Häpy
Häpy eli vulva tai ulkosynnyttimet[1] tarkoittaa naisen ulkoisia sukupuolielimiä, joihin kuuluvat isot ja pienet häpyhuulet, häpykieli eli klitoris, emättimen aukko ja emättimen eteinen sekä eteisrauhaset ja häpykukkula eli häpykumpu.[2]
Hävyllä on keskeinen rooli seksuaalisuudessa ja seksuaalisessa kanssakäymisessä. Häpy liittyy lisääntymiseen sekä yhdynnän että synnytyksen osalta.
Anatomiaa
Häpy on naisen vartalon alaosassa, etupuolella sijaitseva ulkoiset sukupuolielimet käsittävä alue, jonka näkyvin osa ovat isot häpyhuulet. Ne muodostavat veneen muotoa muistuttavan alueen, niiden välissä on häpyrako. Pehmeästä ja joustavasta kudoksesta muodostuvat isot häpyhuulet peittävät kokonaan tai osittain pienet häpyhuulet. Häpyhuulien välissä sijaitsevat ylhäältä alaspäin terska eli klitoriksen pää, virtsaputken suu sekä emätinaukko. Häpyhuulissa ja terskassa on paisuvaiskudosta, ne paisuvat hieman seksuaalisen kiihottumisen myötä. Häpyhuulien iho on hieman ryppyistä.[3]
Häpykielen näkyvä osa on noin herneen kokoinen, tuntoherkkä elin, jota osittain peittää esinahka. Emätinaukko ja emättimen eteinen muodostavat emättimen etummaisen, tuntoherkän osan. Häpykukkula on häpyliitoksen kohdalla, häpyhuulien yläpuolella sijaitseva ihonalaisen rasvakudoksen muodostama kohouma.[4]
Murrosiän jälkeen hävyn seutua luontaisesti verhoaa häpykarvoitus.[5]
Hävyn merkitys
Hävyllä on keskeinen merkitys seksuaalisuudessa, sen näkyminen voi jo sinällään olla seksuaalinen kiihoke. Hävyn tärkeimmät osat, häpyhuulet, häpykieli ja emättimen etuosa (aukko ja eteinen) ovat tuntoherkkää aluetta, ja niiden hyväileminen seksuaalisessa kanssakäymisessä tai itsetyydytyksessä tuottaa mielihyvää. Yhdynnässä jäykistynyt siitin työnnetään emätinaukosta sisään. Emätinaukko on myös synnytyskanavan osa. Virtsaputken suu ei kuulu naisen sukupuolielimiin, mutta sijaitsee hävyn alueella.
Häpy kansanperinteessä
- Pääartikkeli: Harakointi
Suomalaisessa kansanperinteessä naisen sukupuolielimiin on liitetty yliluonnollisia taikavoimia. Häpyä paljastamalla on sekä suojeltu että kirottu ihmisiä, karjaa ja esineitä. Tapahtumaa kutsutaan harakoinniksi. Harakoinnissa häpy paljastetaan kohteelle, johon hävyn voimaa aiotaan siirtää. Joskus harakointi suoritettiin kuljettamalla harakoitava kohde paljastetun hävyn alitse. Muun muassa maatalouseläimiä, peltoja, työkaluja, aseita, lapsia ja sotiin lähteviä miehiä on harakoitu. [6][7][8][9][10]
Lähteet
- ↑ ulkosynnyttimet Duodecimin terveyskirjaston lääketieteen sanasto. 18.10.2016. Viitattu 18.11.2021.
- ↑ Lääkärikirja – Häpy Tohtori.fi. Darwin Media Oy. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.1.2011.
- ↑ Saana Sjöblom-Hasselblatt: Häpyhuulet ovat kaikilla erilaiset – niitä on yhtä monenlaisia kuin sormenjälkiä Kaksplus.fi. 5.11.2022. Viitattu 11.3.2023.
- ↑ Lääkärikirja – Häpykukkula Tohtori.fi. Darwin Media Oy. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 19.1.2011.
- ↑ THE SECONDARY SEXUAL CHARACTERISTICS hu-berlin.de. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 6.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Noidankoto; Valkosipulia ja Salviaa: Naisen Väki ja Vittuvoima Noidankoto; Valkosipulia ja Salviaa. keskiviikko 21. heinäkuuta 2010. Viitattu 22.5.2026.
- ↑ Harakointi ja muut varaustaiat varmistivat karjan terveyden Maaseudun Tulevaisuus. 10.8.2015. Viitattu 22.5.2026.
- ↑ Varmistetaan ettet ole robotti! journal.fi. Viitattu 22.5.2026.
- ↑ Varmistetaan ettet ole robotti! journal.fi. Viitattu 22.5.2026.
- ↑ Jotteff: a LIFE IN HELsinki: Harakointi - mitä vittua?! a LIFE IN HELsinki. 10.11.2011. Viitattu 22.5.2026.
Aiheesta muualla
