Aivolisäke

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aivolisäkkeen sijainti.

Aivolisäke eli hypofyysi (lat. glandula pituitaria/hypophysis) on umpirauhanen, jonka erittämät hormonit osallistuvat elimistössä kasvun, verenpaineen ja nestetasapainon, seksuaalitoimintojen, raskauden, synnytyksen, maidontuoton, lämpötilan ja kivun säätelyyn. Aivolisäke on ihmisellä noin herneen kokoinen (15 mm · 9 mm · 6 mm), puolen gramman painoinen isoaivojen pohjaosasta ulkoneva rakenne, jota ympäröi kitaluun syvennys eli turkinsatula.

Aivolisäke koostuu kolmesta erikseen toimivasta lohkosta, etulohkosta (adenohypofyysi), keskilohkosta ja takalohkosta (neurohypofyysi).[1] Aivolisäkkeen varsi yhdistää aivolisäkkeen sen yläpuolella olevaan hypotalamukseen, joka säätelee aivolisäkkeen toimintaa. Aivolisäke erittää kymmenkuntaa hormonia, kuten kasvuhormoneja eli somatotropiineja. Monet aivolisäkkeen erittämistä hormoneista säätelevät muiden umpirauhasten toimintaa.

Etulohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Adenohypofyysi

Aivolisäkkeen etulohko eli adenohypofyysi on muodostunut sikiökaudella suuontelon katosta ja on siis epiteelikudosta[2]. Etulohko tuottaa muiden umpieritysrauhasten toimintaa ohjaavia hormoneja, joita kutsutaan yhteisnimellä tropiini. Tällaisia hormoneja ovat tyreotropiini (TSH), joka vaikuttaa kilpirauhaseen, follitropiini (FSH) ja lutropiini (LH), jotka vaikuttavat sukupuolirauhasiin, sekä prolaktiini, peptidihormoni joka vaikuttaa rintarauhasten maidoneritykseen ja gonadien eli sukupuolirauhasten toimintaan. Follitropiinia ja lutropiinia kutsutaankin yhteisnimellä gonadotropiineiksi. Kortikotropiini puolestaan edistää lisämunuaisen kuorikerroksen toimintaa ja kasvuhormoni tehostaa monien kudosten aineenvaihduntaa ja koko elimistön kasvua.

Takalohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neurohypofyysi

Aivolisäkkeen takalohko eli neurohypofyysi on muodostunut väliaivojen hermokudoksen pullistumasta.[2] Aivolisäkkeen takalohko ei ole varsinainen umpirauhanen vaan se muodostuu hermosoluista, gliasoluista ja verisuonista eikä se sisällä lainkaan tavallisia hormoneja tuottavia soluja. Takalohko toimii ainoastaan hypotalamuksen neuroneista peräisin olevien hormonien varastopaikkana. Takalohkon hormonit vapautuvat hermopäätteistä, joiden soomat sijaitsevat hypotalamuksessa. Takalohkon vapauttamia hormoneja ovat antidiureettinen hormoni ja oksitosiini. Viimeksi mainittu saa aikaan sileän lihaskudoksen supistumisen, muun muassa kohdun seinämien lihasten supistelun synnytyksen yhteydessä ja maitorauhaskäytävien lihasten supistelun imetyksen aikana. Antidiureettinen hormoni eli ADH ylläpitää solunulkoisen nesteen tilavuutta ja osmolaliteettia säätelemällä virtsaan siirtyvän nesteen määrää. Tämä tapahtuu munuaisten nefronien distaalisissa tiehyissä ja kokoojaputkissa (lähde 3).

Aivolisäkkeen sairauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bror-Axel Lamberg: Kliininen endokrinologia, s. 34. Duodecim, 1992. ISBN 951-8917-27-2. (englanniksi)
  2. a b Hiltunen, Holmberg, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos, Ihmiselimistö kohtaa ympäristön, s. 507. Porvoo: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30252-X.

3. https://asiakas.kotisivukone.com/files/medicina.kotisivukone.com/fato6painos/35.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]