti noin 6 miljoonaa 230 eri maassa.[6] Liikkeen päättävä elin, New Yorkissa kokoontuva yhdeksänjäseninen Jehovan todistajien hallintoelin, koordinoi liikkeen toimintaa ja käytäntöjä. Hallintoelin päättää liikkeen raamatuntulkinnasta.[7]

Suomessa Jehovan todistajat on kolmanneksi suurin uskonnollinen yhteisö evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jälkeen ja niin sanotuista rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista suurin.[8][9] Sen jäsenmäärä on vakiintunut noin 19 000:een.[10]

Uskontona Jehovan todistajat korostavat raamatuntulkintansa noudattamista käytännön elämässä, Jehova-nimen käyttöä Jumalan nimenä ja heidän uskonnollisen yhdyskuntansa asemaa ainoana oikeana tosi kristittyjen uskontokuntana. He uskovat maallisten valtajärjestelmien ja muiden uskontojen tuhoutuvan lähitulevaisuudessa Harmagedonin sodassa.[11] Kolminaisuusopin lisäksi liike ei myöskään usko helvetintulioppiin ja sielun kuolemattomuuteen. Uskonnollisen erojen johdosta muut kristityt uskontokunnat pitävät Jehovan todistajia kristillisperäisenä, mutta eivät kristillisenä liikkeenä.

Jehovan todistajat julkaisee Vartiotorni-lehteä ja sillä on omat valtakunnansali-seurakuntarakennuksensa.

Liikkeen luokittelu kristillisessä teologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat on kristinuskon tavoin monoteistinen uskonto, joka pohjautuu juutalais-kristilliseen traditioon. Yleisen käsityksen mukaan Jehovan todistajia ei kuitenkaan lueta kuuluvaksi kristillisiin liikkeisiin, koska Jehovan todistajat eivät tunnusta oppia kolmiyhteisestä Jumalasta ja Kristuksen jumaluudesta. Näin ollen Jehovan todistajat eivät myöskään hyväksy niin sanottuja ekumeenisia uskontunnustuksia, joissa nämä opit on määritelty, eivätkä muutoinkaan yleiskirkollista kristinuskon tulkintaperinnettä. Jehovan todistajat pitävät kolminaisuutta kreikkalaisen eli hellenistisen kulttuurin lisänä, joka hyväksyttiin opinkappaleeksi vasta 300-luvulla jaa., ja jota ei juutalaisilla tai alkukristityillä ollut.

Jehovan todistajat katsovat, että Jeesuksen ja apostolien saarnaama alkuperäinen kristinusko on nykyisessä kristikunnassa turmeltunut[12] ja että Jumala itse ennallisti puhtaan palvonnan 1800-luvun lopulla Charles Taze Russellin ja hänen ympärilleen syntyneen raamatuntutkijoiden ryhmän kautta. Jehovan todistajat pitävät kristillisiä kirkkoja turmeltuneina, ja he irtisanoutuvat kaikesta ekumeenisesta yhteistoiminnasta muiden uskonnollisten liikkeiden kanssa. Kristillisiä kirkkoja Jehovan todistajat pitävät Suurena Babylonina ja porttona Raamatun Ilmestyskirjan tulkintansa mukaan.[13] Jehovan todistajien mukaan on siten oltava vain yksi oikea palvonnan muoto.

Jehovan todistajat käyttävät opetustyössään ja omissa kokouksissaan toimittamaansa Raamatun Uuden maailman käännöstä, jossa merkittävin ero moniin muihin käännöksiin on Jehova-nimen käyttö yli 7 000 kertaa.

Maailmanlopun odotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanlopun eli Harmageddonin odotus on keskeisessä asemassa Jehovan todistajien opissa. Tämän pohjalta Jehovan todistajia on pidetty eskatologisena. Todistajat eivät usko koko planeetan tuhoutuvan, vaan että nykyinen maailmanjärjestys kansallisvaltioineen ja kansakuntineen korvataan Jumalan valtakunnalla ja sen kannattajien asuttamalla paratiisilla.

Liikkeen perustajana pidetty Vartiotorni-seuran presidentti Charles Russell odotti Jumalan valtakunnan toteutuvan maan päällä ja Harmageddonin taistelun tapahtuvan jo vuonna 1914. Vaikka tämä odotus ei toteutunutkaan, Jehovan todistajat uskovat nykyisinkin, että vuonna 1914 alkoi ”lopun aika”.

Myöhemmin Jehovan todistajat ovat asettaneet odotuksia Harmageddonin alkamisesta muun muassa vuosille 1925 ja 1975, ja vielä 1980-luvulla pidettiin epätodennäköisenä nykyisen maailmanjärjestyksen säilymistä vuosituhannen vaihteeseen.[14]

Liikkeen nykyisen raamatuntulkinnan mukaan Jehovan todistajat uskovat, että nykyinen maailmanjärjestys loppuu Harmagedonin sodassa ilmeisesti viimeistään ennen kuin kaikki ne, jotka ovat eläneet osittainkin samanaikaisesti vuonna 1914 elossa olleiden kanssa, ovat kuolleet.[15] He uskovat, että Harmagedonin taistelua edeltää poliittisten hallitusvaltojen kääntyminen Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla maailman vääriä uskontoja vastaan ja tuhoavan ne Raamatun Ilmestyskirjan profetioiden toteutumiseksi.[16] Tätä seuraa heidän mukaansa Harmageddonin taistelu, jossa hallitusvallat tuhotaan ja jossa säilyvät Jehova Jumalalle uskollisten lisäksi myös ne, joiden sydämentilan Jumala havaitsee oikeaksi, mutta jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta oppia Raamatun totuutta Jumalasta.

Syntyvaiheet ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1870-luvun alkupuolella Alleghenyssä Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa nykyisen Pittsburghin alueella alkoi toimia suhteellisen vaatimaton, Charles Taze Russellin vetämä raamatuntutkiskeluryhmä. Russell sai vahvoja vaikutteita adventistiliikkeeltä erityisesti maailmanlopun päivämäärän ennustusten laatimisessa. Hän korosti muun muassa henkilökohtaista uskoa, vastustaen järjestäytymistä kirkon kaltaiseksi organisaatioksi ja sen tärkeyttä, että hänen ympärilleen muodostunut ryhmä tunnettaisiin vain kristittyinä eikä muulla erityisellä nimellä.[17]

Vuonna 1881 perustettiin Siionin Vartiotornin traktaattiseura ja Russellista tuli sen presidentti. Yhdistyksen nimi muutettiin myöhemmin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraksi. Yhdistys perustettiin julkaisemaan ja levittämään Russellin kirjoittamaa uskonnollista kirjallisuutta.

Vuosina 1916–1942 liikkeen johdossa toiminut Joseph Franklin Rutherford sai vuonna 1884 käsiinsä muutamia Russellin kirjoja ja vakuuttui hänen sanomastaan. Hänet kastettiin raamatuntutkijaksi 1906, ja hänestä tuli myöhemmin Vartiotorni-seuran virallinen neuvonantaja. Rutherford valittiin seuran johtajaksi tammikuussa 1917 Russellin kuoleman jälkeen. Kesällä 1917 liikkeen johto jakaantui, ja osa jäsenistä kääntyi Rutherfordin linjaa vastaan. Valtataistelu kärjistyi ja sen seurauksena liikkeestä irtosi itsenäisiä raamatuntutkijoiden ryhmiä.

Vuosina 1918–1919 Rutherford aloitti maailmanlaajuisen esitelmäsarjan nimeltä Maailma on loppunut, mutta miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan.

Vuonna 1931 Rutherfordin johtamat raamatuntutkijat ottivat nimekseen Jehovan todistajat, viitaten Raamatun Jesajan kirjan 43. lukuun ja jakeisiin 10–12. Nimenmuutos pois Russelliin miellettävistä raamatuntutkijoista oli yksi Rutherfordin merkittävimmistä siirroista liikkeen sisällä häntä vastustaneita vastaan. Tämän jälkeen järjestö on ollut itsenäinen, lähetystyötä painottava ja aktiivisesti levittäytyvä uskonto. Raamatuntutkijoiksi itseään kutsuvia, Russellin alkuperäisten näkemysten kannattajia kokoontuu yhä lähinnä Yhdysvalloissa, mutta toiminta on pienimuotoista.

Vuosina 1942–1975 Vartitorniseuran johdossa oli Nathan Homer Knorr. Vuonna 1943 perustettiin Vartiotornin raamattukoulu Gilead, joka valmentaa lähetystyöntekijöitä. Koulu sijaitsee Pattersonissa New Yorkissa. Knorrin aikana yhteisön jäsenmäärä kasvoi 115 000:sta noin kahteen miljoonaan, eli lähes 800 prosenttia.[18]

1960- ja 1970-luvun taitteessa liikkeen jäsenten keskuudessa uskottiin yleisesti maailmanlopun tulevan vuonna 1975. Liikkeen lehdissä ja muissa julkaisuissa käsiteltiin sitä, mitä vuosi 1975 toisi tullessaan ja esitettiin lukuisia spekulaatioita siitä, mitä vuonna silloin tai siihen mennessä tapahtuisi. Vuotta pidettiin profeetallisena ja erityisenä, koska Jehovan todistajat uskoivat ihmiskunnan kuuden tuhannen vuoden olemassaolon tulevan täyteen juuri 1975. Kun vuotta 1975 koskeva odotus ei toteutunut, vuosina 1975–1980 liikkeen jäsenten aktiivisuus saarnaamistyössä väheni huomattavasti ja monet jättivät liikkeen. Vuosina 1977 ja 1978 liikkeen maailmanlaajuinen jäsenmäärä poikkeuksellisesti väheni.[19]

1970- ja 1980-lukujen taitteessa vuoden 1975 pettymyksen jälkeen liikkeen päätoimistossa Yhdysvalloissa muodostui itsenäistä raamatuntulkintaa harjoittavia ryhmiä.lähde?

Vuonna 1976 Brooklynissa sijaitsevassa maailmankeskuksessa toimivaa hallintoelintä laajennettiin; hallinnolliset tehtävät jaettiin ja delegoitiin hallintoelimen jäsenistä muodostuneille komiteoille. Nykyään toiminnan johdossa ei ole yksittäistä henkilöä, vaan päätökset tekee hallintoelin. Knorrin kuoleman jälkeen seuran ”presidentteinä” eli puheenjohtajina ovat toimineet Frederick William Franz sekä Milton G. Henschel, joka oli seuran viimeinen näkyvä presidentti. Nykyään Vartiotorni-seuran puheenjohtajana toimii Don A. Adams, mutta virka on lähinnä muodollinen.

Ajanjakson merkittävin opillinen muutos oli vuonna 1995 kumottu sukupolviopetus. Hylätyn käsityksen mukaan maailmanloppu tulisi ennen kuin viimeiset vuonna 1914 elossa olleet kuolevat. Muutoksen jälkeen Jehovan todistajat painottivat edelleen, että maailmanloppu on lähellä, mutta ei asettanut sen tulemiselle määräaikaa tai takarajaa ennen vuotta 2010. Tuolloin todistajat alkoivat opettaa, että Harmagedonin sota käydään ilmeisesti viimeistään ennen kuin kaikki ne, jotka ovat eläneet osittainkin samanaikaisesti vuonna 1914 elossa olleiden kanssa, ovat kuolleet.[15]

Jehovan todistajien toiminta on voimakkaasti laajentunut vielä vuoden 1975 jälkeenkin. Liikkeeseen kuuluu nykyään 8 miljoonaa jäsentä, ja sillä on toimintaa yli 239 maassa.

Toiminnan alku Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toiminta alkoi vuonna 1910.

Tilastoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajien määrän kehitys maailmanlaajuisesti

Maailmanlaajuisesti uusia kastettuja on 250 000–300 000 vuosittain. Vuonna 2014 kastettiin 275 581 jäsentä.[20] Aktiivisten julistajien kuukausittaiseksi huipuksi ilmoitetaan vuonna 2014 yli 8,2 miljoonaa, ja heitä oli 239 maassa. Julistajat raportoivat saarnaamistyötä kautta maailman 1 499 933 239 tuntia. He johtivat keskimäärin 8 201 545:aa maksutonta raamatuntutkiskelua.[21]

Vuonna 2014 aktiivisia sananpalvelijoita oli järjestössä 8 201 554. Kasvua vuodesta 2013 oli 2,2 prosenttia. Jäsenmäärään lasketaan virallisesti vain aktiiviset, kastetut sananpalvelukseen osallistuneet seurakuntalaiset. Jäsenet käyttivät saarnatyöhön yli 1,94 miljardia tuntia. Jeesuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä 19 950 019 henkeä. Jehovan todistajien seurakuntia on maailmassa vähän alle 115 416, ja toimintaa järjestöllä on 239 maassa ja territoriossa. Suomessa oli vuonna 2014 aktiivisia jäseniä keskimäärin 18 710. Suomessa jäsenet käyttivät saarnatyöhön 3 273 347 tuntia, ja muistojuhlassa oli läsnä 26 669 henkilöä.[22][23][24]

Suomessa Jehovan todistajat on kolmanneksi suurin rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta.[25] Vuonna 2011 oli keskimäärin 18 710 jäsentä.[20] Jäsenmäärä on viime vuosina pysynyt käytännössä samana: vuonna 2014 vähennystä edellisestä vuodesta oli 22 jäsentä, ja tuona vuonna liikkeen jäseneksi kastettiin 236 jäsentä.[20]

Julkaisutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

JW.ORG-sivustoa mainostava kyltti valtakunnansalin seinällä Karjaalla.

Jehovan todistajat tarjoavat kiinnostuneille mahdollisuuden maksuttomaan raamatuntutkiskeluun liikkeen julkaisemia apuvälineitä käyttäen. Muutaman viime vuoden ajan pääasiassa on käytetty kirjaa Mitä Raamattu todella opettaa uusien opettamisessa. Järjestö julkaisee myös kahta lehteä. Vartiotorni on järjestön oman ilmoituksen mukaan painosmäärältään maailman suurin uskonnollinen lehti. Kutakin numeroa painetaan keskimäärin 52 946 000 kappaletta 240 kielellä.[26] Aiemmin lehdet olivat saatavilla nimellistä korvausta vastaan, mutta nykyisin halukkaat voivat antaa niiden kustannuksien kattamiseksi vapaaehtoisen lahjoituksen. Herätkää! on edellisen sisarlehti ja painottuu ajankohtaisiin asioihin. Vartiotorni ilmestyy kahdesti kuussa. Vuoden 2008 alusta lähtien toinen kuukausittaisista numeroista on pääasiassa liikkeen jäsenille tarkoitettu ja sisältää viikoittaiset, valtakunnansalilla sunnuntaisin tutkittavat aineistot. Herätkää!-lehti ilmestyy kerran kuussa.

Vuonna 2012 avattiin Jw.org-verkkosivusto, joka on luettavissa yli 500 kielellä ja josta voi ladata todistajien kirjallisuutta yli 700 kielellä. Se on maailman käännetyin verkkosivusto (8/2014)[27]

Vuonna 2014 avattiin JW Broadcasting -verkkosivusto, joka sisältää perheystävällistä netti-televisiota tekstitettynä ja suoria lähetyksiä sekä monia järjestön videoita, musiikkia, audiodraamoja ja dramatisoitua raamatunlukua.[28]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajien päätoimisto Brooklynissä New Yorkissa. Toimisto muuttaa Warwickiin (New York) jossa uuden päätoimiston rakennustyöt aloitettiin kesällä 2013.
Jehovan todistajia Lvivissä Ukrainassa.

Liikkeen toiminta on erittäin järjestäytynyttä, ja sen hallinto on jaettu useisiin pieniin portaisiin. Sen ylin johto on Brooklynissä, New Yorkissa sijaitseva hallintoelin. Kussakin maassa toimintaa johtaa haaratoimisto. Suomen haaratoimisto sijaitsee Vantaan Tikkurilassa. Haaratoimistoa johtaa niin sanottu haaratoimistokomitea. Sen lisäksi maa on jaettu alueisiin, joiden toimintaa ohjaa aluevalvoja, ja näitä Suomessa on kaksi. Alueet puolestaan on jaettu kierroksiksi. Jokaisella kierroksella on kierrosvalvoja, joka vuoroviikoin vierailee kaksi kertaa vuodessa kierroksensa jokaisessa seurakunnassa. Suomessa on 17 kierrosta.

Kierrokset muodostuvat seurakunnista, jotka ohjaavat paikallisten sananpalvelijoiden toimintaa. Kierrosvalvojia ja piirivalvojia sanotaan myös matkavalvojiksi. Seurakuntaa johtaa vanhimmisto, jonka valinnasta huolehtivat ylemmät portaat. Jokaisessa seurakunnassa on muun muassa vanhimmiston koordinaattori, palvelusvalvoja, sihteeri, Vartiotornin tutkistelun valvoja ja teokraattisen palveluskoulun valvoja. Useat näistä tehtävistä kiertävät vuosittain. Raamatun ohjeeseen perustuen vain miespuolisia käytetään seurakunnan valvojina ja opettajina. Lisäksi seurakunnissa on nimitettyjä avustavia palvelijoita, joista jokaisella saattaa olla jokin nimenomainen tehtävä kuten vastata seurakunnan kirjallisuudesta, huolehtia äänentoistolaitteista ja lavasta tai toimia konventeissa yleisöpalvelijoina. Kaikki vanhimmat ovat jossain vaiheessa ensin avustavia palvelijoita.

Toiminnan rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat käyttävät rahaa muun muassa haaratoimistojen ja konventtisalien rakentamiseen sekä seurakuntien rakentamien valtakunnansalien ylläpitoon. Koska Vartiotorni-seura julkaisee uskonnollista kirjallisuutta, rahaa tarvitaan myös painokoneiden ja -tarvikkeiden hankintaan ja huoltoon. Haaratoimistoissa tapahtuvan painamisen suorittavat haaratoimiston tiloissa asuvat vapaaehtoistyöntekijät, joille järjestetään ylläpito ja nimellinen rahallinen korvaus henkilökohtaisia tarpeita varten. Myös jotkin muut järjestölle kokoaikaista työtä tekevät, esimerkiksi lähetystyöntekijät, saavat korvausta. Kenellekään ei kuitenkaan makseta varsinaista palkkaa.

Kaikki toiminta rahoitetaan jäseniltä ja toiminnasta kiinnostuneilta saatavilla lahjoituksilla.[29] Vartiotorni-seura myöntää lainaa yksittäisille seurakunnille, jotka haluavat rakentaa käyttöönsä valtakunnansalin tai peruskorjata sen.[30]

Järjestöllä oli 1990-luvulle saakka käytössä erityinen kirjallisuuden hinnasto, jonka perusteella veloitettaessa jokainen seurakunnan julistaja hankki maksullista kirjallisuutta omaan käyttöönsä ja edelleen myytäväksi saarnaamistyössä. Vuoden 1990 tammikuussa Yhdysvaltojen korkein oikeus päätti uskonnollista kirjallisuutta myyvän televisio-evankelistan Jimmy Swaggartin tapauksessa, että uskonnollisen kirjallisuuden myynnistä täytyi maksaa veroa. Vartiotorni-seura toimitti tapauksen oikeuskäsittelyn yhteydessä ns. amicus curiae -vetoomuksen, jolla se vetosi uskonnollisen kirjallisuuden myynnin verovapauden säilyttämisen puolesta.[31] Maaliskuusta 1990 alkaen kirjallisuudella ei ollut Yhdysvalloissa enää hinnastoa, vaan kirjallisuuden tuottaminen rahoitettiin vapaaehtoisin lahjoituksin. Käytäntö levisi vuosikymmenen kuluessa kaikkiin maihin, joissa Jehovan todistajilla oli toimintaa.

Vartiotorni-seura ei ole julkaissut yleisön saataville lukuja omaisuudestaan tai toiminnan taloudellisesta laajuudesta. Vuonna 2003 Newsday.com-julkaisu sijoitti New Yorkiin rekisteröidyn Vartiotorni-seuran New York City Top Private Companies 2003 -listan 34. sijalle sen vuosittaisten noin 951 miljoonan dollarin tulojen perusteella.[32]

Entinen hallintoelimen jäsen Raymond Franz on esittänyt kritiikkiä omaisuuden asemasta Jehovan todistajien toiminnassa. Hän kertoo[33] kirjassaan Crisis of Conscience Meksikon Jehovan todistajista. Franzin mukaan Meksikon lainsäädännön kiellettyä kaikilta uskonnollisilta järjestöiltä omaisuuden kuten kiinteistöjen omistamisen Vartiotorni-seura kehotti New Yorkin päätoimistosta käsin Meksikon Jehovan todistajia luopumaan julkisissa kokouksissa ja konventeissaan rukouksista ja lauluista sekä kenttäpalveluksessa Raamatun käytöstä voidakseen säilyttää valtakunnansalinsa hallinnassaan. He rekisteröityvät uskonnollisen yhdyskunnan sijaan kulttuuriyhdistykseksi, ja heidän kokoontumisiaan kutsuttiin ”kulttuuritapaamisiksi” ja seurakuntia ”yhtiöiksi”. Sellaisista nimityksistä kuin ”kaste” luovuttiin, jotta valtakunnansalit eivät olisi siirtyneet valtion hallintaan, vaikka kokoontumista tiloissa ei olisi rajoitettu. Franzin mukaan tämä järjestely säilytettiin aina lainmuutokseen 1990-luvun vaihteeseen saakka.

Rakennus- ja humanitaarinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajien konventtisali Varkaudessa.

Jehovan todistajat tunnetaan rakennustyöstään. Kansainväliset ja alueelliset rakennusryhmät tekevät valtakunnansaleja ns. pikasali-menetelmällä. Pikasali tarkoittaa, että suuri ryhmä jäseniä rakentaa valtakunnansalin yhden tai kahden viikonlopun aikana valmiiden perustusten päälle. Myös suuret rakennusprojektit toteutetaan lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin. Kaikki Jehovan todistajien seurakunnat Suomessa kokoontuvat nykyisin tarkoitukseen rakennetuissa valtakunnansaleissa.

Järjestö osallistuu varojen salliessa jonkin verran hätäapuluontoiseen avustustyöhön. Afrikassa on avustettu järjestön hutu- ja tutsi-todistajia Ruandan verilöylyn aikaan. Humanitaarinen työ on ensisijaisesti muiden jäsenten auttamista. Paikoin liikkeen rakennuksia on voitu käyttää tilapäissuojina. Lääkkeitä ja vaatteita on jaettu muutamille kouluille ja orpokodeille Gomassa.[34]

Näkemykset ja käytännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkemysten perusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat ovat protestanttisten kirkkojen kanssa yhtä mieltä siitä, että Raamattu on uskon ja opin ylin ohje. Heidän mukaansa Raamattu on kaikilta osin erehtymätön ja ristiriidaton.

Liikkeen jäseniltä vaaditaan hallintoelimen kulloisenkin raamatuntulkinnan hyväksymistä, eikä päälinjoista poikkeavan näkemyksen muodostamista hyväksytä. Poikkeavan tulkinnan esille tuominen saattaa johtaa jopa erottamiseen seurakunnasta.

Jehovan todistajien raamatuntulkinta on liikkeen historian aikana kokenut lukuisia muutoksia. Jatkuvat oppimuutokset ovat liikkeen mukaan ”Raamatun ymmärtämisessä tapahtunutta edistymistä” ja ”valon kirkastumista”. Jehovan todistajat käyttävät puhekielessä ja kirjallisuudessa liikkeen kulloinkin voimassa olevasta raamatuntulkinnasta ja oppijärjestelmästä yleiskäsitettä ”totuus”.

Liikkeen piirissä on laadittu oma englanninkielinen raamatunkäännös, Uuden maailman käännös, josta suomennos on tehty. Kääntäjien mukaan siinä on pyritty mahdollisimman sanatarkkaan käännökseen alkutekstistä nykyenglantiin ja sitä kautta muihin kieliin. Jotkut raamatunoppineet arvostelevat Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuja Jehovan todistajien raamatuntulkintaa tukeviksi.[35]

Katso myös: Jehovan todistajien Uuden maailman käännös

Opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeessä korostetaan Jumalan persoonanimen Jehova käyttöä. Jehovan todistajat eivät usko kolminaisuuteen. Jeesus Kristus on heidän mukaansa Jumalan poika, luotu olento. Jehovan todistajat uskovat, että Jeesus on tällä hetkellä Kuningas taivaassa. Hänellä on alku, kun taas Jehova Jumalalla ei ole alkua eikä loppua. Pyhä Henki taas on Jumalan toimiva voima. Heidän mukaansa ihminen on Jumalan luoma kokonaisuus, elävä sielu. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen on luonnostaan kuolevainen, mutta hän voi saada kuolemattomuuden Jumalan lahjana (ns. konditionalismi). Ihmisen pelastus perustuu Jeesuksen kidutuspaalussa kärsimään kuolemaan, sovintouhriin eli lunnaisiin. Helvetin olemassaolo ikuisena kidutuspaikkana kiistetään. Syntiset ihmiset hävitetään Jumalan määräaikana olemattomiin (ns. annihilationismi).

Jehovan todistajien mukaan ihmiskunta on elänyt vuodesta 1914 lähtien Matteuksen 24. luvussa mainituissa ”viimeisissä päivissä”. He uskovat, että tulevaisuudessa Jehova Jumala poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä hävittää nykyisen maailmanjärjestyksen ja sen kannattajat Harmageddonin sodassa. Sen jälkeen uskolliset kristityt ennallistavat maapallon Edenin puutarhan kaltaiseksi paikaksi, jossa ihmiset saavat asua ikuisesti. Harmagedonin jälkeen uskotaan alkavan ylösnousemus, jossa ennen Harmagedonia kuolleet uskolliset Jumalan palvelijat herätetään eloon kuolleista. Jeesus Kristus ja valitut 144 000 taivaassa olevaa johtavat ihmisiä paratiisin ennallistustöissä.

Tuhannen vuoden kuluttua Harmagedonista Kristus luovuttaa kuninkuuden takaisin Jumalalle, jolloin Harmagedonissa ”syvyyteen heitetty” Saatana päästetään vapaaksi koettelemaan viimeisen kerran ketkä ovat uskollisia Jumalalle. Tämän koetuksen jälkeen Jumala tuhoaa Saatanan lopullisesti. Jehovan todistajien mukaan ihmiset on ennen viimeistä koetusta saatettu takaisin samanlaiseen täydelliseen tilaan, jossa Adam ja Eeva alunperin olivat ennen syntiinlankeemusta.

Jehovan todistajat uskovat raamatuntulkintansa pohjalta, että kristittyjä on kahta luokkaa: orjaluokan 144 000 voideltua, jotka kuolleessaan menevät taivaaseen hallitsemaan ihmiskuntaa Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja maanpäälliseen paratiisiin pääsyä odottavat muut Jehovan palvojat. Apostolit, varhaiskristityt ja nykyisin noin 11 000 orjaluokan jäseneksi tunnustautuvaa muodostavat tuon 144 000 taivaallisen hallitsijan joukon.

Jumalan palveleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeen jäsenet uskovat, että uskollisia Jumalan palvelijoita on ollut kautta ihmiskunnan historian aina Vanhan testamentin Aabelista alkaen.[36] Maan päällä ollessaan Jeesus Kristus opetti totuuden Jumalasta ja perusti kristillisyyden. Heidän käsityksensä mukaan alkuperäinen kristillisyys kuitenkin turmeltui ja katosi apostolien ajan jälkeen. Tällöin kirkko alkoi kahmia itselleen maallista valtaa muuttaen opin osin pakanalliseksi ja yritti tukahduttaa puhtaan palvonnan. Jehovan todistajien jäsenet kuitenkin ajattelevat, että kaikkina vuosisatoina Jumalalla on ollut maan päällä ainakin joitakin vilpittömiä palvelijoita heihin kohdistuneesta vainosta huolimatta.

Liikkeen nykyinen toiminta alkoi 1870-luvun alkupuolella eräästä Raamattua tutkivasta ryhmästä Alleghenyssä Pennsylvaniassa. Heidät tunnettiin tuolloin raamatuntutkijoina. Yhteisön käsityksen mukaan Jehova Jumala alkoi tuolloin koota kansaansa. Adventisteilta vaikutteita saanut Raamatuntutkijat-ryhmän johtaja Charles Taze Russell julisti, että Jeesus oli jo läsnä näkymättömästi vuodesta 1874 alkaen. Samalla hän alkoi tutkia kriittisesti kristillisten kirkkojen oppeja. Jehovan todistajat uskovat, että vuonna 1919 Jumala havaitsi, että maan päällä vain nuo raamatuntutkijat saarnasivat Kristuksen näkymätöntä läsnäoloa ja puhdasta kristillistä oppia. Tämän takia Jumala hylkäsi kristilliset kirkot ja antoi suosionsa raamatuntutkijoille. Tämän pohjalta Jehovan todistajat uskovat, että he ovat ainoita tosikristittyjä ja että Jumala ohjaa yhteisöä.[37]

Kaste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestön tunnustamisen yhteydessä seurakunnan jäsen kastetaan.[38] Jehovan todistajat edustavat niin sanottua baptistista kastenäkemystä, jonka mukaan kaste on jo uskoon tulleen henkilön ulkoinen uskonsa tunnustaminen. Jäsenen edellytetään ennen kastetta vihkiytyvän Jehovalle. Se tarkoittaa, että hän antaa henkilökohtaisessa rukouksessa itsensä ja elämänsä Jumalalle ja lupaa noudattaa Jumalan tahtoa elämässään. Tämän henkilökohtaisen vihkiytymisen kastettava tunnustaa ennen kastettaan julkisesti vastaamalla myöntävästi kahteen kastekysymykseen, jotka ovat nykyään seuraavat:

  • 1) Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?
  • 2) Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jehovan todistajista Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä?

Kaste suoritetaan upottamalla kastettava hetkeksi kokonaan veden alle. Järjestössä ei käytetä kastekaavaa kuten kristillisissä kirkoissa. ”Kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” perustuu Matteuksen evankeliumin 28. luvun jakeeseen 19. Jehovan todistajien mukaan nämä sanat selventävät kristillisen kasteen merkitystä, mutta niitä ei ole tarkoitettu lausuttavaksi kasteen yhteydessä. Kastaa voi heidän käsityksensä mukaan missä ja milloin vain, mutta yleensä kaste suoritetaan nykyään suurten konventtien yhteydessä.

Vuoteen 1972 asti henkilö saattoi kastattaa itsensä yksinkertaisesti menemällä kasteelle konventissa ilman ennakkovalmisteluja. Nykyisin kuitenkin edellytetään, että kastettava tuntee kasteensa merkityksen ja sen, mitä häneltä liikkeen jäsenenä edellytetään. Tämän takia kastettava osallistuu yleensä seurakunnan kokouksiin ja sananpalvelustyöhön jo ennen kastetta niin sanottuna kastamattomana julistajana. Samoin hän on tutkinut liikkeen julkaisuja niin sanotuissa raamatuntutkistelussa jonkun kastetun todistajan kanssa. Ennen kastetta kastettava käy läpi kastekysymykset tulevan seurakuntansa kahden vanhimman kanssa. Näiden keskustelujen yhteydessä varmistetaan, että kastettavan hengelliset näkemykset vastaavat liikkeen raamatuntulkintaa ja että hänen elämäntapansa noudattaa sen määrittelemiä moraalikäsityksiä. Mikäli ehdot eivät täyty, ei ehdokasta lasketa kasteelle. Vanhimpien tehtävänä on tällöin tarjota kastettavalle apua, niin että hän voisi olla kastekelpoinen myöhemmin.

Vaikka lapsikaste ei ole käytössä, kastettavalta ei edellytetä täysi-ikäisyyttä. Nuorimmat kastettavat ovat toisinaan alle kymmenvuotiaita. Järjestö ei tunnusta muiden kristillisten kirkkojen kasteita, vaikka kaste olisi otettu aikuisiällä baptistisen käsityksen mukaan.

Kokoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoontumispaikkoja ovat valtakunnansalit, jotka ovat heidän jumalanpalveluspaikkojaan. Valtakunnansalit ovat yleensä yksinkertaisia ja vaatimattomasti koristeltuja. Jumalanpalveluksessa ei käytetä kuvia, joten saleissa ei myöskään ole ikoneita eikä maalauksia. Miehet hoitavat seurakunnissa opetuksen. Palveluksessa seurakuntalaiset kutsuvat toisiaan yleensä veljiksi ja sisariksi, esimerkiksi veli Virtanen. Kokouksia on yhteensä 3–4 tuntia viikossa. Joka kokouksessa käsitellään raamatullisia aiheita eri tavoilla.

Erityisesti yleisölle suunnattu kokous on sunnuntaina pidettävä 30 minuutin mittainen yleisöesitelmä ja sen jälkeen tapahtuva tunnin mittainen Vartiotorni-lehden tutkistelu. Tutkistelussa käydään läpi yksi lehden Raamattua tulkitsevista artikkeleista. Artikkelit on jaettu numeroituihin kappaleisiin. Niin sanottu Vartiotornin yhteenvetojen lukija lukee kappaleen kerrallaan, ja tämän jälkeen puheenjohtaja esittää yleisölle lehteen painetut, luettuun kappaleeseen kuuluvat kysymykset. Vastaukset löytyvät yleensä suoraan kappaleista, mutta osa kysymyksistä on luonteeltaan pohtivia, ja erityisesti kokeneemmat Jehovan todistajat esittävät niihin vastauksena liikkeen opin puitteissa olevia näkökulmia.

Arkena on valtakunnansalissa yksi kokous, joka koostuu kolmesta osasta. Ensin raamatuntutkiskeluksi kutsutussa kokouksessa tutkitaan Raamattua vuorossa olevan Jehovan todistajien julkaiseman selitysteoksen avulla. Tämä toteutetaan käymällä selitysteosta läpi kysymyksin ja vastauksin hyvin samaan tyyliin kuin Vartiotornin tutkistelussa sunnuntaisin. Raamatuntutkiskelun kesto on 25 minuuttia. Teokraattisessa koulussa todistajat saavat valmennusta julkisessa puhumisessa saarnaamistyötä varten. Tämä kestää 30 minuuttia, ja aluksi joku seurakunnan nimitetty veli käsittelee viikoittaista raamatunlukuosuutta 10 minuutin ajan, josta kuusi minuuttia varataan kuulijoiden esittämiä kohokohtia varten. Tämän jälkeen luetaan lyhyt jakso Raamattua seurakunnalle. Sitten on vielä kaksi viiden minuutin pituista puhetta tai keskustelua, riippuen siitä pitääkö nämä ohjelmat miespuolinen eli veli vai naispuolinen eli sisar. Palveluskokouksessa käydään läpi ajankohtaisia ja paikallisia asioita sekä valmentaudutaan erityisesti raamatuntutkistelujen aloittamiseen kenttäpalvelustyössä.

Aiemmin seurakuntalaiset lisäksi kokoontuivat arkena pienissä määrätyissä ryhmissä yksityiskoteihin kirjantutkiskeluksi kutsuttuun tilaisuuteen, mutta vuoden 2009 alusta alkaen seurakunnan kirjantutkiskelu valtakunnansalilla korvasi yksityiskodeissa pidettävän tilaisuuden. Kokousten ohjelma ja käytettävät julkaisut ovat yhtenäiset kautta maailman, joten missä tahansa päin maailmaa Jehovan todistajat käyvät läpi kokouksissa saman aineiston. Seurakunnan kokoukset aloitetaan ja päätetään yhteislaululla (nk. Valtakunnan laulut) ja rukouksella, jonka pitää joku veljistä lavalta salin etuosasta. Myös kokousten välissä lauletaan. Kokous päättyy lauluun ja rukoukseen.

Kokousten lisäksi Jehovan todistajat järjestävät suurempia tapahtumia, konventteja, kolme kertaa vuodessa: kaksi pienempää konventtia, yksipäiväinen erikoiskonventtipäivä sekä kaksipäiväinen kierroskonventti, joihin kokoontuvat kaikki kierroksen osan seurakunnat (yleensä 5–7 seurakuntaa ja noin 500 henkeä), ja isompi piirikonventti kesällä, johon kokoontuvat piiriin kuuluvat jäsenet (yleensä noin 4 000–6 000 Jehovan todistajaa kerralla. Kesän piirikonventit Suomessa järjestetään Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Lisäksi on ruotsinkielinen piirikonventti Hämeenlinnassa. Yhteispohjoismainen englanninkielinen piirikonventti kiertää vuorovuosin eri Pohjoismaissa. Vuonna 2008 se pidettiin Helsingissä. Konventtisalit, joissa kierroskonventit pidetään, ovat ulkoasultaan samanlaisia kuin pienemmät valtakunnansalit. Suomessa on kolme konventtisalia, yksi Hämeenlinnassa, yksi Varkaudessa sekä Pohjois-Suomen konventtisali Kellossa.

Uskonnolliset symbolit ja juhlapyhät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnos 1800–1900-lukujen taitteessa Siionin Wartio-tornin yläkulmassa käytetystä logosta.

Liikkeessä ei hyväksytä uskonnollisten symbolien, kuten ristin tai kuvien, käyttöä. Kuvien ja symbolien käyttöä pidetään epäjumalanpalveluksena. Vaikka risti oli vielä osittain käytössä Russellin aikana, nykyisin Jehovan todistajat eivät käytä ristiä perustellen sitä seuraavasti:

  • Jeesuksen teloitusväline ei saa olla arvostuksen kohde, koska se on surmaamisväline.
  • Jeesuksen uskotaan teloitetun suorassa paalussa, ei ristillä.
  • Risti tuli heidän mukaansa varhaiseen kristinuskoon pakanakäännynnäisten mukana. Perusteina käytetään sitä, että monet muinaiset pakanakansat, kuten egyptiläiset ja babylonialaiset, käyttivät ristejä uskonnollisissa toimituksissa.

Risti ja kruunu seppeleen ympäröimänä oli raamatuntutkijoiden ja myöhemmin Jehovan todistajien tunnus vuosina 1891–1931.[39] Ristin käytöstä luovuttiin, kun liikkeessä alettiin tulkita ristin liittyvän pakanallisiin uskontoihin. Tunnus, jossa risti esiintyy, on liikkeen perustajan Charles Taze Russellin haudalla. Nykyisin ristiä ei käytetä osana visuaalista ilmettä julkaisuissa tai liikkeen logossa, vaan ristin ja kruunun on korvannut torni.

Liikkeessä ei myöskään hyväksytä kirkollisten juhlapyhien viettoa, koska joulun, pääsiäisen, juhannuksen ja muiden juhlapyhien alkuperä on Jehovan todistajien käsityksen mukaan pakanuudessa. Lisäksi kyseisiin juhliin liittyy heidän mukaansa pakanuudesta peräisin olevia tapoja, kuten joulukuusi ja pääsiäismunat, sekä joskus myös moraalittomuutta. Ainoa vuotuinen uskonnollinen juhlapäivä, jota Jehovan todistajat viettävät, on Jeesuksen kuoleman muistojuhla eli muistonvietto keväällä, juutalaisen pesahin aikoihin.

Saarnaamistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisen seurakunnan jäsenen odotetaan saarnaavan mahdollisuuksiensa mukaan haluamallaan tavalla. Tavallisesti Jehovan todistajat tunnetaan ovelta ovelle -saarnaamisestaan. Kunkin kalenterikuukauden lopussa kukin seurakunnan jäsen palauttaa seurakuntaansa raportin, jossa ilmoitetaan kuukauden ajalta julistamistyön määrä sekä tiedot saarnaamistyössä jaetuista painotuotteista. Jokaisen kastetun todistajan on tehtävä saarnaamistyötä vähintään tunti kuukaudessa, mikä voi käytännössä olla vaikkapa keskustelua hengellisistä asioista ei-uskovan sukulaisen kanssa. Seurakunnassa ei voi saada vastuutehtäviä, ellei käytä saarnaamistoimintaan riittävästi aikaa. Poikkeuksena yhden tunnin vaatimuksesta voi seurakunnan vanhimmista muodostettu palveluskomitea sallia erityistapauksessa raportoinnin saarnaamistyötä vain 15 minuuttia kuukaudessa. Kevennetyn järjestelyn pariin voi päästä, mikäli saarnaaminen on hankalaa esimerkiksi iän tai sairauden vuoksi.[40] Mikäli jäsen ei raportoi kuukaudessa vähintään yhtä tuntia tai kevennetyssä tapauksessa 15 minuuttia, häntä kutsutaan epäsäännölliseksi julistajaksi. Mikäli raportoimattomuus edelleen jatkuu puolen vuoden ajan, julistajasta tulee toimeton.[41]

Muistonvietto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeen ainoa vuotuinen uskonnollinen juhla on Jeesuksen kuoleman muistojuhla eli muistonvietto, jota Jeesus on yhteisön mukaan Raamatussa kehottanut kristittyjä viettämään. Muistojuhlaa vietetään vuosittain juutalaisen kalenterin mukaan 14. päivänä nisankuuta (eli abibkuuta) auringonlaskun jälkeen. Aluksi lauletaan laulu ja rukoillaan rukous, minkä jälkeen seuraa muistonviettoesitelmä, jossa selitetään Jeesuksen kuoleman ja muistoaterian merkitystä. Sen jälkeen jaetaan ”vertauskuvat” eli leipä ja viini. Nimitys ”vertauskuvat” perustuu siihen, että Jehovan todistajat uskovat leivän ja viinin ”vertauskuvaavan” Jeesuksen verta ja lihaa. Leipä ja viini vain kuvaavat Jeesuksen ruumista ja verta: ne eivät muutu Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Jehovan todistajat uskovat, että Jeesuksen olinpaikka on nykyaikana taivas, jossa hän hallitsee kuninkaana.[42]

Leipää ja viiniä muistonvietossa nauttivat vain ne, jotka tuntevat kuuluvansa 144 000:een hengestä siinneeseen, joilla on taivaallinen toivo. Heidän joukossaan on muutamia suomalaisia, mutta heistä ei tehdä maakohtaista tilastoa. Suurin osa läsnäolijoista ei osallistu ehtoolliseen, vaan he seuraavat tilaisuutta ”kunnioittavina tarkkailijoina”, jotka eivät syö leipää tai juo viiniä vaan ojentavat heille tarjotun leivän ja viinin eteenpäin niistä kieltäytyen. Vuoden 2013 muistonvietossa leipään ja viiniin otti osaa 13 204 henkilöä ympäri maailman ja kaiken kaikkiaan muistonvietossa oli läsnä 19 241 252 henkilöä.[43]

Järjestys ja säännöt seurakunnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajien seurakunnissa kurinpidon hoitaa vanhimmisto. Vanhimmistoilla on käytettävissään Vartiotorni-seuran julkaisema kirja Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jossa annetaan muun muassa kurinpitomenettelyä koskevia yksityiskohtaisia ohjeita vanhimmille. Tavallinen liikkeen jäsen ei voi saada kirjaa katsottavaksi, eikä siihen viitata muussa liikkeen julkiseksi tarkoittamassa materiaalissa. Kirjan ohjeistuksia täydennetään aika ajoin. Kurinpitotoimia ovat muun muassa julkinen ojennus ja erottaminen. Erottamista edeltää seurakunnallisen oikeusistuimen eli oikeuskomitean istunto, jossa henkilön synnin vakavuutta arvioidaan ja päätetään mahdollisesta kurinpitotoimista. Erottamisen jälkeen vanhimmiston jäsenet pyrkivät käymään kunkin erotetun luona kerran vuodessa ohjatakseen hänet takaisin seurakunnan piiriin.

Vakaviksi luokiteltuja syntejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi seuraavat synnit luokitellaan sellaisiksi vakaviksi synneiksi, jotka katumattomina tekoina johtavat erottamiseen seurakunnasta:

  • Esiaviollinen seksi, aviorikos, räikeä epäpuhtaus [44]
  • Homoseksuaalinen seksi [45]
  • Luopumus: se, että kiistää jonkin Jehovan todistajien perusopetuksista tai osallistuu aktiivisesti muun uskontokunnan toimintaan [46][47]
  • Se, ettei karta verta (verensiirtojen ottaminen, veren luovuttaminen, veren syöminen)[48]
  • Uhkapelien pelaaminen [49]
  • Tupakointi tai huumeiden käyttö [44]
  • Alkoholin liiallinen väärinkäyttö [50]
  • Ehdokkaaksi asettuminen poliittisissa vaaleissa tai poliittinen toiminta esimerkiksi puolueissa [51]

Suhtautuminen seurakunnasta erotettuihin ja eronneisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeessä tuomitaan jyrkästi jäsenten kanssakäyminen seurakunnasta erotettujen tai eronneiden kanssa ei-välttämättömissä asioissa. Erottamisesta sanotaan:

»Tämä merkitsee sitä, että uskolliset kristityt eivät ylläpidä hengellistä toveruutta kenenkään seurakunnasta erotetun kanssa. Mutta tähän sisältyy muutakin. Jumalan sanassa sanotaan, että meidän ei pidä ’edes syödä sellaisen kanssa’ (1. Kor. 5:11). Me siis vältämme myös muuta toveruutta erotetun kanssa. Tähän sisältyvät muun muassa retket, juhlat, pallopelit, ostoksilla tai teatterissa käynnit ja ateriointi erotetun kanssa joko kotona tai ravintolassa.»
(Valtakunnan Palveluksemme 8/2002 s. 3)

Jehovan todistajat kehottavat liikkeen jäseniä välttämään läheistä kanssakäymistä myös sellaisten perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa, jotka ovat eronneet tai tulleet erotetuiksi seurakunnasta. Samassa taloudessa asuvista kuitenkin sanotaan: ”Merkitseekö tämä sitä, että kristittyjen, jotka elävät erotetun perheenjäsenen kanssa samassa taloudessa, on vältettävä puhumista, syömistä ja päivittäistä kanssakäymistä hänen kanssaan? Vartiotornissa 15.4.1991 sivun 22 alaviitteessä sanotaan: ”Jos kristityssä huonekunnassa on erotettu sukulainen, hän on silti mukana huonekunnan normaaleissa jokapäiväisissä töissä ja toimissa.” Näin ollen perheenjäsenten päätettäväksi jää, missä määrin erotettu voisi olla mukana yhteisillä aterioilla ja muissa perheen toimissa. Toisaalta he eivät halua antaa veljille seurakunnassa sellaista vaikutelmaa, että kaikki on samoin kuin ennen erottamista.”[52] – – ”[Perheenjäsenen erottaminen tai eroaminen] merkitsee muutoksia siihen hengelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on saattanut vallita kodissa.”[53] Jos erotettu sukulainen asuu omassa taloudessa, kuten kotoa pois muuttanut aikuinen lapsi tai aikuiset sisarukset, yhteydenpito tällaiseen voidaan lopettaa lähes kokonaan:

»Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin – – Uskollisten kristittyjen on pyrittävä välttämään tarpeetonta kanssakäymistä tällaisen sukulaisen kanssa ja rajoitettava jopa liiketoimet minimiin.»
(Valtakunnan Palveluksemme 8/2002 s. 4)

Erotetulla on useimmiten mahdollisuus palata takaisin Jehovan todistajaksi, mikäli hän on lakannut menettelemästä tai ajattelemasta tavalla, jonka takia hänet erotettiin. Mikäli erotettu tulee valtakunnansalille päästäkseen takaisin seurakunnan piiriin, hänet ohjataan vanhimmiston jäsenten puheille. Seurakunnan jäsenet eivät keskustele erotetun kanssa myöskään valtakunnansalilla sinä aikana, kun erotettu osoittaa katumustaan käymällä kokouksissa. Takaisinpääsyyn edellytettävä aika saattaa tapauksesta riippuen kestää muutamista kuukausista vuosiin. Erotetun tai eronneen, joka haluaa liittyä takaisin seurakuntaan, tulee osoittaa takaisinottoanomus hänet erottaneelle oikeuskomitealle. Komitea harkitsee anomusta ja antaa tarvittaessa ohjeita kuinka erotetun tulisi menetellä täyttääkseen paremmin vaatimukset takaisin ottamiseen. Mikäli erotettu hyväksytään takaisin seurakunnan jäseneksi, seurakuntalaiset, sukulaiset ja ystävät voivat jälleen tervehtiä, keskustella ja olla hänen kanssaan muutoinkin tekemisissä.

Mikäli liikkeen jäsen toistuvasti seurustelee seurakunnasta erotettujen tai eronneiden henkilöiden kanssa, seuraa siitä mahdollisten seurakunnallisten luottamustehtävien menetys ja lopulta seurakunnasta erottaminen. Sitä, joka on itse eronnut seurakunnasta, kohdellaan samalla tavalla kuin erotettua. Erottaminen koskee vain kastettua seurakunnan jäsentä. Niitä, jotka eivät ole käyneet kasteella ja jotka poistetaan tai poistuvat itse seurakunnan toiminnasta, ei kohdella edellä mainitulla tavalla, vaan kastetut liikkeen jäsenet voivat edelleen olla heidän kanssaan tekemisissä normaalisti.

Tavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suhde yhteiskuntaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajien opit painottavat yleensä rehellistä työtä sekä verojen, maksujen ja muiden velvoitteisen suorittamista samoin kuin kohtuullisuutta alkoholin käytössä. He pyrkivät noudattamaan lainsäädäntöä niin kauan, kun se ei ole ristiriidassa heidän vakaumuksensa kanssa.

Jehovan todistajat uskovat, että kristittyjen täytyy pysyä puolueettomina suhteessa yhteiskuntaan ja poliittisiin järjestelmiin. Siksi he eivät pidä puolueisiin kuulumista sopivana. Jehovan todistajat eivät myöskään äänestä eivätkä asetu ehdokkaiksi poliittisissa vaaleissa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Vartiotorni-seura on edellyttänyt seurakuntien jäseniltä asepalveluksesta ja vuoteen 1996 asti siviilipalveluksesta kieltäytymistä.[54] Jehovan todistajia on tästä syystä vangittu, ja kieltäytyminen on toisinaan aiheuttanut liikkeen jäsenille vakavia vaikeuksia totalitaarisissa maissa. Toisen maailmansodan aikana Saksassa noin 2 000 liikkeen jäsentä menehtyi keskitysleireillä ja vankiloissa kieltäydyttyään esittämästä natsitervehdystä ja palvelemasta asevoimissa.[55][56] Jehovan todistajiin kohdistettiin väkivaltaa myös joissakin muissa maissa, sillä heidän katsottiin olevan uhka sotaponnisteluille ei-nationalistisen maailmankatsomuksensa vuoksi. Tämän jälkeen Vartiotorni-seuran toiminta kiellettiin esimerkiksi Kanadassa, Australiassa ja Suomessa.[57] Suomessa Vartiotorni-seuran toiminnan kieltämistä edelsi sen julkaisujen Hallitus ja rauha ja Vapaus kansoille takavarikointi 18.1.1940 oikeusministeriön päätöksellä.[58]

Arvostelua ja toiminnan rajoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Jehovan todistajista eroaminen on sinänsä helppoa, entisten jäsenten mukaan eroaminen koetaan kuitenkin vaikeaksi, sillä Jehovan todistajiksi jääneet ystävät, perheenjäsenet ja sukulaiset pyrkivät karttamaan yhteydenpitoa seurakunnasta erotettuun tai eronneeseen. Seurakuntien sisäisen oikeudenkäytön piirteiden, kuten kielteiseen suhtautumiseen seurakunnan jäsenten välisiin maallisiin oikeudenkäynteihin, on pelätty edesauttavan muun muassa lasten hyväksikäyttäjien toimintaa.lähde? Esimerkkinä tästä on toimintaa arvostellut entinen hallintoelimen avustaja Barbara Anderson.[59]

Ranskassa vuonna 1996 parlamentaarinen selvitystyöryhmä luokitteli järjestön yhdeksi 173 vaaralliseksi epäillyistä lahkosta, joita tarkkailemaan perustettiin erityinen toimielin.[60] Sittemmin Jehovan todistajien toiminnan verovapaus Ranskassa poistettiin ja valtio vaati Ranskan Jehovan todistajilta suurta jälkiveroa takautuvasti vuosilta 1993–1996. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki vuonna 2011 päätöksen, että Ranska on tässä rikkonut Jehovan todistajien oikeuksia, ja heinäkuussa 2012 se määräsi Ranskan maksamaan 4,5 miljoonaa euroa todistajille.[1][2]Venäjällä oikeus päätti maaliskuussa 2004 kieltää liikkeen toiminnan Moskovan alueella. Oikeuden mielestä liikkeen käytännöt rikkovat perheitä, ajavat itsemurhaan ja uhkaavat sen jäsenten terveyttä kieltämällä verensiirrot.[61] Kulttien ja uususkontojen toimintaa käsittelevä järjestö tosin toteaa, että ”kulttien vastaisten liikkeiden asennetta Jehovan todistajia ja muita uskonnollisia yhteisöjä kohtaan pidetään ihmisoikeusasianajajien piirissä syrjivänä; useimmat kulttien vastaiset järjestöt eivät ole pystyneet toimittamaan väitteidensä tueksi todisteita; useimmat järjestöt eivät ole maininneet Jehovan todistajien panosta uskonnonvapauden puolesta”.[62]

YK-NGO-liittolaisuusjäsenyys 1992–2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajien Vartiotorni-seura haki vuonna 1991 YK:n tiedotusosaston NGO-liittolaisjäsenyyttä, ja se hyväksyttiin NGO-jäseneksi vuonna 1992. Vartiotorni-seuran erikoisalaksi mainittiin ihmisoikeudet, ja se julkaisi tuona aikana muutamia YK:ta ja ihmisoikeuksia myönteisessä valossa käsitteleviä kirjoituksia etenkin Herätkää!-lehdessä.[63] Jehovan todistajat osallistuivat eri järjestöjensä kautta myös YK:n ihmisoikeuskomission toimintaan.[64]

Liittolaisjäsenyys päättyi vuonna 2001[65] vain päiviä sen jälkeen, kun jäsenyys tuli julkisuuteen,[66] ja esiin nostettiin se, että Jehovan todistajat pitävät teologiassaan YK:ta Ilmestyskirjan petona ja ovat maininneet sen olevan ”Jumalan valtakunnan Jumalaa pilkkaavava väärennös”[67] ja että he ovat jo vuosia arvostelleet muita uskontokuntia yhteistyöstä YK:n kanssa.[68]

Lukuisista yhteydenotoista johtuen YK julkaisi 4.3.2004 internetsivuillaan asiaa koskevan tiedotteen,[69] jossa mainittiin Jehovan todistajien YK-liittolaisuuteen vaaditun muun muassa, että järjestö jakaa YK:n peruskirjan ihanteet. Uskontokunta ei ole kommentoinut tapausta.

Asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat uskovat, että kristittyjen tulee pidättäytyä väkivallasta ja aseellisen puolustuksen harjoittelemisesta. Asepalveluksen suorittamisesta kieltäytyminen on johtanut tuhansien asevelvollisuusikäisten Jehovan todistajien vangitsemisiin eri maissa. Jehovan todistajat kieltäytyivät vuosikymmenien ajan myös asepalvelusta korvaavan siviilipalveluksen suorittamisesta. Vartiotorni-seura perusteli siviilipalveluksesta kieltäytymistä muun muassa siten, että siviilipalvelus oli tarkoitettu pelkästään asepalveluksen korvikkeeksi, ja sen suorittaminen rikkoisi Raamatussa kristityille annettua kehotusta pysytellä puolueettomina.[70] Nämä perustelut kumottiin ja näkemystä siviilipalveluksesta muutettiin vuonna 1996, jolloin Vartiotorni-lehti salli liikkeen jäsenille siviilihallinnon alaisen, ei-sotilaallisen siviilipalveluksen suorittamisen.[71] Ennen muutosta tuhannet Jehovan todistajat eri maissa kärsivät vankilatuomion kieltäydyttyään asepalveluksesta ja myös sitä korvaavasta siviilipalveluksesta.

Nykytilanne eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat Euroopan maat, kuten Ruotsi,[72] Saksa, Hollanti, Ranska, Puola[73] ja Suomi, ovat sittemmin toisen maailmansodan jälkeisenä ajanjaksona eri järjestelyjä käyttäen vapauttaneet Jehovan todistajat rauhanaikaisen asepalveluksen ja siviilipalveluksen suorittamisesta.[74] Muualla maailmassa vapautus palveluksesta on annettu esimerkiksi Israelissa,[75] Armeniassa[76] ja Kirgisiassa[77]. Sellaisissa maissa, joissa Jehovan todistajilla ei ole vapautusta, kuten Kreikassa ja Venäjällä, monet heistä suorittavat nykyisin siviilipalveluksen. Joulukuussa 2005 yli tuhat Jehovan todistajaa oli aseistakieltäytymisen takia vangittuna Etelä-Koreassa, koska maan lainsäädäntö ei tunne lainkaan mahdollisuutta siviilipalvelukseen.[78][79]

Kieltäytyminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vuonna 1987 voimaan tulleen lain mukaan Jehovan todistajien on ollut mahdollisuus saada vapautus asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana.[80] Asevelvollisuusikäinen Jehovan todistaja saa seurakunnan todistuksella lykkäystä kolme vuotta kerrallaan kunnes täyttää 28 vuotta, jolloin hänet seurakunnan jäsenenä vapautetaan rauhanaikaisesta palveluksesta.

Ennen vapautuslain voimaantuloa Jehovan todistajat tuomittiin totaalikieltäytyjinä vapausrangaistuksiin. Toisen maailmansodan aikana tuomio kieltäytymisestä oli esimerkiksi kolme ja puoli vuotta kuritushuonetta.[81] Vuodesta 1947 eteenpäin kieltäytyviä Jehovan todistajia pidettiin Hangon lähellä Hästö-Busön linnakesaarella 240 vuorokautta, jonka päälle annettiin 3–6 kuukauden vankeusrangaistus.[82] Vuonna 1959 kieltäytymisrangaistuksia pidennettiin. Vuodesta 1961 lähtien Jehovan todistajat määrättiin palvelemaan Karvian erityistyölaitokseen, joka perustettiin vuonna 1960 lakkautetun Karvian varavankilan tilalle.[83][84] Karvian erityistyölaitoksessa Jehovan todistajien pakollinen palvelusaika oli noin kaksi vuotta[85], ja se oli suoritettava suljettuna, ilman mahdollisuutta liikkua laitoksen alueella tai sen ulkopuolella.[86] Laitoksen olosuhteita alettiin julkisuudessa luonnehtia keskitysleirimäisiksi.[87][86]

Presidentti Urho Kekkonen vieraili laitoksessa elokuussa 1968 ja laitos suljettiin vuonna 1969.[88] Jehovan todistajia alettiin tuomita muiden kieltäytyjien tavoin yhdeksän kuukauden vankeusrangaistuksiin, kunnes vapautusmenettely astui voimaan vuonna 1987.

Puolustusministeriö ilmoitti 4. joulukuuta 2006 aikeista asettaa työryhmä selvittämään Jehovan todistajien asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttamisen tarpeellisuutta.[89] Jehovan todistajien maanpuolustusvelvollisuutta selvittänyt toimikunta, joka asetettiin tehtäväänsä 14.3.2007, sai toimeksiannokseen selvittää Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetun lain tarpeellisuuden ja suhteen perustuslain säännöksiin sekä tehdä ehdotuksen sääntelyn uudistamiseksi. Toimikunta ei kyennyt tekemään lainsäädännöllistä ehdotusta asian ratkaisemiseksi vaan päätyi ehdottamaan asiasta laajaa lausuntokierrosta.[90]

Vuonna 2008 järjestetyltä laajalta lausuntokierrokselta saadut lausunnot olivat siinä määrin keskenään erimielisiä, että asiaan ei saatu lausuntokierroksen kautta ratkaisua.[91] Vuonna 2009 Puolustusvoimat pyysi ulkomailta lausuntoja siitä, miten asia on muissa maissa hoidettu. Puolustusministeriön tarkoitus oli perustaa jälleen työryhmä pohtimaan Jehovan todistajien vapautusta asevelvollisuudesta. Puolustusministeriön edustajan mukaan on mahdollista, että asialle ei lopulta tehdä mitään.[92]

Suomen Jehovan todistajien tiedottajan mukaan Jehovan todistajat kieltäytyvät ”asevelvollisuuden suorittamisesta sen kaikissa muodoissa” ja sen takia edelleen myös ”maanpuolustusvelvollisuudesta johdetusta” siviilipalveluksesta.[93] Vuosittain noin 150 Jehovan todistajaa hakee kutsunnoissa lykkäystä Jehovan todistajien vapautuslain perusteella.[94][95]

Moraali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestön jäsenten moraalikäsitykset perustuvat liikkeen raamatuntulkintaan. He uskovat, että Raamatun mukaan ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, joten aborttia pidetään murhana. Homoseksuaalisuuden, esiaviollisen ja avioliiton ulkopuolisen seksin harjoittamista pidetään vakavana syntinä eli seurakunnasta erottamisen perusteena. Jumalanpalveluksessa pukeutuminen pidetään siistinä: länsimaissa kuten Suomessa miehet pitävät kokouksissa ja muissa hengellisissä kokoontumisissa pukua ja naiset mekkoa tai hametta. Viihde, joka sisältää rahan tai omaisuuden ihannointia, väkivaltaa, seksiä tai spiritismiä, tuomitaan. Korvakorut tai pitkät hiukset voivat miehillä estää vastuullisen aseman tai muiden tehtävien saamisen seurakunnan toiminnassa. Myöskään partaa ei pidetä suositeltavana, riippuen osin paikallisesta kulttuurista. Tärkeänä pidetään hyvää käytöstä ja lähimmäisenrakkautta sekä seurakunnassa että sen ulkopuolella.

Perhe-elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurustelu ja avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajien opetuksen mukaan seurustelun tulee aina vakavasti tähdätä avioliittoon. Seurustelua suositellaan vain toisen kastetun Jehovan todistajan kanssa.[96] Liikkeen ohjeiden mukaan seurustelevan parin tulee välttää kahdestaan oleskelua sellaisissa tiloissa, joissa he saattaisivat syyllistyä sukupuoliseen kanssakäymiseen tai hellyydenosoituksiin, joita järjestö pitää sopimattomina.[97] Tämän vuoksi järjestön ohjeissa suositellaan, että seurustelevalla parilla on mukanaan aina ”esiliina” eli seuralainen, kun he viettävät aikaa paikassa, joka ei ole julkinen tila.[98]

Jehovan todistajia kehotetaan avioitumaan vain toisen todistajan kanssa.[96] Sen perustana pidetään Raamatussa 1. Korinttilaiskirjeen 7:39:ssa annettua neuvoa avioitua ”vain Herrassa”. Ulkopuolisen kanssa avioituminen ei johda erottamiseen seurakunnasta, mutta joitakin seuraamuksia on: esimerkiksi kaikkien seurakunnassa suoritettavien tehtävien menettäminen.[99] Jos ulkopuolisen kanssa avioituneen vanhemmat hyväksyvät avioliiton tai antavat sille ”hiljaisen hyväksynnän”, voi seurauksena olla palvelusetujen, kuten vanhimmistossa palvelemisen, menettäminen.

Perhe-elämässä noudatetaan tulkintaa Raamatun antamasta mallista. Mies on perheen pää ja tekee lopulliset päätökset. Vaimon tehtävä on tukea ja neuvoa miestä sekä kunnioittaa tehtyjä päätöksiä. Miestä kehotetaan rakastamaan sekä kunnioittamaan vaimoaan ja hoitamaan perhettään kuten Kristus seurakuntia. Perheessä aviomiehen tulee kantaa vastuu päätöksistä ja niiden seurauksista Jumalan edessä. Hänen tulee ottaa huomioon vaimonsa toiveet ja perheen etu. Vanhemmilla on vastuu opettaa lapsiaan. Tämä tapahtuu osittain perhetutkiskelumenetelmällä, jossa tutkitaan Vartiotorni-seuran julkaisemaa materiaalia. Lapsia ei kasteta syntyessä, vaan kaste tapahtuu lapsen omasta päätöksestä.

Avioero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliittoa pidetään pyhänä, eikä sitä pidä purkaa muulloin kuin uskottomuuden vuoksi. Jos avioliitto puretaan perusteetta, osapuolet eivät voi tahoillaan avioitua uudelleen ennen kuin uskottomuus on osoitettu. Syynä on se, että Jehovan todistajat katsovat perusteetta puretun avioliiton olevan yhä voimassa Jumalan ja seurakunnan edessä, kunnes aviorikos on tapahtunut. Jos kuitenkin avioidutaan uudelleen, ”luvatta” avioituva yleensä erotetaan seurakunnasta.[100]

Seksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajien mukaan seksi kuuluu vain avioliittoon. Kaikkea seksuaalista käyttäytymistä muun kuin vihityn aviopuolison kanssa pidetään syntinä.[101] Myös itsetyydytys on kiellettyä, vaikkakaan sitä ei pidetä vakavana syntinä, vaan epäpuhtaana tapana, jonka harjoittamisesta tulee pyrkiä eroon muun muassa rukoilemalla anteeksiantoa Jumalalta.[102] Ehkäisyä ei kielletä, vaan seurakunnan jäsenille annetaan valinnanvapaus päättää elämänsä suunnasta: hankkiako perhe vai ei. Molempiin vaihtoehtoihin on löydettävissä raamatullisia perusteita. Aborttia ei hyväksytä.[103] Jehovan todistajat uskovat, että avioparienkin tulisi käyttää kohtuullista itsehillintää keskinäisessä seksuaalisessa kanssakäymisessään, ja tämän johdosta muun muassa suuseksi on liikkeen kirjallisuudessa esitetty epäpuhtaana tapana, jonka harjoittaminen avioliitossa voisi tehdä henkilön epäpäteväksi kantamaan vastuita seurakunnassa ja jopa jossain tapauksessa johtaa seurakunnasta erottamiseen.[104][105]

Sterilisaatioon ehkäisykeinona suhtaudutaan kielteisesti, ja se saattaa ilman terveydellistä perustetta tehtynä asettaa kyseenalaiseksi henkilön kyvyt toimia seurakunnan vastuutehtävissä.[106]

Alkoholi ja muut päihteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenet saavat käyttää alkoholia, mutta humalahakuinen juominen on syntiä, ja alkoholismi voi olla erottamisen peruste. Tupakointi on liikkeen jäseniltä kiellettyä, koska se saastuttaa elimistöä 2. Korinttilaiskirjeen 7:1:n mukaisesti. Se kiellettiin 1970-luvulla, jolloin seurakunnan jäsenellä, joka tupakoi, oli puoli vuotta aikaa lopettaa tai hänet erotettaisiin seurakunnasta. Huumeiden käyttöä pidetään niin ikään syntinä. Lääkärin määräämiä lääkkeitä sen sijaan saa käyttää ohjeen mukaan.

Suhtautuminen ulkopuolisiin, kritiikkiin ja mediaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat suhtautuvat kielteisesti jäsentensä läheiseen ystävystymiseen ulkopuolisten kanssa.[107] Jäseniä ei kannusteta osallistumaan aktiivisesti esimerkiksi koulun kerhoihin, urheiluseurojen tai kansalaisjärjestöjen toimintaan.[108] Kuitenkin kehotetaan olemaan avoin ja huomaavainen kaikille uskonnosta, rodusta, sukupuolesta tai iästä riippumatta.

Jehovan todistajien mukaan erityisesti entiset Jehovan todistajat levittävät siitä televisiossa ja sanomalehdissä joskus valheellisia tai vääristeltyjä tietoja. Tiedotusvälineissä on kerrottu tapauksista, joissa Jehovan todistaja on kieltäytynyt verensiirrosta tai kieltänyt sellaisen antamisen lapselleen, ja esitetty syytöksiä hyväksikäyttötapausten peittelystä seurakunnissa. Jehovan todistajien johto kieltää kaikki heitä kohtaan esitetyt syytökset ja pitää niitä vastustajien organisoimana panetteluna.[109]

Järjestö syyttää aktiivisia entisiä jäseniään eli luopioita vääristelyiden, valheiden ja puolitotuuksien levittämisestä. Jehovan todistajat suhtautuvat erittäin kielteisesti siihen, että entiset jäsenet ovat arvostelleet Jehovan todistajien toimintatapoja ja opetuksia julkisuudessa ja internetissä.[110] Kritiikkiä esittävien entisten jäsenten esitetään avoimesti olevan Saatanan vallassa [111]. Järjestö suosittelee, että seurakuntalaiset välttäisivät hakukoneiden käyttämistä etsittäessä tietoa Jehovan todistajista, sillä niiden kautta voi joutua entisten jäsenten ylläpitämille sivustoille.[112] Todistajat ovat yhä suorasukaisemmin kieltäneet jäseniään lukemasta internetistä aineistoa, jossa Jehovan todistajien uskonkäsityksiä tai toimintatapoja arvostellaan, vaikka muutoin todistajat mielellään hakeutuvat hengellisiin keskuteluihin eri tavalla ajattelevien kanssa. Tälläisten kriittisten tekstien lukemisen pelätään heikentävän Jehovan todistajien uskoa, koska entiset Jehovan todistajat eroavat muista keskustelukumppaneista siten, että he ovat joskus itsekin uskoneet Jehovaan, ja uskonsa menetettyään arvostelevat entisten veljiensä toimintaa.[110] Jehovan todistajat uskovat, että heihin kohdistettu kritiikki muiden kuin entisten jäsenten taholta on vainoa, joka kohdistuu heihin syyttä, ja että se todistaa Jehovan todistajien olevan se ns. tosi uskovien ryhmä, jota vainotaan Raamatun ennustusten toteutumiseksi.[113]

Vartiotorni-seura on viime aikoina puolustanut oikeuksiaan aktiivisemmin Internetissä julkaistua aineistoa vastaan. Tammikuussa 2006 The Guardian kertoi verkkoversiossaan, että lainauksia Vartiotorni-seuran julkaisemasta kirjallisuudesta esittänyt suosittu kanadalainen sivusto Quotes.Watchtower.ca suljettiin.[114] Jehovan todistajien laillinen yhdistys oli esittänyt sivuston pitäjälle 100 000 Kanadan dollarin haasteen sulkea sivusto vedoten tekijänoikeusrikkomuksiin ja syyttämällä tekijää siitä, että tämän päätarkoitus on kiusata asianomistajaa lainaamalla valikoidusti Jehovan todistajien julkaisemaa kirjallisuutta.

Veri- ja elinsiirrot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat pitävät verensiirtoja Raamatun vastaisina.

Jehovan todistajat kieltäytyvät verta sisältävien elintarvikkeiden käyttämisestä ja verensiirroista. Tämä opetus perustuu heidän käsitykseensä Raamatun käskystä ”karttaa verta”. Heidän mukaansa verta ei saa säilyttää myöhempää käyttöä varten, ja siksi he pitävät myös veren luovuttamista sopimattomana. Kieltäytyminen verestä koskee kokoveren lisäksi myös verestä erotettuja punasoluja, valkosoluja, veriplasmaa ja verihiutaleita. Edellisistä eroteltujen veren osien, kuten hemoglobiinin ja albumiinin, vastaanottaminen jätetään nykyisin kunkin liikkeen jäsenen henkilökohtaisesti harkittavaksi. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että sikiö saa raskauden aikana äidiltään joitakin veren pienempiä osasia.

Jehovan todistajien verioppien aiheuttamien vältettävissä olleiden kuolemantapausten määrää ei tunneta, mutta ottaen huomioon Jehovan todistajien määrän maailmanlaajuisesti, kuolemantapauksien määrä liikkuu vähintään tuhansissa. Pelkästään synnytyksissä äitien kuolinriskin tiedetään kasvavan yli tuhatkertaiseksi, 0,1 prosenttiin alle 0,0001 prosentista, kun äiti kieltäytyy verensiirroista.[115] Ottaen huomioon Jehovan todistajien lukumäärän, tämä merkitsee ainakin 1 450 vältettävissä ollutta äidin synnytyskuolemaa vuosina 1995–2006.[116]

Nykylääketieteessä kokoverensiirrot ovat harvinaisempia, ja yhä useammin leikkauksissa ja lääkkeissä käytetään jotain veren komponenttia. Järjestön jäsenet voivat hyväksyä oman veren kierrättämisen suljetussa järjestelmässä, jos se ei katkaise normaalia verenkiertoa ja varastoitu veri lasketaan suoraan takaisin ilman pitempää varastointia. Omantunnon kysymys on myös, hyväksyykö lääkkeen sekoittamisen omaan vereen kehon ulkopuolella. Veren pienemmät osaset salliva oppimuutos on tullut 2000-luvulla.[117] Jehovan todistajien edustajat ovat maininneet, että veriplasman määrän lisääminen on yleinen tapa hoitaa potilasta hätätilanteessa.[118]

Jehovan todistajat kertovat myös että nykytieteen valossa vaihtoehtoiset, verettömät hoitovaihtoehdot ovat turvallisempia potilaalle ja maksavat vähemmän.[119]

Elinsiirrännäisen ottaminen on nykyisin kunkin liikkeen jäsenen omantunnon mukaisesti päätettävissä oleva asia,[120] vaikka sen yhteydessä elimistöön tulee runsaasti ulkopuolisia valkosoluja. Jehovan todistajat kieltäytyivät elinsiirroista vuosina 1967–1980, jolloin niitä pidettiin liikkeen kirjallisuudessa ”kehon ravitsemisena ihmislihalla” eli kannibalismina.[121] Vaikka Jehovan todistajat pyrkivät estämään myös alaikäisille lapsille tehtävät verensiirrot, oikeusistuimet länsimaissa, myös Suomessa,[122] ovat puuttuneet asiaan ja huostaanoton kautta antaneet lapselle vereen liittyvää välttämättömänä pitämäänsä hoitoa.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeeseen on kohdistettu kritiikkiä koskien muun muassa Jehovan todistajien käsityksiä verensiirroista, puolueettomuudesta, asepalveluksesta sekä heidän tavastaan kohdella liikkeen entisiä jäseniä.

Kritiikki näkyy usein internetin keskustelupalstoilla ja mediassa, joissa Jehovan todistajien edustajien kommentit tai heidän julkaisemansa kirjallisuus edustavat usein vähemmistöä entisten liikkeen jäsenien haastatteluiden ja heidän julkaisemansa aineiston rinnalla. Kritiikin seurauksena on myös syntynyt järjestöstä eronneiden pienempiä uskonnollisia ryhmiä.

Jehovan todistajia arvostellaan oppien muuttamisesta aika ajoin ja menetelmän ei-raamatullisuutta.[7]

Kristillinen lehdistö on kritisoinut Jehovan todistajien ennustamien useiden maailmanlopun päivämäärien ohittumista ilman, että mitään erityistä olisi tapahtunut, liikkeen oppien koko uskottavuutta nakertavana tekijänä.[123]

Jehovan todistajia on arvosteltu siitä, että he pitävät nykyistä asianjärjestystä turmeltuneena ja pian lähestyvän Harmagedonin takia tuhoon tuomittuina ja että he uskovat kaikkia muita uskontoja ja uskontokuntia sekä poliittisia järjestelmiä ohjailevan viime kädessä Saatana Panettelijan. Etenkään muiden uskontojen kanssa ei haluta olla missään yhteistoiminnassa, politiikkaan osallistumista pidetään hyödyttömänä ja Saatanan puolelle asettumisena Jumalan valtakuntaa vastaan. Jehovan todistajat uskovat Jumalan valtakunnan ratkaisevan kaikki maapallon ongelmat tulevaisuudessa. Tämä yhteiskuntanäkemys kohtaa kriittistä suhtautumista.[124]

Saksassa viranomaiset estivät pitkään Jehovan todistajien hyväksyminen julkisoikeudelliseksi yhteisöksi muun muassa heidän kielteisen äänestämistä koskevan kantansa takia. Jehovan todistajat ovat kuitenkin eri maissa pyrkineet aktiivisesti rekisteröitymään uskontokunnaksi valtion kirkkokunnilta odottamalla tavalla.

Jehovan todistajien suhtautumista vereen on kritisoitu. Jehovan todistajien nykyinen verioppi jakaa veren useisiin osasiin, joista osa on liikkeen jäseniltä kiellettyjä, osa ei. Jakoa on syytetty mielivaltaiseksi ja väitetty, ettei se perustu millään tavalla Raamattuun. Jehovan todistajat eivät myöskään hyväksy verenluovutusta.

Jehovan todistajat ovat saaneet kritiikkiä siitä, että he vaativat jäseniään karttamaan entisten seurakunnan jäsenten kanssa tekemisissä olemista. Näitä erotettuja tai eronneita ei tule tervehtiä, ja heitä pyritään karttamaan. Entiset Jehovan todistajat ovat toisinaan antaneet järjestön toimintatapaa arvostelevia haastatteluja televisiossa, radiossa[125][126] ja lehdistössä.[127] Liikkeen entisten jäsenten ja jättämistä harkitsevien kohtelu on esitetty ”hengellisenä väkivaltana”.[128]

Jehovan todistajia on syytetty myös heidän yhteisössään tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön peittelystä.

Suhtautuminen Jehovan todistajiin Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa entiset Jehovan todistajat ovat Uskontojen uhrien tuki ry:n kanssa järjestäneet mielenosoituksia Jehovan todistajien suurimman vuosittaisen kokoontumisen yhteydessä vuodesta 1999 alkaen.[129] Vuonna 2006 mielenosoitus järjestettiin Helsingin lisäksi myös Tampereella pidettävän piirikonventin yhteydessä. Uskontojen Uhrien Tuki Ry:n mukaan Jehovan todistajat on eniten sitä työllistävä uskontokunta.[130]

Vuonna 1999 tehdyssä Kirkkomonitor 99 -tutkimuksessa Jehovan todistajat olivat suurin ei-kristillinen yhteisö. Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa ihmisten suhtautumista hengellisiin asioihin ja eri uskontoihin. Tutkimukseen osallistuneista 71 prosenttia suhtautui järjestöön kielteisesti, kun taas myönteisesti heihin suhtautui 4 prosenttia.[131] Jehovan todistajat itse eivät pidä tällaista suhtautumista heihin yllättävänä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut ovat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran (Watch Tower Bible and Tract Society) julkaisemia ellei toisin mainita.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uskonnon Arkki, s. 203
  2. Kristillisperäiset liikkeet Suomessa
  3. Jorma Pihkala: Uususkonnollisuudesta
  4. Aimo T. Nikolainen, Kirkot lahkot suunnat, s.
  5. ad2000 Kristinusko ja kristilliset kirkot, s. 190
  6. Jehovan todistajat Viitattu 8.7.2015.
  7. a b Raymond Franz - Crisis of Conscience s. 115 (Julkaissut: Commentary Press, 2002), Luku 5: Perinteet ja pykälät, suomennos
  8. Väestörekisterikeskus: Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät 31.12.2004. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.6.2007.
  9. uskonnonvapauslaki
  10. Jehovan todistajien vuosikirja 2010
  11. Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maanpäällä, 1982, s. 255 "Se, että kaikki uskonnot johtavat samaan päämäärään, ei suoraan sanoen pidä paikkaansa. Sinun täytyy kuulua Jehovan järjestöön ja tehdä Jumalan tahto saadaksesi hänen ikuisen elämän siunauksensa"
  12. Vartiotorni 1.6.1991 s. 22, Vartiotorni 1.2.2000, s. 12–13, Jesajan profetia-kirja 1. osa 15. luku, s. 194
  13. Vartiotorni 15.3.1984 s. 7 "Täten ”Suuri Babylon” on väärän uskonnon maailmanmahti, kaikki kristikunnan kirkot mukaan luettuina. Ilmestyksen 17:15 osoittaa, että ”paljot vedet” joiden päällä tämä uskonnollinen portto istuu - -"
  14. Vartiotorni 15.1.1981 s. 31
  15. a b Vartiotorni 15.4.2010 s. 10
  16. Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä!, 1988, s. 258
  17. Watchtower Sept. 15, 1895, p. 216
  18. Pasi Turunen - Vartiotorni valtakunta uudessa valossa (2. painos) s. 26 Julkaissut: Kuva ja Sana (ISBN 951-585-135-1)
  19. Raymond Franz - Crisis of Conscience s. 239 (Julkaissut: Commentary Press, 2002), Luku 9: 1975: "Sopiva ajankohta Jumalan toimia", suomennos
  20. a b c Jehovan todistajien vuosikirja 2015
  21. Lyhyesti – Jehovan todistajat kautta maailman, jw.org
  22. Jehovan todistajien vuosikirja 2015 s. 176-188
  23. Vartiotorni 1. helmikuuta 2008 s. 30
  24. Lyhyesti – Jehovan todistajat kautta maailman Lisää tilastoja
  25. Väestörekisterikeskus: Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät 31.12.2004. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.6.2007.
  26. Vartiotorni 6/2015
  27. Maailman käännetyintä verkkosivustoa tehdään tunnetuksi. Jw.org
  28. JW Broadcasting
  29. Valtakunnan Palveluksemme 11/2005 s. 28-29
  30. Valtakunnan Palveluksemme 4/1986 s. 5
  31. The Bible Study: Jehovah's Witnesses and Jimmy Swaggart The Bible Study. Viitattu 11.6.2007. (englanniksi)
  32. Newsday.com: New York City Top Private Companies 2003 Newsday.com. Viitattu 11.6.2007. (englanniksi)
  33. Crisis of Conscience, Julkaisija: Commentary Press, 2002, s. 164-165
  34. Herätkää! 8.11.2002
  35. Dr. John Ankerberg and Dr. John Weldon: The New World Translation of the Jehovah's Witnesses 2003. Ankerberg Theological Research Institute. Viitattu 22.5.2010.
  36. Palvo ainoaa tosi jumalaa kappale 6, julkaissut Jehovan todistajat 2002
  37. Järjestetyt Tekemään Jehovan Tahto (2005) s. 5-6
  38. Mitä Raamattu todella opettaa? - Luku 18 "Mitä Raamattu opettaa?" -laatikko: "Kaste on vertauskuva siitä, että ihminen kuolee aiemmalle elämäntavalleen ja alkaa elää Jumalan tahdon tekemistä varten.
  39. Jehovan todistajat Jumalan valtakunnan julistajia, Vantaa 1993 s. 200
  40. Valtakunnan Palveluksemme, 10/2002 s. 8
  41. Valtakunnan Palveluksemme, 1/2000 s. 3
  42. Raamattu Opettaa s. 60 (julkaissut Jehovan Todistajat)
  43. Jehovan todistajien vuosikirja 2014
  44. a b Vartiotorni 2006-7-15 s. 29-31 Vartiotornin verkkokirjasto
  45. Vartiotorni 2011-11-1 s. 4-7 Vartiotornin verkkokirjasto
  46. Vartiotorni 2011-07-15 s. 15 Vartiotornin verkkokirjasto
  47. Vartiotorni 1986-10-15 s. 31 Lukijoiden kysymyksiä: Miten seurakunnan on sopivaa menetellä, jos joku jättää tosi kristillisen uskon ja liittyy toiseen uskontoon?]
  48. "Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia s. 183
  49. Vartiotorni 15.7.1989 s. 30
  50. Raamatun ymmärtämisen opas osa 1, s. 1123 §2
  51. Äänestämisestä Vartiotorni 1.1.1999 s. 28
  52. Valtakunnan Palveluksemme 8/2002 s. 3
  53. Vartiotorni 15.11.1981 s. 28
  54. Vartiotorni 1.11.1990 s. 12
  55. Shulman, William L. A: State of Terror: Germany 1933-1939. Bayside, New York: Holocaust Resource Center and Archives.
  56. Valtakunnan Palveluksemme 9/2006 s. 5 "Euroopassa suunnilleen 12000 Jehovan todistajaa suljettiin natsien keskitysleireihin ja vankiloihin, ja noin 2000 kuoli."
  57. Jehovan todistajien vuosikirja 1990 s. 165-166
  58. Jehovan todistajien vuosikirja 1990 s. 165
  59. Associated Press: Court dismisses case of ousted Jehovah's Witnesses Silentlambs. Viitattu 11.6.2007. (englanniksi)
  60. Larry Witham, Washington Times: Probe urged on French sect list 25.5.2001. Cesnur. Viitattu 11.6.2007. (englanniksi)
  61. Moscow bans Jehovah's Witnesses 26.3.2004. BBC. Viitattu 11.6.2007. (englanniksi)
  62. John B. Brown: Jehovah's Witnesses and the Anti-cult Movement: A Human Rights Perspective 2005. CESNUR. Viitattu 11.6.2007.
  63. Herätkää! 22.11.1998
  64. United Nations, Economic and Social Council: Prevention Of Discrimination Against And The Protection Of Minorities 24.6.1999. United Nations, Economic and Social Council. Viitattu 11.6.2007. (englanniksi)
  65. Stephen Bates: 'Hypocrite' Jehovah's Witnesses abandon secret link with UN 15.10.2001. Guardian Unlimited. Viitattu 11.6.2007.
  66. Stephen Bates: Jehovah's Witnesses link to UN queried 8.10.2001. Guardian Unlimited. Viitattu 11.6.2007.
  67. Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä! s. 248
  68. Vartiotorni 1.6.1991 s. 17
  69. Paul Hoeffel: Watchtower Bible and Tract Society of New York 4.3.2004. United Nations, Department of Public Information. Viitattu 11.6.2007. (englanniksi)
  70. Vartiotorni 22.3.1975 s. 15
  71. Vartiotorni 1. toukokuuta 1996 s. 20
  72. Kungörelse (1966:414) med vissa bestämmelser om vapenfria tjänstepliktiga 3.6.1966. Rättsnätet. Viitattu 26.4.2007. (ruotsiksi)
  73. Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia s. 194-195
  74. Veikko Leinonen: Jehovan Todistajien Vapauttaminen Asevelvollisuuden Suorittamisesta Ja Siviilipalveluksesta 17.11.1998. Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta, JTTuki.info. Viitattu 26.4.2007.
  75. Israel: Information on military service and exemption from military service UNHCR. Viitattu 30.6.2007. (englanniksi)
  76. Armenia vapautti kaikki vangitut Jehovan todistajat JW.ORG. Viitattu 20.3.2013.
  77. Kirgisiassa aseistakieltäytyjille suotuisa ratkaisu JW.ORG. Viitattu 30.7.2013.
  78. Galluptulos: Suhtautuminen aseistakieltäytymiseen muuttunut Etelä-Koreassa JW.ORG. Viitattu 14.2.2014.
  79. Korea’s National Human Rights Commission recommends alternative civilian service 11.1.2006. JW-media.org. Viitattu 26.4.2007. (englanniksi)
  80. 12.7.1985/645 Laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa
  81. Jehovan todistajien vuosikirja 1990, s. 172
  82. Jehovan todistajien vuosikirja 1990, s. 183
  83. Aseistakieltäytymisen historia Jyväskylän yliopisto. Viitattu 22.4.2007.
  84. Tapio Koistinaho: Alkkianneva ja Karvian varavankila -metsäkoeaseman syntysijat Metla. Viitattu 26.4.2007.
  85. Jukka Peltokoski: Aseistakieltäytyjien askeleet Viitattu 22.4.2007.
  86. a b Aseellisesta palveluksesta kieltäytyneiden asema Elävä arkisto. 1.1.1969. Yleisradio. Viitattu 22.4.2007.
  87. Mielipidevangin opas Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 22.4.2007.
  88. Jehovan todistajien vuosikirja 1990, s. 185-186
  89. Ministeriö selvittää Jehovan todistajien asevelvollisuutta 4.12.2006. Varusmiesliitto. Viitattu 8.12.2006.
  90. Jehovan todistajien maanpuolustusvelvollisuutta selvittänyt toimikunta 30.11.2007. Puolustusministeriö.
  91. Jehovan todistajien vapauttaminen asevelvollisuudesta 30.11.2007. Uskonnonvapaus.fi.
  92. Jehovan todistajien palvelusvapautusta harkitaan jälleen 23.4.2009. Helsingin Sanomat.
  93. ”Jehovan todistajat ja asepalvelus” Yle TV1 Aamu-TV, 24.8.2007.
  94. Niko Ranta: Jehovan todistajat silmätikkuna Ruotuväki-lehti. 23.8.2007. Puolustusvoimat. Viitattu 23.9.2007.
  95. Yleistä Jehovan todistajista 3.8.2002. Uskontojen Uhrien Tuki Ry.. Viitattu 8.12.2006.
  96. a b Vartiotorni 1.7.2004 s. 30Lukijoiden kysymyksiä: "Keihin Paavali viittaa 2. Korinttilaiskirjeen 6:14:ssä ilmauksella ”ei-uskovat”?" Vartiotornin verkkokirjasto
  97. Vartiotorni 15.2.2004 s. 13 §16-20 "Säilytä siveellinen puhtaus varjelemalla sydäntäsi" Vartiotornin verkkokirjasto
  98. Vartiotorni 15.2.2004 s. 13 §12 Vartiotornin verkkokirjasto
  99. Vartiotorni 15.5.2012 s. 4 §7 "Arvostatko avioliiton lahjaa?" Vartiotornin verkkokirjasto
  100. Kiinnittäkää Huomiota Itseenne ja Koko Laumaan s. 132-133
  101. Vartiotorni 15.7.2006 s. 29
  102. Nuoret kysyvät - käytännöllisiä vastauksia, 1989, s. 198
  103. Vartiotorni 15.2. 1970 s. 92 (vuosikerta)
  104. Vartiotorni 15.1.1978 s. 14 "Samalla kun miehen ja vaimon tulee iloita toisistaan ja läheisyydestään aviomies-ja-vaimosuhteessaan, niin heidän on vältettävä luonnottomia menetelmätapoja, kuten yhdyntää peräaukon tai suun kautta ja muita sellaisia."
  105. Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, ks91, Jakso 5(c) 'Väärintekotapausten käsittely viisasti ja armollisesti', s. 142.
  106. Vartiotorni 15.6. 1999 s. 27
  107. Vartiotorni 1.7, 1993 s. 22
  108. Koulu, 1983, s. 23-24
  109. Vartiotorni 1.9, 2004 s. 16
  110. a b Vartiotorni 15.2.2004 s. 17
  111. Vartiotorni 15.3.2007 s. 29-30
  112. Valtakunnan Palveluksemme 6/2005 s. 7
  113. Vartiotorni 1.9.2004 s. 13-17
  114. Stephen Bates: Witnesses protection programme 16.1.2006. Guardian Unlimited. Viitattu 11.6.2007.
  115. Khadra & al.: A criterion audit of women's awareness of blood transfusion in pregnancy. BMC Pregnancy and Childbirth 2002, 2:7.
  116. Shilmer, M.: Jehovah's Witness Deaths Due To Blood Refusal. Freeminds, 2009.
  117. (June 15, 2000). The Watchtower, p. 29-31
  118. Herätkää! Helmikuu 22, 1976
  119. "Ei verta – lääketiede vastaa haasteeseen", puolueettomien lääkärien ja oppineiden haastatteluista koottu DVD-Dokumenttisarja, julkaissut Jehovan todistajat.
  120. Herätkää! 22/9 1982
  121. Watchtower 15/11, 1967
  122. Lapsen huostaanotto - Sijaishuolto - Potilasoikeuslaki - Jehovan todistaja Finlex. 10.3.2000. Finlex. Viitattu 11.6.2007.
  123. Slick, M.: Jehovah's Witnesses and their many false prophecies. Christian Apologetics & Research Ministry.
  124. Jehovan todistajat 25.8.2006. Uskontojen uhrien tuki ry.. Viitattu 17.1.2008.
  125. Pekka Heikura: Luopioiden kova kohtalo Jehovien yhteisössä 8.7.2003. Yle TV2. Viitattu 13.4.2007.
  126. Mediasiilo 13.4.2007. JTTuki.info. Viitattu 13.4.2007.
  127. Heli Karhumäki: Lahkon lyömä. Ilta-Sanomat, 2003, nro 15.3.2003, s. s. 14-16. Artikkelin verkkoversio.
  128. Uskonnolliset yhteisöt sitovat jäsenensä tiukkaan liekaan 11.10.2007. Yle TV2 Poliisi-TV. Viitattu 14.10.2007.
  129. Mielenosoitukset piirikonventeissa: banderolleista Vartiotornin väkivaltaan 2004. JTTuki.info. Viitattu 11.6.2007.
  130. Jehovan todistajien johto rikkoo uskontojen eettisiä periaatteita 19.8.2002. Uskontojen uhrien tuki ry. Viitattu 06.11.2007.
  131. Kirkkomonitor 99 -tutkimus, Lainaukset tutkimuksesta poimittu: Kirkon nelivuotiskertomus 1996-1999 Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 11.6.2007.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raymond Franz: Crisis of Conscience (Pehmeäkantinen ISBN 0-914675-23-0, Kovakantinen ISBN 0-914675-24-9)
  • Raymond Franz: In Search of Christian Freedom ISBN 0-914675-16-8
  • Liljeqvist, Matti: Torni ja temppeli: Jehovan todistajien ja mormonien kohtaaminen. Kauniainen: Perussanoma, 2004. ISBN 951-888-371-8.
  • Nyman, Hannu: Toisenlainen evankeliumi: Näkökulmia Jehovan todistajien ja mormonien opetukseen. Sanan kirjat. Helsinki: Karas-sana, 1988. ISBN 951-655-397-4.
  • Åberg, Herrick: Nykyajan Baabelin orjat: Kuusitoista vuotta Vartiotornin varjossa. Helsinki: Kirjaneliö, 1976 (3. painos 1987). ISBN 951-600-338-9.
  • M. J. Penton: Apocalypse Delayed
  • M. J. Penton: Jehovah’s Witnesses and the Third Reich
  • Saarnivaara, Uuras: Jehovan todistajat Raamatun valossa. 4. uudistettu painos. Raamattu ja seurakunta 9. Helsinki: Uusi tie, 1986. ISBN 951-619-167-3.
  • Turunen, Pasi: Vartiotorni: Valtakunta uudessa valossa. 2. uudistettu painos. Helsinki: Kuva ja sana, 2005. ISBN 951-585-135-1.
  • Ronimus, Seija: Vartiossa maailmaa vastaan: Tutkimus Jehovan todistaja -yhteisöstä eronneiden kokemuksista. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C, Scripta lingua Fennica edita, osa 318. Turku: Turun yliopisto, 2011. ISBN 978-951-29-4722-5. Teoksen verkkoversio (pdf).
  • Ruoho, Aila: Vartiotornin varjossa. Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Jyväskylä: Atena, 2015. ISBN 978-952-300-164-0.
  • Jämsä Johanna, Ketola Kimmo, Nissinen Martti, Vappula Katri, Uskonnon Arkki, Edita, Helsinki, 1998, ISBN 951-37-2306-2
  • Aimo T. Nikolainen: Kirkot lahkot, suunnat, Pieksämäki, 1960
  • Ahokallio-Innanen-Lauha-Lehtipuu-Salmenkylä, ad2000 Kristinusko ja kristilliset kirkot, Karisto, 1999, ISBN 951-625-250-8

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jehovan todistajat.

Liikkeen virallista tiedotusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriittistä tarkastelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita sivuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]