Tapaoikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tapaoikeus eli tavanomainen oikeus on kirjoitettujen säädösten rinnalla oleva oikeuslähde, joka on syntynyt vallitsevan oikeuskäytännön vakiinnuttua aikojen kuluessa velvoittavaksi säännökseksi. Tapaoikeutta pidetään yleensä oikeudellista ratkaisua tehtäessä yhtä sitovana ja arvokkaana kuin lainsäädäntövaltaa käyttävän hallinnon säätämiä lakeja. Pitkäaikaisen tavan noudattamatta jättämisen katsotaan myös horjuttavan oikeusvarmuutta. Tapaoikeus on toissijainen oikeuslähde, jota käytetään kirjoitetun säädöksen puuttuessa. Uusi laki kumoaa sen kanssa ristiriidassa olevan tapaoikeuden, mutta tapaoikeus voi myös olla syynä kirjoitetun lain muuttamiseen.[1][2]

Entisaikoina tapaoikeuden muodostumiseen vaikutti vallitseva maan tapa. Nykyisin tapaoikeutta luo tuomioistuinten, erityisesti ylimpien tuomioistuinten, tekemät ratkaisut ja vallitsevan kauppatavan hioutuminen oikeudellisesti velvoittavaksi.[2]

Esimerkiksi Suomen metsästystä koskeva normisto on syntynyt tapaoikeuden pohjalta. Tavat säätelivät metsästystä jo vallattaessa asumattomia seutuja erämaiksi. Valtaukset ja ansapolut merkittiin tavan määräämin keinoin. Säädännäistä oikeutta tarvittiin vasta turkiskaupan tullessa elinkeinoksi ja alettaessa verottaa erämaiden tuottoa. Ensimmäinen kirjoitettu metsästyslaki oli kuningas Kristoferin maanlaki vuodelta 1442. Sen mukaan metsästysoikeus kuului maanomistajalle, paitsi vahinkoeläinten metsästys, joka oli vapaata ja joinakin aikoina jopa pakollista. Joidenkin eläinten pyynti oli metsästysregaalin nojalla kuninkaan yksinoikeus.[3]

Tapaoikeudelliset järjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Germaaninen oikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapaoikeudellisia juridisia järjestelmiä on muun muassa Yhdysvalloissa sekä Isossa-Britanniassa (engl. common law) ja sen useissa vanhoissa siirtomaissa. Käytäntö periytyy muinaisten germaanien oikeuskäytännöstä, ja siksi tapaoikeutta joskus kutsutaankin germaaniseksi oikeudeksi. Suomessa ja muissa Euroopan maissa on puolestaan käytössä roomalaisperäinen säädösoikeudellinen järjestelmä.

Tuomioistuinten ennakkoratkaisuina syntynyt tapaoikeus on anglosaksisissa maissa koko oikeusjärjestyksen perusta kirjoitettujen lakien ollessa vain täydentävässä asemassa.[4] Tapaoikeudellisen järjestelmän puolustajat, kuten oikeustaloustieteilijä Richard Posner, huomauttavat tapaoikeudellisten päätösten muodostavan lähes poikkeuksetta taloudellisesti tehokasta lainsäädäntöä.

Tapaoikeudellisen järjestelmän arvostelijat taas huomauttavat järjestelmän joskus käyvän vaarallisen lähellä laillisuusperiaatteen rikkomista. Tätä kuvastavat esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden muuttuvat tulkinnat perustuslaista.

Xeer-käräjät Somaliassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xeer-käräjät on somalialainen tapaoikeus jossa paikallisyhteisön valitsemat kylän vanhimmat toimivat tuomareina. Riitatapauksia selvitetään käyttämällä sovinnon pohjana aikaisemmin tehtyjä ratkaisuja.[5] Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka tapaoikeus toimii valtiottomassa yhteiskunnassa. Tutkijat ovat huomanneet, että vaikka xeer on vuosisatoja vanha perinne, se toimii myös vapaassa ja anarkistisessa talousjärjestelmässä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1965
  2. a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1964
  3. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1995, osa II palsta 410
  4. Iso tietosanakirja, WSOY 1997
  5. Louisa Lombard: Elder Counsel 2005-10. Legal Affairs. Viitattu 2009-06-26.
  6. Peter Leeson: Better of Stateless