Siirry sisältöön

Aamulehti

Wikipediasta
Aamulehti
Aamulehden ensimmäisen numeron etusivu (3.12.1881).
Aamulehden ensimmäisen numeron etusivu (3.12.1881).
Lyhenne AL
Lehtityyppi sanomalehti
Kustantaja Sanoma
Julkaisija Sanoma
ISSN ISSN 0355-6913
Levikki 98 408 (LT 2016)
Kokonaislevikki 107 477 (LT 2016)
Perustettu 1881
Päätoimittaja Sanna Keskinen vastaava
Sitoutuneisuus sitoutumaton
(1992 asti Kok.)
Kotikunta Tampere
Kotimaa Suomi
Sivukoko tabloidi
Ilmestymistiheys 7 päivänä viikossa
Kieli suomi
Aiheesta muualla
Kotisivu
Aamulehden konttori vuonna 1906.

Aamulehti (lyh. AL)[1] on suomalainen linjaltaan liberaalikonservatiivinen alueellinen sanomalehti. Aamulehden kotipaikka on Tampereella ja lehti kattaa Pirkanmaan alueen.[2][3] Aamulehden vastaavana päätoimittajana on toiminut vuodesta 2023 lähtien Sanna Keskinen.[4] Lehti ilmestyy seitsemänä päivänä viikossa ja on Suomen toiseksi suurin päivälehti.[2][5]

Aamulehti perustettiin vuonna 1881 ja ensimmäinen lehti julkaistiin 3. joulukuuta 1881. Vuosina 1881–1918 lehti oli puoluekannaltaan pääosin vanhasuomalainen ja vuoteen 1905 saakka osin nuorsuomalainen. Vuodesta 1918 lähtien Aamulehti oli vuoteen 1992 saakka tiivisti sidoksissa edellisiä seuranneeseen kokoomukseen ja puolueen äänenkannattaja. Lehti on edelleen kallellaan oikeistolaisuuteen.[2] Vuonna 1992 lehti julistautui maakuntalehdistön yleistä suuntausta noudattaen puoluepoliittisesti sitoutumattomaksi.[6]

Aamulehti oli vuosina 1998–2020 osa Alma Mediaa, Suomen toiseksi suurinta mediakonsernia. Sitten markkinajohtaja Sanoma osti sen 14 muun sanomalehden ohella. Samana vuonna Sanoma lopetti Aamulehden yhteistyön Lännen Median, useiden alueellisten sanomalehtien verkoston, kanssa.[2][7][8] Aamulehden levikki vuonna 2016 oli 98 408.[9]

Aamulehteä julkaistiin aiemmin broadsheet-muodossa, mutta se siirtyi tabloidi-kokoon 1. huhtikuuta 2014.[10] Aamulehden toimitus sijaitsee Tampereella Keskustorin laidalla Finlaysonin alueella niin sanotussa Siperia-kiinteistössä. Lehden paino toimi aiemmin kaupungin eteläpuolella Sarankulmassa, missä myös toimitus sijaitsi ennen muuttoa vuonna 2001. Joulukuussa 2025 lehti siirtyi painettavaksi Vantaan Sanomalaan[11].

Aamulehden muut tuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aamulehti.fi ja Aamulehden uutissovellus
  • Moro – torstaisin ilmestyvä viikkolehti, joka kertoo tamperelaisista ilmiöistä. Moron jakelumäärä on 175 000 kpl.
  • Koti-lehti – kodinetsijöiden, kiinteistönvälittäjien, uudisrakentajien ja vuokranantajien lauantaisin ilmestyvä lehti. Asuntoilmoitusten ohessa Koti tuo esille ajankohtaisia asumisen aiheita.

Linja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamulehti julisti syyskuussa 2017 pyrkivänsä sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön. Lehti ilmoitti luopuvansa muun muassa nimikkeistä puhemies, lautamies, luottamusmies ja palomies.[12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamulehden perustaminen kieli- ja koulukysymysten ympärille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamulehti perustettiin kilpailijaksi konservatiiviselle ja kieliasiassa varovaiselle Tampereen Sanomille, kun fennomaanit eivät onnistuneet ostamaan sitä. Aamulehteä varten perustettiin oma julkaisuyhtiö. Lehti oli kieli- ja koulukysymyksissä radikaali ja levisi nopeasti Tampereen laajimmaksi lehdeksi. 1880-luvun lopulla lehti myötäili ajoittain myös nuorsuomalaisten näkemyksiä, vaikkakin omistajakunnan linja oli johdonmukaisesti vanhasuomalainen.[13]

1890-luvulla vanha- ja nuorsuomalaiset toimivat johtokunnassa tyydyttävässä yhteisymmärryksessä. Vasta lehden siirtyminen päätoimittaja Viljakaisen kaudella perustulaillisten riveihin sai aikaan suuntataistelu, joka päättyi 1905 vanhasuomalaisten omistusosuuden kasvattamiseen, nuorsuomalaisten lähtöön johtokunnasta ja päätoimittajna eroon. Vastatoimena perustuslailliset suuntasivat ilmoitusboikotin, joka aiheutti hetkellisiä taloudellisia vaikutuksia. Autonomiakauden lopulla Aamulehti oli suomalaisen puolueen linjalla, ja lehtimarkkinoilla kasvatti etumatkaansa muihin Tampereen lehtiin nähden.[13]

Itsenäisyyden alussa kokoomuspuolueen äänenkannattajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesän 1918 hallitusmuotokysymykseen lehti otti kannan vasta joulukuun puoluejaossa jolloin lehti ryhtyi kokoomuspuolueen äänenkannattajaksi. 1930-luvun oikeiston sisäinen menettelytapakriisi aiheutti ristivetoa myös Aamulehden piiirsssä. Johtokunnan lapualaishenkisen osan kritiikki johti 1930 päätoimittajanvaihdokseen. Kuitenkin myös uusi päätoimittaja noudatti maltillista linjaa, vaikka johtokunnan enemmistö tahtoi olla tekemättä selvää eroa IKL:ään.[13]

Sotien jälkeen Aamulehden suhde kannattamaansa puolueeseen oli ongelmattomampi. Toisaalta puolueen sisäisen Toisaalta puolueen sisäiset kiistat olivat vähäisempiä ja toisaalta lehti ei kannattavana ja laajapohjaisesti omistettuna ollut millään tavoin puolueesta riippuvainen. Aamulehti saavutti päälehden aseman Tampereella ja Pohjois-Hämeessä jo 1880-luvulla. Alueellinen ylivoimaisuus vain korostui sotien jälkeisinä vuosikymmeninä johtaen levikkiin, jonka ylittivät vain Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat.[13]

Lehti on lisännyt markkinasidonnaisuuttaan ja säilytti pitkään kokoomuslaisen tradition, joka arkitasolla näkyi ns. perinteisten arvojen kuten puolustustahdon, kristillisyyden, yritteliäisyyden ja omistusoikeuden esillä pitämisenä. 1970-luvun lopulta lähtien Aamulehti on siirtänyt yhä useampia paikallislehtiä omistukseensa. Aamulehti oli yksi aktiivisimmista ostajista ulottaen ostonsa aina Raaheen ja Kemijärvelle saakka.[13]

Pyrkimys monipuoliseen journalistiseen ja tiedolliseen osaamiseen näkyi esimerkiksi Raino Vehmaksen kutsuminen päätoimittajaksi tiedostusopin professorin tehtävästä 1970, Pertti Pesosen kutsuminen hänen seuraajakseen valtio-opin professorin virasta 1979 sekä nimekkään kulttuuritoimituksen saama tiedonjulkistamispalkinto.[13]

Kohu sepitetyistä jutuista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamulehti poisti 551 toimittaja Matti Kuuselan kirjoittamaa juttua sen jälkeen, kun Kuusela oli elämäkerrassaan kertonut käyttäneensä fiktiota joissakin lehdelle kirjoittamissaan jutuissa.[14][15] Aamulehti valitsi tutkija Maria Lassila-Merisalon selvittämään Kuuselan juttujen toden­peräisyyttä[16].

Lassila-Merisalo tutki Aamulehden poistamat, Kuuselan vuosina 2015–2023 kirjoittamat jutut. Lassila-Merisalo kuvaili Kuuselan käyttäneen teksteissään kaunokirjallisia keinoja ja myös puhdasta sepitettä, ja lisäksi laiminlyöneen eräitä journalismin perusperiaatteita, mutta hän ei kuitenkaan löytänyt viitteitä siitä, että Kuusela olisi tarkoituksellisesti johtanut toimitusta tai lukijoita harhaan tai tavoitellut toiminnallaan mitään erityistä etua. Lassila-Merisalon mukaan lehden vakituiset lukijat tunnistivat Kuuselan jutut omaksi lajikseen ja osa heistä myös piti niitä arvossa. [17]

Kuuselan jutuista noin 30 sisälsi sepitettä ja noin kymmenessä niistä keksitty aineisto oli muodossa, jota lukija ei voinut tunnistaa sepitteeksi. Journalismieettisiä ongelmia oli kaikkiaan noin viidessä prosentissa selvitysaineiston 607 jutusta.[18]

Selvityksen jälkeen Aamulehti palautti Kuuselan jutut lehden verkkosivuille erityismerkinnöin varustettuina.[19]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaavat päätoimittajat

  1. F. V. Jalander (1881–1883)[20]
  2. Kaarlo Viljakainen (1884–1905)
  3. Aukusti Alhovuori (1905–1912)
  4. Eetu A. Alha (1913–1926)
  5. Vilho Osonen (1926–1931)
  6. Jaakko Tuomikoski (1931–1956)
  7. Jaakko Hakala (1956–1964)
  8. Väinö Peltonen (1964–1970)
  9. Raino Vehmas (1971–1979)
  10. Pertti Pesonen (1979–1990)
  11. Raimo Seppälä (1991–1995)[21]
  12. Hannu Olkinuora (1995–2000)[21]
  13. Matti Apunen (2000–2010)
  14. Jouko Jokinen (2010–2017)
  15. Jussi Tuulensuu (2018–2023)[22][23][24]
  16. Sanna Keskinen (2023→)[25]

Puheenjohtajat

  1. J. V. Hirvonen (1881–1883)
  2. J. H. Liljeroos (1884)
  3. O. R. Borg (1885–1898)
  4. Gustaf Selin (1898)
  5. C. W. Åkerlund (1898–1911)
  6. Juhani Arajärvi (1911–1924)
  7. Frans Salmus (1924–1940)
  8. Martti Tulenheimo (1940–1945)
  9. Julius Koskinen (1945–1954)
  10. Waldemar Dunder (1954)
  11. Heikki Häkkinen (1955–19XX)

Toimitusjohtajat

  1. A. Vuorinen (1881–1882)
  2. A. F. Lindstedt (1882–1884)
  3. G. W. Osonen (1890–1893)
  4. Frans Selin (1893–1906)
  5. K. A. Tuomola (1906–1915)
  6. Wäinö Arajärvi (1915–1954)
  7. Eero Mattinen (1954–1979)
  8. Timo Laatunen (1979–1992)
  9. Matti Packalén (1992–2002)

Julkaisijat

  • Tampereen Kirjapaino Oy (1881–1988)
  • Aamulehti Yhtymä Oy (1988-1998)
  • Alma Media Oyj (1998–2020)
  • Sanoma Oyj (2020→)

Tunnettuja toimittajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lyhenneluettelo: A Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.1.2016.
  2. 1 2 3 4 Aamulehti Eurotopics. Viitattu 4.9.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Lounasmeri, Lotta: Think tank scene in Finland: Nothing spectacular? Tidskrift.dk, 2016.
  4. ↑ Sanna Keskinen on nyt Aamulehden vastaava päätoimittaja Aamulehti. 16.10.2023. Viitattu 4.9.2025.
  5. ↑ Sanomalehtihaku Uutismediat. Viitattu 4.9.2025.
  6. ↑ Nimikkeen tiedot: Aamulehti Kansalliskirjasto. Viitattu 4.9.2025.
  7. ↑ Sanoma ostaa Aamulehden, Satakunnan Kansan ja 13 muuta Alman lehteä Yle Uutiset. 11.2.2020. Viitattu 22.6.2020.
  8. ↑ Kilpailuviranomainen hyväksyi Sanoman ja Alman yrityskaupan Yle Uutiset. 19.3.2020. Viitattu 22.6.2020.
  9. ↑ LT ja JT Tarkastustilasto 2016 mediaauditfinland.fi. 30.6.2017. Viitattu 30.10.2017.
  10. ↑ Aamulehti muuttuu tänään tabloidiksi; Kaleva 1.4.2014.
  11. ↑ Pyy, Tomi: Aamulehti painettiin nyt viimeistä kertaa Tampereen Sarankulman painossa Aamulehti. 1.12.2025. Viitattu 2.12.2025.
  12. ↑ Aamulehti ottaa käyttöön sukupuolineutraalit tittelit – eduskunnan puhemies on jatkossa puheenjohtaja Aamulehti - Pääkirjoitukset. 16.9.2017. Arkistoitu 30.11.2018. Viitattu 1.12.2018.
  13. 1 2 3 4 5 6 Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos Aamulehti – Kotka Nyheter, s. 13-14. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-239-1
  14. ↑ Matti Kuusela Ylelle: En arvannut, että minua ruvetaan syyttämään – myönsi keksineensä juttuihinsa kohtauksia Yle Uutiset. 22.3.2024. Viitattu 19.6.2024.
  15. ↑ Aamulehti: Aamulehti poistaa 551 toimittaja Matti Kuuselan juttua verkosta Aamulehti. 22.3.2024. Viitattu 19.6.2024.
  16. ↑ Journalismi | Aamulehti valitsi tutkija Maria Lassila-Merisalon selvittämään Matti Kuuselan juttujen todenperäisyyttä Helsingin Sanomat. 28.3.2024. Viitattu 28.3.2024.
  17. ↑ Aamulehti: Lue tästä Matti Kuuselan juttuja koskevan selvityksen tiivistelmä sanasta sanaan Aamulehti. 18.6.2024. Viitattu 19.6.2024.
  18. ↑ Sanna Niittykoski: Näin tutkija kommentoi selvitystään Matti Kuuselan jutuista Aamulehti. 18.6.2024. Viitattu 19.6.2024.
  19. ↑ Sanna Niittykoski: Näin tutkija kommentoi selvitystään Matti Kuuselan jutuista Aamulehti. 18.6.2024. Viitattu 19.6.2024.
  20. ↑ Lehtidynastia; Aamulehti 3.12.2021, sivu B25
  21. 1 2 Hannu Olkinuora Aamulehden päätoimittajaksi. Helsingin Sanomat, 22.12.1994, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
  22. ↑ Aamulehden vastaavaksi päätoimittajaksi Jussi Tuulensuu. Yle uutiset 15.2.2018
  23. ↑ Tuulensuu siirtyy aamulehden vt. vastaavaksi päätoimittajaksi. (Arkistoitu – Internet Archive) Aamulehti 27.9.2017
  24. ↑ Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu jättää tehtävänsä Aamulehti. 13.3.2023. Viitattu 13.3.2023.
  25. ↑ Sanna Keskinen siirtyy Kalevasta Aamulehden uudeksi vastaavaksi päätoimittajaksi Yle Uutiset. 26.6.2023. Viitattu 6.9.2023.
  26. ↑ Matti Apunen Aamulehden toiseksi päätoimittajaksi. Alma, 8.4.1998. (Viitattu 2.5.2018)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aamulehti Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aamulehti&oldid=23723756”