Aivolisäke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aivolisäkkeen sijainti

Aivolisäke eli hypofyysi (lat. glandula pituitaria/hypophysis) painaa noin puoli grammaa ja se sijaitsee isoaivojen alla kitaluun syvennyksessä eli turkinsatulassa. Kooltaan aivolisäke on noin 15 mm · 9 mm · 6 mm ja sen rakenne koostuu kahdesta erikseen toimivasta lohkosta, etulohkosta (adenohypofyysi) ja takalohkosta (neurohypofyysi).[1]

Aivolisäkkeen varsi yhdistää aivolisäkkeen sen yläpuolella olevaan hypotalamukseen. Aivolisäke on pienuudestaan huolimatta hyvin keskeinen umpirauhanen. Se erittää kymmenkuntaa hormonia, kuten kasvuhormoneja eli somatotropiineja. Monet aivolisäkkeen erittämistä hormoneista säätelevät muiden umpirauhasten toimintaa. Hypotalamus säätelee puolestaan aivolisäkkeen toimintaa.

Adenohypofyysi eli aivolisäkkeen etulohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivolisäkkeen etulohko on muodostunut sikiökaudella suuontelon katosta ja on siis epiteelikudosta[2]. Etulohko tuottaa muiden umpieritysrauhasten toimintaa ohjaavia hormoneja, joita kutsutaan yhteisnimellä tropiini. Tällaisia hormoneja ovat tyreotropiini (TSH), joka vaikuttaa kilpirauhaseen, follitropiini (FSH) ja lutropiini (LH), jotka vaikuttavat sukupuolirauhasiin, sekä prolaktiini, peptidihormoni joka vaikuttaa rintarauhasten maidoneritykseen ja gonadien toimintaan. Follitropiinia ja lutropiinia kutsutaankin yhteisnimellä gonadotropiineiksi. Kortikotropiini puolestaan edistää lisämunuaisen kuorikerroksen toimintaa ja kasvuhormoni tehostaa monien kudosten aineenvaihduntaa ja koko elimistön kasvua.

Neurohypofyysi eli aivolisäkkeen takalohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivolisäkkeen takalohko on muodostunut väliaivojen hermokudoksen pullistumasta. [2] Aivolisäkkeen takalohko ei ole varsinainen umpirauhanen vaan se muodostuu hermosoluista, gliasoluista ja verisuonista eikä se sisällä lainkaan tavallisia hormoneja tuottavia soluja. Takalohko toimii ainoastaan hypotalamuksen neuroneista peräisin olevien hormonien varastopaikkana. Takalohkon hormonit vapautuvat hermopäätteistä, joiden soomat sijaitsevat hypotalamuksessa. Takalohkon vapauttamia hormoneja ovat antidiureettinen hormoni ja oksitosiini. Viimeksi mainittu saa aikaan sileän lihaskudoksen supistumisen, muun muassa kohdun seinämien lihasten supistelun synnytyksen yhteydessä ja maitorauhaskäytävien lihasten supistelun imetyksen aikana. Antidiureettinen hormoni eli ADH ylläpitää solunulkoisen nesteen tilavuutta ja osmolaliteettia säätelemällä virtsaan siirtyvän nesteen määrää.

Aivolisäkkeen sairauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bror-Axel Lamberg: Kliininen endrokrinologia, s. 34. Duodecim, 1992. ISBN 951-8917-27-2. (englanniksi)
  2. a b Hiltunen, Holmberg, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos, Ihmiselimistö kohtaa ympäristön, s. 507. Porvoo: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30252-X.