Krooninen väsymysoireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Krooninen väsymysoireyhtymä (par. krooninen uupumusoireyhtymä), joka tunnetaan myös nimillä systeeminen rasitusintoleranssisairaus, myalginen enkefalomyeliitti (lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydintulehdus)[1] ja myalginen enkefalopatia (lihaskipuja aiheuttava aivosairaus)[2] on reuman kaltainen parantumaton[3] neurologinen[4] autoimmuunisairaus[5], jossa ei nimestä huolimatta esiinny aina lihaskipuja. Eräät viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että kroonisen väsymysoireyhtymän oireet johtuvat tulehduksen aikaansaamista aineenvaihduntatuotteista ja valkean aivoaineen tuhoutumisesta[6][7][8]. Lisäksi on havaittu, että solujen energiantuotannosta vastaavien mitokondrioiden toiminta on häiriintynyt CFS-potilailla ja häiriön aste korreloi oireiden vakavuuden kanssa[9].

Kroonisen väsymysoireyhtymän tyypillisimmät oireet ovat jatkuva tai alati uusiutuva uupumus, laaja-alainen tai vaeltava lihas- tai nivelsärky, unihäiriöt sekä kognitiiviset häiriöt[10]. Sairaus rajoittaa merkittävästi potilaan mahdollisuutta osallistua työelämään, opintoihin, sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin[11]. Suurella osalla väsymysoireyhtymäpotilaista esiintyy myös fibromyalgiaa[12].

Sairauden englanninkielinen nimi chronic fatigue syndrome (CFS) on suomennettu hieman harhaanjohtavasti "väsymysoireyhtymäksi". Kyseessä on kuitenkin pikemminkin uupumus ja voimattomuus kuin tavallinen väsymys, minkä vuoksi aiemmin käytössä ollut termi krooninen uupumusoireyhtymä[13] kuvaa paremmin sairauden luonnetta. Monissa maissa käytetäänkin vanhempaa termiä myalgic encephalomyelitis (myalginen enkefalomyeliitti) eli ME. Yhdysvaltain Institute of Medicine suosittelee käytettäväksi uutta ja vähemmän leimaavaa nimeä systeeminen rasitusintoleranssisairaus (systemic exertion intolerance disease, SEID)[14], joka kuvastaa sitä, että sairauden oireet pahenevat rasituksen jälkeen.

Suomessa krooninen väsymysoireyhtymä on erittäin huonosti tunnettu ja tunnistettu sairaus, vaikka monissa maissa sitä tutkitaan ja hoidetaan aktiivisesti.lähde?

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin arvoidaan, että kroonista väsymysoireyhtymää esiintyisi ainakin 0,5–1 prosentilla aikuisväestöstä[4], mutta merkittävä osa sairastuneista on ilman diagnoosia tai saanut jonkin muun diagnoosin. Vaikka kyseessä on Maailman terveysjärjestön (WHO) viralliseen tautiluokitukseen kuuluva sairaus, lääkärit kyseenalaistavat usein koko sairauden olemassaolon ja antavat potilaille esimerkiksi masennusdiagnoosin.[15]

Muiden autoimmuunisairauksien tavoin suurin osa sairastuneista on naisia. Arviot naispuolisten potilaiden osuudesta vaihtelevat 50 ja 80 prosentin välillä[16]. Oireyhtymä voi puhjeta missä iässä tahansa, ja se diagnosoidaan yleisimmin 30–40-vuotiaana[16]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooniselle väsymysoireyhtymälle on tyypillistä, että fyysinen ja henkinen ponnistelu aiheuttavat oireiden voimistumista. Kroonisen väsymysoireyhtymään liittyvä uupumus on usein erittäin voimakasta, jopa invalidisoivaa. Uupumuksen lisäksi CFS:ssä esiintyy usein kognitiivisia muisti- ja keskittymiskyvyn häiriöitä ("brainfog") lähes kaikilla potilailla, ja niiden vaikeusaste vaihtelee lievistä vaikeaan dementoitumiseen. CFS:ään saattaa liittyä myös lihasheikkoutta, kävely- tai puhekyvyn katoamista,[5] lihas- ja nivelsärkyjä, päänsärkyä, migreeniä, pahoinvointia, masennusta ja ahdistusta.

Myös unihäiriöt ovat hyvin yleisiä kroonisessa väsymysoireyhtymässä. Osa potilaista nukkuu melkein vuorokauden ympäri, toiset taas kärsivät vaikeasta unettomuudesta. Yöuni on usein pinnallista, ja potilaat voivat kärsiä myös painajaisista.

CFS-potilaiden immuunijärjestelmä toimii huonosti, ja potilaat kärsivät usein jatkuvista virus- tai bakteeri-infektioista sekä uusista allergioista ja yliherkkyyksistä. Ongelmia on myös kehon lämpötilan ja verenpaineen säätelyssä. Suuri osa potilaista kärsii posturallisesta (pystyasennossa ilmenevä matala verenpaine) tai ortostaattisesta hypotensiosta (pystyasennossa ilmenevä verenpaineen haitallinen lasku).[17]

Muita mahdollisia oireita ovat esimerkiksi vatsavaivat, aamujäykkyys, valoherkkyys, lääkeyliherkkyys ja huono alkoholinsieto[16], lihasheikkous, erilaiset ihottumat, huimaus, hiustenlähtö, näköhäiriöt, epileptiset kohtaukset, kuukautishäiriöt sekä virtsaamisvaikeudet. Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla esiintyy myös tavallista useammin joitakin muita sairauksia, esimerkiksi fibromyalgiaa, ärtyvän suolen oireyhtymää ja endometrioosia.

Kliiniset löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CFS-potilaiden aivorungon verenkierto on heikentynyt[18]. Vuonna 2014 tehdyssä CFS-potilaiden aivojen kuvantamiseen perustuvassa tutkimuksissa havaittiin, että CFS-potilaiden aivoissa on käynnissä laaja-alainen tulehdustila, jonka voimakkuus korreloi oireiden voimakkuuden kanssa.[6] Väsymysoireyhtymää potevien aivoista on löydetty myös rakenteellisia poikkeavuuksia. CFS-potilailla on terveitä vähemmän valkeaa ainetta, mikä saattaa johtua väsymysoireyhtymään kuuluvasta tulehdustilasta. Lisäksi löytyi poikkeavuuksia otsalohkoa ja ohimolohkoa yhdistävässä hermoradan osassa. Havaitut poikkeavuudet olivat sitä suurempia mitä pahemmat väsymysoireyhtymän oireet potilaalla oli.[7][19]

Kolumbian yliopiston tutkimusryhmä havaitsi vuonna 2015, että CFS-potilaiden verestä löytyy sairastumista seuraavina kolmena ensimmäisenä vuotena sytokiiniksi kutsuttuja immunomolekyylejä kuten gamma-interfenonia, mitä pidetään yksiselitteisenä todisteena siitä, että kyseessä on immuunijärjestelmän toimintahäiriö[20][21]. Lisäksi on havaittu, että CFS-potilaiden niin sanottujen luontaisten tappajasolujen toiminta on heikentynyttä ja kyseinen heikentyminen korreloi sairauden vaikeusasteen kanssa[22].

Aivojen magneettikuvassa näkyy usein myös samanlaisia muutoksia kuin MS-tautia sairastavilla. Sydänoireet kuten lisälyöntisyys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä. Sydänfilmissä näkyy joskus muutoksia T-aalloissa. Kaulan ja kainaloiden imusolmukkeet ovat usein turvoksissa ja aristavat. Myös perna saattaa olla laajentunut.

Sairauden kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooninen väsymysoireyhtymä voi puhjeta joko vähitellen tai lyhyen ajan kuluessa, yleensä infektiona, joka ei enää parannukaan normaalisti. Tauti voi esiintyä aaltoilevana tai etenevänä[23]. Osalla sairaus etenee progressiivisesti ja voi johtaa täydelliseen invaliditeettiin, jopa liikuntakyvyttömyyteen. Osa potilaista kuolee munuaisten tai sydämen vajaatoimintaan, sydänlihaksen tulehdukseen tai opportunistisiin infektioihin. Krooninen väsymysoireyhtymä lisää myös riskiä sairastua leukemiaan, lymfoomaan sekä mahdollisesti myös aivokasvaimiin ja kohdunkaulan syöpään. Myös itsemurha on yleinen kuolinsyy kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla.[24] CFS:ää sairastavalla on suurempi riski kuolla esimerkiksi syöpään tai diabetekseen, sillä näiden sairauksien oireita pidetään helposti krooniseen väsymysoireyhtymään kuuluvina.[25]

Krooninen väsymysoireyhtymä kestää yleensä koko loppuelämän[26]. Vuonna 1999 julkaistun seurantatutkimuksen mukaan vain kuusi prosenttia CFS-potilaista parani neljä vuotta kestäneen hoidon aikana[27].

Paras tapa välttää sairauden pahenemista on pitää huolta itsestään ja välttää rasitusta. Kevyt liikunta ylläpitää peruskuntoa, mutta liian voimakkaan rasituksen on kuvattu johtavan sairauden pahenemiseen. Liikuntana on syytä harrastaa kevyitä, itselle sopivia liikuntamuotoja (esim. kävely, venyttely, jooga).[28]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytössä olevat hoidot tähtäävät yleensä oireiden lievitykseen ja toimintakyvyn kohentamiseen.[16]. Vuonna 2011 julkaistun norjalaistutkimuksen mukaan kaksi kolmesta potilaasta koki merkittävää hyötyä syöpälääke Rituximabista. Osa potilaista parani kokonaan.[5] Tehokkain tunnettu hoito on AIDSin hoitoon kehitetty lääke Ampligen, jota on kokeiltu hyvin tuloksin 1980-luvun lopulta asti. Lääke on kuitenkin erittäin kallis, eikä se siksi ole päätynyt yleiseen käyttöön. Matala-annoksista naltreksonia (LDN) käytetään myös hyvällä menestyksellä oireiden lievittämiseen[29]. Myös antiviraaliset lääkkeet auttavat monia. Kofeiini ja muut piristeet eivät yleensä ole avuksi, mutta narkolepsialääkkeenäkin käytetty stimulantti modafiniili saattaa helpottaa uupumuksen tunnetta. Oireenmukaiseen hoitoon käytetään esimerkiksi särkylääkkeitä, unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Kortikosteroideja on kokeiltu vaihtelevin tuloksin. Koska ortostaattinen hypotensio saattaa itsessäänkin aiheuttaa väsymystä, saattaa ortostaattisen hypotension hoitaminen etilefriinillä helpottaa myös potilaan yleistilaa[17]. Yleensä potilaat hyötyvät selvästi suolavedestä/liuoksesta (juotuna tai suonensisäisesti), koska tämä nostaa verenpainetta, sekä lisää kehon ja kudosten nesteytystä[30].

Tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen voi olla eduksi, etenkin kun sairauteen liittyy usein allergioita ja yliherkkyyksiä. Väsymysoireyhtymää sairastavat sietävät yleensä hyvin huonosti alkoholia. Jotkut potilaat kokevat saavansa apua vitamiineista ja hivenaineista, etenkin magnesiumista. Kontrolloiduissa tutkimuksissa niiden tehosta kuitenkaan ei ole saatu näyttöä.[16]

Tutkimusten mukaan liikuntaterapia ja kognitiivis-behavioristinen psykoterapia eivät sovellu krooniseen väsymysoireyhtymän hoitoon[31]. Kognitiivinen psykoterapia on tehotonta ja liikuntaterapia johtaa lisäksi sairauden pahenemiseen keskimäärin puolella potilaista[32]. Tähän asti kattavimmassa tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että liikunnan lisääminen asteittain pahensi sairautta 51 prosentilla vain 34 prosentin hyötyessä siitä[33]. Vuonna 2010 ilmestyi edellä mainittua tarkempi tutkimus, jonka mukaan 33 prosentin tila heikkeni merkittävästi asteittaisen liikuntaterapian myötä, 23 prosentin tila heikkeni jonkin verran, 19 prosentin tila parani jonkin verran ja vain 3 prosentin tila parani merkittävästi[34].

Krooninen väsymysoireyhtymä ei johdu yleiskunnon laskusta. Taudin lievää muotoa sairastavilla liikunta saattaa kuitenkin estää yleiskunnon laskua. Liikunnan harjoittamisessa on kuitenkin noudatettava äärimmäistä varovaisuutta, koska riskinä on myös sairauden paheneminen.[35]

Suomessa kroonista väsymysoireyhtymää hoidetaan perusterveydenhuollossa yhdessä eri erikoissairaanhoidon alojen kanssa, kuten muitakin pitkäaikaissairauksia. Lääkkeellisenä hoitona käytetään kokeellisesti mun muassa immunoglobuliinia, kortisonia ja antiviraaleja.lähde?

CFS-potilaiden oikeusturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooninen väsymysoireyhtymä aiheuttaa jatkuvan työkyvyttömyyden kahdelle kolmesta sairastuneesta[36]. Suomalaisilta CFS-potilailta puuttuu kuitenkin perustuslain takaama oikeus sairausperustaiseen sosiaaliturvaan, koska suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät myönnä sairauslomaa tai työkyvyttömyyseläkettä kroonisen väsymysoireyhtymän perusteella ja koska vakuutusoikeus hyväksyy pääsääntöisesti vakuutusyhtiöiden kielteiset päätökset[36]. Kela ei myöskään korvaa pääsääntöisesti CFS:n hoidossa käytettäviä apuvälineitä eikä CFS:n oireita lievittäviä hoitoja[37].

Sairauden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonista väsymysoireyhtymää pidettiin aiemmin psykiatrisena häiriönä, ja se diagnosoitiin psykiatrisella koodilla F48.0 (neurastenia). Viime vuosina on saatu tieteellistä näyttöä sille, että kyseessä on neurologinen sairaus[5][7][4], joka johtuu todennäköisesti aivojen kroonisen tulehdustilaan liittyvistä aineenvaihduntatuotteista[6] sekä tulehduksen aiheuttamista elimellisistä aivomuutoksista[7][38]. Norjan terveydenhuollosta vastaava viranomainen on pyytänyt CFS-potilailta julkisesti anteeksi, ettei heille ole tarjottu aiemmin asiaankuuluvaa hoitoa, ja Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on kehottanut maansa kansallista terveysinstituuttia lisäämään kroonista väsymysoireyhtymää koskevaa tutkimusta[5].

Monet seikat viittaavat siihen, että ainakin osalla potilaista sairauden taustalla on virusinfektio. Merkittävin tarttuvan viruksen puolesta puhuva tapaus oli vuonna 1984 puhjennut Yhdysavaltojen Tahoejärven epidemia. Alueella diagnosoitiin vuosien 1984–1987 välillä 259 CFS-tapausta.[39]

Kroonisen väsymysoireyhtymän syyksi on epäilty herpesviruksia, mutta nykyään uskotaan, etteivät ne ole sairauden varsinainen syy. Tutkija Elaine DeFreitas löysi vuonna 1991 väsymysoireyhtymää sairastavilta potilailta HIV:n kaltaisen retroviruksen. Tutkimukset jäivät kuitenkin kesken rahoituksen loputtua.lähde?

Myös perimällä uskotaan olevan osansa väsymysoireyhtymän syntyyn, ja muutamia siihen liittyviä geenimuutoksia onkin onnistuttu löytämään. On epätodennäköistä, että yksittäinen geeni johtaisi sairastumiseen. Kyse on todennäköisesti alttiudesta. Krooninen väsymysoireyhtymä liittyy myös vuotava suoli -oireyhtymään.[40]

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonisen väsymysoireyhtymän diagnosoinnissa ei käytetä laboratoriokokeita tai aivokuvauksia, vaan tauti diagnosoidaan pitkäkestoisen oirekuvan perusteella silloin, kun yksittäistä selittävää tekijää ei ole osoitettavissa. Yhdysvaltain kansanterveyslaitos CDC määritteli kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostiset kriteerit vuonna 1988, ja niitä uudistettiin vuonna 1994. Nykyisten kriteerien mukaan diagnoosiin vaaditaan voimakkuudeltaan invalidisoiva uupumuksen tunne, jota ei voi selittää muilla tekijöillä, joka kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja joka ei lievity levossa. Lisäksi vaaditaan vähintään neljä seuraavista oireista:

  • lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen
  • lihaskivut
  • nivelkivut
  • uni ei helpota uupumusta
  • uudenlaiset tai -tyyppiset päänsäryt
  • kurkkukipu
  • imusolmukkeiden arkuus
  • rasituksen jälkeinen huonovointisuus tai suhteeton uupumus, joka kestää yli vuorokauden.

Rasituksen jälkeinen huonovointisuus tai suhteeton uupumus saattaa alkaa vasta yli vuorokauden kuluttua rasituksesta ja voi kestää päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia[41].

Kriteereitä on kuitenkin arvosteltu monestakin syystä. Osa luetelluista oireista on harvinaisempia kuin monet muut väsymysoireyhtymään olennaisesti liittyvät oireet. Niissä annetaan myös ymmärtää, että sairauteen liittyvä uupumus ei lainkaan lievity lepäämällä, vaikka lepääminen on tärkeä tapa hallita kroonisen väsymysoireyhtymän oireita. Yhdysvaltain kansallisen akatemian lääketieteellinen instituutti ehdotti vuonna 2015, että sairauden nimi muutettaisiin systeemiseksi rasitusintoleranssisairaudeksi (SEID) ja se saisi ICD-tautiluokitukseen kokonaan uuden koodin uusine diagnoosikriteereineen, koska mikään edellä mainituista ei kuvaa täsmällisesti kyseisen sairauden oireita eikä luokittelua[42]. Potilaalla pitäisi ilmetä ehdotuksen mukaan seuraavat kolme oiretta:

  1. Selittämätön ja yli 6kk jatkunut uupumus.
  2. Fyysisen rasituksen jälkeinen huonovointisuus/uupumus.
  3. Virkistämätön uni.

Lisäksi potilaalla pitäisi ilmetä joko: A) Kognitiivisen suorituskyvyn laskua TAI B) Epänormaaliutta verenpaineen suhteen[42]

Ennen diagnoosia on suljettava pois muut sairaudet, jotka voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, kuten työuupumus, narkolepsia, diabetes, MS-tauti, AIDS, borrelioosi, leukemia, lymfoomat, systeeminen lupus erythematosus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Sairauden nykyiseen diagnosointikäytäntöön liittyy runsaasti ongelmia. Krooninen väsymysoireyhtymä / systeeminen rasitusintoleranssisairaus luokitellaan etenkin Suomessa hyvin vaihtelevasti, yleensä joko neurologiseksi sairaudeksi G93.3 (virusinfektion jälkeinen krooninen väsymysoireyhtymä) tai psykiatriseksi sairaudeksi F48.0 (neurastenia). Myös epämääräisempiä, oireiden mukaisia diagnooseja, kuten R53 (Huonovointisuus ja väsymys) käytetään. Lääkärit osaavat harvoin diagnosoida CFS:n oikein, joten on mahdollista, että sitä sairastava on saanut myös tai sen sijaan esimerkiksi masennusdiagnoosin tai muun mielialahäiriödiagnoosin oireiden mennessä päällekäin masennuksen kanssa. Yhdysvaltain kansallisen akatemian lääketieteellinen instituutti suosittelee, että ennen kuin systeemiselle rasitusintoleranssisairaudelle saadaan uusi ICD-10 diagnoosikoodi, käytetään parhaiten sopivana diagnoosikoodina "G93.3 virusinfektion jälkeinen krooninen väsymysoireyhtymä".[42]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [ http://www.berkeleywellness.com/self-care/preventive-care/article/unlocking-mecfs-puzzle?s=EFA_140920_001&st=email&ap=ed Unlocking the ME/CFS] Puzzle by David Tuller, DrPH, June 16, 2014.
  2. Britannian kansallisen terveysviranomaisen verkkosivusto National Health Service United Kingdom. http://www.nhs.uk/conditions/Chronic-fatigue-syndrome/Pages/Introduction.aspx
  3. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  4. a b c Matti Huttunen: Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä. Lääkärikirja Duodecim 28.6.2013.
  5. a b c d e Meri Valkama: CFS:n hoito ja tutkimus ulkomailla – ”ainakin 40000 ruotsalaista kärsii sairaudesta”. Suomen Kuvalehti 28.9.2014.
  6. a b c Nakatomi Y. et. al: Neuroinflammation in Patients with Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis: An 11C-(R)-PK11195 PET Study. Journal of Nucl Med. 2014 Mar 24;55(6):945-950.
  7. a b c d Väsymysoireyhtymästä kärsivien aivoista löytyi poikkeavuuksia. Terve.fi-sivusto 29.10.2014.
  8. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  9. Booth NE. et al. Mitochondrial dysfunction and the pathophysiology of Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome (ME/CFS). International Journat of Clinical and Experimental Medicine. 2012 ;5: 208-220. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3403556/
  10. Medical Subject Headings. ONKI-ontologiakirjastopalvelu. http://onki.fi/fi/browser/search?&os=mesh&c=mesh+D015673
  11. Medical Subject Headings. ONKI-ontologiakirjastopalvelu. http://onki.fi/fi/browser/search?&os=mesh&c=mesh+D015673
  12. Medical Subject Headings. ONKI-ontologiakirjastopalvelu. http://onki.fi/fi/browser/search?&os=mesh&c=mesh+D015673
  13. Medical Subject Headings. ONKI-ontologiakirjastopalvelu. http://onki.fi/fi/browser/search?&os=mesh&c=mesh+D015673
  14. Cohen J: Goodbye chronic fatigue syndrome, hello SEID, Science 10.2.2015 news
  15. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  16. a b c d e Antero Leppävuori: Krooninen väsymysoireyhtymä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2006; 122 (5): 545–553
  17. a b Täysin kokeelliset hoidot CFS-verkko
  18. Costa et al 1995: Brainstem perfusion in impaired in chronic fatigue syndrome. QJM. 1995 November;88(11):767-73
  19. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  20. Scientists discover robust evidence that chronic fatigue syndrome is a biological illness. Medical Press 27.2.2015. http://medicalxpress.com/news/2015-02-scientists-robust-evidence-chronic-fatigue.html#inlRlv
  21. Mady Hornig et al: Distinct plasma immune signatures in ME/CFS are present early in the course of illness. Science Advances 27.2.2015 Vol 1, no 1. http://advances.sciencemag.org/content/1/1/e1400121.figures-only
  22. Ojo-Amaize et al. 1994: Decreased natural killer cell activity is associated with sverity of chronic fatigue immune dysfunction syndrome. Clin Infect Dis. 1994 January; 18 Suppl 1:Si57-9.
  23. Maija Haavisto: CFS:n ja fibromyalgian hoito. Finn Lectura 2010. Sivu 9.
  24. CFS-verkko. http://cfs.gehennom.org/?vaikeacfs
  25. CFSD-verkko. http://cfs.gehennom.org/?oireet
  26. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  27. Hill N, Tiersky L, Scavalla V, Lavietes M, Natelson B: Natural history of severe chronic fatigue syndrome. Archives of physical medicine and rehabilitation 1999; 80:1090-1094
  28. CFS-verkko. http://cfs.gehennom.org/?vaikeacfs
  29. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12131069
  30. Unesta Oy, suolaliuosresepti, Dosentti Olli Polo, keuhkosairauksien erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys.(22.2.2015)
  31. Neuroendocrinology letters Volume 30(3) 2009. Ss.284-99.: A review on cognitive behavorial therapy (CBT) and graded exercise therapy (GET) in myalgic encephalomyelitis (ME) / chronic fatigue syndrome (CFS): CBT/GET is not only ineffective and not evidence-based, but also potentially harmful for many patients with ME/CFS 2009. Viitattu 1.10.2014. (englanniksi)
  32. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  33. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. Sivu 105. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  34. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. Sivu 109. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  35. Maija Haavisto: CFS:n ja fibromyalgian hoito. Finn Lectura 2010. Sivu 10.
  36. a b Merja Perttula: Selittämätön uupumus. Pitkäaikaista väsymysoireyhtymää luullaan usein psykiatriseksi sairaudeksi. Tehy-lehti 2/2014.
  37. Suomen CFS-yhdistyksen kotisivut
  38. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  39. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  40. Maes M, Leunis JC. Normalization of leaky gut in chronic fatigue syndrome (CFS) is accompanied by a clinical improvement: effects of age, duration of illness and the translocation of LPS from gram-negative bacteria. Neuro Endocrinol Letters 2008;29(6):902-10. PubMed
  41. Maija Haavisto: CFS:n ja fibromyalgian hoito. Finn Lectura 2010. Sivu 10.
  42. a b c BEYOND MYALGIC ENCEPHALOMYELITIS/ CHRONIC FATIGUE SYNDROME Redefining an Illness Committee on the Diagnostic Criteria for Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome Board on the Health of Select Populations INSTITUTE OF MEDICINE THE NATIONAL ACADEMIES PRESS Washington, D.C. 2015

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]