Borrelioosi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Borrelioosi
Tyypillinen borrelioosin aiheuttama ihottuma.
Tyypillinen borrelioosin aiheuttama ihottuma.
Ala tartuntatauti
Syyt Borrelia-suvun bakteerit
Oireet varhaisvaihessa: erythema migrans -ihottuma ja flunssankaltaiset oireet
myöhäisvaiheessa lihas- ja nivelkivut, päänsärky, väsymys, aivokalvontulehdus, hermotulehdus, aivotulehdus, pareesit ja kasvohermohalvaus
Diagnosointi punkin purema, taudinkuva ja veren vasta-ainetutkimukset
Ehkäisy punkin pureman ehkäisy; peittävät vaatteet
Hoito antibiootit
Luokitus
ICD-10 A69.2
ICD-9 088.81
MedlinePlus 001319

Borrelioosi eli Lymen tauti on puutiaisten eli kansanomaisesti punkkien levittämä taudinkuvaltaan vaihteleva infektiosairaus, jonka aiheuttaa Borrelia-suvun spirokeettabakteerien infektio.[1] Näistä bakteerista yleisesti tunnetuin on Borrelia burgdorferi.

Tartunta ja bakteeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borreliabakteerin spirokeettamuotoja 400-kertaisena suurennoksena.
Yhdysvalloissa esiintyvän Ixodes scapularis -puutiaisen eri ikävaiheita vasemmalta oikealle: aikuinen naaras, aikuinen koiras, nymfi ja toukka.

Borrelia-bakteerit ja puutiaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borrelioosi on puutiaisten kautta välittyvä tauti, jota aiheuttaa Borrelia-suvun spirokeettabakteerit. Borrelia burgdorferi -lajikompleksista tunnetaan ainakin 15 lajia, ja niistä 5 aiheuttaa merkittäviä sairauksia ihmisille. Pohjois-Amerikassa tavataan niistä vain nimilajia, kun Euroopassa borrelioosia aiheuttavat myös B. afzelii, B. garinii, B. bavariensis ja B. spielmanii. B burgdorferi -bakteeria on arvioitu olevan noin 12 prosentilla Euroopan puutiaisista. Keski-Euroopassa levinneisyys on suurin, ja siellä nymfeilla sitä on yli 10 prosentilla ja aikuisilla puutiaisilla yli 20 prosentilla yksilöistä.[2]

Borrelioosibakteeri siirtyy ihmiseen vasta, kun puutiainen on ollut kiinnittyneenä usean tunnin tai jopa vuorokausien ajan. Arviolta joka 50.–100. puutiaisen purema aiheuttaa infektion.[1] Puutiainen havaitaan usein varhaisessa vaiheessa, minkä ansiosta niin harva purema aiheuttaa borrelioositartunnan. Lisäksi osa infektioista paranee oireetta. Tartunnan saaneista 50−80 % saa oireita, hoitamattomassa borrelioosissa 10−50 % saa myöhäisoireita kuukausien päästä.[3] Useimmat tartunnat tulevat 0,5 millimetrin nymfeiltä, joita on vaikeampi huomata kuin 2−3 millimetrisiä aikuisia.[3] Tauti voi tarttua myös nymfiäkin pienemmän toukkavaiheen välityksellä.[4]

Purema jää helposti huomaamatta, sillä se on kivuton ja puutiainen voi irrota huomaamatta. Puutiaisen sylki sisältää puuduttavia aineita, minkä lisäksi se erittää puremakohtaan verisuonia laajentavia ja veren hyytymistä hidastavia aineita. Puutiaisen sylki sisältää immuunijärjestelmää hämääviä ja vastustuskykyä heikentäviä aineita, joiden takia ihmisen immuunijärjestelmän vastaisku jää vain osittaiseksi. Borreliabakteeri osaa lakata tuottamasta sellaisia pintaproteiineja, joihin ihmisen immuunijärjestelmä reagoi. Borreliabakteerit myös manipuloivat valkosoluja tuottamaan interleukiini 10:a (IL-10), joka ehkäisee ja vaimentaa tulehdustilaa. Tämän lisäksi ne voivat piiloutua immuunijärjestelmältä soluväliaineeseen, ja myös piilossa ollessaan ne tuottavat ihmisen hermostoa vahingoittavia myrkkyjä.[5]

Kerran sairastettu borrelioosi ei anna suojaa uudelta infektiolta.[1]

Muut levittäjät kuin puutiainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borreliabakteeri voi lisäksi mahdollisesti levitä paitsi puutiaisten, myös sääskien ja lintukirppujen puremista. Myös hirvikärpäset voivat levittää tautia.[6] Tämä on kuitenkin erityisen epätodennäköistä ehkä verenimijän lyhyen kontaktin vuoksi, eikä esimerkiksi emeritusprofessori Heikki Arvilommin tiedossa ole toistaiseksi yhtään tapausta, jossa borreliaa aiheuttava spirokeetta olisi siirtynyt hyönteisestä ihmiseen, vaikka tiedetäänkin, että Puolassa ja Yhdysvaltojen Connecticutissa bakteeria on hyttysistä löydetty.[7]

Suo­malaisista puutiaisista on löydetty toisin­to­kuu­me­bor­re­lioiden ryh­mään kuu­luvaa Bor­relia miya­motoi -bak­teeria. Se voi ai­heuttaa in­fektion, jo­hon liit­tyy korkea­kuu­meinen inf­luenssan kal­tainen ylei­sin­fektio ja keskus­her­moston tu­lehdus. B. miyamotoi -infektioon ei liity tyypil­listä Ly­men borre­lioosin ensioi­retta eli renga­si­hot­tumaa, mi­kä hanka­loittaa in­fektion tunnis­ta­mista. B. miya­motoi voi oleel­li­sesti muut­taa borreliabak­teerien aiheut­tamien infek­tioiden luon­netta tule­vai­suu­dessa.[8]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensioireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borrelioosin oire, punoittava läiskä iholla.
Borrelia lymfosytooma poskella.

Tavallisin tartunnasta kertova varhaisoire on pureman ympärille ilmaantuva laajeneva ihonmuutos, jota kutsutaan vaeltavaksi punoitukseksi (erythema migrans, EM). Se kehittyy runsaalle puolelle borrelioositartunnan saaneista, ja se voi tulla jo muutaman päivän päästä tartunnasta tai joskus vasta useamman viikon jälkeen. Se on tyypillisesti rengasmaisesti leviävä, ja sen keskelle jää vaaleampi, rauhoittunut ihoalue. Ihottuman muoto kuitenkin vaihtelee, ja se voi olla myös kauttaaltaan punoittava. Punkin ja useampien hyönteisten puremasta syntyy jo samana päivänä punertava jälki yliherkkyysreaktiosta. Erythema migrans -ihottuma on tätä jälkeä suurempi, ja se on yleensä vähintään viiden senttimetrin laajuinen.[1] Erythema migrans voi kutista hieman, mutta aristusta tai kipua siinä ei ole. Joskus läiskiä on useampiakin, mutta ne häviävät tavallisesti 2–4 viikon aikana.[3]

Huomattavasti harvinaisempi varhaisvaiheen iho-oire on borrelia lymfosytooma, joka on sinertävä, aristamaton, sileäpintainen ja pehmeä kyhmy. Se esiintyy tavallisimmin korvalehdessä, kivespussissa tai nännin alueella.[3]

Tartunnan saaneilla voi alkaa ilmaantua esimerkiksi flunssankaltaisia yleisoireita, kuten lämpöilyä, kipuilua ja väsymystä. Yleisoireet voivat olla samanaikaisesti ihottuman kanssa, mutta ne voivat tulla myös vasta sen jälkeen.[1]

Myöhäisoireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borrelioosipotilaille voi tulla erilaisia myöhäisoireita sairaudesta. Hoitamattomassa borrelioosissa niitä tulee 10–50 prosentille tapauksista. Myöhäisoireet ovat moninaisia, ja niitä alkaa ilmaantua muutaman kuukauden tai jopa yli vuoden jälkeen tartunnasta.[3] Suomessa levinnyt borrelioosi on tavallisesti neuroborrelioosia, mutta myös nivelborrelioosia ja ihoborrelioosia tavataan.[1] Myöhäisoireista ensimmäisiä ovat lihas- ja nivelkivut, jotka vaihtavat paikkaa ”hyppien”. Potilailla voi olla myös niveltulehduksia eli artriitteja, joita voi esiintyä yhdessä tai useammassa nivelessä.[4]

Neuroborrelioosiin liittyvistä neurologisista oireista tavallisia ovat päänsärky, väsymys, aivokalvontulehdus, hermotulehdus, aivotulehdus ja pareesit eli lievät halvaukset.[4] Neuroborrelioosin alkuvaiheessa oireita on vaikea yhdistää borrelioosiin, sillä oireita ovat yleensä päänsärky, puutuminen, polttava särky iholla, hartiakivut ja hermojuurikipu. Kasvohermohalvaus yhdistää oireet borrelioosiin.[1] Se onkin yleisin neurologinen oire, ja erityisesti lapsilla kasvohermohalvauksen syy on useimmiten borrelioosi.[4] Hermosto-oireiden eräänä tunnettuna syynä ovat bakteerimyrkkyjen aiheuttamat soluvauriot.[5]

Raa­joissa tai varta­lolla voi tun­tua re­piviä, polt­tavia ki­puja ja iholla tunnot­to­muutta tai lisään­ty­nyttä tunto­herk­kyyttä, jot­ka voi­vat vii­tata borre­lioosin aiheut­tamaan menin­go­ra­di­ku­liittiin (Bann­warthin oireyh­tymä).[9]

Levinnyt borrelioosi voi aiheutta myös sydänoireita. Alle 10 prosentilla tapauksista voi tulla sydäntulehdus eli kardiitti ja eteis­kam­mio­joh­tu­misen häi­riö. Sil­män side­kal­von­tu­lehdus eli konjunk­ti­viitti tai sil­män si­säosien tu­lehdus eli uveiitti ovat mahdollisia mutta harvi­naisia.[9]

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borrelioosidiagnoosin keskiössä on tapauskuvaus. Akuutin infektion selvittämiseen kulmakivenä on altistuminen punkin puremille eli kävely luonnossa, tieto puremasta ja tyypilliset ihomuunnokset. Joskus borrelioosi ilmaantuu alkukeväästä tai myöhäissyksystä, jolloin sen diagnosointi on vaikeaa, koska sen lähde ei ole tuore punkin purema. Näissä tapauksissa taudin itämiseen on mennyt jostain syystä normaalia kauemmin. Erotusdiagnoosia käytetään erityisesti taudin erottamiseen muista vaeltavista punoituksista, kuten erythema annulare -ihosairaudesta.[3]

Veren vasta-ainetutkimuksista ei ole akuutissa vaiheessa hyötyä, sillä vasta-aineita alkaa syntyä vasta useiden viikkojen päästä tartunnasta.[3] Testituloksen tulkitseminen on lisäksi epävarmaa, sillä positiivinen borrelioositulos voi johtua muistakin sairauksista tai aiemmin sairastetusta borrelioosista. Positiivisia testituloksia aiheuttavat esimerkiksi SLE, nivelreuma, kuppa ja mononukleoosi.[1]

Myöhäisvaiheen borrelioosin diagnisointiin otetaan vasta-aineita joko seerumista tai aivo-selkäydinnesteestä, mutta neuroborrelioosia epäillessä tutkitaan kummatkin näytteet. Myöhäisborrelioosissakin tapauskuvauksen selvittäminen on kuitenkin oleellista, ja potilaalta on selvitettävä esitiedoissa, onko tämä joutunut punkkien puremaksi, liikkunut punkkialueella tai onko tällä ollut vaeltavaa ihottumaa. Lisäksi muiden perheenjäsenten ja lemmikkien punkkitapaukset on hyvä selvittää.[4] Ilman borrelioosiin sopivaa tapauskuvausta diagnosointi on epävarmaa, sillä positiivinen vasta-ainetulos voi johtua muistakin syistä kuin aktiivisesta borreliainfektiosta.[10]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos puutiainen on päässyt kiinnittymään ihoon, se poistetaan heti punkkipinseteillä, tavallisilla pinseteillä tai pinsettien puuttuessa kynsillä. Puutiaisesta tartutaan kiinni mahdollisimman läheltä ihoa, ja se vedetään hitaasti pois. Rasvalla tai hyönteismyrkyllä sitä ei pidä yrittää poistaa. Puremakohta puhdistetaan.[3]

Borrelioosihoitoa aloitetaan, jos puutiaisen pistoa seuraa erythema migrans -ihottuma tai muita tyypillisiä oireita. Pelkän piston takia lääkitystä ei vielä aloiteta. Alkuvaiheessa borrelioosia voidaan hoitaa tehokkaasti 2−3 viikon antibioottikuurilla, kuten tetrasykliinillä tai amoksisilliinillä. Amoksisilliinille vaihtoehtoisina antibiootteina on aikuisilla doksisykliini ja lapsilla doksisykliini, asitromysiini tai kefuroksiimiaksetiili. Lääkekuuri aloitetaan mahdollisimman pian ihonmuutoksen toteamisen jälkeen, jotta estetään bakteerin leviäminen ja kroonisten oireiden ilmaantuminen.[4]

Le­vinneen borre­lioosin hoi­to ei ole Suo­messa vakiin­tu­nutta, ja lääkäreillä on siitä erilaisia näkemyksiä. Monissa maissa on krooniselle borrelioosille diagnoosi, Suomessa ei.[11] Levinneeseen tautiin käytetään kuitenkin usein 3–4 viikon antibioottihoitoa. Hoidon hyödyistä tehtyjen tutkimusten mukaan oireet ovat antibiootilla lievittyneet vain vähän tai ollenkaan eikä pidemmät tai toistetut hoidot ole lisänneet tehoa.[10]

Yhdysvaltalaisen Northeastern-yliopiston vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että Borrelia burgdorferista esiintyy antibiootteja sietäviä, horrostavia lepomuotoja. Todennäköisesti lepomuodon minimaalinen aineenvaihdunta suojaa sitä antibiooteilta. Borrelian vastustuskyky antibiooteille ei siis perustu geenimuutoksiin, kuten esimerkiksi MRSA-sairaalabakteereilla. On saatu viitteitä siitä, että antibioottien annostelu niin sanottuna pulssiannosteluna voi olla tehokas hoitomuoto, kun taas yksittäisen antibioottikuurin hyöty myöhäisvaiheen Borrelia burgdorferia vastaan voi olla olematon.[5]

Ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rokote[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borrelioosia aiheuttavaa bakteeria vastaan ei ole saatavilla rokotetta Suomessa.[12] Borrelioosirokotteita kuitenkin kehitetään.[13]

Yhdysvalloissa oli saatavilla vuosina 1998–2002 borrelioosirokote kauppanimellä LYMErix Yhdysvalloista löytyvää tautikantaa vastaan. Rokotteen oli kehittänyt SmithKline Beecham (nykyinen GlaxoSmithKline). Rokote annettiin kolmena pistoksena. Vuoden jälkeen viimeisestä pistoksesta LYMErix esti 76 prosenttia borrelioositapauksista rokotetuilla verrattuna rokottamattomiin. Rokotteen myynti lopetettiin USA:ssa 2002 sen heikon myynnin takia. Myynti romahti 2001, sillä rokotteen väitettiin voivan aiheuttaa autoimmuunisairauksia, eritoten nivelreumaa. Tieteellisiä todisteita tästä ei kuitenkaan ole löydetty. Sairastuneiden nostamat oikeushaasteet rokotteen kehittänyttä yritystä vastaan ja uutisointi aiheesta kuitenkin lisäsivät suuren yleisön borrelioosirokotevastaisuutta. Tämä vähensi LYMErixin myynnin kannattamattomaksi.[14]

Muut tavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punkkialueilla oleskeltaessa on syytä päivittäin tehdä kaikille perheenjäsenille, kotieläimet mukaan lukien, punkkitarkastus.[1]

Borrelioosia voi ehkäistä käyttämällä pitkien housujen ja kumisaappaiden tai lahkeiden päälle vedettyjen sukkien yhdistelmää kasvillisuuden peittämillä alueilla liikuttaessa. Liukaspintaiset vaatteet vähentävät lisäksi puutiaisten tarttumista vaatteisiin, joita pitkin ne voivat edetä iholle.[15] Esimerkiksi metsästäjät ovat käyttäneet jo pitkään sukkahousuja puutiaissuojana maissa, joissa on paljon borreliaa kantavia puutiaisia.[16] Vaaleat vaatteet helpottavat niillä mahdollisesti liikkuvien puutiaisten havaitsemista. Lemmikkejä ei pitäisi ottaa sänkyyn nukkumaan, koska puutiainen saattaa siirtyä lemmikistä ihmiseen.[15]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levinneisyys

Borrelioosi on Yhdysvaltain ja Euroopan yleisin puutiaisten levittämä zoonoosi. Tapausmäärät ovat useassa Euroopan maassa kasvussa, mikä voi johtua esimerkiksi paremmista raportointikäytännöistä, lisääntyneestä tautitietoisuudesta tai jopa ylidiagnosoinnista. Borrelioosin lisäksi puutiaisten määrän on kuitenkin todettu myös kasvaneen. Lämpenevä ilmasto on mahdollistanut puutiaisen levittäytymisen pohjoisemmaksi ja toisaalta korkeammalle vuoristoissa.[17]

Keski-Eurooppa ja erityisesti Itävalta, Tšekki, eteläinen Saksa, Sveitsi, Slovakia ja Slovenia ovat Euroopan pahimmat borrelioosialueet.[2] Itävallassa ja Sloveniassa on korkeimmat esiintyvyyslukemat.[18] Itävallassa tautiin sairastuu vuosittain noin 70 000 ihmistä.[19] Etelä-Ruotsissa sairastavuus oli toisessa tutkimuksessa korkein, 464 tautitapausta 100 000 ihmistä kohti.[17] Yhdysvaltain tautikeskuksen mukaan noin 300 000 ihmistä sairastuu borrelioosiin vuosittain, vaikka keskukseen raportoidaan vuosittain noin 30 000:sta tapauksesta. Suurin osa tartunnoista tulee koillisissa osavaltioissa ja Keskilännen pohjoisosissa.[20] Kanadassa sairastuneita oli vuonna 2018 melkein 1 500.[21]

Borrelioosi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa 10−30 prosenttia (keskimäärin noin 25 prosenttia) aikuisista puutiaisista kantaa borreliabakteeria[1], esiaikuisista eli nymfeistä noin 15 pro­senttia. Eri baktee­ri­kan­tojen yh­teys Ly­men borre­lioosin eri oi­reisiin ja ilme­ne­mis­muo­toihin on huo­nosti tun­nettua.[8] Suomessa yleisimmin borreliaa kantava puutiaislaji on Ixodes ricinus. Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan mustikkatyypin havumetsä on Ixodes ricinuksen suosituin elinympäristö. Vas­toin van­hoja usko­muksia puu­tiaisia esiintyy avoimilla alueilla, ku­ten nii­tyillä ja laitu­milla, vä­hemmän kuin ha­vu- tai seka­met­sässä.[8] Turun yliopiston tutkimuksen mukaan esikaupunki- ja kaupunkialueen puutiaiset kantavat erityisen runsaasti Borrelia-bakteereita.[22]

Vuosina 2004–2007 Suomessa ilmoitettiin vuosittain 1 100–1 400 borrelioositapausta.[23] Vuonna 2016 on arvioitu, että puutiaiset purevat suomalaisia arviolta puoli miljoonaa kertaa vuodessa ja että borrelioosiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 7 000 ihmistä; osalla tauti havaitaan iho-oireiden perusteella.[24] Vuonna 2018 Suomessa tehtiin 2 106 borrelia-diagnoosia, mutta lääkärien vastaanottokäyntien perusteella todellisen tartuntojen määrän arvellaan kuitenkin olevan noin 6 000 vuodessa.[22] Riski saada borrelioosi-tartunta on 148 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa.[25] Borre­lioosia on eniten Ahve­nan­maalla, vii­me vuo­sina vuo­sittain yli 1 200 ta­pausta 100 000 asu­kasta koh­den, ete­läi­sessä rannik­ko-Suo­messa ilmaan­tuvuus on ol­lut 10–60 ja Pohjan­maalla ja Pohjois-Suo­messa 0–5 ta­pausta 100 000 asu­kasta koh­den.[9] Ahvenanmaalla väestöstä noin 30 prosentilla on borrelian vasta-aineita ilman oireita, mutta he ovat silti terveitä.[25]

Puutiaisten on arvioitu kuuluvan pohjoisilla leveysasteilla ilmastonmuutoksesta hyötyviin eläimiin, joka selittäisi niiden laajentunutta levinneisyyttä ja tätä kautta borreliainfektioiden määrän kasvua.[5]

Kirjailija Aleksis Kiven, joka kuoli vuonna 1872 vain 38-vuotiaana, on epäilty kuolleen borrelioosiin.[26]

Post-lyme-oireilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osalle borrelioosin sairastanista ja mikrobilääkkeillä hoidetuista potilaista jää hoidon jälkeisiä oireita. Tällaisia oireita ovat muun muassa niveloireet, väsymys tai keskittymisvaikeudet. Oireiden todentaminen on vaikeaa, ja niiden liittäminen borreliainfektioon epävarmaa. Borreliabakteereiden epätyypillisten muotojen on väitetty osaavan väistää lääkehoitoa ja aiheuttavan näin kroonisen infektion ja pitkittyneen oireilun. Tutkimusnäyttöä ei yhteydestä ei ole. Tällaisesta sairastelusta käytetään joskus nimeä krooninen borrelioosi, vaikka lääketieteellisesti parempi nimitys on ”post-Lyme-oireilu”, jolle ei ole yleisesti hyväksyttyä suomennosta.[27]

Post-lymellä tarkoitetaan oireistoa, jotka jatkuvat hoidosta ja rengasihottuman paranamisesta huolimatta ja jotka kestävät vähintään kuusi kuukautta.[10] Jälkitilan syntymekanismia ei tunneta hyvin, ja sen taustalla voi mahdollisesti olla autoimmuunityyppinen reaktio tai infektion aikana syntynyt kudosvaurio.[27] Oireisto on usein samankaltainen kuin ihmisillä, jotka kärsivät hometaloaltistuksista, sähkö- tai kemikaaliyliherkkyydestä, fibromyalgiasta ja kroonisesta väsymysoireyhtymästä.[10]

Koetut oireet ovat todellisia, mutta niiden syytä ei tiedetä. Monien potilaiden kertomuksissa oireet yhdistetään nimenomaan sairastettuun borrelioosiin, ja niiden hoidossa on tapauksissa käytetty antibiootteja, ravintolisiä ja fysikaalisia hoitoja. Lääketieteellisestä näkökulmasta tällaisen kroonistuneen borrelioosin hoitaminen on hankalaa, sillä vaihtoehtoisesti saatu diagnoosi voi estää taustalla olevien todellisten syiden tai tautien toteamisen.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Nauti kesästä - suojaudu punkilta Suomen Reumaliitto ry. Viitattu 19.9.2020.
  2. a b Factsheet about Borreliosis 6.3.2016. European Centre for Disease Prevention and Contro. Viitattu 19.9.2020. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Lumio, Jukka: Borrelioosi eli Lymen tauti Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 19.9.2020.
  4. a b c d e f Borrelioosi Terve.fi. 14.3.2018. Viitattu 19.9.2020.
  5. a b c d Tonner, Lisa: Pohjolan pikku pirut. Tieteen Kuvalehti, 06/2016. Bonnier Publications International.
  6. Myös sääsket ja hirvikärpäset levittävät borrelioosia Yle.fi Viitattu 5.5.2011
  7. Heikki Arvilommi: Mitkä ötökät tartuttavat borrelioosin?. Lääkärilehti, 10.6.2011, 2011. vsk, nro 23, s. 1901. Suomen Lääkäriliitto.
  8. a b c Suomen puutiaisilta löydetty uusi infektioita aiheuttava bakteeri potilaanlaakarilehti.fi. Viitattu 15.9.2016.
  9. a b c Kanerva, Mari: Mitä tiedetään levinneen borrelioosin hoidosta? Potilaan lääkärilehti. 1.8.2015. Suomen Lääkäriliitto. Viitattu 19.9.2020.
  10. a b c d e Lumio, Jukka: Krooninen borrelioosi eli krooninen Lymen tauti Terveyskirjasto. 28.6.2019. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 19.9.2020.
  11. Punkkipotilaat jäävät usein oman onnensa nojaan yle.fi. Viitattu 14.9.2016.
  12. Borrelia Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 10.5.2020.
  13. Borrelioosirokote markkinoille jo viiden vuoden päästä? Yle.fi, uutiset. 31.5.2018. Viitattu 18.6.2018.
  14. LE Nigrovic, KM Thompson: The Lyme vaccine: a cautionary tale. Epidemiology and Infection, 2007, 135. vsk, nro 1, s. 1–8. PubMed:16893489. doi:10.1017/S0950268806007096. ISSN 0950-2688. Artikkelin verkkoversio.
  15. a b Täällä punkit piileksivät – Ole tarkkana näissä paikoissa. Anna 8.7.2015.
  16. Suojaako sukkahousut punkeilta?, Kysy.fi
  17. a b https://academic.oup.com/jpubhealth/article/39/1/74/3065724:+An estimate of Lyme borreliosis incidence in Western Europe. Journal of Public Health, 3/2017, 39. vsk, nro 1, s. 74–81. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
  18. Slovenia General Health Risks: Lyme Disease 1/2020. IAMAT. Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
  19. Fast jede zweite Zecke in Österreich ist mit Krankheitserregern infiziert 22.5.2017. Medizinische Universität Wien. Viitattu 20.9.2020. (saksaksi)
  20. How many people get Lyme disease? 21.12.2018. CDC. Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
  21. Surveillance of Lyme disease 12.5.2020. Government of Canada. Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
  22. a b Punkkikausi on alkanut (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 19.4.2019. Viitattu 28.4.2019.
  23. Borrelioosi Suomessa (KTL) Suomen Borrelioosiyhdistys.
  24. Punkkien määrä on jopa 50-kertaistunut , (digitilaajille) Helsingin Sanomat 16.6.2016 (Archive.org)
  25. a b Lymen borrelioosi Punkki.net.
  26. Professori: Aleksis Kivi saattoi kuolla borrelioosiin (digitilaajille) 2011. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 3.7.2014.
  27. a b Hytönen, Jukka: Onko kroonista borrelioosia olemassa? Aikakauskirja Duodecim. 2015. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 19.9.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]