Video-opas
| Video-opas | |
|---|---|
 Loppuun selattu, teipillä korjattu Video-opas 95. |
|
| Kirjailija | Bello Romano (toim.) |
| Genre | hakuteos |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1992 |
| Sivumäärä | 790 |
| ISBN | 951-0-18472-1 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Video-opas on sarja WSOY:n julkaisemia videoelokuvien hakuteoksia. Siinä ilmestyi kaksi osaa: Video-opas[1] vuonna 1992 ja Video-opas 95 vuonna 1994. Teokset koosti päätoimittaja Bello Romanon johtama toimituskunta, joka kirjoitti niihin arvostelun jokaisesta Suomessa videokasetilla julkaistusta elokuvasta. Arvioijia olivat Romanon lisäksi Asko Alanen, Kari Hintikka, Sam Inkinen, Ilkka Jauhiainen, Roope Lehtinen, Harri Närhi, Esko Rautakorpi, Markku Salmi, Kari Salminen, Olavi Similä ja Kati Sinisalo. Video-oppaat olivat ilmestyessään laajimpia suomalaisia elokuvan hakuteoksia: jälkimmäinen sisälsi arvostelut 8 500 elokuvasta.[2]
Sisällysluettelo
Rajaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teoksissa arvostellaan kaikki Suomessa ilmestymiseen mennessä videolla julkaistut elokuvat. Pois on jätetty ainakin dokumenttielokuvat, Suomessa teatterilevityksettä jääneet konserttielokuvat ja hardcore-porno. Videolain kieltämät K18-ikärajan saaneet elokuvat sisältyivät aineistoon, toimituskunnan kannanottona.[2]
Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teoksissa elokuvista on kirjoitettu yhdistetty arvostelu ja juonireferaatti, joissa annetaan myös mahdollisia lisätietoja. Elokuvat on pisteytetty tähdillä yhdestä viiteen; lisäksi on pommielokuva-luokitus, joka annettiin yhtä tähteä huonommille elokuville.[3]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomien Petri Kemppinen piti Video-opasta tarpeellisena kirjauutuutena, mutta moitti sen kohtelevan kaltoin yhtä videoiden suosittua lajityyppiä, animaatioelokuvaa. Etenkin lyhyiden animaatioiden koostekasetit on hänestä kuitattu ylimalkaisesti.[4] Omassa arviossaan Mikael Fränti piti kirjan esittelytekstejä kirjavina ja epätasaisina ja nimesi 13 jäsenen työryhmästä parhaiksi kirjoittajiksi Bello Romanon, Kari Salmisen, Kati Sinisalon ja Esko Rautakorven. Eurooppalaista elokuvaa hän totesi kirjoittajien hieman vieroksuvan.[5] Kahta vuotta myöhemmin ilmestyneessä laajennetussa laitoksessa Fränti huomasi esittelytekstien tason parantuneen.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bello Romano: Video-opas 95. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Video-opas helmet.fi. 23.6.2012
- ↑ a b Romano 1994, X
- ↑ Romano 1994, XIV
- ↑ Kemppinen, Petri: Lyhyet animaatiot esitellään kelvottomasti. Helsingin Sanomat, 16.3.1995, s. 54. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Fränti, Mikael: Suomalaisessa video-oppaassa 6000 nimikettä. Nuori elokuvapolvi suosii hyvää roskaa ja vanhoja kotimaisia. Helsingin Sanomat, 16.3.1995, s. 54. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Fränti, Mikael: Video-opas on elokuvan laaja hakuteos. Helsingin Sanomat, 16.3.1995, s. 54. Näköislehden aukeama (tilaajille).
