Dementia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dementia (ICD-10: F00-F03) on oireyhtymä, jossa muistin heikkeneminen ja muiden kognitiivisten kykyjen lasku alentavat potilaan kykyä selviytyä normaaleista arjen toiminnoista sekä haittaavat sosiaalista ja ammatillista selviytymistä. Dementiaan liittyy muistihäiriöiden ohella tyypillisesti kielellisiä häiriöitä kuten sanojen löytämisen tai ymmärtämisen tai vaikeus, kätevyyden heikkenemistä kuten esimerkiksi pukeutumisen vaikeutumista, kasvojen tai esineiden tunnistamisen vaikeutumista sekä monimutkaisten älyllisten toimintojen heikkenemistä kuten ohjeiden mukaan toimimisen tai vieraassa paikassa suunnistamisen vaikeutumista[1]. Dementiasta kärsivän kyky suunnitella päivittäisiä toimintoja, jäsentää kokonaisuuksia ja ymmärtää vertauskuvallisia ilmauksia on usein heikentynyt. Etenkin vaikeaan dementiaan liittyy usein erilaisia käytöshäiriöitä.

Dementia johtuu aivoja rappeuttavasta[2] tai aivojen kuorikerroksen useita kehittyneitä toimintoja häiritsevästä aivosairaudesta[3] tai alkoholin[4] taikka antipsykoottisten lääkkeiden[5] käytöstä.

Dementia-sanaa käytetään yleensä vain niissä tapauksissa kun tiedonkäsittelyyn liittyvät aivotoiminnot ovat heikentyneet potilaan aiemmasta tasosta. Jos dementiaoireet ovat synnynnäisiä, dementia-sanan sijaan käytetään yleensä termiä toiminnanohjauksen häiriöt. Jos dementiaoireet johtuvat esimerkiksi älyllisestä kehitysvammaisuudesta, potilaalle ei aseteta erillistä dementiadiagnoosia, mutta jos kehitysvammapotilaan dementiaoireet lisääntyvät, hän voi saada myös dementiadiagnoosin.[3]

Dementiaa esiintyy tavallisimmin vanhoilla ihmisillä, mutta sitä saattaa esiintyä jopa alle 35-vuotiailla liittyen esimerkiksi lapsuusiän dementiaan, Rettin oireyhtymään, myrkytys- ja puutostiloista aiheutuviin dementian muotoihin (mm. alkoholi- ja lääkedementia) sekä eräille urheilijoille kehittyvään dementia pugilisticaan. Dementia praesenilis on tarkoittanut taudinkuvaa ennenaikaisesti eli ennen 65 ikävuotta.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dementiaan liittyy tiedonkäsittelyn ja muistamisen vaikeuksia sekä tunne-elämän ailahtelevuutta, ärtyisyyttä, apatiaa tai sosiaalisen käyttäytymisen karkeutumista. Dementia hidastaa ajattelua ja vaikeuttaa päättelyä sekä sisään tulevan informaation käsittelyä. Dementiaa sairastavan on tämän vuoksi usein vaikea kiinnittää huomiota useampaan kuin yhteen ärsykkeeseen samanaikaisesti, kuten esimerkiksi ottaa osaa keskusteluun usean henkilön kanssa tai pysyä keskustelussa mukana, kun aihe vaihtelee. Dementia vaikeuttaa myös uuden informaation mieleenpainamista ja aiemmin opitun mieleenpalauttaminen saattaa olla vaikeaa.[3]

Dementiadiagnoosin asettaminen edellyttää jokapäiväiseen elämään liittyvien henkilökohtaisten toimintojen häiriintymistä vähintää kuuden kuukauden ajan muistin ja ajattelun heikentymisen vuoksi. Oppimisen heikkenemistä pitää esiintyä sekä kielellisissä että ei-kielellisissä asioissa.[3]

Lievässä dementiassa muistin heikkeneminen haittaa jokapäiväisiä toimintoja, muttei estä itsenäistä elämistä. Potilaan on vaikea havaita, säilyttää muistissa ja palauttaa mieleen jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita kuten tavaroiden säilytyspaikkoja, sosiaalisia sitoumuksia tai perheenjäsenten hiljattain esille tuomia asioita.[3]

Keskivaikea dementia vaikeuttaa vakavasti itsenäistä elämää. Vain hyvin opittu tai erittäin tuttu muistiaines on tallella. Uusi informaatio tallentuu muistiin vain ajoittain ja hyvin lyhytaikaisesti. Keskivaikeasta dementiasta kärvisä potilas ei pysty muistamaan, missä hän on, mitä hän on viime aikoina tehnyt tai minkä nimisiä tutut ihmiset ovat.[3]

Vaikealle dementialle on tyypillistä täydellinen kyvyttömyys painaa mieleen uutta informaatiota. Aiemmin opitusta asioista on jäljellä enää katkelmia. Potilas ei tunnista enää edes läheisiä sukulaisiaan.[3]

Dementiassa esiintyy myös muiden älyllisten toimintojen heikkenemistä, jolle on luonteenomaista esimerkiksi suunnittelu- ja järjestelykyvyn sekä yleisen informaation käsittelykyvyn heikkeneminen. Lievässä heikkenemisessä älyllisten kykyjen lasku aiheuttaa heikkenemistä jokapäiväisestä elämästä selviämisessä siten, että potilas ei pysty enää selviytymään monimutkaisista päivittäisistä tehtävistä tai vapaa-aikaan liittyvistä toiminnoista.[3]

Keskivaikea älyllisten toimintojen heikkeneminen tekee henkilöstä kyvyttömän selviytymään arkielämästä ilman muiden apua mukaan lukien kaupassakäynti ja raha-asioiden hoitaminen. Potilas selviytyy kotona vain yksinkertaisista askareista.[3]

Vaikealle älyllisten toimintojen heikkenemiselle on luonteenomaista älyllisen ajattelun täydellinen tai lähes täydellinen puuttuminen.[3]

Hoito ja ennalta ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On havaittu, että kaksi kertaa viikossa toistuva suhteellisen raskas kuntosaliharjoittelu vähentää lievistä kognitiivisia oreista kärsivien oireita[6].

Dementian fysiologinen perusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivojen matalat insuliinitasot lisäävät dementiariskiä, sillä insuliinin säätelemä sokeri auttaa hermosoluja viestimään toisten solujen kanssa[7].

Dementian liitännäissairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dementiapotilailla esiintyy usein myös uni- ja valverytmin häiriöitä[8].

Dementiaa aiheuttavia sairauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisimmat dementiaa aiheuttavat sairaudet ovat Alzheimerin tauti, vaskulaariset dementiat, sekä aivovammat. Yleisin aiheuttaja on Alzheimerin tauti, joka johtuu 65–75 prosenttia keskivaikeista ja vaikeista dementioista. [9] Muita aiheuttajia tai taustatekijöitä ovat muun muassa Parkinsonin tauti, lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydintulehdus eli krooninen väsymysoireyhtymä, eräiden ravintoaineiden kuten jodin tai niasiinin puute, eräät sairaudet (muun muassa HIV, kuppa, Lymen borrelioosi sekä Huntigtonin ja Creutzfeldt-Jakobin taudit) sekä alkoholismi, eräiden lääkeaineiden tai huumeiden pitkäaikainen käyttö.[10][9] Myös Lewyn kappale -tauti aiheuttaa dementiaa.[9] Vanhusten dementia on useimmiten sekamuotoista eli yli 70-vuoden iässä kuolleiden dementikkojen aivoista löytyy yleensä sekä Alzheimerin tautiin että verisuoniperäiseen dementiaan viittaavia muutoksia[11].

Epidemiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemällä prosentilla yli 45-vuotiaasta väestöstä löytyy magneettikuvauksessa merkkejä aivojen verenkiertohäiriöistä[12]. 65–74-vuotiaista noin 4 prosenttia, 75–84-vuotiaista runsaat 10 prosenttia, 85-89-vuotiaista noin neljännes ja yli 90-vuotiaista noin kolmasosa kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta dementiasta. Dementian esiintyvyys on naisilla hieman yleisempää kuin miehillä.[13]

ICD-10[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: ICD-10-pääluokka F

ICD-10-luokituksessa dementia kuuluu F-luokkaan eli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin. Dementialle on neljä luokkaa:

  • F00–F03 Dementia
  • F00 Alzheimerin tautiin liittyvä dementia
  • F01 Verisuoniperäinen dementia
  • F02 Muualla luokiteltuihin muihin sairauksiin liittyvä dementia
  • F03 Määrittämätön dementia

Verisuoniperäistä dementiaa kutsutaan myös vaskulaariseksi dementiaksi.

Dementoituneen oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dementoituneen 12 oikeutta:

  1. Saada tietää, mikä sairaus aiheuttaa hänelle dementiaoireen
  2. Saada asianmukaista lääketieteellistä hoitoa sairauteensa
  3. Säilyttää toimintakykynsä suunnitelmallisen ja yksilöllisen avun turvin niin pitkään kuin mahdollista
  4. Tulla kohdelluksi aikuisena
  5. Tuntea, että hänet otetaan vakavasti
  6. Olla ilman rauhoittavaa lääkitystä aina, kun se on mahdollista
  7. Asua tutussa, turvallisessa ympäristössä, jossa hänen erityistarpeensa otetaan huomioon
  8. Olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuntevat hänen elämänkulkunsa ja tottumuksensa
  9. Käydä säännöllisesti kodin tai hoitoyhteisön ulkopuolella
  10. Saada ohjausta mielekkääseen, aikuiseen minä-kuvaan tukevaan toimintaan joka päivä
  11. Kosketukseen: halauksiin, hellyyteen ja toisen ihmisen läheisyyteen
  12. Hoitoon, jota toteuttaa ammattitaitoinen, dementoituneen ihmisen hoitoon perehtynyt henkilökunta

(Virginia Bell & David Troxel 1994)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dementia. Terveyspankki 11.12.2013. iltalehti.fi.
  2. Aivovamma saattaa altistaa ohimolohkodementialle Uutispalvelu Duodecim, terve.fi. 15.10.2015.
  3. a b c d e f g h i j Komulainen, J.; Lehtonen, J.; Mäkelä, M.: Psykiatrian luokituskäsikirja - Suomalainen tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät koodit (sivu 13-15) Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet 1/2012. 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL. Viitattu 15.10.2015.
  4. Silja Runsten: Alkoholidementia (pdf) (ppt-esitys) 2008. Varsinais-Suomen päihde- ja mielenterveystyön koulutusten www-sivut, halko.fi.
  5. Kuopion lääkeinformaatiokeskus Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Apteekkari 5/2005 (PDF)
  6. Kaksi raskasta punttitreeniä viikossa paransi muistia 7.11.2016. iltalehti.fi.
  7. Janne Luotola: Alzheimerin tauti on tyypin 3 diabetes (artikkeli pohjautuu Guardian-lehden artikkeliin 10.9.2012 (englanniksi)) 16.9.2012. tekniikkatalous.fi.
  8. Vanhustenhoidon selvitys (pdf) (s. 4) 2001. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super ry, kehittämisyksikkö. [vanhentunut linkki]
  9. a b c Jussi Huttunen: Dementia Lääkärikirja Duodecim, terveyskirjasto.fi. 14.11.2015. Viitattu 14.11.2016.
  10. ICD-10 Tautiluokitus stakes.fi. [vanhentunut linkki]
  11. Dementia useimmiten sekamuotoista (viitataan Lancetissa julkaistuun tutkimukseen - Lancet 2001: 357: 169 - 175) 6.2.2001. Uutispalvelu Duodecim, terveyskirjasto.fi.
  12. Laura Airas: Demyelinaatiomuutokset aivojen magneettikuvauksessa sattumalöydöksenä - mitä kerron potilaalle? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2009;125(11):1201-7.
  13. Jussi Huttunen: Ikä ja dementia. Lääkärikirja Duodecim -kuvat 27.4.2011. Terveyskirjasto, terveyskirjasto.fi. Viitattu 14.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]