Tsopikloni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tsopikloni
Tsopikloni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(RS)-[8-(5-klooripyridin-2-yylu)-7-okso-2,5,8-triatsabisyklo[4.3.0]nona-1,3,5-trien-9-yyli]-4-metyylipiperatsiini-1-karboksylaatti
Tunnisteet
CAS-numero 43200-80-2
ATC-koodi N05CF01
PubChem CID 5735
DrugBank APRD00356
Kemialliset tiedot
Kaava C17H17N6ClO3 
Moolimassa 388.808 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 52–59 % sitoutunut plasmaproteiineihin
Metabolia Useita sytokromi P450 maksan entsyymejä
Puoliintumisaika ~6 tuntia
~9 tuntia yli 65-vuotiailla
Ekskreetio Virtsa
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

C

Reseptiluokitus

Reseptilääke

Antotapa Oraalinen, tabletti 5 mg ja 7,5 mg
Zopinox on suomalaisen Orionin valmistama tsopiklonivalmiste.
7,5 mg Zopinox-tabletteja.
Imovane-lääkepakkaus ja lääketabletteja.

Tsopikloni on syklopyrrolonien ja nonbentsodiatsepiinien ryhmään kuuluva unilääke, joka on tarkoitettu tilapäisen tai lyhytaikaisen unettomuuden hoitoon. Sen vaikutus keskushermostossa välittyy bentsodiatsepiinireseptoreiden kautta. Suomessa sitä myydään muun muassa tuotenimillä Imovane, Zopiclone, Zopiklon, Zopinox, Zopitabs ja Zopitin.[1] Myyntilupa Imovanelle myönnettiin Suomessa 22. heinäkuuta 1987.

Rauhoittavien lääkkeiden tavoin sitä ei tule käyttää alkoholin kanssa. Sillä on myös huumaava vaikutus, eikä sen vaikutuksen alaisena tai heti heräämisen jälkeen suositella tehtävän mitään tarkkuutta vaativaa, kuten moottoriajoneuvon kuljettamista.

Vanhuksilla voidaan käyttää puolitettua annostusta (2,5–3,75 mg), jolla pyritään minimoimaan lääkkeen aiheuttamia haittavaikutuksia. Ne voivat aiheuttaa kaatuilua ikääntyneillä vakavine komplikaatioineen (lähinnä vaikeasti hoidettavia lonkkamurtumia). Koska lääke on keskipitkävaikutteinen, sen poistuminen elimistöstä saattaa ikäihmisillä olla hitaampaa.[2]

Tsopiklonin yleinen haittavaikutus on suun kuivuminen sekä karvas ja metallinen maku suussa käytön jälkeisenä päivänä. Yliannostustapauksissa voidaan käyttää GABAA-antagonisti flumatseniilia.

Tsopiklonin kehitti amerikkalainen Sepracor, ja sitä alkoi markkinoida vuonna 1988 ranskalainen Rhône-Poulenc -lääkeyhtiö (kuuluu nykyään Sanofiin).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]