Sosiaalityöntekijä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sosiaalityöntekijä (vanha virkanimitys sosiaalitarkkaaja) on sosiaalihuollon ammattinimike, lyhennetään sos. tt. ja sos.tt. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä. Sosiaalityöntekijän ammatissa voi samassa tehtävässä toimia enintään vuoden ajan sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö (tai soveltuvan maisterin tutkinnon suorittanut henkilö), joka on suorittanut hyväksytysti sosiaalityön aineopinnot ja käytännön harjoittelun. Opiskelija toimii ammattiin valmistuneen sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena. [1] Tämä perustuu muutaman vuoden voimassa olevaan lakiin, joka on myös herättänyt keskustelua alalla. Sijaisina on myös avoimessa yliopistossa sosiaalityön aineopinnot ja harjoittelut suorittaneita henkilöitä, joilla on vuosien työkokemus alalta. Heillä on jo yhteiskuntatieteellinen maisterintutkinto toiselta alalta (esim. sosiologia). He eivät kuitenkaan voi, pätevöitymistä sosiaalityön lisäopinnoilla hakiessaankaan, jatkaa samassa virassa pidempään kuin vuoden. Silti joillain aloilla on suuria vaikeuksia löytää sosiaalityöntekijöitä jotka haluavat tulla kuntien sosiaalitoimeen töihin. Asiakas-työntekijäsuhteet muuttuvat myös katkonaisiksi. Joskus sosiaalityöntekijän virkoja joudutaan muuttamaan sosiaaliohjaajan viroiksi.

Kuntien sosiaalitoimistoissa kaikki asiakaspalvelua hoitavat työntekijät eivät ole sosiaalityöntekijöitä, vaan esimerkiksi etuuskäsittelijöitä tai muita sosiaalihuollon ammattilaisia, joilta vaaditaan soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus tai he voivat olla sosiaaliohjaajia, joilta vaaditaan soveltuva ammattikorkeakoulututkinto, kuten esimerkiksi sosionomi.

Sosiaalityöntekijän työnkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalityöntekijä työskentelee sosiaalihuollon asiakaspalvelu-, asiantuntija- tai johtotehtävissä.

Sosiaalityöntekijä vastaa sosiaalityön ammatillisesta johtamisesta sekä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen sosiaalisen tuen ja palvelujen tarpeeseen vastaavasta sosiaalityön asiakas- ja asiantuntijatyöstä sekä sen vaikutusten seurannasta ja arvioinnista. Työ sisältää muun muassa palvelutarpeen arviointia ja tuen tarpeisiin vastaavien palveluiden järjestämistä.

Sosiaalityöntekijän kelpoisuutta edellytetään henkilöltä, jonka tehtävänä on[2]:

  • Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arviointi
  • Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai muun erityistä tukea tarvitsevan henkilön omatyöntekijänä tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevänä työntekijänä toimiminen (omatyöntekijän kanssa asiakastyötä tekevän virkasuhteessa olevan sosiaalityöntekijän on tehtävä päätös niistä sosiaalipalveluista, joilla yhdessä turvataan 12 ja 13 §:n mukaisesti erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai erityistä tukea tarvitsevan muun asiakkaan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä terveys ja kehitys, jos menettely on asiakkaan edun mukainen)
  • Sosiaalityön ammatillinen johtaminen
  • Vastaavana kuraattorina toimiminen
  • Lastensuojelussa lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä toimiminen

Kasvatus- ja perheneuvolan sosiaalityöntekijä tutkii ja hoitaa lasten ja nuorten kehitykseen ja perheen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia sosiaalityön ja psykoterapian menetelmiä käyttäen. Tehtäviin saattaa kuulua perheasioiden sovittelua avioerotilanteessa.

Terveydenhuollossa sosiaalityöntekijän asiakkaat ovat potilaita, jotka tarvitsevat neuvoja ja tukea sairauden aiheuttamissa elämän ongelmissa. Potilaille pyritään antamaan tietoja ja välineitä oman elämän hallintaan ja ratkaisujen ja valintojen tekemiseen. Asiakkaita autetaan sairaudenaikaisen toimeentulon ja palveluiden järjestämisessä ja tuetaan psyykkisesti vaikean sairauden tai kuoleman kohdatessa. Työlle on ominaista yhteistoiminta usean eri ammattiryhmän kanssa. Tehtäviin kuuluu asiakkaan toimeentuloon ja muihin oikeuksiin vaikuttavien päätösten tekemistä.

Sosiaalityöntekijän työnkuvassa korostuu sosiaalisia ongelmia ehkäisevä, vähentävä tai poistava asiantuntijatyö, jota tehdään yksilöiden, perheiden, yhteisöjen ja rakenteiden tasolla. Sosiaalityön perustana ovat ihmisoikeudet ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Sosiaalityöntekijän työlle on ominaista suuri vastuu yksilöä koskevassa ja taloudellisesti merkittävien päätösten teosta ja yhteistoiminta usean eri ammattiryhmän kassa. Sosiaalityöntekijä antaa lähialojen työntekijöille asiantuntija-apua, neuvontaa ja lausuntoja. Tehtäviin kuuluu myös tutkimus- ja kehittämistyötä, yhteiskunnallista vaikuttamista ja tiedottamista. Tavoitteena on luoda, palauttaa ja ylläpitää ihmisten omaehtoisen selviytymisen, hyvän elämänlaadun ja elämänhallinnan edellytyksiä, ehkäistä syrjäytymistä, tukea asiakkaiden myönteisiä elämänvalintoja sekä täysivaltaista yhteiskunnan jäsenyyttä. Vahvalla sosiaalityöllä voidaan varmistaa se, että myös kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset, jotka eivät välttämättä osaa itse apua pyytää, saavat tarvitsemansa avun ja tuen.[3]

Hallinnollisissa tai johtavissa tehtävissä toimiva sosiaalityöntekijä suunnittelee, johtaa ja ohjaa sosiaali- ja terveystointa tai sen osa-alueita ja eri palveluja.

Sosiaalityöntekijä ottaa asiakkaita vastaan toimistossa, mutta tekee myös kotikäyntejä. Perinteisen asiakastyön lisäksi työhön voi kuulua asiakasryhmien kanssa työskentelyä sekä työryhmissä ja projekteissa toimimista. Sosiaalityöntekijän työ on useimmiten päivätyötä, mutta siihen voi kuulua päivystyksiä ja iltavastaanottoja.

Sosiaalityö tutkimusalana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalityöntekijäksi voi opiskella yliopistoissa. Kelpoisuusvaatimuksena sosiaalityöntekijän tehtäviin Suomessa on ylempi korkeakoulututkinto, yleensä valtiotieteiden tai yhteiskuntatieteiden maisteri (VTM/YTM), johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä. (Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista) Tutkinnon ohjeellinen suorittamisaika on 3+2 vuotta. Pääaineena tai opintosuuntana on tällöin sosiaalityö.

Sosiaalityössä tutkitaan ihmisten toiminnan ja jokapäiväisen selviytymisen edellytyksiä, arkielämän jatkuvuuksia ja katkoksia, sosiaalialan ammatteja ja instituutioita sekä alan monimuotoista vapaaehtoistoimintaa. Tavallisia analyysin kohteita ovat esimerkiksi yhteisöt, perheet, ihmisen eri ikävaiheet ja niihin liittyvät arjen kysymykset, yksilöiden muuttuvat identiteetit, sosiaalialan historia ja koulutus sekä sosiaalipalvelujen ja -työn arviointi. Sosiaalityö on niin sanottu soveltava tutkimusala, jolla sovellettavat ajattelutavat nojaavat yhteiskunnallisia ilmiöitä, sosiaalisia ongelmia ja ihmisten hyvinvointia sekä myös kestävää kehitystä koskeviin teorioihin, käsityksiin ja tulkintoihin. Sosiaalityön tiedepohja on näin ollen monialainen ja se rakentuu pääasiassa yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisten teorioiden perustalle. Sosiaalityön yhteiskunnallinen tehtävä on määritelty esimerkiksi puutteellisten sosiaalisten olojen ja vaikeiden elämäntilanteiden parantamiseksi sekä vähävoimaisten yksilöiden ja ryhmien toimintaedellytysten, osallisuuden ja elämänotteen vahvistamiseksi. Tämä tehtävä on usein se kehys, jonka kautta sosiaalityön tutkimusintressit tavalla tai toisella suodattuvat poiketen siten emotieteiden tehtävänasettelusta. Mitään täsmällisiä rajauksia eri tieteenalojen tutkimusotteiden välillä ei käytännössä nykyään ole, eikä niitä myöskään ole tarkoituksenmukaista pyrkiä keinotekoisesti laatimaan. On tavallista, että sosiaalityön tutkijoiden yhteistyökumppaneihin kuuluu monien erilaisten tieteenalojen edustajia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 817/2015 www.finlex.fi. Viitattu 29.12.2016.
  2. Sosiaalihuollon tehtävissä toimiminen - Valvira www.valvira.fi. Viitattu 11.12.2018.
  3. STM julkaisut.valtioneuvosto.fi. Viitattu 11.12.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]