Mononukleoosi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mononukleoosi
Suurentuneita imusolmukkeita mononukleoosipotilaan kaulalla.
Suurentuneita imusolmukkeita mononukleoosipotilaan kaulalla.
ICD-10 B27
ICD-9 075
MedlinePlus 000591

Mononukleoosi (kreik. monos 'yksin' + lat. nucleus 'pähkinänsydän'), kansanomaisesti myös "pusutauti", on Epstein–Barrin viruksen aiheuttama tartuntatauti, johon liittyy usein kovaa kurkkukipua. Tauti on tavallisin nuorilla, ja se tarttuu syljen, veren tai kosketuksen välityksellä.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkulapsilla EBV-infektio saattaa mennä ohi huomaamatta tai aiheuttaa vain lievän kuumetaudin. Vanhemmilla potilailla oireet voivat olla paljon voimakkaammat: korkeaa kuumetta, nielutulehdusta, lihaskipuja, imusolmukkeiden ja pernan suurenemista. Joissain tapauksissa myös maksatulehdusta esiintyy. Joka kuudennella potilaalla tauti alkaa silmäluomien turvotuksella. Joka kymmenennellä potilaalla esiintyy punapilkkuista ihottumaa.

Mononukleoosille ominainen peitteinen nielurisatulehdus

Patofysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mononukleoosin aiheuttaa yleensä Epstein–Barrin virus (EBV), ja harvinaisissa tapauksissa sytomegalovirus. EBV tarttuu pääasiassa syljen välityksellä esimerkiksi limakalvokontaktissa, josta nimitys "pusutauti". Taudin itämisaika on 30–50 vuorokautta.[1]

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mononukleoosin varmistamiseksi voidaan tutkia potilaan verenkuva tai tehdä mononukleoosia tunnistava pikatesti. Epäselvissä tapauksissa voidaan määrittää verestä vasta-aineita Epstein–Barrin virukselle. Kurkkukipuisilta mononukleoosipotilailta tutkitaan yleensä myös nieluviljely, koska usein potilaalla on samanaikaisesti streptokokin aiheuttama nielutulehdus eli angiina.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä mononukleoosi paranee itsestään muutaman viikon kuluessa. Kuumetta saattaa kuitenkin jatkua 1-6 viikkoa. Epstein–Barrin virukseen sopivaa täsmälääkettä ei ole, ja antibiootit eivät virukseen tepsi.

Epidemiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvioiden mukaan n. 90–95 prosentilla maailman ihmisistä on Epstein–Barrin viruksen vasta-aineita, jotka ovat syntyneet aikaisemmasta altistumisesta virukselle. Viruksen tarttuminen lapsuudessa voi olla oireeton, joten mononukleoosi on tyypillisesti hygieenisessä ympäristössä kasvaneiden länsimaisten nuorten aikuisten tauti.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hedman, Heikkinen, Huovinen, etc: Mikrobiologia 1: Mikrobiologia, immunologia ja infektiosairaudet, s. 545-554. Helsinki: Duodecim, 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.