Martti Airila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Martti Airila vuonna 1928.

Kaarlo Martti Airila (vuoteen 1906 Nyholm; 7. maaliskuuta 1878 Ilmajoki22. toukokuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen kielentutkija ja Helsingin yliopiston suomen kielen apulaisprofessori.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Airilan vanhemmat olivat kirkkoherra Abel Nyholm ja Elisabeth Forsman. Hänen veljensä oli farmakologian professori Yrjö Airila. Filosofian kandidaatiksi Airila valmistui 1900 ja lisensiaatiksi 1912.[2]

Airila (Nyholm) toimitti yhdessä E. N. Setälän kanssa Kristoffer kuninkaan maanlain.[3] Hän oli vuosina 1901–1903 Virittäjän päätoimittaja.[4] Hän toimi vuosina 1906–1924 Jyväskylän opettajaseminaarin suomen kielen lehtorina ja teki vuonna 1912 julkaistua väitöskirjaansa Tornion ja Länsipohjan murteiden äännehistoriasta. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston suomen kielen dosentiksi 1925 ja hänet valittiin suomalaisen filologian apulaisen virkaan 1934.[5] Airila hoiti apulaisen kaudellaan virkaatekevenä niin itämerensuomalaisten kielten kuin viron ja lähisukukielten virkaakin. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1942 ja hoiti apulaisen virkaa vielä vuoteen 1945 asti, jolloin jäi eläkkeelle.[1] Hän toimi Nykysuomen sanakirjan ensimmäisenä päätoimittajana vuosina 1929–1938. Airila julkaisi kielitieteellisiä tutkimuksia, kielioppeja ja oikeakielisyysoppaita. Hänen päätyönään pidetään teosta Johdatusta kielen teoriaan, joka on kolmiosainen johdatus yleiseen kielitieteeseen.[1]

Airila oli useiden koulukomiteoiden jäsen ja toimi niiden puheenjohtajana, samoin kuin Jyväskylän yliopistoyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtajana 1918-1925. Hän myös teki Jyväskylän tieteellisen kirjaston perusjärjestelyn.[2]

Airilan ensimmäinen puoliso vuodesta 1907 oli Maria Sofia Emilia Siljo (1878–1929) ja toinen vuodesta 1934 keuhkosairauksien erikoislääkäri Suoma Helena Loimaranta (1881–1954), joka oli lääketieteen lisensiaatti Ernst Gustaf Wilhelm af Hällströmin leski.[2][6]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Airilalla on laaja kirjallinen tuotanto, josta tärkeimpiä ovat:

  • Vierasperäiset sanat K. Cannelinin kanssa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1920,
  • Vierasperäiset sanat Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1945
  • Suomen sanojen oikea kirjoittaminen Y. Paalasen kanssa, Otava, 1948
  • Johdatusta kielen teoriaan I, II ja III WSOY, 1940, 1946 ja 1952
  • Lyhennyssanasto WSOY, 1953

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suutari, Toni (toim.): Castrénin perilliset. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2001.
  2. a b c Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 19. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  3. Smit, Merlijn de: Language Contacts and Structural Change, s. 74, r. 8–9.
  4. Kotikielen Seura. Viitattu 7.8.2015. (PDF)
  5. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 49–50. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  6. Forsius, Arno: Suoma Loimaranta-Airila (1881–1954) – lastenkotien ja kansakoulujen lääkäri, keuhkosairauksien erikoislääkäri, Lotta Svärd -järjestön aktiivijäsen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Autio, Veli-Matti: Airila, Martti (1878–1953). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.