Rokote

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiedemies valmistelemassa karsinoembryonaalista antigeenia rokotteeseen, jolla yritetään ehkäistä syöpää.

Rokote on biologinen valmiste, jota käyttäen potilaalle annetaan rokotus. Sen tavoite on tarjota toimivan immuniteetin tiettyä sairautta tai tautia vastaan aktiivisella immunisoinnilla. Rokote yleensä sisältää taudinaiheuttajan tai vaikuttavan aineen, joka muistuttaa sairautta tai taudin aiheuttaneen mikro-organismin ja se on usein valmistettu heikennetystä tai mikrobin kuolleista osista, sen toksiinista tai sen yhdestä pinnallisesta proteiineista. Rokotteita valmistavat lääketeollisuuden yritykset. Rokotteet myydään tyypillisesti eri maiden julkisille tahoille, jotka toteuttavat rokotusohjelmia.lähde?

Eri rokotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rokotteen rakenne ja ainesosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rokotteiden sisältämät aineet voidaan jakaa vaikuttaviin aineisiin ja apuaineisiin. [1] [2] Rokotteiden vaikuttavat aineet ovat taudinaiheuttajia tai niiden osia, jotka ovat välttämättömiä elimistön puolustusreaktion herättämiseksi. Taudinaiheuttajat ovat joko inaktivoituja eli tapettuja tai eläviä, joita on heikennetty niin, että ne eivät aiheuta tautia. Rokotteiden apuaineita käytetään usein rokotteiden tehon, säilyvyyden ja käyttöominaisuuksien parantamiseksi. Apuaineisiin kuuluvat täyteaineet, säilöntä- ja stabilointiaineet ja tehosteaineet. Tehosteaineet eli adjuvantit ovat yleensä alumiiniyhdisteitä. Niitä käytetään taudinaiheuttajien aikaansaaman puolustautumisreaktion tehostamiseksi. Säilöntäaineita tarvitaan haitallisten mikrobien kasvun ja rokotteen pilaantumisen estämiseksi. Stabilointiaineet suojaavat rokotetta lämpötilan, valon, happamuuden tai kosteuden vaikutukselta.[3]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotta rokotetta voi käyttää, valtiot edellyttävät yleensä, että rokotteella on myyntilupa. Myyntiluvan myöntämiseksi rokotevalmistajan tulee esittää lääkevalvontaviranomaiselle tutkimustuloksia, joiden tarkoitus on osoittaa, että rokotteella on riittävä teho ja turvallisuus. Rokotteiden hyväksyntävaatimuksen noudattavat yleensä lääketutkimusten muotovaatimuksia.[4]

Rokotteilla tehdään myös myyntiluvan myöntämisen jälkeisiä tutkimuksia. Nämä ovat tarpeen esimerkiksi passiivisessa haittaseurannassa esille tulleiden haittaepäilyjen todentamiseksi ja haittojen edelleen pienentämiseksi.lähde?

Myös rokotevalmistajat kantavat vastuunsa rokotusten turvallisuudesta ja tutkimuksesta. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen GlaxoSmithKlineltä vuonna 2009 saama arviolta kuuden miljoonan euron rokotetutkimusrahoitus. Tutkimus koskee GlaxoSmithKlinen valmistamaa pneumokokkirokotetta ja yhteistutkimuksesta oli tehty esisopimus vuonna 2008.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ulpu Elonsalo: Rokotteiden koostumus 1.8.2013. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 11.2.2015.
  2. Evira: Rokotteiden koostumus 6.10.2011. Viitattu 11.2.2015.
  3. CDC: Ingredients of Vaccines Fact Sheet Viitattu 11.2.2015.
  4. Liisa Turakka, Lääkelaitos: EU ja uusi rokotteiden myyntilupajärjestelmä 10.1.2004. THL. Viitattu 9.11.2009.
  5. Apteekkari.fi 10.09.2008 Suomeen suunnitteilla laaja lasten pneumokokkirokotetutkimus

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]