Krooninen väsymysoireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Krooninen väsymysoireyhtymä on monimuotoinen ja elämänlaatua heikentävä sairaus tai oireyhtymä [1], joka on määritetty pitkäkestoisten oirekuvan perusteella, kun yksittäistä selittävää tekijää ei ole osoitettavissa. Kroonisen väsymysoireyhtymän etiologiaa (syytä tai aiheuttajaa) ei tunneta, ja useat psykologiset ja fysiologiset tekijät saattavat olla oireiden kehittymisen ja esiintymisen taustalla [2] [3]. Suomenkielinen nimi "väsymysoireyhtymä" on jossain määrin harhaanjohtava, sillä kyseessä on enemmänkin uupumus kuin väsymys. Uupumuksen tunne voi johtaa täydelliseen invaliditeettiin ja lisäksi sairauteen liittyy aina muita oireita. Pelkkä uupumus ei ole merkki kroonisesta väsymysoireyhtymästä.

Englanninkielinen nimi sairaudelle on chronic fatigue syndrome (CFS). Monissa maissa käytetään vanhempaa termiä myalgic encephalomyelitis eli ME. Suomessa krooninen väsymysoireyhtymä on erittäin huonosti tunnettu sairaus, vaikka monissa maissa sitä tutkitaan ja hoidetaan aktiivisesti.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonisen väsymysoireyhtymään liittyvä uupumus on usein erittäin voimakasta, jopa invalidisoivaa. Uupumukseen liittyy aina muitakin oireita, joista yleisimpiä ovat esimerkiksi lihas- ja nivelsäryt, päänsärky, migreeni, pahoinvointi, masennus, ahdistus, ja jatkuva kuumeilu. Sydänoireet kuten lisälyöntisyys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä. Sydänfilmissä näkyy joskus muutoksia T-aalloissa.

Kognitiivisia ongelmia ("brainfog") esiintyy lähes kaikilla potilailla ja niiden vaikeusaste vaihtelee lievistä keskittymis- ja muistihäiriöistä jopa dementoitumiseen. Aivojen magneettikuvassa näkyy usein samanlaisia muutoksia kuin MS-tautia sairastavilla. Unihäiriöt ovat hyvin yleisiä. Osa potilaista nukkuu melkein vuorokauden ympäri, toiset taas kärsivät vaikeasta unettomuudesta. Yöuni on usein pinnallista ja potilaat voivat kärsiä myös painajaisista.

Immuunijärjestelmä toimii huonosti ja potilaat kärsivät usein jatkuvista virus- tai bakteeri-infektioista sekä uusista allergioista ja yliherkkyyksistä. Kaulan ja kainaloiden imusolmukkeet ovat usein turvoksissa ja aristavat. Myös perna saattaa olla laajentunut. Ongelmia on myös kehon lämpötilan ja verenpaineen säätelyssä. Suuri osa potilaista kärsii posturallisesta (pystyasennossa ilmenevä matala verenpaine)[4] tai ortostaattisesta hypotensiosta (pystyasennossa ilmenevä verenpaineen haitallinen lasku) [5]. [6] Muita mahdollisia oireita ovat esimerkiksi vatsavaivat, aamujäykkyys, valoherkkyys, lihasheikkous, erilaiset ihottumat, huimaus, hiustenlähtö, näköhäiriöt, epileptiset kohtaukset, kuukautishäiriöt sekä virtsaamisvaikeudet. Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla esiintyy myös tavallista useammin joitakin muita sairauksia, esimerkiksi fibromyalgiaa, ärtyvän suolen oireyhtymää ja endometrioosia.

Sairauden kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooninen väsymysoireyhtymä voi puhjeta joko vähitellen tai lyhyen ajan kuluessa, yleensä infektiona, joka ei enää parannukaan normaalisti. Sairaus paranee kokonaan vain harvoin ja silloinkin saattaa esiintyä myöhempiä relapseja. Suuri osa potilaista saa kuitenkin vuosien myötä toimintakykyään takaisin. Osalla sairaus etenee progressiivisesti ja voi johtaa täydelliseen invaliditeettiin, jopa liikuntakyvyttömyyteen. Krooninen väsymysoireyhtymä ei yleensä johda kuolemaan, mutta hengenvaarallisia komplikaatioita (leukemia, lymfooma, elinvauriot, opportunistiset infektiot) saattaa esiintyä.

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonisen väsymysoireyhtymän esiintyvyyttä on hankala arvioida, sillä merkittävä osa sairastuneista on ilman diagnoosia tai saanut jonkin muun diagnoosin Arviot vaihtelevat yleensä 75 tapauksesta 100 000 ihmistä kohden 420 tapaukseen, mutta jotkut tutkijat ovat esittäneet jopa usean prosentin suuruisia arvioita. Krooniseen väsymysoireyhtymään voi sairastua missä tahansa iässä, mutta lasten sairastuminen on harvinaista. Sairastuneista on naisia enemmän kuin miehiä.

Joissain maissa kroonista väsymysoireyhtymää on esiintynyt jopa epidemialuontoisesti, joista tunnetuimpana vuonna 1984 alkanut Nevadan Tahoe-järven epidemia.

Sairauden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonisen väsymysoireyhtymän syytä ei tiedetä, vaikka erilaisia teorioita löytyy kymmenittäin. Monet seikat viittaavat siihen, että ainakin osalla potilaista sairauden taustalla on virusinfektio. Alun perin syyksi epäiltiin herpesviruksia, erityisesti Epstein-Barr-virusta, sytomegalovirusta ja HHV-6:ta. Nykyään kuitenkin uskotaan, että herpesvirukset eivät ole sairauden varsinainen syy. Tutkija Elaine DeFreitas löysi vuonna 1991 väsymysoireyhtymää sairastavilta potilailta HIV:n kaltaisen retroviruksen. Tutkimukset jäivät kuitenkin kesken rahoituksen loputtua. Vuonna 2009 Vincent Lombardin ryhmä Whittemore Peterson Instituutista löysi retrovirus XMRV:n yli 95 %:lla kroonista väsymysoiretta, fibromyalgiaa tai atyyppistä MS-tautia sairastavalta.[7] Science-lehdessä julkaistun alustavan raportin mukaan viruksen vasta-aineita oli tautiin liittyvästä kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivistä 67 prosentilla, vertailuryhmässä 3,7 prosentilla. Jatkotestauksessa vasta-aineita oli 98 prosentilla tutkituista 300 potilaasta, mutta nämä tutkimukset eivät ehtineet Sciencen artikkeliin.[8] Jatkotutkimuksissa XMRV-viruksen osuus kyseenalaistettiin, kun brittiläisessä tutkimuksessa yhdeltäkään 186 tutkitusta potilaasta ei löytynyt ko. virusta.[9]

Myös perimällä uskotaan olevan osansa väsymysoireyhtymän syntyyn ja muutamia siihen liittyviä geenimuutoksia onkin onnistuttu löytämään. On epätodennäköistä, että yksittäinen geeni johtaisi sairastumiseen, vaan kyse on todennäköisesti alttiudesta. Krooninen väsymysoireyhtymä liittyy myös vuotava suoli -oireyhtymään.[10]

Diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonista väsymysoireyhtymää ei voi todeta laboratorio- tai muilla kokeilla. CDC (Yhdysvaltain kansanterveyslaitos) päätti kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostisista kriteereistä vuonna 1988, ja niitä uudistettiin 1994. Kriteerien mukaan diagnoosiin vaaditaan voimakkuudeltaan invalidisoiva uupumuksen tunne, jota ei voi selittää muilla tekijöillä, joka kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja joka ei lievity levossa. Lisäksi vaaditaan vähintään neljä seuraavista oireista:

  • lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen
  • lihaskivut
  • nivelkivut
  • uni ei helpota uupumusta
  • uudenlaiset tai -tyyppiset päänsäryt
  • kurkkukipu
  • imusolmukkeiden arkuus
  • rasituksen jälkeinen huonovointisuus/uupumus, joka kestää yli vuorokauden

Kriteereitä on kuitenkin arvosteltu monestakin syystä. Osa listatuista oireista on harvinaisempia kuin monet muut väsymysoireyhtymään olennaisesti liittyvät oireet. Niissä annetaan myös ymmärtää, että sairauteen liittyvä uupumus ei lainkaan lievity lepäämällä, vaikka lepääminen on tärkeä tapa hallita kroonisen väsymysoireyhtymän oireita.

Ennen diagnoosia on suljettava pois muut sairaudet, jotka voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, kuten narkolepsia, diabetes, MS-tauti, AIDS, borrelioosi, leukemia, lymfoomat, systeeminen lupus erythematosus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooniseen väsymysoireyhtymään ei ole olemassa parannuskeinoa. Käytössäolevat hoidot tähtäävät oireiden lievitykseen ja toimintakyvyn kohentamiseen.[11]. Tehokkain tunnettu hoito on AIDSin hoitoon kehitetty lääke Ampligen, jota on kokeiltu hyvin tuloksin 1980-luvun lopulta asti. Lääke on kuitenkin erittäin kallis, eikä se siksi ole päätynyt yleiseen käyttöön. Myös antiviraaliset lääkkeet auttavat monia . Kofeiini ja muut piristeet eivät yleensä ole avuksi, mutta narkolepsialääkkeenäkin käytetty stimulantti modafiniili saattaa helpottaa uupumuksen tunnetta . Oireenmukaiseen hoitoon käytetään esimerkiksi särkylääkkeitä, unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Kortikosteroideja on kokeiltu vaihtelevin tuloksin. Koska ortostaattinen hypotensio saattaa itsessäänkin aiheuttaa väsymystä, saattaa ortostaattisen hypotension hoitaminen etilefriinillä helpottaa myös potilaan yleistilaa [6].

Tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen voi olla eduksi, etenkin kun sairauteen liittyy usein allergioita ja yliherkkyyksiä . Väsymysoireyhtymää sairastavat sietävät yleensä hyvin huonosti alkoholia . Jotkut potilaat kokevat saavansa apua vitamiineista ja hivenaineista, etenkin magnesiumista. Kontrolloiduissa tutkimuksissa niiden tehosta kuitenkaan ei ole saatu näyttöä.[11]

Kevyt liikunta ylläpitää peruskuntoa, mutta liian voimakkaan rasituksen on kuvattu johtavan sairauden pahenemiseen. Osa potilaista on liian huonossa kunnossa kyetäkseen edes nousemaan sängystä.

Kognitiivis-behavioristisesta psykoterapiasta on näyttöä, että se kohtalaisesti tehoaa oireiden hoidossa [12]. Terapian tarkoituksena on auttaa potilaita ymmärtämään oireitaan ja kehittämään strategioita toimintakyvyn kohentamiseen päivittäisissä toiminnoissa. [13]

Suomessa kroonista väsymysoireyhtymää hoidetaan perusterveydenhuollossa yhdessä eri erikoissairaanhoidon alojen kanssa, kuten muitakin pitkäaikaissairauksia. Lääkkeellisenä hoitona käytetään kokeellisesti mm. immunoglobuliinia, kortisonia ja antiviraaleja.

Kiistanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooninen väsymysoireyhtymä on ollut Suomessa ja kansainvälisesti kiistanalainen diagnoosi. Erityisesti psykologisten tekijöiden sekä psykososiaalisten näkökulmien käsittely on herättänyt potilasjärjestöissä ja tiedemaailmassa vastakkainasettelua [14], [15] Sairauden tutkijat ovat kohdanneet runsaasti pelottelua ja saaneet jopa tappouhkauksia. Syynä on potilasaktivistien vastustus teorialle, jonka mukaan sairauden syyt ovat psyykkiset. Aktivistien mielestä sen tausta on biologinen, nimenomaan jokin tuntematon virus, jonka etsimiseen tutkijoiden pitäisi keskittyä. Tämän on epäilty vaikuttaneen sairauden tutkimukseen valikoivasti jättäen psykologiset ja psykososiaaliset tekijät vähemmälle huomiolle. [16].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sanders P, Korf J (2008). "Neuroaetiology of chronic fatigue syndrome: an overview". World J. Biol. Psychiatry 9 (3): 165–71.
  2. Afari N, Buchwald D (2003). "Chronic fatigue syndrome: a review". Am J Psychiatr 160 (2): 221–36.
  3. Chronic Fatigue and Its Syndromes by Simon Wessely, Matthew Hotopf and Michael Sharpe (Jan 15, 1998).
  4. Posturaalinen hypotensio
  5. Ortostaattinen hypotensio
  6. a b Täysin kokeelliset hoidot CFS-verkko
  7. http://www.wpinstitute.org/xmrv/index.html
  8. Vuokko Pentzin: Joka paikkaan koskee. Helsingin Sanomat, 21.6.20101, s. D1.
  9. http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2010/jan/06/chronic-fatigue-syndrome-xmrv-virus
  10. Maes M, Leunis JC. Normalization of leaky gut in chronic fatigue syndrome (CFS) is accompanied by a clinical improvement: effects of age, duration of illness and the translocation of LPS from gram-negative bacteria. Neuro Endocrinol Lett. 2008;29(6):902-10. PubMed
  11. a b Leppävuori A: "Krooninen väsymysoireyhtymä", Duodecim. 2006;122(5):545-53
  12. Price JR, Mitchell E, Tidy E, Hunot V (2008). Price, Jonathan R. ed. "Cognitive behaviour therapy for chronic fatigue syndrome in adults". Cochrane Database Syst Rev (3): CD001027.
  13. Wolfe F; Chalmers A; Littlejohn GO & Salit I (1995). Fibromyalgia, Chronic Fatigue Syndrome, and Repetitive Strain Injury: Current Concepts in Diagnosis, Management, Disability, and Health Economics. New York: Haworth Medical Press. p. 142.
  14. Couper J (2000). "Chronic fatigue syndrome and Australian psychiatry: lessons from the UK experience". Aust N Z J Psychiatry 34 (5): 762–9.
  15. Jason LA, Richman JA, Friedberg F, Wagner L, Taylor R, Jordan KM (1997). "Politics, science, and the emergence of a new disease. The case of chronic fatigue syndrome". Am Psychol 52 (9): 973–83.
  16. 'Torrent of abuse' hindering ME research

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]