Kalifornianpyöriäinen
| Kalifornianpyöriäinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Valaat Cetacea |
| Alalahko: | Hammasvalaat Odontoceti |
| Heimo: | Pyöriäiset Phocoenidae |
| Suku: | Phocoena |
| Laji: | sinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phocoena sinus |
|
 Kalifornianpyöriäisen levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kalifornianpyöriäinen eli vaquita (Phocoena sinus) on pienikokoinen, äärimmäisen uhanalainen pyöriäislaji.[1] Vuoden 2016 lopulla niitä arveltiin olevan jäljellä vain 30 yksilöä.[2] Vuonna 2021 yksilöitä sanottiin olevan jäljellä niinkin vähän kuin 10. [3] Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin bajanpyöriäinen.[4]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalifornianpyöriäinen on pienin pyöriäislaji. Se voi kasvaa puolitoista metriä pitkäksi. Selkäpuoli on tummanharmaa, vatsa lähes valkea. Naaras on hiukan isompi kuin koiras. Poikasella on valkeita pilkkuja evissään.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalifornianpyöriäinen on Kalifornianlahden endeeminen laji.[6] Sitä tavataan käytännössä vain lahden pohjoisimmalla neljänneksellä, eikä sen levinneisyysalue ole ilmeisesti ollut esihistoriallisekaan ajalla sen suurempi. Sitä tavataan pääosin melko matalassa, alle 50 metrin syvyydessä.[1]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalifornianpyöriäinen syö kalaa, kalmareita ja äyriäisiä.[1]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalifornianpyöriäinen tulee ilmeisesti sukukypsäksi kolmen-kuuden vuoden iässä. Kiima-aika alkaa huhtikuun puolivälissä ja jatkuu toukokuulle. Tiineys kestää kymmenen kuukautta.[5]
Kanta ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalifornianpyöriäisen yksilömäärästä on tehty kolme laajamittaista tutkimusta. Vuonna 1997 lajin määräksi arvioitiin 567, vuonna 2008 noin 245 ja vuonna 2015 enää 59 yksilöä. Akustisten tarkkailun perusteella vuonna 2017 lajin yksilömääräksi arvioitiin enää 30. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteleekin lajin äärimmäisen uhanalaiseksi, sillä lajin yksilömäärä on 2000-luvun alusta kahdessa sukupolvessa vähentynyt 98 prosenttia. Vuoden 2016 arvion mukaan todennäköisyys lajin kuolemiseen sukupuuttoon seuraavan kymmenen vuoden aikana on yli 50 prosenttia.[1]
Kalifornianpyöriäisen suurin uhka on kalastaminen, sillä niitä kuolee sivusaaliina kalaverkkoihin. Muita uhkia ovat sukusiitosdepressio, torjunta-aineet ja Coloradojoen virtaaman muuttumisen aiheuttamat ympäristölliset muutokset. Vuonna 2020 päätettiin kieltää kalastaminen kalifornianpyöräisin keskeisimmällä elinalueella.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Rojas-Bracho, L., Taylor, B.L. & Jaramillo-Legorreta, A: Phocoena sinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Vaquitoja on enää jäljellä 30 yksilöä Kainuun sanomat. 9.3.2017. Arkistoitu 16.3.2017.
- ↑ Mexico may reduce protection area for endangered porpoise yahoo.com. Viitattu 21.12.2021.
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 23.11.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Devon Landes: Animal Diversity Web animaldiversity.ummz.umich.edu. Viitattu 1.9.2007.
- ↑ Kuvat ja videot Greenpeace. Viitattu 1.9.2007.