Murha

Miekalla lävistetty pääkallo.

Aikalaispiirros murhaaja Viiltäjä-Jackista.

Murha on harkittu ja tahallinen ihmisen tappaminen tai kuoleman aiheuttaminen, rikollista mielenlaatua osoittaen. Murhan tehneestä henkilöstä käytetään nimitystä murhaaja. Tarkka murhan määrittely riippuu lainsäädännöstä, kuitenkin murha on lähes poikkeuksetta vakavimpia rikoksia kaikissa lakijärjestelmissä. Lainsäädäntö usein myös tuntee lievempiä henkirikoksia, kuten tappo, surma ja kuolemantuottamus.

Yleisesti erona murhan ja tapon välille nähdään se että murha on suunniteltu henkirikos, kun taas tappo ei ole.

Itsensä tappamisesta käytetään yleensä nimitystä itsemurha riippumatta siitä, vastaako tapaus murhan vai tapon tunnusmerkistöä.

Murha Suomen lainsäädännössä

Suomen rikoslain 21 luvussa määritellään murha ja sen sanktiot seuraavasti:

Jos tappo tehdään

1. vakaasti harkiten,
2. erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,
3. vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4. tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.

Yritys on rangaistava.

Rikoslain 8 luvun 1 §:n mukaan murha ei rikoksena vanhennu koskaan.

Alle 18-vuotias tuomitaan murhasta 2−12 vuodeksi vankeuteen. Samoin murhan yrityksestä seuraa 2–12 vuotta vankeutta.

Yleistä

Suomen rikoslain mukaan murha on tapon törkeä tekomuoto. Vuoden 1889 alkuperäisessä rikoslaissa murha määriteltiin siten, että tappo on tehty surmaamisen aikomuksessa ja vakain tuumin. Murhaa koskevaa säädöstä uudistettiin vuonna 1969, jolloin pykälään lisättiin kvalifiointiperusteet vakaa harkinta, omanvoitonpyyntö, erityinen raakuus ja julmuus, yleistä vaaraa aiheuttava tapa sekä virkamiehen surmaaminen hänen ollessa virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta tai virkatoimen vuoksi. Lisäksi tekoa oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Vuoden 1995 uudistuksessa murhan tunnusmerkistö muutettiin nykyiseen muotoonsa.

Murhasta tuomitseminen edellyttää teon tahallisuutta, joka koskee myös teon ankaroittamisperusteita. Ensimmäinen ankaroittamisperuste täyttyy, jos toinen ihminen on surmattu vakaasti harkiten tai suunnitelmallisesti. Harkittu, tietoisesti ja suunnitelmallisesti surmaamispyrkimyksessä tehty henkirikos osoittaa suurempaa syyllisyyttä tekijässä kuin hetken mielijohteesta äkkipikaisesti tehty henkirikos. Vakaasta harkinnasta voi kertoa myös se, että tekijä varustautuu tekoa varten, esimerkiksi hankkimalla aseen ja patruunoita. Myös palkkamurhiin liittyy yleensä erityistä suunnitelmallisuutta.

Toinen ankaroittamisperuste täyttyy, jos toinen ihminen on surmattu erityisen raa'alla tai julmalla tavalla. Raakuudesta ja julmuudesta voi kertoa se, että tekotapa on uhrille erityisen tuskallinen tai teko on kestänyt pitkään. Myös teossa käytetyt tekovälineet voivat kertoa teon raakuudesta ja julmuudesta. Lisäksi uhrin puolustuskyvyttömyys (esimerkiksi jos aikuinen surmaa lapsen) täyttää tämän perusteen nojalla usein murhan tunnusmerkistön.

Henkirikos voi tulla tuomituksi murhana myös, jos teolla on samalla aiheutettu konkreettisesti vakavaa yleistä vaaraa myös sivullisille. Näin on esimerkiksi, jos henkirikos tehdään pommi-iskulla ja pommi aiheuttaa vaaran ennalta määrittelemättömälle ihmisjoukolle.

Viimeinen ankaroittamisperuste on virkamiehen tappaminen hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimensa vuoksi. Esimerkiksi virkatehtävissä olevalle poliisille ja vanginvartijalle, jotka ovat velvollisia asettumaan alttiiksi väkivallalle, on säännöksen perusteella annettu erityinen rikosoikeudellinen suoja. Myös muiden kuin edellä mainittujen virkamiesten surmaaminen katsotaan murhaksi, jos rikos tehdään virkatoimen vuoksi. Kyseeseen voivat siten tulla esimerkiksi terveydenhoitotehtäviä hoitavat virkamiehet, syyttäjät tai tuomarit. Koska murhan tunnusmerkistön täyttäminen edellyttää teon tahallisuutta, on henkirikoksen tekijän oltava tietoinen uhrinsa virka-asemasta. Yleensä virkamieheen kohdistuva surmatyö ilmentää tekijässään myös vakaata harkintaa.

Yhden edellä mainitun kvalifiointiperusteen täyttymisen lisäksi murhan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Kokonaistörkeysvaatimuksen sisältöä ei ole tarkennettu laissa, mutta teon tulee joka tapauksessa olla tapon perustunnusmerkistöä selvästi törkeämpi.

Vuosina 2016–2020 murhasta on langetettu Suomessa yhteensä 72 tuomiota. Näistä 69 on elinkautisia vankeusrangaistuksia ja kolme määräaikaisia 9–12 vuoden ehdottomia vankeusrangaistuksia, joihin on päädytty siksi, että tekijä on ollut rikoksen tekohetkellä alaikäinen tai alentuneesti syyntakeinen. Murhan yrityksestä päärikoksena langetettiin samana ajanjaksona yhteensä 29 ehdotonta vankeusrangaistusta, joiden keskimääräiset pituudet vaihtelivat vuosittain noin 7,5 vuodesta 10,5 vuoteen. Samana ajanjaksona jätettiin syyntakeettomuuden vuoksi tuomitsematta yhteensä 21 henkilöä murhasta ja seitsemän henkilöä murhan yrityksestä.

Murha muissa lainsäädännöissä

Ruotsissa murhasta annetaan 10–18 v. tai elinkautinen vankeusrangaistus. Norjassa voidaan yleisesti ottaen langettaa enimmillään 21 vuotta vankeutta, jota kuitenkin voidaan tarvittaessa pidentää. Virossa murhasta tuomitaan 8–20 vuoden tai elinkautiseen vankeuteen.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa murhaksi tulkitaan kaikki vakavien rikosten seurauksena aiheutuneet kuolemat (felony murder rule), kolmannen asteen murha vastaa kuitenkin kutakuinkin Suomen kuolemantuottamusta.

Katso myös

Palkkamurha Salamurha Kunniamurha Sarjamurhaaja Joukkomurha Kuolemantuottamus

Luettelo kuuluisista murhatuista henkilöistä Luettelo kuuluisista murhayrityksistä Luettelo poliittisista murhista Terrorismi Eutanasia Verilöyly