Aivovamma

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aivovamma on traumaattinen aivovaurio, joka syntyy tapaturmaisesti päähän kohdistuvasta iskusta. Aivovamman aiheuttamia yleisimpiä oireita ovat uupumus, unihäiriö, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyn heikentyminen, toiminnan suunnittelun vaikeus, toimintojen hitaus ja muistivaikeudet. Aivovamma johtaa usein masennukseen[1]. Myös ajattelun hidastuminen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeutuminen kuuluvat keskeisiin aivovammojen aiheuttamiin oireisiin.[2] Monet aivovammapotilaat muuttuvat loukkaantumisen jälkeen henkisesti ja käyttäytymiseltään toisenlaisiksi. Perheenjäsenten voi olla vaikeaa selviytyä heidän kanssaan, mikä saattaa rikkoa avioliiton.[2]

Aivovammapotilaiden vamman laatua ei usein ymmärretä, koska moni aivovammapotilas puhuu ja liikkuu täysin normaalisti eikä vamma näy välttämättä muullakaan tavalla ulospäin. Kuitenkin esimerkiksi potilaan pinna saattaa mennä naurettavista pikkuasioista ilman, että hän pystyy sitä itse kontrolloimaan. Aivovamma on myös työkyvyn kannalta hankala, koska tyypilliseen oirekokonaisuuteen kuuluu poikkeava väsymys tai alentunut rasituksensietokyky, keskittymisvaikeudet ja aloitekyvyn heikkeneminen. Oireistonsa vuoksi vammautuneet harvoin pystyvät vain harvoin ajamaan etujaan yhteiskunnassa.[2]

Useimmat aivovammat syntyvät putoamisen tai kaatumisen seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, urheillessa tai pahoinpitelyn seurauksena. Useimmista päähän kohdistuneista iskuista ei kuitenkaan synny aivovammaa. Aivovamman saa vuosittain 15 000–20 000 ihmistä, ja kuolinsyytilastoissa se on pääsyynä 1 000 kuolemaan vuosittain.selvennä Aivovamma on alle 45-vuotiaiden aikuisten yleisin välitön kuolinsyy.

Aivovammojen hoitoon ole olemassa lääkettä, mutta aivovamman aiheuttamia ongelmia voidaan yrittää hoitaa esimerkiksi toimintaterapialla, fysioterapialla, puheterapialla tai neuropsykologisella kuntoutuksella eli sopeutumisvalmennuksella vamman sijainnista ja vaikeusasteesta riippuen. Juuri minkään käytössä olevan hoidon tehosta ei ole kuitenkaan olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä[2].

Aivovamman vaikeusasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivotärähdys tai hyvin lievä aivovamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähän luokkaan kuuluu yli 90 % kaikista aivovammoista. Hyvin lievään vammaan ei liity tajunnan menetystä eikä tajunnan laskua viiveellä. Muistikatko ei ylitä kymmentä minuuttia. Aivojen kuvauksissa ei löydy poikkeamia, eikä oireisto ole niin voimakas, että vaadittaisiin seurantaa sairaalassa. Toipuminen on täydellistä, ja pysyvien seurauksien riski on lähes olematon.

Lievä aivovamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivotärähdystä astetta vakavampi tila, johon saattaa liittyä tajunnan menetys. Puolen tunnin kuluttua tajunta on enää korkeintaan hiukan alentunut, eikä muistikatko kestä vuorokautta kauempaa. Aivokuvauksissa ei löydy poikkeamia, eikä vamma edellytä neurokirurgisia toimenpiteitä. Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu ennalleen muutamassa päivässä tai viikossa, mutta noin 15 %:lle jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita.

Keskivaikea aivovamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potilaan tajunta on puolen tunnin kuluttua selvästi alentunut, mutta hän ei ole tajuton. Muistiaukko kestää kauemmin kuin vuorokauden mutta alle viikon. Vammaa pidetään keskivaikeana myös, mikäli aivojen kuvauksissa löytyy kallonsisäisiä muutoksia. Suurelle osalle jää pysyviä oireita, mutta täydellinen toipuminen on kuitenkin mahdollista.

Vaikea aivovamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potilas on puolen tunnin jälkeenkin tajuton, tai hänen muistiaukkonsa kestää yli viikon. Vammaa pidetään vaikeana myös, mikäli se vaatii neurokirurgisia toimenpiteitä. Pysyviä oireita jää lähes aina.

Erittäin vaikea aivovamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tajuttomuus kestää yli viikon tai muistiaukko yli kuukauden. Pysyviä oireita jää aina, ja potilas saattaa jäädä pysyvästi tajuttomaksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schacter, Daniel L.: Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-64-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.