MRSA

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suurennos MRSA-bakteereista.

MRSA eli metisilliinille resistentti (vastustuskykyinen) Staphylococcus aureus on niin sanottu sairaalabakteeri, jota nimestään huolimatta esiintyy nykyisin myös elintarviketuotannossa. MRSA on määritelmän mukaan S. aureus -bakteerin kanta, joka on tullut vastustuskykyiseksi beetalaktaameiksi kutsutulle antibioottien ryhmälle. Taudinkuvaltaan MRSA:n aiheuttama tauti vastaa tavallisen eli antibiooteille herkän Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttamaa tautia. MRSA:n antibioottiresistenssi perustuu kromosomissa sijaitsevaan mecA-geeniin, joka tuottaa bakteerisolun pintaan muuntunutta penisilliiniä sitovaa proteiinia (PBP2a).[1]

S. aureus voi aiheuttaa vaurioituneella iholla infektioita, joista suurin osa on lieviä, esimerkiksi märkänäppylöitä ja paiseita. S. aureus voi aiheuttaa myös vakavia infektioita, kuten keuhkokuumeen, endokardiitin, sepsiksen, osteomyeliitin ja leikkaushaavainfektion.

Varsinainen MRSA-bakteeri löydettiin vuonna 1961 eli vuosi siitä, kun metisilliini oli otettu käyttöön S. aureus -bakteerikantojen hoidossa. Vuodesta 1960 lähtien sairaaloissa on esiintynyt myös niin sanottuja MRSA-epidemioita.

Leviäminen ja kantajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MRSA leviää kosketustartuntana. Tärkein tartuntalähde on MRSA-infektoitunut tai -kolonisoitunut potilas. Ympäristön merkitys bakteerin leviämissä on yleisesti vähäisempi kuin kosketettaessa ihoaluetta. MRSA voi tarttua kosketettavien pintojen tai esineiden kautta kuten ovenkahvat, puhelin tai käytettävät verenpainemittarit tai esimerkiksi stetoskooppi. Leviämisen kannalta olisi tärkeää, että MRSA-potilailla olisi käytössä vain MRSA-potilaiden käytössä olevat tutkimus- ja hoitovälineet.

Oireettomankin henkilön on mahdollista kantaa MRSA -bakteeria nenän limakalvoilla ja iholla.

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MRSA-tilanne on huono erityisesti monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa, Yhdysvalloissa, Aasiassa ja Lähi-idän sairaaloissa. Tilanne Pohjoismaissa ja Alankomaissa on näihin muihin maihin verrattuna huomattavasti parempi. Yhdysvalloissa esimerkiksi tehohoidon alueella noin puolet S. aureus -kannoista on MRSA-kantoja [2]

Esiintyvyys elintarviketuotannossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MRSA:n esiintyvyys ei nykyisin rajoitu pelkästään sairaaloihin, vaan sitä on löydetty myös elintarvikeiden raaka-aineista, kuten tehotuotetuista sioista. Ensimmäiset tiedot Hollannissa tuotetuista sioista, joilla oli MRSA-bakteeria, esitettiin 2003. Tuolloin todettiin, että Hollannissa bakteerin kantajia oli neljä sikaa kymmenestä, mutta lisäksi puolet maan sianhoitajista oli bakteerinkantajia. Vuonna 2009 ilmeni, että 17 EU-maassa 24 maasta on bakteeri löydetty sioista. Sikojen lisäksi sitä on todettu kanoissa ja lehmissä. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan MRSA:ta todettiin 1 300 näytteessä seuraavasti: 31 prosentissa kalkkunoista, 27 prosentissa kanoista, 17 prosentista sioista, 10 prosentissa naudanlihasta ja 6 prosenissa lampaanlihasta. Toistaiseksi ei ole varmuutta, siirtyykö bakteeri ihmiseen ruoasta.[3]

Esiintyvyys Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa MRSA:n esiintymistä seurataan valtakunnallisesti. Kansanterveyslaitos ylläpitää valtakunnallista tartuntatautirekisteriä, johon laboratoriot päivittävät uusimmat löydökset. Suomessa MRSA- tartuntojen määrä on ollut viimeisen 10 vuoden aikana kasvussa. Vuonna 2008 määrä lisääntyi ennätysmäisesti ja levisi myös avohoitoon, mutta vuoden 2009 puolella tartuntaluvut ovat hieman pienemmät.[4][5]

MRSA-tapausten määrä Suomessa

  • 1995 tapauksia 89
  • 1996 tapauksia 109
  • 1997 tapauksia 120
  • 1998 tapauksia 189
  • 1999 tapauksia 211
  • 2000 tapauksia 261
  • 2001 tapauksia 340
  • 2002 tapauksia 601
  • 2003 tapauksia 859

[...]

  • 2007 tapauksia 1289
  • 2008 tapauksia 1740

MRSA:ta ei ole vain yhtä ainoaa kantaa, vaan eri kantoja on löydetty tähän mennessä kaikkiaan 900.lähde?

Riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MRSA:n mahdollisuus on suurentunut normaaliin verrattuna seuraavissa tapauksissa:

  • Henkilöstön huono hygienia
  • Huonokuntoinen vuodepotilas
  • Haavat
  • Pitkittyneet infektiot
  • Useat antibioottikuurit
  • Jos potilaalla on katetri, dreeni, kanyyli tai muu ihon läpäisevä esine
  • Henkilö on ollut samassa huoneessa hoidossa kuin MRSA-potilas, ja asia ilmennyt vasta myöhemmin

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MRSA todetaan ottamalla bakteeriviljely. MRSA:n toteamiseksi on kehitetty oma MRSA-viljelynäyte. MRSA voi kuitenkin löytyä myös tavallisessakin bakteeriviljelyssä. Otettaessa MRSA-kontrollinäytettä näyte otetaan sieraimesta ja nenänielusta. Näyte voidaan ottaa myös kanyylien juurista, dreenien juurista, haavalta, virtsakatetripotilaan virtsasta, perineumista tai vastasyntyneiltä navasta.

Vuodesta 2011 lähtien MRSA on voitu diagnosoida myös suoraan pyyhkäisy- tai verinäytteestä tehdyn dna-monistustestin avulla. Testi antaa luotettavan tuloksen jo yhdessä tunnissa näytteen ottamisesta. Diagnosointimenetelmä on kehitetty Suomessa.

Tällä hetkellä sairaanhoitopiireissä on otettu käyttöön myös tiukemmat MRSA-seulonnat. Syynä on esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä havaittu MRSA-tapausten kasvu, josta uutisoitiin aiemmin keväällä 2008.

Ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisen tärkeäksi MRSA:n ennaltaehkäisyssä muodostuu hoitohenkilökunnan noudattama asiallinen käsihygienia. MRSA-potilasta hoidettaessa tulee huomioida myös asiallinen suojainten käyttö, kun hoitotoimenpiteitä tehtäessä ollaan kosketuksissa potilaaseen tai hänen eritteisiinsä. MRSA-potilaiden kohdalla hoitajien suojainten käyttötavat vaihtelevat sairaaloittain. Suojaimista tärkein on kuitenkin potilaskohtaisesti vaihdettavat suojakäsineet ja hyvä käsidesinfektio ennen ja jälkeen potilaskontaktin. MRSA-potilaiden kohdalla, jotka ovat esimerkiksi erityisen limaisia, suositeltavaa on käyttää suu-nenä-suojusta. Myös työvaatteen suojana suositellaan käytettäväksi kertakäyttöisiä suojaesiliinoja tai suojavaatteita työpuvun päällä.

Potilashuoneiden siivoaminen tapahtuu samalla tavalla kuin ns. puhtaiden huoneidenkin siivoaminen. Infektiohuone siivotaan kuitenkin viimeisenä, vasta kun puhtaat huoneet on siivottu. MRSA-huoneisiin pyritään kuitenkin varaamaan omat roskapussit ja pyykkipussit, jotta vältetään jätteiden ja likaisten vaatteiden siirtelemistä osastolla, ja samalla minimoidaan mahdollisuudet kosketustartunnan lisääntymiselle.

Ennaltaehkäisymuotona toimii myös MRSA-potilaiden kohortointi. Tällä tarkoitetaan sitä, että MRSA potilaat sijoitetaan vain tiettyyn yhteen huoneeseen ja heidän käyttöönsä annetaan vain heille kuuluvat wc-tilat. Kohortointi ei estä MRSA-potilaita kuitenkaan liikkumasta osastolla muuten normaalisti. Tärkeää on kuitenkin opettaa oikeanlainen käsihygienia myös itse MRSA-potilaalle.

Ennaltaehkäisyn näkökulmasta on myös tärkeää selvittää MRSA:n alkulähde.

Ennaltaehkäisyn kannalta on hyvä myös muistaa, että on erittäin tärkeää potilaan kohdalla on, että määrätyt antibioottikuurit syödään aina loppuun, vaikka vointi paranisikin viikon kuurin aikana jo parissa päivässä. Tällä vältetään resistenttien kantojen syntymistä.

Myös eräistä kemiallisista aineista kuten hopeavahasta on todettu olevan jonkin verran apua bakteerin leviämisen ehkäisyssä. [6] Hopea-tehoaineelliset aineet perustuvat kuitenkin hopean nano-partikkeleihin jotka ovat raskasmetalleja ja siten haitallisia ihmisille sekä ympäristölle. mm. Ruotsi ajaa voimakkaasti hopeatuotteiden täyskieltoa Euroopassa. [7]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MRSA-infektiot hoidetaan samoin periaattein kuin muutkin S. aureuksen aiheuttamat infektiot. MRSA-infektion mikrobilääkehoito tulee perustaa kyseisen MRSA-kannan herkkyysmääritykseen. Hoidon perusta vakavissa infektioissa on vankomysiini. Vankomysiini tunkeutuu kudoksiin huonosti, joten syvissä infektioissa kuten pneumoniassa vankomysiiniin ohella on käytettävä myös muita lääkkeitä.

Resistenssi kehittyy herkästi, joten on tärkeää huomioida lievienkin MRSA-infektioiden kohdalla, että käytössä olisi vähintään kahden MRSA-kantaan purevan antibiootin yhdistelmä. Näitä lääkkeitä voidaan käyttää herkkyysmäärityksen perusteella lievien MRSA-infektioiden hoitoon, vankomysiiniin yhdistettynä vakavien infektioiden hoidossa sekä vakavien infektioiden jatkohoidossa.

Muita vaihtoehtoja vakavien infektioidenhoitoon ovat:

Tietoa näiden lääkeaineiden käytöstä ja niiden vaikuttavuudesta on vielä toistaiseksi vähän. Yhtenä taudin hoitomahdollisuutena on tuotu esiin probiootit.

Sanastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MRSA: Metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus, jolla on mecA-geeni ja johon eivät tehoa penisillinaasia kestävät stafylokokkipenisilliinit kuten metisilliini, oksasilliini kloksasilliini ja dikloksasilliini eivätkä muut beetalaktaamiantibiootit kuten kefalosporiinit tai karbapeneemit.
  • MRSA-kolonisaatio Bakteeriviljelyn avulla todettu MRSA, joka ei aiheuta kliinisiä infektion oireita tai löydöksiä.
  • Lyhytaikainen kolonisaatio: MRSA on viljeltävissä vain kerran yhdeltä alueelta esimerkiksi käsien iholta.
  • MRSA-altistunut: MRSA-tapauksen kanssa samassa potilashuoneessa ollut tai MRSA-epidemian aikana samalla osastolla ollut toinen potilas.
  • MRSA-kantaja: Henkilö, joka on kolonisoitunut toistuvasti MRSA:lla yhdestä tai useammasta kehonosasta, mutta jolla ei ole kliinisen infektion oireita tai löydöksiä MRSA-kantaja voi saada myös kliinisen MRSA-infektion ja infektion parannuttua potilas jää usein MRSA-kantajaksi.
  • MRSA-infektio: Oireinen, laboratoriotutkimuksin todettu MRSA-infektio esimerkiksi haavainfektio tai bakteremia.
  • MRSA-epidemia: Kaksi tai useampia toisiinsa liittyvää MRSA-tapausta. Tartuntojen liittyminen toisiinsa voidaan varmistaa MRSA-kantojen tyypityksellä.
  • MRSA-kohortti: MRSA-kantajien tai MRSA:n aiheuttamaa infektiota sairastavien sijoittaminen ja hoitaminen erillään (eri huoneessa tai osastolla) potilaista, joilla ei ole todettu MRSA:ta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.labor28.de/laborinfo/labinfo73.html
  2. G. Thomas Raya, Jose A. Suayab ja Roger Baxter, Trends and Characteristics of Culture-Confirmed Staphylococcus aureus Infections in a Large U.S. Integrated Health Care Organization
  3. Henrik Ennart ja Mats Eric Nilsson, Döden i grytan, Ordfront, 2010, sivu 166
  4. Mari Heikkilä: MRSA tarttui ennätyksellisesti Mediuutiset. 20.3.2009. Viitattu 7.6.2009.
  5. Petja Pelli: Sairaalabakteerin valta. Helsingin Sanomat, 7.6.2009, s. A10.
  6. Yle Uutisvirta
  7. http://fineko.fi/files/6413/8720/1119/hylanderhaxton_not_2906_en_Hopean_vaarat.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]