Kuppa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuppa
Sairauden aiheuttaja Treponema pallidum -bakteeri
Sairauden aiheuttaja Treponema pallidum -bakteeri
ICD-10 A50A53
ICD-9 090-097
MedlinePlus 000861
MeSH D013587
Primaari kuppa
Sekundaarinen kuppa vulvan alueella

Kuppa eli syfilis eli lues (lat. syphilis, lues) on Treponema pallidum pallidum -bakteerin aiheuttama sukupuolitauti. Kupan ensioire on kivuton 3–30 mm:n kovareunainen haavauma yleensä sukuelinten alueella.[1][2] Hoitamattomana kuppa leviää muualle elimistöön ja aiheuttaa sekundaarisen kupan. Sekundaarivaiheinen kuppa leviää ympäri kehoa ja voi aiheuttaa hyvinkin aggressiivisia solumuutoksia, varsinkin limakalvoilla. Kuppa diagnosoidaan kliinisten oireiden ja verikokeessa todettavien vasta-aineiden avulla. Kuppa on hoidettavissa penisilliinillä. Kuppa voi tarttua myös raskauden aikana äidistä lapseen.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupan on arvioitu saapuneen Eurooppaan 1400-luvun lopulla Amerikasta Kolumbuksen ensimmäiseen löytöretkeen osallistuneiden miesten mukana. Tauti levisi Portugalin, Espanjan ja Italian satamakaupungeista nopeasti näiden maiden väestöön.[2] On myös esitetty, että Treponema pallidum -bakteeri olisi tullut jo aiemmin Eurooppaan Afrikasta ja muuntunut kuppaa aiheuttavaksi pallidum-alalajiksi.[3]

Napolin piirityksen aikana vuonna 1494 kuppa sai Euroopassa ensimmäisen kerran epidemian luonteen ja alkoi herättää yleistä kauhua. Italialaisten joukkojen on väitetty tietoisesti lähettäneen tautia kantavia naisia ranskalaisten piirittäjien keskuuteen, mitä voidaan pitää yhtenä varhaisimmista esimerkeistä biologisesta sodankäynnistä. Näin tauti iski ranskalaisiin sotilaisiin ja kulkeutui heidän mukanaan Ranskaan ja edelleen muualle Eurooppaan. Ranskan ulkopuolella tautia alettiin kutsua ranskantaudiksi, kun taas ranskalaiset kutsuivat sitä italiantaudiksi.[2]

Taudin leviämistä nopeutti eteläisen Euroopan kaupunkikulttuuriin kuuluneet miesten ja naisten yhteiskylpylät, joissa harrastettiin yleisesti juopottelua ja seksiä. Yhteiskylvyt jouduttiin suurelta osin juuri kupan leviämisen takia 1500-luvun alkupuolella lopettamaan.[2]

Kupan ja muiden sukupuolitautien tartuntaa on pyritty ehkäisemään kondomeilla ainakin 1500-luvulta alkaen. Kondomeja on valmistettu aiemmin muun muassa lampaan suolesta, kalan uimarakosta sekä erilaisista kankaista, mutta 1800-luvun lopulta lähtien tavallisimmin nykyisinkin käytössä olevasta kumista. Kupan tapauksessa kondomi ei kuitenkaan ole kovin varma tartuntaeste, sillä tauti voi tarttua myös kondomin suojaaman alueen ulkopuolella.[2]

Kuppa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kuppa todettiin ensimmäisen kerran vasta 1640-luvulla.[2] Se tuli maahan ilmeisesti Ruotsin sotajoukoissa palvelleiden suomalaisten välityksellä. Nämä hankkivat taudin ilmeisesti sotaretkillä Keski-Euroopasta. Siksi ensimmäisiä kupalle annettuja suomalaisia nimityksiä olivat ranskantaudin ohella huovintauti ja sotilaantauti. Laajalti tiedostettu kansanterveydellinen ongelma kupasta tuli Suomessa vasta 1720-luvulla.

Taudin aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Treponema pallidum -bakteereja

Kupan aiheuttaa Treponema pallidum pallidum -bakteeri.[4] Se on kierukan muotoinen ja sen pituus on 6–14 μm ja halkaisija 250–300 nm. Bakteeri säilyy hengissä kosteassa ympäristössä yli 10 tuntia, kuivassa se kuolee nopeasti, samoin yli +42 °C lämpötilassa. [5]

Tartunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuppa tarttuu tavallisesti sukupuoliyhteydessä. Tartunnan lähde on yleensä primaarikupan haavauma. Kupan tarttuvuudeksi arvioidaan jopa 30–60 %.[1] Kondomi suojaa kupalta tehokkaasti.[6] Kuppa voi tarttua suutelun kautta sekundaarikupan suussa olevista läiskistä.[7] Kuppa voi tarttua myös raskaana olevalta äidiltä lapselle.[7] Seurauksena voi olla kohtukuolema, mutta lapsi voi syntyä myös elävänä.

Joskus kuppa on päässyt tarttumaan tatuoinnin tai kuppaamisen yhteydessä. Alahärmässä sairas kupparieukko tartutti 1858 taudin noin 200 ihmiseen. Arveltiin, että tartunta johtui naisen tavasta puhdistaa välineensä syljellään.[8]

Taudinkulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihe Latinalainen nimitys Tyypillinen kesto Oireet
Itämisvaihe yleensä 3–4 viikkoa
Primaarikuppa Syphilis primaria /
Lues I
6–7 viikkoa primaarihaava
Sekundäärikupan ensimmäinen
ilmaantuma
Syphilis secundaria recens /
Lues II recens
1,5 – 2 kuukautta punatäpläinen ihottuma,
visvasyyliä,
tukan lähtöä
Latentti sekundäärikuppa Syphilis latens praecox /
Lues latens praecox
jopa vuosia oireet rauhoittuneet
Uusiutunut sekundäärikuppa Syphilis secundaria recidiva /
Lues II recidiva
1,5 – 2 kuukautta kuten ensimmäisessä ilmaantumassa,
myös ihon valkotäpläisyyttä
Latentti sekundäärikuppa Syphilis latens praecox /
Lues latens praecox
jopa vuosia
yo. vaiheet voivat toistua
oireet rauhoittuneet
Tertiäärikuppa Syphilis tertiaria /
Lues III
aktiivinen vaihe 6-24 kk gummamuodostumia

Primaarikuppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupan primaarihaava sormessa

3–4 viikon kuluttua tartunnasta ilmaantuu tartuntapaikalle tulehdusreaktion seurauksena kupan ensihaava eli primaarihaava. Kyseinen haavauma eli sankkeri on kova ja yleensä kivuton. Primaarihaavan läheisyydessä imurauhaset turpoavat.[1][7]

Sekundaarikuppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos tautia ei hoideta, se leviää koko elimistöön 6–8 viikkoa tartunnan jälkeen ja aiheuttaa yleisoireita kuten kuumetta ja huonovointisuutta. Keskivartalon pienitäpläinen roseola-kuppaihottuma ja imurauhassuurentumat kehon eri osissa ovat tavallisia sekundaarikupan oireita. Roseolaa myöhemmin ilmaantuu ihomuutoksia, joita nimitetään syfilideiksi.[1][7] Kielellä ja ikenillä voi olla limaisia läiskiä, joissa on kuppabakteereja. Sekundaarikupan merkkejä voi ilmaantua, hävitä ja ilmaantua uudelleen viidenkin vuoden ajan.[7]

Sekundäärivaihetta voi seurata latentti vaihe, jonka aikana sekundaarikupan oireet voivat uusiutua. Kupan osoittavat verikokeet voivat latenssissa muuttua negatiivisiksi. Noin kolmasosalla[1] hoitamattomista potilaista tauti kuitenkin etenee tertiaarivaiheeseen.[7]

Tertiaarikuppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veistos kupan kolmannen vaiheen muutoksista.

Kupan kolmas vaihe voi kehittyä vuosien tai vuosikymmenten kuluttua tartunnasta. Tällöin iholle muodostuu granulomatoottisen tulehduksen seurauksena gumma-ihomuutoksia. Neurosyfilis-oireiden syynä ovat usein granulomatoottiset tulehdukset keskushermostossa.[1][7]

Neurosyfilis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuppa voi aiheuttaa vaurioita myös keskushermostossa, jolloin puhutaan aivokupasta eli neurosyfiliksestä. Aivovaurion seurauksia voivat olla ataksia, paralyysi ja mielisairaus. Ennen antibioottien aikaa mielisairaaloiden potilaista merkittävä osa oli hoidossa neurosyfiliksen vuoksi.[7]

Aivokuppaa hoidettiin 1900-luvun alussa mm. keinotekoisesti istutetun malarian avulla, mutta vasta penisilliinihoitojen yleistyttyä 1950-luvulla tertiaarikupasta tuli harvinainen sairaus.

Kupan hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupan hoitoon käytettiin aluksi elohopeayhdisteitä; niihin turvautui esimerkiksi lääkäri Paracelsus (1493–1541). Kun häntä syytettiin ihmisten myrkyttämisestä, hän puolustautui vuonna 1564 ilmestyneessä kirjassaan:

"Was ist das nit gifft ist: alle ding sind gifft und nichts ohn gifft. Allein die dosis macht das ein ding kein gifft ist."[9]
(Mikä muka ei ole myrkkyä: kaikki aineet ovat myrkyllisiä eikä mistän puutu myrkkyä. Vasta annos ratkaisee, ettei kyseessä ole myrkky.")

1900-luvun alkuun mennessä arseeni-, vismutti- ja jodisuolat, kuten salvarsaani, olivat käytännössä syrjäyttäneet elohopean. Hoidon kesto riippui taudin vaiheesta. Sekundaarikupan hoitoon vaadittiin jaksoittaista hoitoa 2–3 vuoden ajan.

Penisilliinin teho Treponema pallidumiin on pysynyt jatkuvasti hyvänä.[10] Käypä hoito -suositus suosittelee (2010) lääkitykseksi prokaiinipenisilliiniä tai bentsatiinipenisilliiniä, allergisille keftriaksonia.[11]

Kupansukuiset sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Treponema pallidum -bakteerin aiheuttamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut Treponema pallidum -bakteerin alalajit aiheuttavat trooppisia endeemisiä sairauksia. Näitä alalajeja ovat Treponema pallidum carateum (aiheuttaa pinta-taudin), Treponema pallidum endemicum (aiheuttaa endeemisen kupan) ja Treponema pallidum pertenue (aiheuttaa vaapukkasyylätaudin).[4]

Kanikuppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisten kuppaa muistuttava jäniseläinten, lähinnä kanien sukupuolitauti on treponematoosi, kanikuppa, lat. Vent disease. Sen aiheuttaja on treponema cuniculi-bakteeri ja tauti etenee samalla tavalla kuin ihmisten kuppa. Tauti ei ole yleinen Suomessa, mutta muissa maissa, joissa tuotetaan kaninlihaa, se oli aikaisemmin merkittävä tauti. Bakteeri on herkkä penisilliinille.

Kuuluisia kuppaa sairastaneita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Forsius, Arno: Kuppataudin historiaa 2007. Viitattu 28.11.2010
  • Reunala, Timo ja Seppälä, Ilkka: ”Kuppa”, Sukupuolitaudit, s. 42–51. 2., uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2003. ISBN 951-656-103-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Reunala ja Seppälä 2003, s. 44–45
  2. a b c d e f Forsius 2007
  3. Reunala ja Seppälä 2003, s. 42
  4. a b Reunala ja Seppälä 2003, s. 43
  5. "Syphilis – Theory and Practice in Latvia" Forum for Nordic Dermato-Venereology Vol. 7 November 2002
  6. Kuppa (Terveyskirjasto.fi)
  7. a b c d e f g h Black, Jacquelyn G.: ”Urogenital and Sexually Transmitted Diseases”, Microbiology, s. 620–623. International Student Version, Seventh Edition. John Wiley & Sons (Asia) Pte. Ltd., 2008. ISBN 978-0470-23415-0. (englanniksi)
  8. Kodin lääkärikirja, Otava 1943
  9. Koulu. M, Tuomisto. J: Farmakologia ja Toksikologia, s. 113. 7. painos. Medicina, 2007. ISBN 978-951-97316-2-9.
  10. Reunala ja Seppälä 2003, s. 50.
  11. Sukupuolitautien diagnostiikka ja hoito Käypä hoito 30.6.2010.
  12. a b c d e http://www.tk-historia.fi Tieteen kuvalehti Historia 12/2008, ISSN 0806-5209

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kuppa.