Kives

Wikipedia
Ohjattu sivulta Kivekset
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miehen sukuelinten anatomiaa.
1. Virtsarakko. 2. Häpyliitos. 3. Siitin. 4. Paisuvaiskudos. 5. Terska. 6. Esinahka. 7. Virtsaputki. 10. Rakkularauhanen. 11. siemenheittotiehyt (lat. ductus ejaculatorius). 12. Eturauhanen. 13. bulbouretraalirauhanen / Cowperin rauhanen (lat. glandula bulbourethralis). 15. Siemenjohdin. 16. Lisäkives. 17. Kives. 18. Kivespussi.

Kives eli testikkeli (lat. testis), josta yleisesti käytetään myös kreikankielistä nimeään orchis (όρχις), on urospuolisen selkärankaisen eläimen sukupuolielimiin kuuluva parillinen sukupuolirauhanen. Kivekset tuottavat miehen sukusoluja eli siittiöitä, joita tarvitaan munasolun hedelmöityksessä ja siten lisääntymisessä. Lisäksi kivekset tuottavat mieshormoneja eli androgeeneja, joista tärkein on testosteroni. Ihmisessä testosteroni saa aikaan miehiset kehonpiirteet ja ominaisuudet.

Kivekset sijaitsevat muun elimistön ulkopuolella kivespussissa (lat. scrotum), koska ne tarvitsevat muuta elimistöä alemman lämpötilan toimiakseen.

Anatomiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivekset.
Kivekset sijaitsevat kivespussissa muusta elimistöstä erillään lämpötilan pitämiseksi alhaisempana, mikä on tärkeää siittiötuotannon kannalta.

Kivekset ovat muodoltaan soikeat. Ne roikkuvat kivespussissa, jotka ihmisellä sijaitsevat vartalon etupuolella jalkojen välissä siittimen alla. Tavanomaisesti vasen kives roikkuu alempana kuin oikea,[1] lisäksi ne voivat olla hieman eri kokoiset. Kiveksen pinnalla ja osittain sen takana on sykkyräinen elin, lisäkives (lat. epididymis), johon siittiöt varastoituvat. Kives ja lisäkives ovat tunnusteltavissa kivespussin läpi.

Kiveksen kudos on rakenteeltaan pehmeähköä ja kimmoisaa. Kiveksen pinnalla on vaalea kovakalvo (tunica albuginea), joka osittain painuu kiveksen sisään jakaen sen lohkoihin. Nämä lohkot ovat edelleen jakautuneet lohkoihin (lobuli testis), joista jokaisessa on 1–3 tiehyttä, joissa siittiöt kehittyvät. Tiehyet yhtyvät verkoksi (rete testis), josta siittiöt kulkeutuvat lisäkivekseen, jossa ne kypsyvät ja varastoituvat. Tiehyiden välissä on interstitiaalisoluja eli Leydigin soluja, jotka erittävät testosteronia.

Kivesten koko vaihtelee paljon yksilöittäin. Aikuisen ihmisen kivekset ovat tavallisesti noin 3,5–5,5 senttimetrin pituiset, 2–3 senttimetrin levyiset ja parinkymmenen grammaan painoiset. Ennen murrosikää kiveksen normaali enimmäispituus on 2 cm. Kivekset kasvavat murrosiässä nopeasti täyteen mittaansa.

Kivesten kehittymisestä vastaa Sry-geeni.[2]

Hormonit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiveksen tuottamia hormoneita ovat mieshormonit eli androgeenit. Näistä tärkein on testosteroni. Androgeenit saavat aikaan miehiset piirteet murrosiässä. Androgeenit ovat myös steroidihormoneja; ne parantavat suorituskykyä. Androgeeneja syntyy myös lisämunuaisen kuorikerroksessa, minkä takia niitä on myös naisilla, vaikkakin huomattavasti pienempinä pitoisuuksina. Suorituskykyä parantavan vaikutuksensa vuoksi ylimääräisen testosteronin käyttö luokitellaan urheilussa doping-käytöksi.

Androgeenit lisäävät paitsi suorituskykyä, myös seksuaalista halukkuutta. Niille herkillä henkilöillä tai suurina pitoisuuksina ne voivat aiheuttaa aggressiivisuutta. Testosteronipitoisuudet alkavat kasvamaan erittäin nopeasti lapsuustasosta noin 12-13-vuotiaana, ja aikuisen nuoren miehen testosteronitasot ovat yli kymmenkertaiset verrattuna lapseen. Muutaman vuoden päästä murrosiän alkamisesta poika on kehittynyt fyysisesti mieheksi, ja saavuttaa aikuisen mittasuhteet. Testosteronitasot ovat noin 20-vuotiaana vain enää muutaman prosentin lopullisesta maksimitasostaan. Pitoisuudet saavuttavat hitaasti huippunsa noin 24-25. ikävuoden tienoilla, ja laskevat sen jälkeen hitaasti prosentin vuosivauhtia hieman yli kolmekymmentä vuotiaaksi, jolloin ne ovat laskeneet takaisin noin 19-20-vuotiaan nuoren miehen tasolle. Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen testosteronitasot laskevat loppuelämän ajan hieman nopeammin, noin 1.5-2% vuodessa. Tällöin suorituskyky, riskinotto, luontainen lihasmassa ja seksuaalinen halukkuus vähenevät. Tyypillistä testosteronituotannon vähentyessä ovat myös impotenssi, luiden haurastuminen ja rasvaprosentin kasvu. Elämäntavoilla on suuri vaikutus miehen testosteronitasoihin ja niiden laskuun keski-iässä. Ylimääräinen rasvakudos minimoi testosteronin vaikutuksia miehessä, aiheuttauen gynekomastiaa ja seksuaalisen halukkuuden vähenemistä. Sen sijaan aktiiviset elämäntavat lisäävät testosteronin eritystä sekä sen aiheuttamia ilmiöitä.

Alkoholi hajottaa testosteronia. Tämän vuoksi laskuhumalassa mielialat saattavat vaihdella, ja humalatilan jälkeen keho lisää testosteronituotantoaan korvatakseen hajonneen testosteronin, aiheuttaen seksuaalisen halukkuuden tilapäistä kasvua.

Sukusolut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivekset tuottavat taukoamatta siittiöitä, joiden tehtävänä on hedelmöittää munasolu ja siirtää isältä tuleva geeniperimä lapselle. Siittiöt ovat pitkiä, siimamaisen häntänsä avulla liikkuvia soluja. Siittiön DNA sijaitsee sen pääkappaleessa. Siittiöt elävät siemennesteessä eli spermassa ja vapautuvat orgasmissa siittimen päästä siemensyöksyssä. Siittiöt ovat niin pieniä, etteivät ne näy paljaalla silmällä. Siemennesteessä niitä on yleensä satoja miljoonia. Siittiöiden vähäisyys voi johtaa lapsettomuuteen. Siittiöitä muodostuu murrosiästä vanhuuteen asti, vaikka niiden määrä pieneneekin iän myötä. Mies voi olla hedelmällinen vielä hyvinkin vanhana.

Kivesten lämpötilan säätely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanging testicles.JPG

Kivekset roikkuvat kivespusseissa muun elimistön ulkopuolella, koska ne tarvitsevat muuta elimistöä alemman lämpötilan voidakseen tuottaa siittiöitä. Täten miehen hedelmällisyys voi heikentyä, jos kivekset ovat pitkään liian lämpimässä. Cremaster-lihakset säätelevät kivesten nousemista ja laskeutumista sekä kivespussin kireyttä. Tämän tarkoituksena on säädellä kivesten lämpötilaa. Jos kivekset ovat lämpimät, ne roikkuvat alhaalla ja kivespussi on löysä. Jos taas kivekset ovat liian kylmät, ne nousevat ylös ja kivespussi kiristyy, jolloin kivekset ovat lähempänä elimistöä ja lämpenevät. Kivekset voivat nousta ylös ja kivespussi kiristyä myös seksuaalisen kiihottumisen vuoksi.

Sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retentio testis on tila, jossa kives ei syntymässä laskeudu kivespussiin, vaan jää piilokivekseksi. Tämä voidaan hoitaa hormonihoidolla tai leikkauksella. Murrosiän jälkeen sairastettu sikotauti saattaa johtaa lapsettomuuteen, koska sen usein aiheuttama kivestulehdus eli orkiitti tyypillisesti aiheuttaa siittiöiden määrän vähenemistä ja laadun heikkenemistä. Kivessyövän osuus kaikista syöpätyypeistä ei ole kovin suuri; nuorilla miehillä se kuitenkin on niistä yleisin. Raja on noin 30 ikävuodessa, jota vanhemmat sairastuvat nuorempia selkeästi harvemmin. Kivessyöpä voi olla seminooma tai ei-seminooma.

Lisäksi muut syövät voivat lähettää kivekseen etäpesäkkeitä, mutta tämä on erittäin harvinaista. Kirjallisuudessa tapauksia on kuvattu kolmattasataa. 32 %:ssa näistä tapauksista primaarinen kasvain on ollut eturauhasen adenokarsinooma.[3]

Lapsettomuutta voi aiheuttaa myös kiveksissä joissakin tapauksissa esiintyvä primääri vajaatoiminta.

Vesikives eli hydrocele scrotalis on kivestä ympäröivä nestekertymä, joka voi kasvaa hyvinkin suureksi. Sairaus ei ole vakava. Lisäksi se on helposti hoidettavissa, jos se on haitallinen. Kiveksen kiertyminen eli testistorsio on harvinainen, mutta kiireellistä hoitoa vaativa sairaus. Siihen liittyy voimakas kiputila, joka johtuu kiveksen verenkierron pysähtymisestä. Tämä puolestaan aiheutuu kivekseen verta johtavan siemennuoran kiertymisestä mutkalle. Jos kiertymää ei hoideta kirurgisesti kuuden tunnin sisällä, kives voi kuolioitua.

Kiveskohju eli varicocele sijaitsee kivespussin yläosassa. Se on laajentunut laskimo, joka aiheuttaa kipua ja harvoin myös hedelmättömyyttä.

Anorkiaksi kutsutaan kivesten synnynnäistä puuttumista kokonaan. Tilaa, jossa toinen kives puuttuu, kutsutaan monorkiaksi eli yksikiveksisyydeksi. Hyvin harvinaista on, että kiveksiä on kolme tai useampia. Tällöin on kyseessä polyorkidismiksi nimitetty häiriö, monikiveksisyys. Tavallisimmin polyorkidismista kärsivillä on kolme kivestä. Kolmikiveksisyydestä usein käytettävä täsmällisempi ilmaus on triorkidismi. [4]

Kivekset gastronomiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiveksiä viipaloidaan indonesialaista satay-ruokalajia varten.

Eläinten kiveksiä käytetään useiden ruokalajien valmistuksessa; niillä onkin vakiintunut asema usean maan ruokaperinteessä. Sonnin ja pässin kivekset kuuluvat yleisimmin käytettyihin lähde?.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Harold Ellis: Clinical anatomy, 11. painos, s. 119. Wiley-Blackwell, 2006. ISBN 9781405138048. (englanniksi)
  2. http://www.lastenendokrinologit.net/kirja/fr-sukupuolinenkehitys.html
  3. Testicular Metastasis From Adenocarcinoma Of The Prostate
  4. Polyorchidism General Electric Company. Viitattu 8.2.2008. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kivekset.