Uimarakko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Särjen sukuisen sorvan uimarakko

Uimarakko (lat. vesica pneumatica) on monilla kaloilla ruumiinontelon yläosassa oleva elin, joka sisältää kaasuja. Sen avulla kalat pystyvät säätelemään uimasyvyyttään, mutta jotkut lajit käyttävät sitä myös esimerkiksi äänien tuottamiseen ja vahvistamiseen.

Sijainti ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uimarakko on koko ruumiinontelon pituinen ja sen dorsaalipuolella sijaitsevat kalan pitkittäiset munuaiset.

Uimarakkoja on kahta eri rakennetyyppiä. On uimarakkoja, joilla on ohuen tiehyeen kautta yhteys suolistoon, ja sitten on niin sanottuja umpirakkoja, joilla ei ole enää yhteyttä suolistoon. Yleistyksenä voidaan sanoa umpirakkoisten elävän syvissä vesissä.[1]

Uimarakon uloimpana kerroksena on ohut epiteelikudoskerros. Sen alla on iso kollageenista muodostunut säikeinen perusaine, sileää lihaskudosta, tukikudosta ja lopulta kaasurauhassoluja. Tiukasti pakkautuneet kudokset sekä guaniinikiteet estävät kaasujen diffuusion pois uimarakosta.[1]

Uimarakon sisältämän kaasun koostumus vaihtelee huomattaavsti lajien välillä. Lohikaloilla uimarakossa on lähes puhdasta typpeä. Syvän meren kaloilla puolestaan happipitoisuus kasvaa mitä syvemmälle mennään.[2]

Toiminta ja tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kala voi säädellä uimarakon avulla uimasyvyyttään. Ilma uimarakkoon siirtyy joko nielemisliikkeiden tai kaasurauhasten avulla. Kaasurauhasessa hemoglobiinin hapensitomiskykyä vähennetään laktaatin avulla, jolloin happimolekyylit siirtyvät uimarakkoon. Uimarakon takia kala ei voi tehdä nopeita syöksyjä pystysuunnassa, muuten rakko halkeaisi. Rustokaloilla (hailla ja rauskuilla) ei ole uimarakkoa, vaan ne säätelevät uimasyvyyttään olemalla jatkuvasti liikkeessä. Myöskään monilla pohjassa elävillä luukaloilla, esimerkiksi simpuilla, ei uimarakkoa ole.

Uimasyvyyden säätelyn lisäksi uimarakon tehtävänä on uroskalalla viilentää vatsaontelossa sijaitsevia kiveksiä, jotta siittiöiden muodostuminen olisi mahdollista.

Jotkut kalat käyttävät uimarakkoja myös äänten tuottamiseen tai voimistamiseen. Siihen liittyviä lihaksia supistamalla kala saa aikaan erilaisia murisevia, murahtelevia ja rummuttavia ääniä. Esimerkiksi konnakaloilla on isot sisäiset lihakset, joiden avulla ne pystyy tuottamaan monia erilaisia ääniä.[3]

Ihmiskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uimarakkoja on erityisesti Kiinassa käytetty kuivattuina ravinnoksi. Varhaisin todiste uimarakkojen syömisestä on vuodelta 206 eaa.[4] Erityisen haluttu kala on isoveltto, jonka uimarakolla uskotaan olevan myös terveysvaikutuksia. Sen uimarakoista maksetaan jopa 8 500 dollaria kilogrammalta. Sen kalastaminen on Kalifornianlahdella on aiheuttamassa kalifornianpyöriäisen sukupuuton.[5]

Uimarakkoja on ennen käytetty muun muassa kondomeina.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maina, s. 47.
  2. Evans, s. 32.
  3. Smith & Heemstra, s. 16.
  4. The Story of Fish Maw New Zealand Fish Processing LTD. Viitattu 25.5.2017. (englanniksi)
  5. Yrjö Kokkonen: Kalifornianpyöriäinen kuolemassa sukupuuttoon, koska kiinalaiset haluavat syödä kalan uimarakkoja Yle Uutiset. 16.5.2017. Yleisradio. Viitattu 25.5.2017.
  6. Arno Forsius: Kuppataudin historiaa Viitattu 25.5.2017.
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.