Pretty Woman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pretty Woman
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Garry Marshall
Käsikirjoittaja J.F. Lawton
Tuottaja Laura Ziskin
Walter von Huene
Arnon Milchan
Steven Reuther
Gary W. Goldstein
Säveltäjä James Newton Howard
Kuvaaja Charles Minsky
Leikkaaja Pricsilla Nedd-Friendly
Raja Gosnell
Pääosat Richard Gere
Julia Roberts
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Touchstone Pictures
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 23. maaliskuuta 1990
Suomen lippu 29. kesäkuuta 1990
Kesto teatteriversio
119 min
ohjaajan versio
125 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 14 000 000 $ (arvio)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Pretty Woman on vuonna 1990 ensi-iltansa saanut romanttinen komedia, jonka ohjasi Garry Marshall. Elokuvan miespääosassa on Richard Gere ja naispääosassa läpimurtoroolissaan Julia Roberts. Elokuva kertoo nykyajan tuhkimotarinan prostituoidusta ja rikkaasta liikemiehestä. Julia Roberts sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Edward Lewis (Richard Gere) on menestyksekäs liikemies ja ”yrityskaappari”, joka ajaa eräänä iltana Hollywood Boulevardin kautta kysyäkseen ajo-ohjeita hotelliinsa. Ensi alkuun hän ei saa juurikaan apua, mutta kohtaa sitten kauniin prostituoidun nimeltä Vivian Ward (Julia Roberts), joka suostuu näyttämään tien miehen hotelliin.

Seuraavana aamuna Edward palkkaa Vivianin viikoksi seuralaisekseen erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Vivian ilmoittaa Edwardille, että ”se tulee maksamaan”, jolloin tämä suostuu antamaan Vivianille 3 000 dollaria sekä oikeuden käyttää luottokorttejaan. Sitten Vivian menee ostoksille Rodeo Drivelle, mutta myyjät kohtelevat häntä törkeästi hänen julkeiden vaatteidensa vuoksi. Myös hotellijohtaja Bernard Thompson (Héctor Elizondo) häkeltyy alussa Vivianin ulkomuodosta , mutta tointuu ja auttaa Viviania löytämään mekon ja antaa tälle jopa opetusta päivällisetiketissä. Edward palaa ja on silminnähden hämmästynyt nähdessään Vivianin ulkoisen muutoksen. Myöhempi liikepäivällinen päättyy kuitenkin huonoissa merkeissä, ja sen jälkeen Edward on liian kiireinen hoitaessaan liikesopimusta ehtiäkseen jakamaan huomiota Vivianille.

Seuraavana aamuna Vivian kertoo Edwardille edellisen päivän halveksivista myyjistä. Edward vie Vivianin ostoskierrokselle. Vivian palaa siihen samaan kauppaan, jossa häntä loukattiin, ja kertoo myyjille, että nämä tekivät ”valtavan virheen”.

Seuraavana päivänä Edward vie Vivianin poolopeliin, missä hän yrittää verkottua liikesopimustaan silmällä pitäen. Vivianin jutustellessa David Morsen (Alex Hyde-White) kanssa, joka Edwardin viimeisimmän sopimuksen toisen osapuolen pojanpoika, Edwadin asianajaja Philip Stuckey (Jason Alexander) epäilee Viviania vakoojaksi. Edward rauhoittelee asianajajaan kertomalla, kuinka hän ja Vivian tapasivat. Kun Philip sitten menee Vivianin luo, hän esittää tälle loukkaavia kommentteja tämän ammatista. Kun Edward ja Vivian palaavat hotellille, Vivian raivostuu Edwardille siitä, että tämä kertoi hänestä Philipille. Vivian aikoo lähteä, mutta Edward pyytää anteeksi ja pyytää tätä jäämään vielä loppuviikoksi.

Seuraavana päivänä Edward lähtee aikaisin töistä ja vie Vivianin yksityiskoneellaan henkeäsalpaaville treffeille San Franciscoon katsomaan oopperaa. Oopperasta selkeästi liikuttunut Vivian sanoo Edwardille: ”Mikäli unohdan myöhemmin sanoa, niin minulla oli todella upea ilta tänään.”

Pelatessaan shakkia Edwardin kanssa Vivian taivuttelee miehen ottamaan vapaapäivän. He viettävät koko päivän yhdessä ja rakastelevat enemmänkin henkilökohtaiseen kuin ammatilliseen tapaan. Juuri ennen nukahtamistaan Vivian myöntää itselleen rakastavansa Edwardia.

Aamiaisella Edward tarjoutuu hankkimaan Vivianille asunnon, jotta hän voisi käydä Vivianin luona jatkossakin. Vivian tuntee itsensä loukatuksi ja sanoo, ettei tämä ole sellainen ”satu”, jollaista hän oli toivonut. Edward lähtee töihin ja jättää tilanteen sikseen. Vivianin ystävä Kit Del Luca (Laura San Giacomo) tulee hotellille ja käsittää, että Vivian on rakastunut Edwardiin.

Edward tapaa herra Morsen ja on lähellä lyödä liikesopimuksensa lukkoon, kun hän muuttaakin mielensä. Vivianin kanssa vietetty aika on näyttänyt Edwardille toisen tavan elää ja työskennellä: hän on saanut ottaa itselleen aikaa ja nauttia sellaisista asioista, joihin hänellä ei alun perin ole ollut aikaa. Sen seurauksena Edward alkaa suunnata mielenkiintoaan myös muuhun kuin liiketoimintaan. Hän päättää haluavansa mieluummin auttaa Morsea kuin vallata tämän yhtiön.

Raivostunut Philip menee hotellille ja tapaa Vivianin. Hän syyttää Viviania Edwardin turmelemisesta, läimäyttää tätä kasvoille ja yrittää raiskata tämän. Edward saapuu paikalle ajoissa, raastaa Philipin pois Vivianin päältä, lyö häntä ja lähettää hänet matkoihinsa.

Edward hoitaa Viviania ja yrittää taivutella Vivianin jäämään hänen luokseen rahan sijaan tämän omasta tahdosta. Vivian kieltäytyy jälleen ja palaa hänen ja Kitin yhteiselle asunnolle. Vivian valmistautuu lähtemään San Franciscoon saadakseen lukionpäättötodistuksen, jotta hän voisi sitten aloittaa paremman elämän.

Edward nousee autoonsa, jonka kuljettaja vei Vivianin aikaisemmin kotiin. Lentokentän sijaan Edward menee Vivianin asunnolle. Hän kiipeää korkeanpaikankammostaan huolimatta palotikkaita pitkin kosimaan Viviania ruusu hampaissaan. Edwardin nouseminen valkoisesta limusiinista ja kiipeäminen ulkoseinällä olevia tikkaita pitkin on visuaalinen ja urbaani vertaus prinssistä, joka ratsastaa valkealla hevosellaan pelastamaan ”prinsessaa” tämän tornista. Vivian oli aiemmin kertonut Edwardille, että hänen lapsuudenhaaveensa oli tulla juuri sellaisen prinssin pelastamaksi. Elokuva päättyy parin suudellessa palotikkailla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Richard Gere  … Edward Lewis  
 Julia Roberts  … Vivian Ward  
 Ralph Bellamy  … James Morse  
 John David Carson  … Mark Roth  
 Laura San Giacomo  … Kit De Luca  
 Alex Hyde-White  … David Morse  
 Amy Yasbeck  … Elizabeth Stuckey  
 Elinor Donahue  … Bridget  
 Hector Elizondo  … Barnard "Barney" Thompson  
 Judith Baldwin  … Susan  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu Pretty Womania viihdyttäväksi hittileffaksi, joka tarjoaa aimon annoksen sadun lempeää kauneutta. Hän antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.