Sosiaalityö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sosiaalityö on ammatillista toimintaa, jolla pyritään yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointiin sekä sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen, vähentämiseen ja poistamiseen.[1] Samalla termillä voidaan viitata myös sosiaalisiin ongelmiin kohdistuvaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen ja yliopistolliseen koulutukseen. Sosiaalityöntekijöiltä edellytetään lain vaatima kelpoisuus. Kelpoisuuden saa suorittamalla ylemmän korkeakoulututkinnon pääaineena sosiaalityö, jota opetetaan kuudella paikkakunnalla Helsingissä Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Turussa ja Rovaniemellä yliopistoissa.

Sosiaalityöntekijöiden työ on ihmisten ja yhteisöjen osallisuuden lisäämistä, palvelujen tuottamista, ongelmien ennalta ehkäisemistä, ratkaisuvaihtoehtojen etsimistä, arviointia ja seurantaa, päätöksentekoa ja heikommassa asemassa olevien asioiden ajamista.

Sosiaalityöntekijät työskentelevät asiantuntijatehtävissä muun muassa sosiaalitoimistoissa, vanhustyössä, lastenkodeissa, päiväkodeissa, kouluissa, terveydenhuollossa, kehitysvammaisten palvelulaitoksissa, perheneuvoloissa, päihdehuollossa, kuntouttavassa työtoiminnassa sekä projekti- ja järjestötehtävissä. Sosiaalityöntekijät työskentelevät sekä julkisen sektorin että yksityisten palvelujen organisaatioissa. Työ eri organisaatioissa painottuu eri tavoin, mutta yhteistä alan korkeakoulutetuille on asioiden ja ilmiöiden tarkasteleminen sosiaalisen näkökulman ja viitekehyksen kautta, yhteiskuntatieteellinen tietoperusta sekä työn ammattieettinen arvopohja.

Sosiaalityöntekijöiden työ on vaativaa ja vastuullista asiakas- ja asiantuntijatyötä, jota säätelevät monet lait ja asetukset, ohjeet ja suositukset. Työn yhteiskunnallinen asema velvoitteineen ja kunkin organisaation työn tavoitteet määrittelevät työn erityiset vaativuustekijät. Laaja-alaista osaamista vaativan työn vaikutukset koskettavat syvällisesti yksittäisen ihmisen elämää ja elämisen ehtoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sosiaalityön sanasto (PDF) 2002. Helsinki: Stakes. Viitattu 23.11.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen ja Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.): Sosiaalityö, tieto ja teknologia (PS-kustannus, 2010)
  • Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi (toim.): Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-223-7.
  • Juhila, Kirsi: Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina: Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Tampere: Vastapaino, 2006. ISBN 951-768-179-8.
  • Kananoja, Aulikki & Lähteinen, Martti & Marjamäki, Pirjo (toim.): Sosiaalityön käsikirja. 3. uudistettu painos. Helsinki: Tietosanoma, 2011. ISBN 978-951-885-338-4.
  • Raunio, Kyösti: Olennainen sosiaalityössä. 2. uudistettu laitos. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-102-9.
  • Toikko, Timo: Sosiaalityön ideat: Johdatus sosiaalityön historiaan. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-165-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.