Itsemurha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Édouard Manet, Itsemurha, 1877–1881.

Itsemurha tarkoittaa itsensä tarkoituksellista surmaamista.[1]

Itsemurhaa edeltää usein tukala olotila, josta ihminen ei näe enää muuta ulospääsyä. Ihminen voi hautoa itsemurhaa pitkän aikaa. Itsemurhariskiä kasvattavat suuret elämänmullistukset kuten avioero tai läheisen kuolema. Myös rahallisten vaikeuksien, seksuaalisen väkivallan ja pitkäaikaisten sairauksien, masennuksen ja skitsofrenian on huomattu kasvattavan itsemurhariskiä. Itsemurha-aikeet voi usein ennakoida. Alkoholi liittyy usein itsemurhayrityksiin.[2]

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan miljoona ihmistä maailmassa vuodessa yrittää itsemurhaa[3] ja siinä onnistuu vuosittain noin 800 000 ihmistä.[4] Suomessa itsemurhia tehtiin vuonna 2014 alle 800.[5] Liettuassa itsemurhia tehdään prosentuaalisesti eniten koko maailmassa, Venäjä on toisella sijalla.[6]

Yleisyys eri väestöryhmissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavista itsemurha-ajatuksista kärsii peräti lähes 10 % väestöstä, mutta hyvin pieni osa heistä toteuttaa aikeitaan. Riski kasvaa kuitenkin itsemurha-ajatusten pitkittyessä ja suunnitelmien yksityiskohtaistuessa.[7] Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä jo nuorilla: noin 20–25 % yläasteikäisistä tytöistä ja 15 % pojista on kärsinyt niistä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Myös itsemurhayritykset ovat yleisiä, ja ne myös ovat erittäin tärkeä myöhempää itsemurhaa ennakoiva tekijä.[8]

Miehet tekivät Suomessa 74,2 prosenttia itsemurhista. Itsemurhayrityksiä arvellaan olevan 10–15-kertainen määrä itsemurhiin nähden. Naiset yrittävät itsemurhaa huomattavsti useammin kuin miehet, mutta miehet käyttävät usein aggressiivisempia menetelmiä ja kuolevat naisia useammin itsemurhayrityksissä.[9]

Miehillä suurin riski itsemurhaan on 41–45-vuotiaana ja naisilla 46–50 vuoden iässä. Suomessa itsemurhat ovat yleisiä myös nuoremmilla ja 20–34-vuotiailla miehillä se on yleisin yksittäinen kuolinsyy.[10]

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhariski on selvästi muita suurempi. Vuonna 2017 julkaistun, noin 15 000 lukioikäisen vastauksiin perustuvan yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 40 prosenttia lukioikäisistä seksuaalivähemmistöön kuuluvista oli miettinyt itsemurhaa kuluneen vuoden aikana ja joka neljäs oli myös yrittänyt itsemurhaa. Heteroseksuaaleilla vastaavat määrät olivat 15 ja 6 prosenttia. Erityisesti biseksuaalipoikien itsemurhariski oli tutkimuksen mukaan suuri. Vakavat itsemurha-ajatukset olivat yli neljä kertaa yleisempiä kuin samanikäisillä heteropojilla. Aiempien tutkimuksien mukaan homo- ja biseksuaalit kärsivät useammin psyykkisestä ahdingosta, terveysongelmista ja riskitekijöistä kuin heteroseksuaalit. Yksi selitys terveyseroille on niin sanottu vähemmistöstressi, joka liittyy seksuaalivähemmistöjen elämän hankaluuksiin sekä rakenteelliseen ja suoraan syrjintään.[11][12]

Lääkärit tekevät muihin akateemisesti koulutettuihin verrattuna enemmän itsemurhia. Syyksi on ehdotettu esimerkiksi stressaavaa työtä.[13]

Tilastojen mukaan onnellisuustutkimuksissa pärjänneillä alueilla on myös suurimmat suhteelliset itsemurhaprosentit. Tämä saattaa johtua siitä, että onnellisten alueiden onnettomat huomaavat suuremman suhteellisen eron vertaillessaan itseään muihin, kuin onnellisuusmittauksissa huonosti pärjänneillä alueilla.[14]

Vastoin uskomusta itsemurhat eivät yleisty joulunpyhien aikana. Yhdysvaltain kansallisen terveystietoviraston mukaan itsemurhat vähenevät joulun lähestyessä ja kasvavat huippuunsa vasta keväällä.[15] Suomessa yleisin kuukausi tehdä itsemurha on toukokuu.[16]

Yleisyys Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsemurha on Suomessa kansainvälisillä mittapuilla melko yleinen ilmiö[17]. Suomen noin 5,5 miljoonasta asukkaasta 789 kuoli oman käden kautta vuonna 2014.[18]

15–24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on Suomessa WHO:n mukaan toiseksi korkein ja poikien viidenneksi korkein maailmassa.[19] Itsemurhan laukaisevia tekijöitä lapsilla ja nuorilla saattavat olla muun muassa koulukiusaaminen, masennus, huonot kotiolot, läheisen kuolema sekä monenlaiset sosiaaliset ongelmat kuten esimerkiksi vanhempien päihdeongelma.[20]

Itsemurhien määrän tilastoitu (1921–2017) huippu Suomessa oli 1 512 vuonna 1990[21][22], joka vastaa 30,25 itsemurhaa 100 000 henkilöä kohden.[23] 15–19-vuotiaiden poikien itsemurhat kaksinkertaistuivat vuosina 1990–1991, syinä olivat perheiden ahdistus ja taloudellinen ahdinko[24].

Itsemurhien määrä on laskenut Suomessa toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. 2000-luvun alkuvuosina itsemurhia tehtiin enää noin tuhat vuodessa. Vuonna 2015 tehtiin enää 13,32 itsemurhaa 100 000 henkilöä kohden eli vuosien 1924–2017 pienin määrä itsemurhia[23][21]. Tämä väestöön suhteutettu määrä on 56,0 prosenttia pienempi kuin vuoden 1990 vastaava. Suomessa kuoli vuonna 2016 keskimäärin 2,4 ihmistä päivässä itsemurhan seurauksena.[25] Itsemurhakuolleisuus vuonna 2017 oli 14,95 sataatuhatta ihmistä kohden.[23][21]

Yleisyys muissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat itsemurhaluvut ovat WHO:n mukaan Liettuassa: vuosittain siellä tehdään noin 34,1 itsemurhaa 100 000 asukasta kohden (2009).[26] Itsemurhat ovat olleet hälyttävä kansallinen ongelma myös Unkarissa, jossa 1980-luvulla vuosittain lähes 5 000 ihmistä teki itsemurhan.[27] Maan asukasluku on reilut kymmenen miljoonaa.

Yhdysvalloissa itsemurhien määrä on kasvanut koko 2000-luvun, ja vain alle puolet itsemurhan tehneistä oli saanut jonkin mielenterveyteen liittyvän diagnoosin[28].

Itsemurhaprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsemurhaan ajautuminen on prosessi. Itsemurhaa edeltää usein ihmisen elämän tukala olotila. Hän ei näe enää muuta ulospääsyä. Ihminen voi hautoa itsemurhaa pitkän aikaa. Kun päätös itsemurhasta on valmis, sen tekijä saattaa vaikuttaa silminnähden helpottuneelta.

Itsemurhariskiä kasvattavat suuret elämänmullistukset kuten avioero tai läheisen kuolema. Myös rahallisten vaikeuksien, seksuaalisen väkivallan ja pitkäaikaisten sairauksien on huomattu kasvattavan itsemurhariskiä. Kerran itsemurhaa yrittäneistä 10 prosenttia tekee lopulta itsemurhan.[29]

Mielenterveyden häiriöiden on todettu liittyvän usein itsemurhaan. Tutkimusten perusteella on huomattu että jopa 93 prosenttia itsemurhan suorittaneista kärsi jonkinasteisesta mielenterveyden häiriöstä. Yleisin oli mielialahäiriöihin lukeutuva masennus, joka todettiin jonkinasteisena 66 prosentilla itsemurhan tehneistä. Vain kahdella prosentilla tutkituista ei todettu minkäänlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Kyseisessä tutkimuksessa viiden prosentin mielentilaa ei kyetty määrittämään. Muita huomattavia itsemurhariskin kasvattajia ovat skitsofrenia ja alkoholismi.[30] Myös ahdistuneisuushäiriöt aiheuttavat itsemurha-alttiutta.[31] Itselleen vaaraksi olevat potilaat saatetaan lain mukaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, jos henkilö on mielisairas ja muut keinot eivät sovellu käytettäväksi.[32]

Itsemurhan vaarasta viestivät aiemmat itsemurhayritykset, itsemurhasta puhuminen ja vaikea-asteinen masennus. Myös itsemurhien aiempi esiintyminen suvussa, itsetuhoinen käyttäytyminen, tarpeeton riskienotto ja voimakas kiinnostus kuolemaa kohtaan saattavat olla riskitekijöitä.[33] Monilla ilmenee myös persoonallisuuden muutoksia, psykoottistasoisia oireita, koulu- tai työsuorituksen heikkenemistä, keskittymisvaikeuksia, mielenkiinnon ja energian puutetta, päihteiden väärinkäyttöä, eristäytymistä, nukahtamisvaikeuksia tai halua nukkua koko ajan sekä muutoksia ruokahalussa.[34]

Tekotavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppukua varten aseteltu japanilainen tantō.

Suomessa miesten yleisimmät itsemurhamenetelmät ovat vuosina 1979–1998 koottujen tilastojen mukaan hirttäytyminen (35 %) ja ampuma-aseiden käyttö (27 %);[35] Yhdysvalloissa, jossa tuliaseita on vapaammin saatavilla kuin useimmissa maissa, yleisin tapa on ampuma-aseiden käyttö.[15] Vuonna 2009 Suomessa kuoli 181 henkilöä ampuma-aseella tehtyyn itsemurhaan. Heistä 96 % oli miehiä. Ampumalla tehdyt itsemurhat ovat Suomessa selvästi yleisempiä kuin muissa Pohjoismaissa. Asekontrollilla on todettu olevan vaikutus ampumalla tehtyjen itsemurhien määrään (Maailman terveysjärjestö 2009, Nordentoft 2011). Ampuma-aseiden ja ammusten säilyttäminen erillään toisistaan ja lukkojen takana sekä aseiden säilyttäminen purettuina vähentävät nuorten ampumalla tehtyjä itsemurhia ja tapaturmia (Grossman 2005). Vuodesta 1999 alkaen Norjassa on toteutettu sarja toimenpiteitä aseiden turvallisen säilytyksen lisäämiseksi ja niiden saatavuuden rajoittamiseksi. Toimenpiteiden myötä miesten ampumalla tehdyt itsemurhat vähenivät 57 % kymmenen vuoden seurannassa.[36]

Tutkimusten mukaan Suomessa 14,4 (2014)[37] ja Yhdysvalloissa 22 (2002) ihmistä päätyy itsemurhaan 100 000:sta henkilöstä.[38] Suomessa tilastojen mukaan miesten toiseksi yleisin itsemurhatapa on ampuma-aseiden käyttö (27 %). Suomessa naisten yleisin itsemurhatapa oli vuosina 1979–1998 myrkyttäytyminen (39 %) ja toiseksi yleisin hirttäytyminen (24 %).[35] Vuonna 2008 miehillä yleisin tekotapa oli hirttäytyminen (34%), toiseksi yleisin ampuma ase (25%) ja kolmanneksi yleisin lääkkeet (15%). Samana vuonna naisilla yleisin tekotapa oli lääkeet (51%) toiseksi yleisin hirttäytyminen (15%). [39] Miehet tekevät enemmän onnistuneita itsemurhia kuin naiset (noin 5:1). Naiset yrittävät noin kymmenen kertaa useammin itsemurhaa kuin onnistuvat siinä: pääasiassa miesten käyttämät menetelmät ovat väkivaltaisempia ja ”varmempia” kuin naisten. Suomessa naiset esimerkiksi vain harvoin ampuvat itsensä, kun taas Yhdysvalloissa se on tavallista.lähde? Myös valtimoiden aukileikkaaminen on melko yleistä varsinkin nuorten keskuudessa.lähde? Useimmiten itsensä kuiviin vuodattaminen epäonnistuu.lähde? Itsemurhan tyypilliset tekotavat riippuvat suuresti ympäristöstä ja kulttuurista.

Korkealta paikalta hyppääminen, hukuttautuminen ja tahallinen liikenneonnettomuus, esimerkiksi autolla ajaminen vastaantulevaa rekkaa päin, ovat myös toisinaan käytettyjä tapoja tehdä itsemurha. Osa näitä keinoja käyttäneistä jää myös eloon vammautuneena. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 20 itsemurhakolaria. Lisäksi 50–60 heittäytyy junan tai rekka-auton eteen.[40]

Lääkkeiden yliannostelu itsemurhatarkoituksessa on varsin yleistä, mutta tämä jää usein yritykseksi. Masennuksen hoidossa käytettäviä SSRI-lääkkeitä vaaditaan itsemurhan tekemiseen erittäin suuri määrä. Yliannostusitsemurhaa saatetaan yrittää myös huumausaineilla. Myös myrkkyjä saatetaan käyttää, vaikkakaan tällöin ei puhuta yliannostusitsemurhista. Myrkyt ovat lääkkeiden yliannostuksia vaarallisempia.

Tietyissä uskonnoissa, ainakin hindulaisuudessa ja jainalaisuudessa, tunnetaan myös itsensä näännyttäminen kuoliaaksi. Kyseessä on hidas ja länsimaalaisittain harvinainen itsemurhatapa.

Polttoitsemurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polttoitsemurha tehdään monesti poliittiseksi protestiksi. Tunnettuja tapauksia ovat muun muassa

Epäsuora itsemurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa Yhdysvalloissa on uutisoitu lukuisista tapauksista, joissa itsemurhaa yrittävä on tarkoituksellisesti aiheuttanut yleistä vaaraa tai hämännyt poliisia niin, että häntä on jouduttu esimerkiksi ampumaan. Tämä tunnetaan nimellä suicide by cop. Harvinaisempi suicide by state tarkoittaa sellaisen rikoksen tekemistä, josta rangaistuksena on kuolemanrangaistus. Tämä oli aikoinaan yleinen tapa 1700-luvulla tehdä Ruotsissa epäsuora itsemurha.

Suisidaalimurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suisidaalimurhassa itsetuhoinen tekijä surmaa viattoman sivullisen tavoitteenaan saada teostaan kuolemantuomion. Kyseessä on siis eräänlainen välillinen itsemurha. Tämä yleistyi 1600- ja 1700-luvuilla pohjoisen Euroopan maissa, ja erityisesti Ruotsin valtakunnassa. Ruotsin oikeussaleissa suisidaalimurhat kasvoivat niin suureksi ongelmaksi 1700-luvulla, että lainsäädäntöä jouduttiin tiukentamaan, ja suisidaalimurhaajia ryhdyttiin rankaisemaan kovilla ruumiinrangaistuksilla kuolemantuomion lisäksi. Syy 1700-luvun suisidaalimurhiin oli se, että itsemurha oli tuolloin vakava rikos, jota seurasi kadotus. Sen sijaan teloitus saattoi lepyttää syntiselle vihastuneen Jumalan. Tyypillinen suisidaalimurhan tekijä oli nuori nainen ja uhri leikki-ikäinen lapsi. Tekijä oli usein huono-osainen, kärsi köyhyydestä ja toivottomuudesta tai oli muuten elämän kolhima.[41]

Perhemurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhemurhaa pidetään laajennettuna itsemurhana. Siinä asianomainen surmaa ensiksi perheenjäsenensä tai perheenjäseniään ja lopuksi itsensä. Tunnetuista henkilöistä muun muassa showpainija Chris Benoit on surmannut perheensä ja itsensä. Myös Joseph Goebbels ja Magda Goebbels ovat tehneet perhemurhan. He surmasivat ensin kuusi lastaan ja lopuksi itsensä.[42]

Suhtautuminen itsemurhaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historian aikana useiden maiden lainsäädännöissä itsemurhan yrittäminen on ollut rikos, mutta nykyään länsimaissa siihen ei suhtauduta tuomitsevasti.[43] Suomessa itsemurhayrityksen kieltänyt säännös poistettiin rikoslaista vuonna 1889.[44] Joissakin uskonnoissa, varsinkin monet kristilliset suuntaukset, itsemurha on synti. Tätä perustellaan siten, että elämää pidetään Jumalan lahjana ihmiselle;[43][45]

itsemurhapommitusta pidetään pikemminkin pommi-iskun tai marttyyriyden tyyppinä kuin itsemurhana.

Esimerkiksi japanilaisessa kulttuurissa itsemurha voi olla kunniallinen tapa välttää häpeällinen tai toivoton tilanne. Eri kulttuureissa tyypilliset tavat tehdä itsemurha vaihtelevat, esimerkiksi japanin kielessä on lukuisia käsitteitä erilaisille itsemurhille.[46]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Itsemurha Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 1.1.2015.
  2. http://yle.fi/uutiset/itsemurha-aikeet_voi_usein_ennakoida/6288946
  3. WHO: Maailmassa tehdään vuodessa miljoona itsemurhaa. http://m.aamulehti.fi/ulkomaat/who-maailmassa-tehdaan-vuodessa-miljoona-itsemurhaa?v=1
  4. Fact Sheets: Suicide elokuu 2015. WHO. Viitattu 1.1.2016. (englanniksi)
  5. Itsemurhat Findikaattori.fi. 30.12.2015 (päivitetty). Viitattu 1.1.2015.
  6. Russia has second worst suicide rate in the world 2011. The Moscow News. Viitattu 22.2.2014.
  7. Itsemurha Suomen mielenterveysseura. Viitattu 28.3.2007.
  8. Itsemurha nuorenkin uhkana (Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 5/2004.) Suomen mielenterveysseura. Viitattu 28. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  9. Nuorten itsemurhat Suomessa, Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2:2007. Tuula Uusitalo. Sivut 5-7. Vuosi 2005 oli poikkeuksellinen (s. 7), vuonna 1993 poikien osuus oli 91 % ja vuonna 2005 vain 66 % (s. 6).
  10. Itsemurhat 14.6.2004. Kansanterveyslaitos, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto. Viitattu 15.11.2006.
  11. Seksuaalivähemmistöt edelleen suuressa itsemurhavaarassa – koskee myös nuoria yle.fi. Viitattu 3.1.2019. (suomeksi)
  12. Suicide Risk Behaviors Among Sexual Minority Adolescents in the United States, 2015 jamanetwork.com. Viitattu 3.1.2019. (englanniksi)
  13. Hannu Tapiovaara: Jottei takki tyhjenisi (Lääkäripäivät 2007, Työlääkäri Kimmo Räsäsen esitelmä lääkärien terveydestä.) personal.fimnet.fi. 13.1.2007. Viitattu 9.5.2007.
  14. Why the Happiest States Have the Highest Suicide Rates healthland.time.com. TIME. Viitattu 29.4.2011.
  15. a b Suicide: Fact Sheet 19.4.2007. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 15.11.2006. (englanniksi)
  16. Timo Partonen, Jari Haukka, Jouko Lönnqvist: Itsemurhakuolleisuus on huipussaan keväisin (Julkaistu Kansanterveys-lehdessä 4/2003) 10.1.2004. Kansanterveyslaitos, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto. Viitattu 15.11.2006.
  17. Jonna Tikkala, Mikko Luoto: Itsemurha – Pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan yrttis.pyhajoki.fi. Viitattu 14.3.2007. (suomeksi)
  18. http://www.findikaattori.fi/fi/10 Itsemurhat suomessa 2014
  19. Milla Bouquerel: Suomalaislapset voivat huonoimmin Pohjolassa 12.6.2007. Helsingin sanomat. Viitattu 12.6.2007.
  20. Jonna Tikkala, Mikko Luoto: Itsemurha – Pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan yrttis.pyhajoki.fi. Viitattu 14.3.2007. (suomeksi)
  21. a b c Tilastokeskus: Itsemurhat Findikaattori. 17.12.2018. Viitattu 25.12.2018. (suomeksi)
  22. Ojanperä-Samulin, Helena: Yhdessä löytyy toivo, s. 49-51. Helsingin yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio.
  23. a b c Tilastokeskus: Väkiluvun kehitys Suomen virallinen tilasto. 18.12.2018. Viitattu 25.12.2018. (suomeksi)
  24. http://yle.fi/uutiset/lama_tuplasi_nuorukaisten_itsemurhat/5196431
  25. Anna Kivinen: Suomessa tehdään lähes kaksi ja puoli itsemurhaa päivässä KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 22.11.2016.
  26. Lithuania has the world’s highest suicide rate vilnews.com. Viitattu 18.4.2018.
  27. Kamm, Henry: Hungary Seeks Way to Cut High Suicide Rate The New York Times. 30.7.1987. (englanniksi)
  28. US suicide rates increased more than 25% since 1999, CDC says. https://edition.cnn.com/2018/06/07/health/suicide-report-cdc/index.html
  29. Ojanperä-Samulin, Helena: Yhdessä löytyy toivo, s. 162. Helsingin yliopisto, 2017.
  30. Jouko Lönnqvist: Itsemurha on epätoivoisen ratkaisu (Julkaistu alun perin Mielenterveys-lehdessä) alli.fi. Viitattu 15.11.2006.
  31. Ahdistuneisuushäiriöt usein yhteydessä itsemurha-alttiuteen (Uutispalvelu Duodecim) 18.11.2005. hyvis.fi. Viitattu 23.3.2007.
  32. Mielenterveyslaki 1.1.1991. Finlex. Viitattu 12.3.2007.
  33. Marie Rautava: Itsemurhavaara 15.8.2006. Edu.fi. Viitattu 12.3.2007.
  34. Teenage Suicide marraskuu 1999. National Alliance on Mental Ilness. Viitattu 15.7.2007. (englanniksi)
  35. a b Jouko Lönnqvist: Suomalaisten terveys: Itsemurhat 18.7.2005. Duodecim terveyskirjasto. Arkistoitu 29.11.2009. Viitattu 9.5.2007.
  36. Kristian Wahlbeck: Asekontrolli on kansanterveystyötä 2011;127(24):2580-1. Viitattu 8.9.2013.
  37. Itsemurhat 2014. Findikaattori.
  38. Uusitalo, Tuula: Nuorten itsemurhat Suomessa, sivu 9 docs.google.com. Viitattu 3.7.2012.
  39. Kuolemansyyt 2008, s. 108–110. (lasketu lukujen perusella). Tilastokeskus. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.6.2019).
  40. Suomessa vuosittain noin 20 itsemurhakolaria Keskisuomalainen. 8.8.2011.
  41. Moilanen, Lauri: Ruotusotamies Heikki Luntan surkea kohtalo. Aamulehti, 29.1.2017, s. B5.
  42. http://www.nelonen.fi/kevyt/uutinen.asp?cat=1&d=44169 [vanhentunut linkki]
  43. a b Toivio, Timo - Nordling, Esa: Mielenterveyden psykologia, s. 133. Edita, 2009.
  44. Achté, Kalle; Lindfors, Olavi; Lönnqvist, Jouko; Salokari, Markku.: Suomalainen itsemurha. Helsinki: Yliopistopaino, 1989. ISBN 951-570-041-8.
  45. Elli Kinnunen: Itsemurha – pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan? 12.5.2004. Pielisjoen koulu. Viitattu 9.2.2007.
  46. http://www.quirkyjapan.or.tv/suicidewords.htm

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]