Borrelioosi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Levinneisyys
Borreliabakteerin spirokeettamuotoja 400x suurennoksena.
Yhdysvalloissa esiintyvän mustajalkapuutiaisen (Ixodes scapularis) eri ikävaiheita vasemmalta oikealle: aikuinen naaras, aikuinen koiras, nymfi ja toukka.

Borrelioosi eli Lymen tauti on puutiaisten eli kansanomaisesti punkkien levittämä taudinkuvaltaan vaihteleva infektiosairaus, jonka aiheuttaa Borrelia -spirokeettabakteeri.[1] Näistä bakteerista yleisesti tunnetuin on Borrelia burgdorferi. Borrelia-bakteereihin kuuluu 52 tunnettua lajia, joista 21 levittää borrelioosia.

Tartunta ja bakteeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa 10−30 prosenttia (keskimäärin noin 25 prosenttia) aikuisista punkeista kantaa borreliabakteeria[2], esiaikuisista eli nymfeistä noin 15 pro­senttia. Eri baktee­ri­kan­tojen yh­teys Ly­men borre­lioosin eri oi­reisiin ja ilme­ne­mis­muo­toihin on huo­nosti tun­nettua.[3] Suomessa yleisimmin borreliaa kantava puutiaislaji on Ixodes ricinus. Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan mustikkatyypin havumetsä on Ixodes ricinuksen suosituin elinympäristö. Vas­toin van­hoja usko­muksia puu­tiaisia esiintyy avoimilla alueilla, ku­ten nii­tyillä ja laitu­milla, vä­hemmän kuin ha­vu- tai seka­met­sässä.[3]

Jos bakteeria kantava punkki saa olla ihoon pureutuneena yli vuorokauden, bakteeri siirtyy ihmiseen kahden kolmanneksen todennäköisyydellä. Tartunnan saaneista 50−80 % saa oireita, hoitamattomassa borrelioosissa 10−50 % saa myöhäisoireita kuukausien päästä.[4]

Arvioidaan, että Suomessa keskimäärin 2−6 prosenttia punkin puremista aiheuttaa borrelioosi-infektion.[5] Borrelian ilmeneminen vaihtelee alueittain suuresti. Mikäli punkki kantaa borreliabakteeria, keskimäärin joka kymmenes ihminen saa tartunnan.[6] Purema jää helposti huomaamatta, sillä se on kivuton ja punkki voi irrota huomaamatta. Useimmat tartunnat tulevat 0,5 millimetrin nymfeiltä, joita on vaikeampi huomata kuin 2−3 millimetrisiä aikuisia.[4] Tauti voi tarttua myös nymfiäkin pienemmän toukkavaiheen välityksellä.[7]

Borrelioosiin ei ole rokotetta. Useita rokotustutkimuksia on käynnissä, mutta rokotetta jouduttaneen odottamaan vielä vuosia. Kerran sairastettu tauti ei anna suojaa uudelta infektiolta.[2]

Borrelioosi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2004–2007 Suomessa ilmoitettiin vuosittain 1 100–1 400 borrelioositapausta.[6] Vuonna 2016 on arvioitu, että punkit purevat suomalaisia arviolta puoli miljoonaa kertaa vuodessa ja että borrelioosiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 7 000 ihmistä, osalla tauti havaitaan iho-oireiden perusteella.[8] Riski saada borrelioosi-tartunta on 148 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa.[9] Borre­lioosia on eniten Ahve­nan­maalla, vii­me vuo­sina vuo­sittain yli 1 200 ta­pausta 100 000 asu­kasta koh­den, ete­läi­sessä rannik­ko-Suo­messa ilmaan­tuvuus on ol­lut 10–60 ja Pohjan­maalla ja Pohjois-Suo­messa 0–5 ta­pausta 100 000 asu­kasta koh­den.[5] Ahvenanmaalla väestöstä noin 30 prosentilla on borrelia-vasta-aineita ilman oireita, mutta he ovat silti terveitä.[9]

Kirjailija Aleksis Kiven, joka kuoli vuonna 1872 vain 38-vuotiaana, on epäilty kuolleen borrelioosiin.[10]

Virheelliset diagnoosit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska bakteerin diagnostiikka on puutteellista ja sen aiheuttamia oireita ei aina tunnisteta oikein, sitä hoidetaan erheellisesti muun muassa MS-tautina, Alzheimerina, ALS-tautina tai Parkinsonin tautina.

Muut levittäjät kuin puutiainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bakteeri voi lisäksi mahdollisesti levitä paitsi punkkien, myös sääskien ja lintukirppujen puremista. Myös hirvikärpäset voivat levittää tautia.[11] Tämä on kuitenkin erityisen epätodennäköistä ehkä verenimijän lyhyen kontaktin vuoksi eikä esimerkiksi emeritusprofessori Heikki Arvilommin tiedossa ole yhtään tapausta, että borreliaa aiheuttava spirokeetta olisi siirtynyt toistaiseksi hyönteisestä ihmiseen, vaikka tiedetäänkin että Puolassa ja Yhdysvaltojen Connecticutissa bakteeria on hyttysistä löydetty.[12]

Liitännäisinfektiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitännäisinfektioiksi kutsutaan punkkien levittämiä muita infektiosairauksia kuin borrelioosia.

Ranskan yleinen terveysohjeistus[13] neuvoo tutkimaan myös epäselvässä taudinkuvassa bartonellan ja anaplasmoosin mahdollisuuden. Ruotsissa on havaittu myös babesioosin leviävän pureman kautta[14]. Yhden pureman useampi samanaikainen infektio on mahdollinen.

Puutiaisaivokuumetartuntojen määrä on Suomessa kasvussa. Vuonna 2014 arvioitiin puutiaisaivokuumetartuntoja olleen noin 40 vuodessa.[15] Vuonna 2015 oli suurin tähänastinen määrä, 67 labo­ra­to­rio­var­mis­tettua ta­pausta, jo­hon on las­kettu se­kä sipe­ria­laiset et­tä euroop­pa­laiset aivo­kuu­me­tyypit.[16]

Suo­malaisista puutiaisista on löydetty toisin­to­kuu­me­bor­re­lioiden ryh­mään kuu­luvaa Bor­relia miya­motoi -bak­teeria. Se voi ai­heuttaa in­fektion, jo­hon liit­tyy korkea­kuu­meinen inf­luenssan kal­tainen ylei­sin­fektio ja keskus­her­moston tu­lehdus. B. miyamotoi -infektioon ei liity tyypil­listä Ly­men borre­lioosin ensioi­retta eli renga­si­hot­tumaa, mi­kä hanka­loittaa in­fektion tunnis­ta­mista. B. miya­motoi voi oleel­li­sesti muut­taa Bor­relia-bak­teerien aiheut­tamien infek­tioiden luon­netta tule­vai­suu­dessa.[3]

Oireet ja diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensioireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borrelioosin oire, punoittava läiskä iholla.
Borrelialymfosytooma poskella.

Voi kestää useita tunteja, ennen kuin punkin suolistossa oleva tartunnanaiheuttaja siirtyy ihmiseen. Tavallisin tartunnasta kertova oire on myöhemmin pureman ympärille ilmaantuva rengasmaisesti tai tasavärisenä laajeneva punoittava ihonmuutos, jota kutsutaan vaeltavaksi punoitukseksi (erythema migrans, EM). Punkit suosivat ihon taive- ja karvoitusalueita, lapsilla myös hiuspohjaa. Punoitus ilmaantuu noin viikon kuluessa puremasta ja voi levitä muutamassa päivässä hyvin laajalle mutta häviää lopulta itsestään. Muodoltaan punoitusalue voi olla varsinkin taivekohdissa soikea tai epäsymmetrinen. Punoitus saattaa olla myös niin hailakkaa, että sitä tuskin huomaa. Vain noin puolet punkkien levittämään borrelioosiin sairastuneista havaitsee itsellään ihomuutoksen[17]. Joissain tapauksissa läiskiä on useita. Huomattavasti harvinaisempi varhaisvaiheen iho-oire on borrelia lymfosytooma, joka on sinertävä, aristamaton, sileäpintainen ja pehmeä kyhmy. Se esiintyy tavallisimmin korvalehdessä, kivespussissa tai nännin alueella.[18] Viikon parin kuluessa voi alkaa ilmaantua esimerkiksi flunssan kaltaisia oireita ja vaeltavia nivelkipuja, ellei lääkehoitoa ole aloitettu heti.[1]

Erythema migransin lisäksi puremakohtaan voi ilmaantua heti pureman jälkeen punoitusta, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi ihoon jäänyt imukärsän palanen. Haittaa siitä ei välttämättä ole, joskin paukama ja kutina voivat kestää pitkään.

Lääkäri tekee diagnoosin taustatietojen ja tutkimuksen perusteella. Jos on aihetta epäillä, että bakteeri on levinnyt iholta, se pyritään toteamaan verinäytteestä tai selkäydinnestenäytteestä.lähde? Vasta-aineita on todettavissa vasta noin kolmen viikon kuluttua tartunnasta, joten niiden määrittäminen ei siten auta varhaisvaiheessa.[18]

Myöhäisoireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauti voi olla aluksi oireeton, mutta toisinaan esiintyy kuumetta ja päänsärkyä. Kuukausia myöhemmin voi kehittyä muita oireita, joista tavallisimpia ovat neurologiset oireet kuten kasvohalvaus, aivokalvon-, hermojuuri- tai vastaava aivotulehdus sekä pareesit. Keskus­her­moston borre­lioosia kutsutaan neuroborrelioosiksi. Yleisin neurologinen oire on kasvohermohalvaus. Erityisesti lapsilla kasvohermohalvauksen syy on useimmiten borrelioosi.[7] Neuroborrelioosia epäil­täessä voidaan tutkia selkäy­din­nes­te­näyte. Lik­vorin ja see­rumin vas­ta-aineista määritetään intra­te­kaa­lisen vasta-ai­ne­tuo­tannon in­deksi, jonka suuren­tunut ar­vo vah­vistaa neuro­bor­re­lioosin mikro­bio­lo­gisen diag­noosin. Keskus­her­mos­to-oi­reiden alku­vai­heessa selkäy­din­nes­teestä saattaa löy­tyä bor­relian nukleii­ni­happoa, vaik­ka vasta-ai­ne­tasot ei­vät vie­lä ole eh­tineet nous­ta.

Myös paikkaa vaihtelevat nivel- ja lihaskivut ovat tyypillisiä taudin leviämisvaiheelle. Raa­joissa tai varta­lolla voi tun­tua re­piviä, polt­tavia ki­puja ja iholla tunnot­to­muutta tai lisään­ty­nyttä tunto­herk­kyyttä, jot­ka voi­vat vii­tata borre­lioosin aiheut­tamaan menin­go­ra­di­ku­liittiin (Ban­warthin oireyh­tymä).[5] Ki­vut voi­vat ol­la eri­tyisen voimak­kaita yöl­lä.

Lisäksi kroonistunut borrelioosi voi aiheuttaa niveltulehduksia, väsymystä sekä pitkäaikaisia surkastuttavia ihotulehduksia. Sydänoireisiin voi kuulua alle 10 prosentilla sydäntulehdus eli kardiitti ja eteis­kam­mio­joh­tu­misen häi­riö. Sil­män side­kal­von­tu­lehdus eli konjunk­ti­viitti tai sil­män si­säosien tu­lehdus eli uveiitti ovat mahdollisia mutta harvi­naisia.[5]

Borreliabakteeri on läheistä sukua kuppabakteerille, minkä vuoksi borrelioosin ja kupan oireissa ja taudinkuvissa voi olla yhteisiä piirteitä varsinkin taudin edettyä myöhäiseen vaiheeseen.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punkki poistetaan erityisillä punkkipinseteillä tai tavallisilla pinseteillä, jolla se vedetään ulos ihosta varovasti kiertäen. Rasvalla tai hyönteismyrkyllä sitä ei pidä yrittää poistaa.[18]

Alkuvaiheessa borrelioosia voidaan hoitaa tehokkaasti 3−4 viikon antibioottikuurilla, kuten tetrasykliinillä tai amoksisilliinillä. Amoksisilliinille vaihtoehtoisina antibiootteina on aikuisilla doksisykliini ja lapsilla doksisykliini, asitromysiini tai kefuroksiimiaksetiili.[7] Lääkekuuri tulee aloittaa nopeasti ihonmuutoksen toteamisen jälkeen, jotta bakteerin leviäminen verenkierron välityksellä voidaan estää. Mikäli borrelia kuitenkin pääsee verenkierron välityksellä muualle elimistöön, hoitona on suonensisäinen antibioottikuuri.

Myöhäisvaiheen hoito antibiooteilla on haasteellista. Borrelioosin myöhemmissä vaiheissa tulee konsultoida borrelioosin hoitoon perehtynyttä lääkäriä.[7] Le­vinneen borre­lioosin hoi­to ei ole Suo­messa vakiin­tu­nutta. Osa potilaista jää vaille asianmukaista hoitoa kun lääkärit kiistelevät keskenään, kenellä borrelioosi on ja kenellä ei. Monissa maissa on krooniselle borrelioosille diagnoosi, Suomessa ei ole.[19]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Borrelioosi Reumaliitto.
  2. a b Toteutus: Jaana Hyvönen: Suomen Reumaliitton Punkki ja Borrelioosi -sivusto - PUNKKI JA BORRELIOOSI www.punkki.fi. 2014. Viitattu 15.9.2016.
  3. a b c Suomen puutiaisilta löydetty uusi infektioita aiheuttava bakteeri Viitattu 15.9.2016.
  4. a b http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00063
  5. a b c d Mitä tiedetään levinneen borrelioosin hoidosta? Viitattu 15.9.2016.
  6. a b Borrelioosi Suomessa (KTL) Suomen Borrelioosiyhdistys.
  7. a b c d Borrelioosi www.terve.fi. Viitattu 15.9.2016.
  8. Punkkien määrä on jopa 50-kertaistunut – taudin levittäjiin puree isäntien hävitys, Helsingin Sanomat 16.6.2016
  9. a b Lymen borrelioosi Punkki.net.
  10. Professori: Aleksis Kivi saattoi kuolla borrelioosiin 2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.7.2014.
  11. Myös sääsket ja hirvikärpäset levittävät borrelioosia Yle.fi Viitattu 5.5.2011
  12. Lääkärilehti, 10.6.2011, 2011. vsk, nro 23, s. 1901. Suomen Lääkäriliitto. suomi
  13. Avis relatif à la borréliose de Lyme (28 mars 2014) 28.3.2014. Ranskan terveysviranomaiset.
  14. Punkeissa todettu uusi ihmiseen tarttuva tauti Ruotsissa – babesia vielä hyvin harvinainen Viitattu 17.8.2015.
  15. http://www.zoonoosikeskus.fi/attachments/zoonoosit/tbe/vaesto_puutiaisaivokuume_2014.pdf
  16. Puutiasaivokuume ja borrelioosi ovat yleistyneet Viitattu 15.9.2016.
  17. Vain puolet borrelioositartunnoista näkyy ihomuutoksena, Iltalehti, 27.5.2011
  18. a b c Borrelioosi eli Lymen tauti :: Terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 15.9.2016.
  19. Punkkipotilaat jäävät usein oman onnensa nojaan Viitattu 14.9.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]