Myrkytys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Myrkytyksellä tarkoitetaan elimistölle haitallisen aineen suuren annoksen aiheuttamaa häiriötä elintoiminnoissa. Se voi aiheuttaa toiminnallisia vaikutuksia (esim. päänsärky lievässä häkämyrkytyksessä), pysyviä rakenteellisia muutoksia (esim. aivovaurio vaikeassa häkämyrkytyksessä) tai kuoleman (vaikeassa häkämyrkytyksessä kuolema voi seurata aivojen tai sydämen hapenpuutteesta).[1]

Suomessa tapahtuu arviolta 10 000 sairaalahoitoa vaativaa myrkytystä vuodessa.[2] Myrkytystietokeskus vastaa vuosittain noin 30 000:een ihmisen myrkytysepäilyihin liittyvään puheluun. Suurin osa kyselyistä koskee alle 6-vuotiaiden lasten myrkytyksiä. Lasten myrkytysepäilyjä koskevissa kyselyissä painottuvat parasetamoli ja muut särkylääkkeet ja D-vitamiini, kasvit ja pesuaineet. Aikuisten myrkytystiedusteluissa painottuvat lääkkeet, pesuaineet, alkoholit, sekä petrolituotteet ja liuottimet.[2]

Myrkytyskuolemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkytyskuolemia on Suomessa noin 1200 vuodessa.[2] Näistä on tapaturmia noin kaksi kolmasosaa ja itsemurhia noin neljäsosa. Sairaalahoidossa ennuste on hyvä, kuolemaan johtaa alle yksi sadasta sairaalassa hoidetusta myrkytyksestä. Lasten ja nuorten myrkytyskuolemat ovat harvinaisia, häkämyrkytyksiä lukuun ottamatta yksikään lapsi ei kuollut vuonna 2006 tapaturmaisesti myrkytykseen.[2]

Yleisin kuolemaan johtavan myrkytyksen syy on alkoholi, noin 550 kuolemaa vuodessa.[3] Riskiryhmä on ennen muuta keski-ikäiset miehet.[2] 1990-luvulla metanolia sisältävien tuulilasinpesunesteiden aiheuttamat kuolemat lisääntyivät, kun Euroopan Unionin yhteiskäytännöt palauttivat Suomen markkinoille vuosia sitten kielletyt metanolia denaturointiaineena sisältävät pesunesteet.[4][5] Varoitusmerkinnöillä ja vähentämällä metanolia sisältävien tuulilasin pesunesteiden käyttöä myrkytykset ovat vähentyneet.[6]

Lääkeaineista yhteensä aiheutuu noin 550 kuolemantapausta vuodessa.[3] Tärkeimpiä aiheuttajia ovat opioidit, masennuslääkkeet ja psykoosilääkkeet. Noin puolessa tapauksista mukana on lisäksi alkoholi. Huumausaineiden aiheuttamat kuolemat keskittyvät nuoriin, suurin ikäryhmä on ollut 20-24 -vuotiaat, mutta nuorimmat 15-16 -vuotiaita.[2] Kuolemaan johtavia häkämyrkytyksiä on vuosittain noin sata,[3] suurin osa on liittynyt tulipaloon, usein alkoholin vaikutuksen alaisena. Jonkin verran kuolemia aiheutuu liian aikaisesta tulisijan peltien sulkemisesta tai virheellisestä nestekaasulaitteen käytöstä. Osa on itsemurhia.[2]

Myrkytyksien hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein hoito myrkytyksissä on oireiden hoito, erityisesti verenkierrosta ja hengityksestä huolehtiminen sekä viimeistään sairaalassa nestetasapainosta huolehtiminen. Lääkehiili voi estää tehokkaasti myrkyn imeytymistä, sitä paremmin, mitä aikaisemmin ja enemmän sitä annetaan (aikuisille 50-100 g, lapsille 1-2 g/kg esim. jogurtissa).[3] Aikaisemmin yleisesti käytetty mahahuuhtelu ei ole kovin tehokas ja voi olla vaarallinen, ja sen käyttö on vähentynyt. Samoin ennen yleistä oksettamista ei juuri enää käytetä.

Vastamyrkkyjä eli antidootteja on käytettävissä muutamissa tapauksissa, niistä ehkä tavallisimpina opioidimyrkytysten hoito naloksonilla ja bentsodiatsepiinimyrkytyksen hoito flumatseniililla.[3] Myös organofosfaattimyrkytyksissä (hyönteismyrkkyjä) on tehokas atropiinihoito ja tarvittaessa obidoksiimi. Periaatteessa vastalääkkeitä on olemassa mm. useita lääkkeitä, raskasmetalleja ja eräitä käärmeenmyrkkyjä vastaan.[3] Happi on tehokas häkämyrkytyksessä ja etanoli metanolimyrkytyksessä.

Myrkytysten ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten myrkytyksiä on lukumääräisesti kaikkein eniten ja niiden ehkäisy on tärkeää.[7] Lääkkeet, liuottimet, alkoholi ja hyvin alkaliset pesuaineet on pidettävä lasten ulottumattomissa. Lääkepakkausten lapsilukot ja läpipainopakkaukset auttavat ehkäisyssä. Myrkyllisiä kasveja on syytä välttää, jos perheessä on pieniä lapsia. Vain sellaisia sieniä tulee käyttää, jotka varmuudella tuntee.

Häkämyrkytys on nykyään petollinen, kun asunnot ovat hyvin tiiviitä. Takassa tai uunissa ei saa olla hiillosta, kun pellit suljetaan. Hiukkaspitoisuuteen perustuvan palovaroittimen oheen on hyvä hankkia myös häkävaroitin.[8]

Alkoholista ei tajuta, kuinka lähellä tappavia annoksia Suomessa liikutaan ns. "tavanomaisen" alkoholinkäytön yhteydessä.[9] Erityisen hengenvaarallista on lääkkeiden tai huumeiden käyttö yhdessä alkoholin kanssa. Alkoholin antaminen alaikäiselle on laitonta ja lain noudattaminen ehkäisisi vuosittain useita nuoren kuolemantapauksia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elonen E, Häkämyrkytys, s. 1141-1143, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. Luettavissa myös verkossa http://www.medicina.fi
  2. a b c d e f g http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00139
  3. a b c d e f Kivistö KT, Olkkola KT, Yleisiä näkökohtia akuuteista myrkytyksistä, ss. 1121-1128 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. Luettavissa myös verkossa http://www.medicina.fi
  4. Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 49-50. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi Blind drunk or dead drunk?
  5. Jantunen M ym. Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä, ss.185-186, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 11/2005.Kemikaaliselvitys
  6. Elonen E, Metanoli, s. 1138-1139, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. Luettavissa myös verkossa http://www.medicina.fi
  7. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00202
  8. Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, ss. 155-158. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi People don't die of carbon monoxide poisoning any more, do they?
  9. What if alcohol were treated as a chemical contaminant in food?

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN978-951-97316-4-3. Luettavissa myös verkossa FarmToks
  • Kinos M, Mustonen H, Paatela A, Pohjalainen T Vilska J. Myrkytystieto. Kandidaattikustannus Oy, Helsinki 1992. ISBN 951-8951-05-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]