Eutanasia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ihmisten eutanasiaa. Eläinten eutanasiasta katso artikkeli lopettaminen.
Philip Nitschken kehittelemä eutanasialaitteisto, joka antaa potilaalle tappavan annoksen Nembutalia hänen vastatessaan myöntävästi kannettavan tietokoneen näytölle tulevaan kysymyssarjaan. [1] Menetelmä oli laillinen Australian pohjoisosassa vuosina 1995-1997. [2]

Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai kuolinapu on tarkoituksellinen kuoleman tuottaminen sellaiselle ihmiselle, joka on parantumattomasti sairas tai kärsii kivuista.[3] Eutanasia ei ole henkirikos, jos se on erikseen maassa laillistettu. Suomessa eutanasiaa ei ole laillistettu. Aamulehden vuonna 2012 teettämässä kyselytutkimuksessa 77% vastanneista hyväksyisi armokuoleman, jos parantumattomasti sairas ihminen sitä itse haluaisi.[4] Suomen lääkäriliitto sen sijaan vastustaa eutanasiaa pitäen sitä lääkärin etiikan ja arvojen vastaisena.[5]

Käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eutanasia tarkoittaa ihmisen tarkoituksellista surmaamista hänen vapaaehtoisesta, toistuvasta ja oikeustoimikelpoisesta omasta pyynnöstään.[5] Eutanasian määritelmiä ja jaotteluja on erilaisia, ja käsitteistö on osin ristiriitaista. Alun perin eutanasialla (kreikan sanasta kreik. εὐθανασία, suom. "hyvä kuolema", εὖ, eu (hyvä) + θάνατος, thanatos (kuolema)) on tarkoitettu kuolemaa, johon ei liity kärsimyksiä.

Varsinaisen eli aktiivisen eutanasian lisäksi puhutaan passiivisesta eutanasiasta, joka tarkoittaa hoidon antamatta jättämistä tai aloitetun hoidon keskeyttämistä.[6] Tarkoituksena on estää henkilön elämän pitkitys. Passiivisen eutanasian käsitettä on kuitenkin pidetty ongelmallisena, koska tavoitteena ei varsinaisesti ole kärsivän ihmisen kuolema, vaan hoidoista aiheutuvien haittojen ja kuolinprosessin pitkittymisen välttäminen.[5]

Eutanasia on jaoteltu myös vapaaehtoiseen eli tahdonalaiseen (engl. voluntary) eutanasiaan ja ei-vapaaehtoiseen (engl. non-voluntary tai involuntary) eutanasiaan. Jälkimmäisellä voidaan viitata esimerkiksi tilanteeseen, jossa eutanasia suoritetaan tajuttomalle henkilölle, jonka omaa tahtoa ei voida selvittää.

Läheisesti eutanasiaan liittyviä käsitteitä ovat kuolinapu ja avustettu itsemurha. Avustettu itsemurha viittaa tilanteeseen, jossa vaikeasti sairas henkilö haluaa tehdä itsemurhan, mutta ei ole siihen fyysisesti kykenevä. Tällöin toinen henkilö avustaa häntä itsemurhan toteuttamisessa. Kuolinapu voi viitata sekä tilanteeseen, jossa vaikeasti sairasta henkilöä autetaan hänen pyynnöstään kuolemaan että tilanteeseen, jossa pysäytetään sellaisen henkilön elintoiminnot, joka on esimerkiksi kooman takia pysyvästi estynyt ilmaisemasta omaa tahtoaan.

Perusteluja puolesta ja vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Älä tapa”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeisin käytetty perustelu eutanasian sallimista vastaan on uskonnollisiin lakeihin ja eettisiin säännöstöihin, esimerkiksi lääkäreiden eettisiin säännöstöihin sisältyvä määräys surmaamisen kiellosta. Uskonnollinen perustelu on esimerkiksi kristityillä Raamatun käsky ”Älä tapa”. Perusteluun liittyy käsitys ihmiselämän pyhyydestä; elämän katsotaan olevan Jumalan, ei ihmisen itsensä, hallinnassa. Jotkut ovat pitäneet viidettä käskyä ristiriitaisena, sillä Raamattu antaa kuolemantuomion varsin monesta asiasta ja koska Jumala toisinaan käski juutalaisia sotimaan. Hepreankielinen alkuteksti לֹ ֥֖א תִּֿרְצָֽ֖ח׃ (lo tirtzakh) tarkoittaa kuitenkin pikemminkin "älä murhaa", mikä ei, vaikkapa ihan suomalaisessakaan lainsäädäntökielessä, tarkoita tuollaisissa tapauksissa tappamista. Raamatun syntyaikojen kielenkäytössä se olisi voinut merkitä myös "älä murhaa oman heimosi jäsentä", rajoittamatta enempää. Jälkimmäinen tulkinta on kuitenkin varsin kiistanalainen, joskin osittain uskottava Lähi-idän aikaisimman tiedetyn kulttuurin siirtyvän elämäntavan sekä sellaiseen liittyvän, nykyään kuolleen moraalisäännöstön tähden.

Väärinkäytökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eutanasiaa vastustetaan yleisesti myös käytännöllisin perustein. Erityisen vaikeita ovat esimerkiksi tapaukset, joissa henkilö on pysyvästi sellaisessa tilassa, että hän ei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan. Pelätään myös sitä, että eutanasian salliminen voisi johtaa tilanteeseen, että eutanasioita tehtäisiin terveydenhuollon kustannusten vähentämiseksi myös silloin kun se ei ole henkilön oma vakaa tahto.

Tietokirjailija Johan Norbergin mukaan eutanasiaa tapahtuu nytkin päivittäin: yhteisymmärryksessä potilaiden ja omaisten kanssa lääkärit antavat hieman liikaa morfiinia. Mikäli eutanasia laillistettaisiin, saataisiin potilaan tahto dokumentoitua selkeämmin ja näin kuolinapuun liittyvät väärinkäytökset ja virheet vähenemään. [7]

Oikeus päättää omasta elämästään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeinen peruste eutanasian sallimisen puolesta on moniin kansainvälisiin ihmisoikeusasiakirjoihin kirjattu oikeus elämään. Säädöstä tulkitaan niin, että ihmisyksilölle kuuluu oikeus päättää omasta elämästään. Tähän liittyy ajatus, jonka mukaan ihmisellä on oikeus päättää, milloin hän kokee kärsimyksen liian suureksi. Mutta ihmisoikeusasiakirjoissa ei kuitenkaan vedetä johtopäätöstä, että silti ihmisellä olisi oikeus päättää omasta kuolemastaan tai saada kuolinapua.

Vammaisaktivisti Kalle Könkkölä on kertonut, kuinka hänen tilansa äkisti vajottua hyvin huonoksi. Kivut olivat suuret, liikunta- ja puhekyky olivat kadonneet kuten myös elämänhalu. Hän olisi soittanut, jos olisi voinut, kuolemanpartion paikalle. Hän kuitenkin toteaa, että onneksi kuolinapua ei tuolloin tunnettu. Elämäntahto voitti vähitellen ja masennus väistyi.[8] Jotkut toimivat kuitenkin omatoimisesti. Lääkäri Gunnar Hagberg on kertonut esimerkistä, jossa syöpään sairastunut ystävä pyysi häneltä kuolinapua, mutta Hagberg ei uskaltanut rikkoa lakia. Siksi hänen ystävänsä tappoi itsensä janoon, mutta se kesti 14 päivää.[7]

Utilitarismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eutanasiaa puolustetaan myös käytännöllisin ja taloudellisin perustein. Yleisimmän perustelun mukaan on tilanteita, joissa potilaan hoitaminen on potilaalle itselleen, potilaan omaisille tai terveydenhuoltojärjestelmälle liian raskasta – taloudellisesti, fyysisesti tai henkisesti. Tätä ajattelutapaa nimitetään utilitaristiseksi.

Lääkärin tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusteluja jotka pohjautuvat lääkärin perimmäisen tehtävän määrittelyyn käytetään sekä eutanasian puolesta että sitä vastaan. Toisaalta lääkärin tärkeimmäksi tehtäväksi nähdään parantaminen ja elämän ylläpitäminen, ei surmaaminen. Toisaalta lääkärin tehtävänä on myös toimia potilaan parhaaksi, jonka joissakin tapauksissa voi ajatella olevan potilaan oman tahdon mukainen elämän päättäminen.

Mutta lääkärijärjestöjen kannat ovat selkeät. Maailman lääkäriliitto on ottanut toistetusti kategorisen kannan sekä eutanasiaa että lääkärin avustamaa itsemurhaa vastaan. Sen mukaan ne ovat ristiriidassa lääketieteen eettisten periaatteiden kanssa ja lääkärien tulisi pidättyä niistä, vaikka ne olisivat maan lakien mukaan sallittuja. Samoin Suomen Lääkäriliitto suhtautuu kielteisesti aloitteisiin eutanasian laillistamisesta.[5]

Kipulääkityksen riittävyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä puolesta että vastaan käytetään myös perusteluja kipulääkityksestä. Eutanasian vastustajien mielestä nykyaikaisilla kivunhoitomenetelmillä pystytään aina lievittämään riittävästi kärsimystä. Eutanasian puolustajien mukaan näin ei aina ole ja joka tapauksessa on ihmisen itsensä oikeus arvioida, mikä on hänelle riittävää ja tarpeen.

Laajentumisuhkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos yhteiskunta hyväksyy jäsentensä tappamisen missään olosuhteissa, on riskinä järjestelmän laajeneminen koskemaan muitakin potilasryhmiä.[3][5] Toisaalta jos yhteiskunnassa aletaan ajatella, että tuska tai huono olo oikeuttavat elämän päättämiseen, se alentaa ihmisten itsemurhakynnystä.

Lainsäädäntö eri valtioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Aktiivinen eutanasia laillinen
  Avustettu itsemurha laillinen
  Passiivinen eutanasia laillinen
  Eutanasia ei ole laillinen / Kaikki eutanasian muodot kielletty
  Lain tilanne epäselvä

Eutanasia on monissa maissa laitonta, ja monissa sen laillisuus tai laittomuus on epäselvää.

  • Kuolinapu, jossa lääkäri tappaa potilaan (yleensä lääkeruiskeella) on sallittu Australian Victorian osavaltiossa (vuodesta 2019 alkaen)[9], Alankomaissa (2002), Belgiassa (2002), Kolumbiassa (2015) ja Luxemburgissa (2009). Kolumbiassa perustuslakituomioistuin laillisti eutanasian vuonna 1997, mutta samaan aikaan laki rankaisi siitä yhä vankeudella. Parlamentti ei säätänyt eutanasiaa sääteleviä lakeja, ja ensimmäinen virallisesti eutanasian saanut surmattiin vuonna 2015 sen jälkeen, kun terveysministeriö loi sairaaloille ja vakuutusyhtiöille ohjeet eutanasiasta.[10]

Alankomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaissa tuli 1. huhtikuuta 2002 voimaan laki, joka sallii eutanasian ja lääkärin antaman kuolinavun tietyissä tapauksissa. Laki vahvisti jo pitkään tuomioistuinkäytännössä toimineen järjestelmän.

Eutanasia on Hollannin lain mukaan sallittu jos se täyttää seuraavat ehdot:

  • Potilas on pyytänyt eutanasiaa toistuvasti. Pysyvästi koomassa olevan potilaan tapauksessa otetaan huomioon potilaan etukäteen tekemä kirjallinen todistettu tahdonilmaus.
  • Potilas kokee sietämätöntä kärsimystä eikä tilanteen paranemisesta ole toivoa.
  • Lääkäri on ennen kuolinavun antamista neuvotellut potilaan tilanteesta kollegan kanssa.

Lääkärin on jälkikäteen raportoitava jokainen tapaus yleiselle syyttäjälle. Alueellinen toimikunta arvioi, onko tapaus täyttänyt lain määrittelemät ehdot. Sen jälkeen tapaus joko katsotaan loppuun käsitellyksi tai viedään syyteharkintaan.

Alle 12-vuotiaiden eutanasia on kokonaan kielletty, ja 12–17-vuotiaiden eutanasiaa koskevat aikuisia tiukemmat ehdot.

Hollannin laki määrittelee eutanasian rikokseksi kaikissa muissa kuin määritellyissä tapauksissa. Eutanasiaksi ei lueta normaaliin hoitokäytäntöön kuuluvia tapauksia, esimerkiksi:

  • Hyödyttömän hoidon lopettaminen tai aloittamatta jättäminen.
  • Hoidon lopettaminen tai aloittamatta jättäminen potilaan pyynnöstä.
  • Kuoleman nopeutuminen vakavan kärsimyksen lievittämiseksi käytetyn hoidon sivuvaikutuksena.

Australia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian Victorian osavaltio hyväksyy eutanasian. Laki astuu voimaan kesäkuussa 2019.[11]

Belgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgiassa hyväksyttiin 28. toukokuuta 2002 laki, jonka mukaan toisen henkilön kuoleman aiheuttaminen hänen omasta pyynnöstään ei tarkoin rajoitetuin ehdoin enää ole rangaistavaa. Pyytävän henkilön on oltava täysi-ikäinen, oikeustoimikelpoinen ja täysin tietoinen päätöksensä seurauksista. Lisäksi hänen on oltava parantumattomasti sairas ja kärsittävä jatkuvasta ja sietämättömästä kivusta.

Luxemburg[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Luxemburgissa eutanasia on laillista.[12]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Passiivinen eutanasia sallittiin Ruotsissa huhtikuussa 2010. Ensimmäinen passiivinen eutanasia suoritettiin saman vuoden toukokuussa.[13]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Exitus ry on vuodesta 1993 yrittänyt vaikuttaa eutanasian sallivan lain saamiseksi Suomessa.

Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos ja siitä voi saada jopa kahdeksan vuotta vankeutta. Rikoslain 21. luvun mukaan myös henkilön omasta vakaasta pyynnöstä tapahtuva surmaaminen on rangaistavaa. Sen sijaan toisen henkilön itsemurhan avustaminen, esimerkiksi luovuttamalle tämän käytettäväksi kuolettavan määrän lääkettä, ei ole rangaistavaa.[14]

On huomattavaa, että tässä artikkelissa käsitellään ihmiselle tehtävää eutanasiaa. Sen sijaan eläimen surmaamiseen Suomen lainsäädäntö paikoin jopa velvoittaa kärsimyksen lopettamiseksi.

Potilaan saattohoitoa sääntelee lääkintöhallituksen ohjekirje vuodelta 1982.[15] Sen mukaan potilaan on saatava riittävää oireenmukaista perushoitoa ja hänen ihmisarvoaan kunnioittavaa huolenpitoa myös kuoleman lähestyessä, kun hänen sairautensa ennustetta ei enää voida käytettävissä olevilla hoidoilla parantaa.

Kuten useimmissa Euroopan maissa, myös Suomessa on pitkään keskusteltu eutanasian laillistamisesta. Tunnettuja laillistamisen puolustajia Suomessa ovat olleet esimerkiksi professori Jorma Palo, teologian tohtori Martti Lindqvist, ex-valtiovarainministeri Iiro Viinanen, ex-euroedustaja Esko Seppänen[16] ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö.[17] Tunnettuja vastustajia ovat puolestaan arkkiatri Risto Pelkonen ja lääkäri Pekka Reinikainen.

Aamulehden Taloustutkimuksella vuonna 2012 teettämän kyselytutkimuksen mukaan 77% vastanneista hyväksyisi armokuoleman, ja vain 12 % oli kielteisellä kannalla. Kyselyyn vastasi 1079 henkilöä.[4]

Helsingin Sanomien vuoden 2013 kyselyn mukaan kolme neljästä vastanneesta kannattaa kansalaisaloittetta eutanasiasta.[18]selvennä

Vuoden 2015 Tuhat suomalaista -kyselytutkimuksessa 75 prosenttia vastaajista hyväksyi eutanasian ja 11 prosenttia ei hyväksynyt.[19]

Anja Terkamo-Moision Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa tehdyssä eutanasiaa käsittelevässä väitöskirjassa 85 % kansasta kannatti eutanasiaa. Tutkimuksen aineistot kerättiin vuosina 2012–2014.[20][21]

Helsingin Sanomien vuonna 2017 teettämässä tutkimuksessa kolme suomalaista neljästä sallisi kuolinavun. 14 prosenttia oli eutanasiaa vastaan ja 10 prosenttia ei osannut sanoa kantaansa.[22]

Sairaanhoitajaliiton jäsenilleen vuonna 2017 tekemästä kyselystä selvä enemmistö eli 64 prosenttia sairaanhoitajista laillistaisi potilaan oikeuden eutanasiaan.[23]

Suomessa on järjestetty aktiivisen eutanasian laillistamisesta kansalaisaloite otsikolla "Laki eutanasiasta"[24] kansalaisaloite.fi -verkkopalvelussa 2.9.2013–2.3.2014. Aloite sai 4 339 kannattajaa ja olisi tarvinnut vähintään 50 000 hyväksyttyä kannatusilmoitusta, jotta se olisi voitu toimittaa eduskunnan käsittelyyn.[25]

7.11.2016–31.12.2016 kerätty kansalaisaloite Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta sen sijaan sai 63 078 kannatusilmoitusta ja se lähetettiin eduskuntaan helmikuussa 2017. Sosiaali- ja terveysvaliokunta aloitti kansalaisaloitteen käsittelyn marraskuussa 2017.[26]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thomas E. Beam: Australia's "Doctor Death": Too Controversial for Comfort 15.5.2003. The Center for Bioethics & Human Dignity. (englanniksi)
  2. Fiona Curruthers: Euthanasia protagonists disagree over cost of living 22.8.2003. University of Sydney. (englanniksi)
  3. a b What Is Euthanasia (assisted Suicide)? What Is The Definition Of Assisted Suicide Or Euthanasia? 19.3.2010. Medical News Today. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  4. a b 77% suomalaisista hyväksyisi armokuoleman 19.3.2010. Aamulehti. Viitattu 23.2.2016. (suomeksi)
  5. a b c d e Saarni, S. (toim.): ”Eutanasia ja avustettu itsemurha”, Lääkärin etiikka. Suomen Lääkäriliitto, 2013. ISBN 978-951-9433-64-x. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.10.2015). (suomeksi)
  6. Juha Hänninen: Eutanasia Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(8):793-9. Viitattu 4.9.2014.
  7. a b Johan Norberg: Inför dödshjälp nu, Metro 2010-04-28
  8. Mies ja Henki konkkola.fi. Viitattu 19.11.2017.
  9. Ensimmäinen Australian osavaltio hyväksyi eutanasian Yle Uutiset. 29.11.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 29.11.2017.
  10. a b Eutanasia, kuolinapu, armokuolema, avustettu itsemurha, omaehtoinen kuolema – mitä maailman maat sallivat Yle Uutiset. 27.11.2016. Viitattu 29.11.2017.
  11. Ensimmäinen Australian osavaltio hyväksyi eutanasian 29.11.2017 YLE
  12. Belgiassa yli 2 000 armokuolemaa viime vuonna 27.1.2016 Iltalehti
  13. Naisen elämä päättyi eutanasiaan Ruotsissa
  14. Eutanasia-yhdistys kritisoi nuoren mielenterveyspotilaan armokuolemaa – "Arveluttava tapaus" Yle 12.5.2016.
  15. Dnro 3024/02/80.
  16. Armokuoleman puolesta. Iltalehti 21.05.2012.
  17. Tasavallan presidentti kannattaa eutanasiaa. YLE 26.5.2012.
  18. Kolme neljästä kannattaa kansalaisaloitetta eutanasiasta. Helsingin Sanomat 7.4.2013.
  19. Kysely: Valtaosa suomalaisista hyväksyy eutanasian Yle 5.6.2015.
  20. Suomalaiset hyväksyvät jo yleisesti eutanasian 13.9.2016 Helsingin Sanomat
  21. Yhä useampi hoitaja hyväksyisi nyt eutanasian 15.9.2016 YLE
  22. Selvä enemmistö suomalaisista kannattaa eutanasiaa 26.4.2017 HS
  23. Selvä enemmistö sairaanhoitajista kannattaa eutanasian laillistamista 24.4.2017 MTV
  24. Oikeusministeriön asianumero OM 153/52/2013.
  25. Kansalaisaloite eutanasiasta – kansalaisaloite.fi
  26. Eutanasia-kansalaisaloite www.eduskunta.fi. 15.11.2017. Suomen eduskunta. Viitattu 29.11.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goyarrola, Raimo: Eutanasia.Muutamia lääketieteellisiä ja eettisiä kysymyksiä, Helsinki, KATT, 2013,  ISBN-13: 978-952-9627-79-0
  • Häyry, Heta & Häyry, Matti: Abortti ja eutanasia. Artikkelit ilmestyneet julkaisussa Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 3/1986. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1986.
  • Häyry, Matti & Häyry, Heta: Rakasta, kärsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-3126-1.
  • Häyry, Heta & Häyry, Matti: Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-354-9.
  • Jylhänkangas, Leila: Kiistoja kuolemisesta: Tutkimus suomalaisesta eutanasiakeskustelusta. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013. ISBN 978-952-10-9401-9. Tiivistelmä.
  • Korhonen, Rauno: Eutanasia: Hyvä kuolema ja kuolemisen vaikeus. Lapin yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja. Sarja C 18. Rovaniemi: Pandecta, 1994. ISBN 951-96769-1-0. Pahlman, Irma: Potilaan itsemääräämisoikeus. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Edita, 2003. ISBN 951-37-3919-8.
  • Palo, Jorma: Saanko elää, saanko kuolla: Hoidon rajat. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18350-4.
  • Pöysti, Sirkka: Eutanasia ja etiikka: Suomalainen eutanasiakeskustelu kansainvälisen eutanasiakeskustelun osana 1970-luvulta nykypäivään. Helsinki: Sirkka Pöysti, 2009. ISBN 978-952-92-6082-9.
  • Ryynänen, Olli-Pekka & Markku Myllykangas: Terveydenhuollon etiikka: Arvot monimutkaisuuden maailmassa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23735-3.
  • Saxén, Heikki & Salla Saxén: Miten bioetiikka voi muuttaa suomalaista terveydenhuoltoa?. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2016. ISBN 978-952-7072-60-8. Luettavissa verkossa.
  • Seppänen, Esko – Taipale, Ilkka (toim.): Eutanasia: Puolesta & vastaan. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-205-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Eutanasia.