Sosiaalityö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sosiaalityö on ammatillista toimintaa, jolla pyritään yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointiin sekä sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen, vähentämiseen ja poistamiseen.[1]

Sosiaalityöllä tarkoitetaan sosiaalityöntekijän yliopistokoulutuksen saaneen ammattihenkilön toimintaa, joka perustuu tieteellisesti tutkittuun tietoon, ammatillis-tieteelliseen osaamiseen ja sosiaalityön eettisiin periaatteisiin. Sosiaalityöllä vahvistetaan  hyvinvointia edistäviä olosuhteita, yhteisöjen toimivuutta sekä yksilöiden toimintakykyisyyttä. Työ on yksilöiden, perheiden, ryhmien ja yhteisöjen sosiaalisten ongelmien tilannearviointiin ja ratkaisuprosesseihin perustuvaa kokonaisvaltaista muutostyötä, joka tukee ihmisten selviytymistä.[2]

Samalla termillä voidaan viitata myös yhteiskuntatieteelliseen oppiaineeseen, sosiaalisiin ongelmiin kohdistuvaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen ja yliopistolliseen koulutukseen. Sosiaalityöntekijöiden työ on ihmisten ja yhteisöjen osallisuuden lisäämistä, palvelujen tuottamista, ongelmien ennalta ehkäisemistä, ratkaisuvaihtoehtojen etsimistä, arviointia ja seurantaa, päätöksentekoa ja heikommassa asemassa olevien asioiden ajamista.

Sosiaalityön kansainvälinen määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalityön kansainväliset järjestöt International Federation of Social Workers - IFSW ja International Association of Schools of Social Work - IASSW määrittelivät sosiaalityön kansainvälisesti 2014. Määritelmän mukaan:

"Sosiaalityö on professio ja tieteenala, jolla edistetään yhteiskunnallista muutosta ja kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ihmisten ja yhteisöjen voimaantumista ja valtaistumista. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien, kollektiivisen vastuun sekä moninaisuuden kunnioittamisen periaatteet ovat keskeisiä sosiaalityössä. Sosiaalityö kiinnittyy sosiaalityön, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden teorioihin sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietoon. Sosiaalityössä työskennellään ihmisten ja rakenteiden parissa elämän ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi."

Edellä olevaa määritelmää voidaan laajentaa kansallisella ja/tai alueellisella tasolla.[3]

Sosiaalityö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalihuoltolain 15§ [4]määrittelee sosiaalityön:

"Sosiaalityöllä tarkoitetaan asiakas- ja asiantuntijatyötä, jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisön tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus, sovitetaan se yhteen muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan ja seurataan sen toteutumista ja vaikuttavuutta. Sosiaalityö on luonteeltaan muutosta tukevaa työtä, jonka tavoitteena on yhdessä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kanssa lieventää elämäntilanteen vaikeuksia, vahvistaa yksilöiden ja perheiden omia toimintaedellytyksiä ja osallisuutta sekä edistää yhteisöjen sosiaalista eheyttä."

Sosiaalityötä tekevät sosiaalityöntekijät. Sosiaalityöntekijät työskentelevät asiantuntijatehtävissä muun muassa sosiaalitoimistoissa, vanhustyössä, lastenkodeissa, päiväkodeissa, kouluissa, terveydenhuollossa, kehitysvammaisten palvelulaitoksissa, perheneuvoloissa, päihdehuollossa, kuntouttavassa työtoiminnassa sekä projekti- ja järjestötehtävissä. Sosiaalityöntekijät työskentelevät sekä julkisen sektorin että yksityisten palvelujen organisaatioissa. Työ eri organisaatioissa painottuu eri tavoin, mutta yhteistä alan korkeakoulutetuille on asioiden ja ilmiöiden tarkasteleminen sosiaalisen näkökulman ja viitekehyksen kautta, yhteiskuntatieteellinen tietoperusta sekä työn ammattieettinen arvopohja.

Sosiaalityöntekijöiltä edellytetään lain sosiaalihuoltoalan ammattihenkilöistä 7§[5] mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Kelpoisuuden saa suorittamalla ylemmän korkeakoulututkinnon pääaineena sosiaalityö, jota opetetaan kuudella paikkakunnalla Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Turussa ja Rovaniemellä yliopistoissa.

Sosiaalityöntekijöiden työ on vaativaa ja vastuullista asiakas- ja asiantuntijatyötä, jota säätelevät monet lait ja asetukset, ohjeet ja suositukset. Työn yhteiskunnallinen asema velvoitteineen ja kunkin organisaation työn tavoitteet määrittelevät työn erityiset vaativuustekijät. Laaja-alaista osaamista vaativan työn vaikutukset koskettavat syvällisesti yksittäisen ihmisen elämää ja elämisen ehtoja.

Rakenteellinen sosiaalityö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalihuoltolain 7§ määrittelee rakenteellisen sosiaalityön:[6]

Rakenteellisella sosiaalityöllä on huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu:

1) sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista;

2) tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi;

3) sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuominen osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua sekä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa paikallista sosiaalityötä sekä muuta palvelu- ja tukivalikoimaa kehittäen.

Rakenteellista sosiaalityötä tehdessään sosiaalityöntekijä kokoaa tietoa kentältä asiakkaiden elämäntilanteista ja olosuhteista sekä pohtii rakenteellisia ratkaisuja niiden parantamiseksi. Rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu lisäksi vaikuttavuuden seuranta. Sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntäminen kunnan toiminnoissa ja muiden palveluntuottajien kanssa on keskeinen osa rakenteellista sosiaalityötä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen ja Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.): Sosiaalityö, tieto ja teknologia (PS-kustannus, 2010)
  • Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi (toim.): Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-223-7.
  • Juhila, Kirsi: Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina: Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Tampere: Vastapaino, 2006. ISBN 951-768-179-8.
  • Kananoja, Aulikki & Lähteinen, Martti & Marjamäki, Pirjo (toim.): Sosiaalityön käsikirja. 3. uudistettu painos. Helsinki: Tietosanoma, 2011. ISBN 978-951-885-338-4.
  • Raunio, Kyösti: Olennainen sosiaalityössä. 2. uudistettu laitos. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-102-9.
  • Toikko, Timo: Sosiaalityön ideat: Johdatus sosiaalityön historiaan. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-165-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.