Antibioottiresistenssi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Resistenssin kehittyminen esimerkiksi kesken jätetyn antibioottikuurin tuloksena.

Antibioottiresistenssi tai resistenssi[1] tarkoittaa, että jollakin eliöllä, esimerkiksi bakteerilla, on vastustuskyky yhtä tai useampaa antibioottia vastaan.[2] Tällöin eliö kasvaa, vaikka läsnä on antibioottia, jolle se olisi luontaisesti herkkä. Resistenssin hankkinutta eliötä kutsutaan resistentiksi.[1] Antibioottiresistenssin syntyyn vaikuttavat antibioottien vapaa apteekkisaatavuus ja kesken jätetyt antibioottikuurit. Antibioottiresistenssiä synnyttää myös antibioottien syöttäminen lihan tuotantoeläimille, kuten sioille, naudoille ja kanoille.lähde?

Antibioottiresistenssi syntyy, kun bakteerin perimässä tapahtuu mutaatioita tai bakteeri saa antibioottiresistenssigeenin. Antibioottiresistenssiä esiintyy myös luonnollisesti mikrobien taistellessa elintilasta. Yhdessä plasmidissa voi olla useita geenejä, jotka luovat bakteerille resistenssiä eri antibiooteille. Toisaalta bakteerilla voi olla useita plasmideja, joissa on antibioottiresistenssigeenejä.[3] Antibioottiresistenssigeeni koodaa yleensä antibioottia hajottavaa tai tehottomaksi muuttavaa entsyymiä.[2]

Antibiootin läsnä ollessa suotuisan mutaation omaavat organismit pärjäävät muita paremmin kasvuympäristössään, joten antibiootteja käytettäessa antibioottiresistenssi lisääntyy.lähde?

Tunnettu antibioottiresistentti bakteeri on MRSA eli metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus.[4]

Viimeinen MRSA:han tehoava antibiootti on harvoin käytetty vanha antibiootti kolistiini. Kolistiinin haittana on kuitenkin munuaisvaurioiden riski.[5] Käyttökelpoisia voivat olla 1900-luvun alun lääkeaineet salvarsaani ja turvallisempi neosalvarsaani, mutta ne sisältävät arseenia. Kaikkein alkukantaisin tapa bakteerien tuhoamiseen on ollut elohopea, jota on historiassa kaadettu haavoihin. Antibioottiresistenttien bakteerien päihittämiseen kehitetään bakteriofageja.[6]

Vielä vuonna 1984 antiobioottiresistenssin vakavuutta ei tajuttu, vaan esitettiin että on kehitetty uusia tehokkaita antibiootteja, jotka poistavat ongelman. Ongelma alkoi kuitenkin lisääntyä 1980-luvun lopulla, ja Suomessa niiden antibioottien käyttöä alettiin rajoittaa. Uusien lääkkeiden kehitys on kuitenkin hidastunut.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
  2. a b Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 37, 42, 150–151, 161. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.
  3. Madigan, M. et al. "Brock Biology of Microorganisms." Sivut 283–287. Pearson Benjamin Cummings, 2009.
  4. MRSA Infektiotaudit. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 23.7.2013.
  5. Juha Vakkilainen: Kolistimetaattinatrium. fimea.fi
  6. https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2016/11/tiedote-2016-11-22-09-51-10-727387
  7. Mia Flygar, Ma­rianne Jans­son: Bakteerien vastaisku, Suomen lääkärilehti 12.2.2009