Romanttinen komedia
Romanttinen komedia on elokuvan tyylilaji, joka yhdistää rakkauden ja komedian. Romanttinen komedia on ollut 1990-luvun alusta alkaen toimintaelokuvan rinnalla Hollywood-elokuvan tyypillisimpiä lajityyppejä.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hollywoodin ensimmäinen romanttisen komedian kultakauden muodostivat vuosina 1934–1944 tuotetut screwballkomediat. Niissä naiset olivat miltei ensi kertaa elokuvan historiassa vahvoja hahmoja, vähintään yhtä älykkäitä ja sanavalmiita kuin miespääosahahmot. Usein oli kyse yläluokan naisista, jotka perhetaustansa tai työnsä takia olivat vahvassa asemassa miehiin nähden. Screwballkomediat syntyivät rajoituksista, joita 1934 voimaan tullut Haysin ohjeisto asetti Hollywood-elokuvien kerronnalle erityisesti sukupuolimoraalin osalta. Kun erotiikkaa ei juuri voitu esittää kuvallisesti, komediat loivat tavan kuvata miesten ja naisten välistä peliä nokkelan sanailun ja farssimaisten tilanteiden avulla. Komedioille oli kysyntää myös 1930-luvun laman oloissa, jolloin ne tarjosivat pakoa arkitodellisuudesta.[2]
Seuraava romanttisen komedian aalto nähtiin 1950-luvulla muun muassa ohjaaja Billy Wilderin elokuvien Kaunis Sabrina (1954), Kesäleski (1955), Piukat paikat (1959) ja Poikamiesboksi (1960) myötä. Suosittuja komedioita olivat myös Doris Dayn ja Rock Hudsonin tähdittämät elokuvat sekä Frank Tashlinin ohjaamat komediat, joiden naispääosassa nähtiin Wilderin käyttämää Marilyn Monroetakin uhkeampi mutta näyttelijäntaidoiltaan vaatimattomampi Jayne Mansfield.[2][3]
Vaikka naisten asema länsimaissa 1960-luvulla vapautui ja tasa-arvoistui, jostain syystä naiset katosivat vuosikymmenen loppua kohti Hollywood-komedioista lähes tyystin. Tuon vuosikymmenen merkittävimpiä romanttisia komedioita oli Mike Nicholsin Miehuuskoe (1967), surkuhupaisa tarina nuoresta miehestä ja naapurin halukkaasta rouvasta. 1970-luvulla Woody Allen aloitti älykkäiden ihmissuhdekomedioidensa sarjan elokuvilla Annie Hall (1977) ja Manhattan (1979). 1980-luvun lopulta alkaen esiin alkoivat nousta naispuoliset romanttisten komedioiden käsikirjoittajat ja ohjaajat Nora Ephron (Kun Harry tapasi Sallyn, 1989 ja Uneton Seattlessa, 1993), Amy Heckerling (Hei, kuka puhuu, 1989) ja Susan Seidelman (Missä olet, Susan?, 1985). James L. Brooksin Broadcast News – suora lähetys (1987) oli moderni komediallinen ”triangelikomedia”, jossa itsenäinen nainen joutui valitsemaan kahden miespuolisen työtoverin väliltä.[2]
1980-luvulta alkaen romanttisten komedioiden ihmissuhdekuviot ovat olleet aikaisempia vuosia monimutkaisempia ja päähenkilöt epävarmempia ja estoisempia, myös mieshahmot.[2] Silkan komedian sijasta tarinat ovat usein sivunneet myös hieman vakavampia kysymyksiä. 1990-luvun suosittuja romanttisia komedioita olivat Britanniaan sijoittuvat ja Hugh Grantin tähdittämät Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994) ja Notting Hill (1999). Brittitrendi jatkui uudelle vuosituhannelle elokuvilla Bridget Jones – elämäni sinkkuna (2001), Poika (2002) ja Rakkautta vain (2003). Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin yhdysvaltalainen Garry Marshall ohjasi sellaisia romanttisia komedioita kuin Pretty Woman (1990) ja Ystävänpäivä (2010).
Kansainvälisesti suosituimmat romanttiset komediat ovat yleensä olleet englanninkielisiä. Vuosituhannen vaihteessa suurta menestystä sai fantasia-aineksia sisältävä ranskalainen Amélie (2001).
Tunnettuja romanttisia komedioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 500 Days of Summer (2009)
- 40 v. ja neitsyt (2005)
- Aamiainen Tiffanylla (1961)
- Alfie (2004)
- Amélie (2001)
- Bridget Jones – elämäni sinkkuna (2001)
- Green Card (1990)
- Harold ja Maude (1971)
- Holiday (2006)
- Tyttö tuollainen (2004)
- Kesäleski (1955)
- Kun Harry tapasi Sallyn (1989)
- Loma Roomassa (1953)
- Mamma Mia! (2008)
- Nainen Eeva (1941)
- Nauru kahleitten takana (1941)
- Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994)
- Ninotchka (1939)
- Notting Hill (1999)
- Polly tuli kuvioihin (2004)
- Pretty Woman (1990)
- Rakkautta vain (2003)
- Sekaisin Marista (1998)
- Sekaisin suhteessa (2007)
- Sex and the City – Sinkkuelämää (2008)
- Skandaalihäät (1940)
- Skandaalihäät (1956)
- Tahraton mieli (2004)
- Wimbledon (2004)
- Working Girl – tieni huipulle (1988)
- Ystävänpäivä (2010)
Suomalaisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: [4]
- Onnenonkija 2016
- 21 tapaa pilata avioliitto 2013
- Ainoat oikeat 2013
- Mieletön elokuu 2013
- Hulluna Saraan 2012
- Rakkauden rasvaprosentti 2012
- Kulman pojat 2012
- Roskisprinssi 2011
- 8 päivää ensi-iltaan 2008
- Sooloilua 2007
- Tyttö sinä olet tähti 2005
- FC Venus 2005
- Vieraalla maalla 2003
- Rakastin epätoivoista naista 1999
- Mies, joka ei osannut sanoa ei 1975
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nummelin, Juri: Elokuvan lyhyt historia, s. 156. Helsingissä: BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-720-9
- ↑ a b c d American Cinema, The Complete "Lost" Annenberg Series, part 5: Romantic Comedy PBS, New York Center for Visual History, KCET/Los Angeles, BBC. 1995. Viitattu 9.11.2025.
- ↑ American Cinema: The Complete "Lost" Annenberg Series, osa 3: The Star PBS, New York Center for Visual History, KCET/Los Angeles, BBC. 1995. Viitattu 9.11.2025.
- ↑ Hakutulokset elonet.finna.fi. Viitattu 1.8.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lista teatterilevityksessä eniten tuottaneista romanttisista komedioista vuodesta 1978 lähtien. Box Office Mojo. (englanniksi)