Klometiatsoli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Klometiatsoli
Klometiatsoli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
5-(2-kloorietyyli)-4-metyyli-1,3-tiatsoli
Tunnisteet
CAS-numero 533-45-9
ATC-koodi N05CM02
PubChem 10783
Kemialliset tiedot
Kaava C6H8NClS 
Moolimassa 161,65 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Liukoisuus veteen 1,04 g/l
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, intravenoosi

Klometiatsoli eli kloorimetiatsoli (5-(2-kloorietyyli)-4-metyylitiatsoli) on lääkeainevalmiste, joka on läheistä sukua B1-vitamiinille. Sitä käytettiin Suomessa ainakin 1970- ja 1980-luvulla, joidenkin viittausten mukaan vielä edelleen laitoshoidossa oleville.[1] Klometiatsolin kauppanimi on Heminevrin. Sen valmistaja oli Astra Läkemedel, Södertälje, Ruotsi.[2]

Klometiatsolin etuina pidettiin sen aiheuttamaa nopeaa ja voimakasta sedaatio-ominaisuutta. Sen myös katsottiin aiheuttavan vähäisemmissä määrin riippuvuutta joihinkin muihin samaan aikaan markkinoilla olleisiin rauhoittaviin lääketuotteisiin verrattuna. Näistä ongelmallisin ryhmä on ollut barbituraatit.[3] Myöhemmin kuitenkin todettiin klometiatsolinkin oleva addiktoiva lääkeaine. Brittiläisen rock-yhtye The Whon rumpali, Keith Moon menehtyi klometiatsolin yliannostukseen.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klometiatsolilla hoidettiin muun muassa vanhusten dementoitumiseen liittyviä levottomuus- ja sekavuustiloja sekä unettomuutta. Alkoholistien krapula-tiloja sekä alkoholin käyttöön liittyviä vieroitusoireita hoidettiin myös Heminevrinillä. Niin ikään hoitokategoriaan kuuluivat delirium tremens, status epilepticus, sekä muunlaiset delirium-tilat (ei alkoholin aiheuttamat). Klometiatsolia voitiin annostella tablettimuodon ohella myös suonensisäisinä eli intravenoosisti ruiskeina taikka infuusioliuoksina. Lääkemikstuurassa oli vaikuttavaa ainetta 50 mg/ml ja infuusioliuoksessa 8 mg/ml.[5]

Tablettimuotoisen lääkkeen annosvahvuuksina ovat olleet: 300 mg (0,3g)[6] sekä 500 mg (0,5g), mahdollisesti myös 1 000 mg (1g) ja 2 000 mg (2g). [7]

Ainakin Saksassa ja Sveitsissä, mahdollisesti myös Suomessa klometiatsolia on saatavilla erityisluvallisena valmisteena (Distraneurin tabletti ja oraaliliuos).lähde? Käyttöindikaatioina ovat Delirium Tremens sekä geriatriset agitaatio- ja sekavuustilat.[8]

Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klometiatsolin sivuvaikutuksina mainittiin olevan alkavan nuhan tapainen pistely tai nipistely nenässä, sekä joskus vatsavaivat. Alkoholisteilla esitettiin olevan suurta taipumusta klometiatsolin väärinkäytölle, mutta toisaalta vaarallisen yliannostuksen vaaran väitettiin olevan vähäisen.[9] Vaikealle asteelle, eli pitkälle edenneessä maksakirroosissa on klometiatsolin hajaantuminen elimistössä estynyt, ja se tekee lääkkeen hyötyosuudesta jopa 10-kertaisen normaaliin verraten.[10]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL määrittelee klometiatsolin päihdekoodilla nro 314, vuoden 2012 spesifikaatioitten mukaisesti.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu/naytaartikkeli/tunnus/nak04655
  2. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76 (s. 209 & 224-225)
  3. Vartiainen, I., 1960: s. 35-36
  4. http://www.openculture.com/2013/05/keith_moons_last_interview_1978.html
  5. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76 (s. 224-225)
  6. Achté & Tamminen: Psykiatrian käsikirja, Recallmed, 1998, Jyväskylä ISBN 951-9221-91-3 (s.423)
  7. 1974 Therapia Fennica, TF-74 (s. 640)
  8. https://www.drugs.com/international/distraneurin.html Viitattu 24.1.2018.
  9. Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö (s. 174)
  10. http://www.medicina.fi/fato/24.pdf
  11. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/51e697ab-bbd7-4e2f-839c-4c5424921a15
  • Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-WSOY, Porvoo, 1977 ISBN 951-0-06936-1
  • Lääketieteenkandidaattiseura ry.: Therapia Fennica 1974 (TF-74), Helsinki, 1977 ISBN 951-99041-6-6
  • www.medicina.fi
  • Lääkäriseura Duodecimin lehti 8/95: "Mikä lääkkeeksi juomiskierteeseen?" (verkkoversio pdf)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.