Haima

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Haiman endokriininen osa)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haiman sijainti

Haima (lat. pancreas) on selkärankaisilla tavattava ruoansulatusrauhanen, joka sijaitsee vatsaontelossa. Se on punertava ja painaa alle sata grammaa.[1] Haiman paksumpi pää sijaitsee oikealla puolella pohjukaissuolen mutkassa ja ohuempi pää lähellä pernan porttia. Haima on sekä avorauhanen että umpirauhanen.[2]

Haiman eksokriininen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haiman eksokriininen eli avoeritteinen osa, joka on noin 98 prosenttia koko haimasta, erittää suoleen ruoansulatusnesteitä. Eksokriinisen osan tiehyet liittyvät yhteen haimatiehyeksi, joka vie haiman eritteen pohjukaissuoleen. Haimatiehyellä ja sapenjohtimella voi olla lyhyt yhteinen loppuosa, joka laskee ison pohjukaissuolinystyn eli papilla Vaterin kohdalle. Haimalla on usein myös toinen tiehyt, joka laskee hieman ylemmäs pieneen pohjukaissuolinystyyn.

Haimasta erittyy vuorokaudessa noin puolitoista litraa haimanestettä. Neste koostuu tiehytsolujen emäksisestä eritteestä ja rauhassolujen entsyymipitoisesta eritteestä. Tiehytsolujen erite sisältää natriumvetykarbonaattia, joka neutraloi mahasta tullutta hapanta ruokasulaa. Haimanesteen entsyymejä ovat muun muassa amylaasi (pilkkoo tärkkelystä), trypsiini ja kymotrypsiini (pilkkovat valkuaisaineita), lipaasi (pilkkoo rasvoja) sekä fosfolipaasi (pilkkoo fosfolipidejä). Haimanesteessä on myös trypsiininestäjää, joka estää trypsiiniä aktivoitumasta liian aikaisin niin, ettei se pilkkoisi elimistön omia proteiineja.

Haimanesteen eritystä ohjailevat pohjukaissuolen limakalvon vereen erittämät hormonit sekä parasympaattinen hermosto.

  • Hapan mahaneste saa pohjukaissuolessa aikaan sen, että vereen erittyy sekretiiniä, joka aiheuttaa natriumvetykarbonaattipitoisen haimanesteen erityksen tiehytsoluista
  • Rasvojen ja valkuaisaineiden pilkkoutumistuotteet saavat aikaan pankreotsymiinin eli kolekystokiniinin erityksen, joka taas aiheuttaa entsyymipitoisen haimanesteen erityksen rauhassoluista.

Haiman endokriininen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Endokriininen eli umpieritteinen haiman osa, joka käsittää pari prosenttia koko haimasta, sijaitsee noin miljoonana haimasaarekkeena eli Langerhansin saarekkeena eri puolilla haimaa. Saarekkeissa on useita solutyyppejä, joista alfasolut erittävät glukagonia ja beetasolut insuliinia. Deltasolut tuottavat somatostatiinia, joka on kasvuhormonia hillitsevä hormoni.[3][4] Lisäksi PP-solut tuottavat haiman polypeptidejä.[5]

Kun elimistö kuluttaa varastoitua energiaa eli on katabolisessa tilassa, glukagoni tehostaa maksassa tapahtuvaa glykogenolyysiä sekä maksassa ja jonkin verran munuaisissakin tapahtuvaa glukoneogeneesia. Glykogenolyysissä pilkkoutuu maksan varastoimia glykogeeneja glukoosiksi, ja glukoneogeneesissa syntyy glukoosia muun muassa maitohaposta, rasvojen glyseroliosasta sekä aminohapoista. Näin glukagoni lisää glukoosin pitoisuutta veressä, jotta elimistö saa tarpeeksi ravintoaineita.[3]

Insuliini puolestaan saattaa elimistön anaboliseen tilaan, jolloin elimistöön varastoidaan enemmän energiaa kuin sitä kuluu. Insuliini tehostaa glukoosin solukalvon läpäisevyyttä etenkin lihas- ja maksasoluissa, joissa glukoosista syntyy glykogeenia.[3] Insuliinituotannon heikkeneminen tai sen loppuminen johtaa diabetekseen eli sokeritautiin, jolloin glukoosia erittyy virtsaan, koska se ei varastoidu lihas- ja maksasoluihin.[6]

Haiman sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haimatulehdus voi olla akuutti tai krooninen. Haimasyöpä on tavallisimmin adenokarsinooma.[7] Haiman pseudokysta johtuu tavallisimmin haimaan liittyvästä tulehdusprosessista.[8] Diabeteksen aiheuttaa insuliinin tuotannon väheneminen tai lakkaaminen haimassa (diabetes I) tai insuliinin käsittelyn heikkeneminen elimistössä (diabetes II). Haiman puuttuminen eli haiman ageneesi on harvinainen diabeteksen aiheuttaja vastasyntyneillä[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 22. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 177. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  3. a b c Langerhansin saarekkeet Solunetti. Viitattu 4.11.2016. (suomeksi)
  4. Function of the Pancreas The Sol Goldman Pancreatic Cancer Research Center. Viitattu 4.11.2016. (englanniksi)
  5. Otonkoski, Timo: Insuliinin eritys 1998. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 4.11.2016. (suomeksi)
  6. Diabetes (sokeritauti) Terveyskirjasto. Viitattu 4.11.2016. (suomeksi)
  7. Diseases of the Pancreas
  8. Pseudocyst, Pancreatic
  9. Pancreatic agenesis as cause for neonatal diabetes mellitus.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]