Eutanasia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Philip Nitschken kehittelemä eutanasialaitteisto, joka antaa potilaalle tappavan annoksen Nembutalia hänen vastatessaan myöntävästi kannettavan tietokoneen näytölle tulevaan kysymyssarjaan. [1] Menetelmä oli laillinen Australian pohjoisosassa vuosina 1995-1997. [2]

Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai armomurha on tarkoituksellinen suoritettu toisen ihmisen surmaaminen tai kuoleman salliminen, jonka tarkoituksena on kyseisen henkilön sietämättömän kärsimyksen lopettaminen [3].

Käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eutanasialla yleensä tarkoitetaan henkilön tarkoituksellista surmaamista hänen vapaaehtoisesta, toistuvasta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstään. Eutanasian tavoitteena on sietämättömän kärsimyksen lopettaminen, kun sairauteen ei ole hoitokeinoja eikä kärsimys ole muilla tavoin lievitettävissä. [4] Eutanasian määritelmiä ja jaotteluja on erilaisia, ja käsitteistö on osin ristiriitaista. Alun perin eutanasialla (kreikan sanasta kreik. εὐθανασία, suom. "hyvä kuolema", εὖ, eu (hyvä) + θάνατος, thanatos (kuolema)) on tarkoitettu kuolemaa, johon ei liity kärsimyksiä. Varsinaisen eli aktiivisen eutanasian lisäksi puhutaan passiivisesta eutanasiasta, jolla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden tekemättä jättämistä, jotka saattaisivat pitkittää henkilön elämää. Passiivisen eutanasian käsitettä on kuitenkin pidetty ristiriitaisena, koska tavoitteena ei silloin varsinaisesti ole kärsivän ihmisen kuolema, vaan hoidoista aiheutuvien haittojen ja kuolinprosessin pitkittymisen välttäminen.[4] Eutanasia on jaoteltu myös vapaaehtoiseen eli tahdonalaiseen (engl. voluntary) eutanasiaan ja ei-vapaaehtoiseen (engl. non-voluntary tai involuntary) eutanasiaan. Jälkimmäisellä voidaan viitata esimerkiksi tilanteeseen, jossa eutanasia suoritetaan tajuttomalle henkilölle, jonka oma tahto ei ole tiedossa.

Läheisesti eutanasiaan liittyviä käsitteitä ovat kuolinapu ja avustettu itsemurha. Avustettu itsemurha viittaa tilanteeseen, jossa vaikeasti sairas henkilö haluaa tehdä itsemurhan mutta ei ole siihen fyysisesti kykenevä. Tällöin toinen henkilö avustaa häntä itsemurhan toteuttamisessa. Kuolinapu voi viitata sekä tilanteeseen, jossa vaikeasti sairasta henkilöä autetaan hänen pyynnöstään kuolemaan, että tilanteeseen, jossa pysäytetään sellaisen henkilön elintoiminnot, joka on esimerkiksi kooman takia pysyvästi estynyt ilmaisemasta omaa tahtoaan.

Perusteluja puolesta ja vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Älä tapa”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehkä keskeisin käytetty perustelu eutanasian sallimista vastaan on uskonnollisiin lakeihin ja eettisiin säännöstöihin sisältyvä määräys surmaamisen kiellosta. Uskonnollinen perustelu on esimerkiksi kristityillä Raamatun käsky ”Älä tapa”. Perusteluun liittyy käsitys ihmiselämän pyhyydestä; elämän katsotaan olevan Jumalan, ei ihmisen itsensä, hallinnassa. Kuudes käsky on kuitenkin ristiriitainen, sillä Raamattu antaa kuolemantuomion varsin monesta asiasta. Hepreankielinen alkuteksti לֹ ֥֖א תִּֿרְצָֽ֖ח׃ (lo tirtzakh) tarkoittaa pikemminkin "älä murhaa". Raamatun syntyaikojen kielenkäytössä se olisi voinut merkitä myös "älä murhaa oman heimosi jäsentä", rajoittamatta enempää. Jälkimmäinen tulkinta on kuitenkin varsin kiistanalainen, joskin osittain uskottava Lähi-idän aikaisimman tiedetyn kulttuurin siirtyvän elämäntavan sekä sellaiseen liittyvän, nykyään kuolleen moraalisäännöstön tähden.

Tietokirjailija Johan Norbergin mielestä sekä noin ajattelevien että kuolinapua haluavien tulee saada elää omien arvojensa mukaan, ja siksi eutanasiaa ei saa kieltää.[5]

Väärinkäytökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eutanasiaa vastustetaan yleisesti myös käytännöllisin perustein. Erityisen vaikeita ovat esimerkiksi tapaukset, joissa henkilö on pysyvästi sellaisessa tilassa, että hän ei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan. Pelätään myös, että eutanasian salliminen voisi johtaa tilanteeseen, että eutanasioita tehtäisiin terveydenhuollon kustannusten vähentämiseksi myös silloin kun se ei ole henkilön oma vakaa tahto.

Norbergin mukaan eutanasiaa tapahtuu nytkin päivittäin: yhteisymmärryksessä potilaiden ja omaisten kanssa lääkärit antavat hieman liikaa morfiinia. Mikäli eutanasia laillistettaisiin, saataisiin potilaan tahto dokumentoitua selkeämmin ja näin kuolinapuun liittyvät väärinkäytökset ja virheet vähenemään. [5]

Oikeus päättää omasta elämästään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeinen peruste eutanasian sallimisen puolesta on moniin kansainvälisiin ihmisoikeusasiakirjoihin kirjattu oikeus elämään. Säädös tulkitaan tällöin niin, että yksilölle itselleen kuuluu oikeus päättää omasta elämästään. Tähän liittyy ajatus, että ihmisellä itsellään on oikeus päättää, milloin hän kokee kärsimyksen liian suureksi.

Lääkäri Gunnar Hagberg kertoi esimerkistä, jossa syöpään sairastunut ystävä pyysi häneltä kuolinapua, mutta Hagberg ei uskaltanut rikkoa lakia. Siksi ystävä tappoi itsensä janoon, mutta se kesti 14 päivää.[5]

Utilitarismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eutanasiaa puolustetaan toisinaan myös käytännöllisin ja taloudellisin perustein. Yleisimmän perustelun mukaan on tilanteita, joissa potilaan hoitaminen on potilaalle itselleen, potilaan omaisille tai terveydenhuoltojärjestelmälle liian raskasta – taloudellisesti, fyysisesti tai henkisesti. Tätä ajattelutapaa nimitetään utilitaristiseksi.

Lääkärin tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusteluja jotka pohjautuvat lääkärin perimmäisen tehtävän määrittelyyn käytetään sekä eutanasian puolesta että sitä vastaan. Toisaalta lääkärin tärkeimmäksi tehtäväksi nähdään parantaminen, ei surmaaminen. Toisaalta lääkärin tehtävänä on myös toimia potilaan parhaaksi, jonka joissakin tapauksissa voi ajatella olevan potilaan oman tahdon mukainen elämän päättäminen.

Onko kipulääkitys riittävää?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä puolesta että vastaan käytetään myös perusteluja kipulääkityksestä. Eutanasian vastustajien mielestä nykyaikaisilla kivunhoitomenetelmillä pystytään aina lievittämään riittävästi kärsimystä. Eutanasian puolustajien mukaan näin ei aina ole ja joka tapauksessa on ihmisen itsensä oikeus arvioida, mikä on hänelle riittävää ja tarpeen.

Eutanasia ja laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Active euthanasia legal
  Assisted suicide legal
  Passive euthanasia legal
  No legal form of euthanasia / Any form of euthanasia prohibited
  Ambiguous legal situation

Eutanasia on monissa maissa laitonta, ja monissa sen laillisuus tai laittomuus on epäselvää. Parantumattomasti sairaiden avustettu itsemurha on sallittu vain Alankomaissa, Sveitsissä, Belgiassa ja Yhdysvalloissa Oregonin osavaltiossa, joissa lainsäädäntö sallii eutanasian tarkoin määritellyissä tapauksissa.

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Passiivinen eutanasia sallittiin Ruotsissa huhtikuussa 2010. Ensimmäinen passiivinen eutanasia suoritettiin saman vuoden toukokuussa.[6]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Exitus ry on vuodesta 1993 yrittänyt vaikuttaa eutanasian sallivan lain saamiseksi Suomessa.

Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos ja siitä voi saada jopa kahdeksan vuotta vankeutta. Rikoslain 21. luvun mukaan myös henkilön omasta vakaasta pyynnöstä tapahtuva surmaaminen on rangaistavaa. Sen sijaan toisen henkilön itsemurhan avustaminen ei ole rangaistavaa.

On huomattavaa, että tässä artikkelissa käsitellään ihmiselle tehtävää eutanasiaa. Sen sijaan eläimen surmaamiseen Suomen lainsäädäntö paikoin jopa velvoittaa kärsimyksen lopettamiseksi.

Potilaan saattohoitoa sääntelee lääkintöhallituksen ohjekirje vuodelta 1982.[7] Sen mukaan potilaan on saatava riittävää oireenmukaista perushoitoa ja hänen ihmisarvoaan kunnioittavaa huolenpitoa myös kuoleman lähestyessä, kun hänen sairautensa ennustetta ei enää voida käytettävissä olevilla hoidoilla parantaa.

Kuten useimmissa Euroopan maissa, myös Suomessa on pitkään keskusteltu eutanasian laillistamisesta. Tunnettuja laillistamisen puolustajia Suomessa ovat olleet esimerkiksi professori Jorma Palo, teologian tohtori Martti Lindqvist, ex-valtiovarainministeri Iiro Viinanen, ex-euroedustaja Esko Seppänen[8] ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö.[9] Tunnettuja vastustajia ovat puolestaan arkkiatri Risto Pelkonen ja lääkäri Pekka Reinikainen.

Aamulehden Taloustutkimuksella vuonna 2012 teettämän kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista 77 % hyväksyisi armokuoleman ja vain 12 % on kielteisellä kannalla.[10]

Helsingin Sanomien vuoden 2013 kyselyn mukaan kolme neljästä suomalaisesta kannattaa kansalaisaloittetta eutanasiasta.[11]

Suomen äänioikeutetut kansalaiset voivat kannattaa kansalaisaloitetta "Laki eutanasiasta"[12] kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa 2.9.2013–2.3.2014. Mikäli aloite saa vähintään 50 000 hyväksyttyä kannatusilmoitusta, se voidaan toimittaa eduskunnan käsittelyyn.[13]

Alankomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaissa tuli 1. huhtikuuta 2002 voimaan laki, joka sallii eutanasian ja lääkärin antaman kuolinavun tietyissä tapauksissa. Laki vahvisti jo pitkään tuomioistuinkäytännössä toimineen järjestelmän.

Eutanasia on Hollannin lain mukaan sallittu jos se täyttää seuraavat ehdot:

  • Potilas on pyytänyt eutanasiaa toistuvasti. Pysyvästi koomassa olevan potilaan tapauksessa otetaan huomioon potilaan etukäteen tekemä kirjallinen todistettu tahdonilmaus.
  • Potilas kokee sietämätöntä kärsimystä eikä tilanteen paranemisesta ole toivoa.
  • Lääkäri on ennen kuolinavun antamista neuvotellut potilaan tilanteesta kollegan kanssa.

Lääkärin on jälkikäteen raportoitava jokainen tapaus yleiselle syyttäjälle. Alueellinen toimikunta arvioi, onko tapaus täyttänyt lain määrittelemät ehdot. Sen jälkeen tapaus joko katsotaan loppuun käsitellyksi tai viedään syyteharkintaan.

Alle 12-vuotiaiden eutanasia on kokonaan kielletty, ja 12–17-vuotiaiden eutanasiaa koskevat aikuisia tiukemmat ehdot.

Hollannin laki määrittelee eutanasian rikokseksi kaikissa muissa kuin määritellyissä tapauksissa. Eutanasiaksi ei lueta normaaliin hoitokäytäntöön kuuluvia tapauksia, kuten:

  • Hyödyttömän hoidon lopettaminen tai aloittamatta jättäminen.
  • Hoidon lopettaminen tai aloittamatta jättäminen potilaan pyynnöstä.
  • Kuoleman nopeutuminen vakavan kärsimyksen lievittämiseksi käytetyn hoidon sivuvaikutuksena.

Belgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgiassa hyväksyttiin 28. toukokuuta 2002 laki, jonka mukaan toisen henkilön kuoleman aiheuttaminen hänen omasta pyynnöstään ei tarkoin rajoitetuin ehdoin enää ole rangaistavaa. Pyytävän henkilön on oltava täysi-ikäinen, oikeustoimikelpoinen ja täysin tietoinen päätöksensä seurauksista. Lisäksi hänen on oltava parantumattomasti sairas ja kärsittävä jatkuvasta ja sietämättömästä kivusta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thomas E. Beam: Australia's "Doctor Death": Too Controversial for Comfort 15.5.2003. The Center for Bioethics & Human Dignity. (englanniksi)
  2. Fiona Curruthers: Euthanasia protagonists disagree over cost of living 22.8.2003. University of Sydney. (englanniksi)
  3. What Is Euthanasia (assisted Suicide)? What Is The Definition Of Assisted Suicide Or Euthanasia? 19.3.2010. Medical News Today. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  4. a b Saarni, S. (toim.): ”Eutanasia”, Lääkärin etiikka. Suomen Lääkäriliitto, 2005. ISBN 951-9433-49-x. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.12.2012). (suomeksi)
  5. a b c Johan Norberg: Inför dödshjälp nu, Metro 2010-04-28
  6. Naisen elämä päättyi eutanasiaan Ruotsissa
  7. Dnro 3024/02/80.
  8. Armokuoleman puolesta. Iltalehti 21.05.2012.
  9. Tasavallan presidentti kannattaa eutanasiaa. YLE 26.5.2012.
  10. 77% suomalaisista hyväksyisi armokuoleman. Aamulehti 17.3.2012.
  11. Kolme neljästä kannattaa kansalaisaloitetta eutanasiasta. Helsingin Sanomat 7.4.2013.
  12. Oikeusministeriön asianumero OM 153/52/2013.
  13. Kansalaisaloite eutanasiasta – kansalaisaloite.fi

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häyry, Heta & Häyry, Matti: Abortti ja eutanasia. Artikkelit ilmestyneet julkaisussa Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 3/1986. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1986.
  • Häyry, Matti & Häyry, Heta: Rakasta, kärsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-3126-1.
  • Häyry, Heta & Häyry, Matti: Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-354-9.
  • Jylhänkangas, Leila: Kiistoja kuolemisesta: Tutkimus suomalaisesta eutanasiakeskustelusta. Diss. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013. ISBN 978-952-10-9401-9. Tiivistelmä.
  • Korhonen, Rauno: Eutanasia: Hyvä kuolema ja kuolemisen vaikeus. Lapin yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja. Sarja C 18. Rovaniemi: Pandecta, 1994. ISBN 951-96769-1-0.
  • Pahlman, Irma: Potilaan itsemääräämisoikeus. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Edita, 2003. ISBN 951-37-3919-8.
  • Palo, Jorma: Saanko elää, saanko kuolla: Hoidon rajat. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18350-4.
  • Pöysti, Sirkka: Eutanasia ja etiikka: Suomalainen eutanasiakeskustelu kansainvälisen eutanasiakeskustelun osana 1970-luvulta nykypäivään. Helsinki: Sirkka Pöysti, 2009. ISBN 978-952-92-6082-9.
  • Ryynänen, Olli-Pekka & Markku Myllykangas: Terveydenhuollon etiikka: Arvot monimutkaisuuden maailmassa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23735-3.
  • Seppänen, Esko – Taipale, Ilkka (toim.): Eutanasia: Puolesta & vastaan. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-205-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Eutanasia -sitaatteja.