Lihassolu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lihassolut ovat elimistön tai sen osan liikkumisen mahdollistavia, pitkänmallisia ja supistuvia soluja.

Poikkijuovainen lihassolu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikkijuovainen lihassolu on jättisolu, jossa on useita tumia. Mikroskoopissa solun rakenteessa erottuu poikkijuovia, joista solutyyppi on saanut nimensä. Lihassolun supistuva osa muodostuu myofibrilleista, joiden perusrakenne muodostuu peräkkäin olevista sarkomeereista. Myofibrillin supistumiskyky perustuu kahden proteiinin, aktiini- ja myosiinifilamentin, toimintaan. Hermoimpulssi saa solun pitkien säikeiden aktiini- ja myosiinirihmat liukumaan toistensa lomaan, jolloin sarkomeeri lyhenee ja lihas supistuu. Aktiini näkyy solussa vaaleina juovina ja myosiini tummina. Poikkijuovaiset lihassolut liittyvät kiinni toisiinsa päistään kytkylevyjen avulla muodostaen poikkijuovaista lihaskudosta. Poikkijuovaisia lihassoluja hermottaa somaattinen eli tahdonalainen hermosto. Luurankolihakset muodostuvat poikkijuovaisista lihassoluista.

Sileälihassolu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sileälihassolut ovat poikkijuovaisia lihassoluja pienempiä ja niissä on vain yksi tuma. Sileät lihassolut ovat kuitenkin poikkijuovaisia lihassoluja kestävämpiä. Niitä hermottaa autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto. Sileälihassolut muodostavat sileää lihaskudosta sisäelinten seinämien lihaskerroksiin.

Sydänlihassolu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydänlihassolu on erittäin kestävä ja se on rakenteeltaan poikkijuovaisten lihassolujen kaltainen. Nimensäkin mukaan sydänlihassolua löytyy vain sydämestä. Ne ovat haaroittuneita yksitumaisia soluja, jotka noin 50–150 mikrometriä pitkiä ja 10–20 mikrometriä paksuja. Sydänlihassolut ovat yhteydessä toisiinsa aukkoliitoksin, jotta aktiopotentiaali pääsisi nopeammin leviämään solusta toiseen. Sydänlihassoluille on myös ominaista, että niissä on paljon mitokondrioita, koska ne tarvitsevat toimiakseen runsaasti energiaa. Sydänlihassolut käyttävät energiantuotantoonsaselvennä

Aiemmin sydänlihassolukon uudismuodostumista pidettiin mahdottomana ihmisellä aikuisiässä. 2000-luvulla useat tutkimusryhmät ovat kuitenkin osoittaneet sydänlihaskantasolujen olemassaolon sydänlihaksessa. Myös muualta ihmiskehosta, varsinkin luuytimestä, eristettyjä kantasoluja on käytetty onnistuneesti sydäninfarktin hoidossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Duodecim, 119 vuosikerta. numero 3/2003, sivu 176
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.