Kuningas Kristofferin maanlaki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuningas Kristofferin maanlaki oli Ruotsissa kuningas Kristofer Baijerilaisen hallituskaudella vuonna 1442 vahvistettu yleinen laki joka koski maaseutua. Kristofferin maanlaki oli täydennetty ja paranneltu versio vanhemmasta Maunu Eerikinpojan maanlaista. Suurimmat erot olivat lain kuninkaankaaressa jossa uudessa maanlaissa annettiin aatelille ja papistolle muutamia lisäetuuksia. Uusi maanlaki ei kuitenkin syrjäyttänyt vanhaa kokonaan vaan molempia käytettiin pitkään rinnan. Lopullisesti uusi maanlaki korvasi vanhan vasta 1608 kun kuningas Kaarle IX painatti sen. Maanlaki koski vain maaseutua, kaupungeissa käytettiin Maunu Eerikinpojan kaupunginlakia joka oli peräisin vuodelta 1350. Maanlaki ja kaupunginlaki olivat käytössä Ruotsissa ja Suomessa vuoteen 1734 saakka jolloin ne korvasi vuoden 1734 yleinen laki.[1]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Kristofferin maanlaki laadittiin alkujaan ruotsin kielellä. Suomeksi sen käänsi ensimmäisenä 1540-luvulla Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana toiminut Herra Martti[1] samoihin aikoihin, kun suomen kielen käyttö kirjakielenä muutoinkin sai alkunsa. Suomennoksesta tehtiin tuolloin vain muutamia käsin kirjoitettuja kopioita, ja se painettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1905[2] E. N. Setälän ja M. Nyholmin toimittamana.

Kun käännöksen laatija ei ollut lakimies, siihen tuli useita virheitä. Vuonna 1601 Kalajoen kirkkoherra Ljungi Tuomaanpoika, joka toimi myös lain­­lukijana, laati laista uuden suomennoksen, joka pääasiassa pohjautuu Herra Martin käännökseen mutta jossa virheet oli korjattu. Käännös on säilynyt Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa, mutta se ei tullut omana aikanaan yleisesti tunnetuksi eikä sitäkään painettu ennen vuotta 1852.[2]

Abraham Kollanius suomensi maanlain sekä kaupunginlain ja tuomarinohjeet. Hänen käännöksensä valmistui vuonna 1648. Suomennoksen tarkastivat alilaamanni Henrik Jaakonpoika ja Anders Mikonpoika Pacchalenius, jotka laativat myös kokonaan oman suomennoksensa, mutta siitä ei ole säilynyt tarkempia tietoja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ”Kristofer kuninkaan maanlaki”, Tietosanakirja, 5. osa (Kaivo–Kulttuurikieli), s. 435–436. Tietosanakirja-Oy, 1913. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c ”Lainsuomennokset”, Tietosanakirja, 5. osa (Kulttuurisana–Mandingo), s. 435-436. Tietosanakirja-Oy, 1913. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ljungo Tuomaanpoika : Ruodzin waldakunnan maan elj taloin poicain laki, Ruodzin kielestä Suomen kielelle tulkittu. Käsikirjoitus valmistui 1602
  • Kuningas Kristoferin maanlaki ; Herra Martin suomentamana ; julk. E. N. Setälä, M. Nyholm. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 82. Helsinki 1905, uusi näköispainos Valtion painatuskeskus, Helsinki 1987
  • Katkelma Kristoffer kuninkaan maanlakia : toisintotekstit ; Herra Martin suomeksi kääntämää. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1930
  • Ljungo Tuomaanpojan lainsuomennokset 1, Maanlain ja kaupunginlain teksti ; julk. Martti Ulkuniemi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 319. Helsinki 1975
  • Kuningas Kristoferin maanlaki 1442 ; muinaisruotsista suom. Martti Ulkuniemi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 340. Helsinki 1978
  • Talonpoikain laki : kuningas Kristofferin maanlain suomennos (1442) Caloniuksen kopion mukaisena ; toimittanut Esko Koivusalo. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 954. Helsinki 2005

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]