Pretty Woman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pretty Woman
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Garry Marshall
Käsikirjoittaja J.F. Lawton
Tuottaja Laura Ziskin
Walter von Huene
Arnon Milchan
Steven Reuther
Gary W. Goldstein
Säveltäjä James Newton Howard
Kuvaaja Charles Minsky
Leikkaaja Priscilla Nedd-Friendly
Raja Gosnell
Tuotantosuunnittelija Albert Brenner
Pääosat Richard Gere
Julia Roberts
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Touchstone Pictures
Levittäjä InterCom
Walt Disney Studios Motion Pictures
Disney+
Ivi.ru
Xfinity Streampix
Ensi-ilta Yhdysvallat 23. maaliskuuta 1990
Suomi 29. kesäkuuta 1990
Kesto teatteriversio
119 min
ohjaajan versio
125 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 14 000 000 $ (arvio)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Pretty Woman on vuonna 1990 ensi-iltansa saanut romanttinen komedia, jonka ohjasi Garry Marshall. Elokuvan miespääosassa on Richard Gere ja naispääosassa läpimurtoroolissaan Julia Roberts. Elokuva kertoo nykyajan tuhkimotarinan prostituoidusta ja rikkaasta liikemiehestä. Julia Roberts sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Menestynyt liikemies ja ”yrityskaappari” Edward Lewis (Richard Gere) eksyy matkalla hotelliinsa ja päätyy Hollywood Boulevardin punaisten lyhtyjen alueelle. Edward kohtaa kauniin prostituoidun nimeltä Vivian Ward (Julia Roberts), joka suostuu näyttämään miehelle tien hotelliin. Edward palkkaa hänet yöksi.

Seuraavana aamuna Edward palkkaa Vivianin viikoksi seuralaisekseen erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Vivian ilmoittaa, että tämä tulee maksamaan, jolloin Edward antaa Vivianille 3 000 dollaria ja oikeuden käyttää hänen luottokorttejaan. Vivian menee ostoksille, tavoitteenaan ostaa vaatteita Edwardin tapahtumiin, mutta kauppojen myyjät kohtelevat häntä törkeästi hänen julkeiden vaatteidensa vuoksi. Myös hotellin johtaja Bernard Thompson (Héctor Elizondo) häkeltyy aluksi Vivianin ulkomuodosta, mutta alkujärkytyksen jälkeen hän auttaa Viviania löytämään mekon ja opettaa hänelle etikettiä päivälliselle. Edward palaa hotellille ja on silminnähden hämmästynyt nähdessään Vivianin ulkoisen muutoksen. Myöhempi liikepäivällinen päättyy kuitenkin huonoissa merkeissä, ja sen jälkeen Edward on liian kiireinen hoitaessaan liikesopimusta ehtiäkseen jakamaan huomiota Vivianille.

Seuraavana aamuna Vivian kertoo Edwardille edellisen päivän halveksivista myyjistä. Edward vie Vivianin ostoskierrokselle. Vivian palaa kauppaan, jossa häntä loukattiin, ja kertoo myyjille, että nämä tekivät ”valtavan virheen”.

Seuraavana päivänä Edward vie Vivianin poolopeliin, missä hän yrittää verkostoitua liikesopimustaan silmällä pitäen. Vivianin jutustellessa David Morsen (Alex Hyde-White) kanssa, Edwardin asianajaja Philip Stuckey (Jason Alexander) epäilee häntä vakoojaksi. Edward rauhoittelee häntä kertomalla, kuinka hän ja Vivian tapasivat. Philip menee Vivianin luo ja esittää hänelle loukkaavia kommentteja hänen ammatistaan. Kun Edward ja Vivian palaavat hotellille, Vivian raivostuu Edwardille siitä, että tämä kertoi Philipille, miten he tapasivat. Vivian on aikeissa lähteä, mutta Edward pyytää anteeksi ja pyytää tätä jäämään vielä loppuviikoksi.

Seuraavana päivänä Edward lähtee aikaisin töistä ja vie Vivianin yksityiskoneellaan treffeille San Franciscoon katsomaan oopperaa. Oopperasta liikuttunut Vivian kertoo Edwardille, että hänellä oli todella upea ilta. Pelatessaan shakkia Edwardin kanssa, suostuttelee Vivian hänen ottamaan vapaapäivän. He viettävät koko päivän yhdessä ja rakastelevat enemmän henkilökohtaiseen, kuin ammatilliseen tapaan. Juuri ennen nukahtamistaan Vivian myöntää itselleen rakastavansa Edwardia.

Aamiaisella Edward tarjoutuu hankkimaan Vivianille asunnon, jotta hän voisi käydä Vivianin luona jatkossakin. Vivian loukkaantuu ja sanoo, ettei toivonut tällaista. Edward lähtee töihin ja jättää tilanteen sikseen. Vivianin ystävä ja kämppäkaveri Kit Del Luca (Laura San Giacomo) tulee hotellille ja tajuaa, että Vivian on rakastunut Edwardiin.

Edward tapaa herra Morsen ja on lähellä lyödä liikesopimuksensa lukkoon, kun hän muuttaakin mielensä. Vivianin kanssa vietetty aika on näyttänyt Edwardille toisen tavan elää ja työskennellä: hän on saanut ottaa itselleen aikaa ja nauttia sellaisista asioista, joihin hänellä ei alun perin ole ollut aikaa. Sen seurauksena Edward alkaa suunnata mielenkiintoaan myös muuhun kuin liiketoimintaan. Hän päättää haluavansa mieluummin auttaa Morsea kuin vallata tämän yhtiön.

Raivostunut Philip menee hotellille tapaamaan Vivianin. Hän syyttää Viviania Edwardin turmelemisesta, läimäyttää tätä kasvoille ja yrittää raiskata tämän. Edward saapuu paikalle ajoissa, vetää Philipin pois Vivianin päältä, lyö häntä ja lähettää hänet matkoihinsa. Edward huolehtii Vivianista välikohtauksen jälkeen ja yrittää taivutella hänet jäämään luokseen rahan sijaan tämän omasta tahdosta. Vivian kieltäytyy jälleen ja palaa hänen ja Kitin asunnolle. Vivian valmistautuu lähtemään San Franciscoon saadakseen peruskoulun päättötodistuksen, jonka avulla hän voisi aloittaa paremman elämän.

Edward nousee autoonsa, jonka kuljettaja vei Vivianin aikaisemmin kotiin. Lentokentän sijaan Edward menee Vivianin asunnolle. Hän kiipeää korkeanpaikankammostaan huolimatta palotikkaita pitkin kosimaan Viviania ruusu hampaidensa välissä. Edwardin nouseminen valkoisesta limusiinista ja kiipeäminen ulkoseinällä olevia tikkaita pitkin on visuaalinen ja urbaani vertaus prinssistä, joka ratsastaa valkealla hevosellaan pelastamaan ”prinsessaa” tämän tornista. Vivian oli aiemmin kertonut, että hänen lapsuudenhaaveensa oli tulla sellaisen prinssin pelastamaksi. Elokuva päättyy parin suudellessa palotikkailla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Richard Gere  Edward Lewis  
 Julia Roberts  Vivian Ward  
 Ralph Bellamy  James Morse  
 John David Carson  Mark Roth  
 Laura San Giacomo  Kit De Luca  
 Alex Hyde-White  David Morse  
 Amy Yasbeck  Elizabeth Stuckey  
 Elinor Donahue  Bridget  
 Hector Elizondo  Barnard "Barney" Thompson  
 Judith Baldwin  Susan  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu Pretty Womania viihdyttäväksi hittileffaksi, joka tarjoaa aimon annoksen sadun lempeää kauneutta. Hän antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.