Krooninen väsymysoireyhtymä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Krooninen väsymysoireyhtymä
ICD-10 G93.3
ICD-9 323.9 780.71
Tautitietokanta 1645
MedlinePlus 001244
DSM-IV Chronic Fatigue Syndrome
MeSH D015673

Krooninen väsymysoireyhtymä, viralliselta nimeltään myalginen enkefalomyeliitti (lihaskipuja aiheuttava ja myeliiniä tuhoava aivo-selkäydintulehdus) tai virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä, on neurologinen sairaus, jolle on ominaista krooninen ja yleensä kuukausia tai vuosia kestävä uupumustila tai uupumisalttius sekä rasituksen jälkeinen huonovointisuus. Sairauteen liittyy usein myös kognitiivisen suorituskyvyn laskua, huonovointisuutta, särkyjä ja unihäiriöitä. Oireet eivät selity ainakaan kokonaan minkään muun sairauden perusteella.

Sairauden nimen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykynimellä krooninen väsymysoireyhtymä tunnettu sairaus kuvattiin ensimmäisen kerran lääketieteellisessä kirjallisuudessa jo 1930-luvulla[1]. Sairaus liitettiin kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen vuonna 1969 nimellä myalginen enkefalomyeliitti (ME-tauti) eli lihaskipuja aiheuttava myeliiniä tuhoava aivo-selkäydintulehdus[2]. Sairaudesta on käytetty myös nimityksiä myalgic encephalitis (myalginen enkefaliitti) ja myalgic encephalopathy (myalginen enkefalopatia). Sairauden nimi muutettiin virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymäksi (Postviral fatigue syndrome) tautiluokituksen vuonna 1994 voimaan astuneessa kymmenennessä versiossa[3], mutta sairaudesta on käytetty viime vuosina yleisesti nimeä krooninen väsymysoireyhtymä (chronic fatigue syndrome, CFS). Suomessa on ollut aiemmin käytössä myös termi krooninen uupumusoireyhtymä[4], joka kuvaa paremmin sairauden luonnetta, sillä sairaudessa on kyse pikemminkin (fyysisestä) uupumuksesta ja voimattomuudesta kuin tavanomaisesta väsymyksestä.

Kolmentoista maan asiantuntijoista koostuva kansainvälinen raati päätyi vuonna 2011 suosittamaan paluuta vanhaan tautinimekkeeseen myalginen enkefalomyeliitti, koska siihen mennessä oli kertynyt riittävää tieteellistä näyttöä sairauteen liittyvistä tulehduksellisesta mekanismeista[5]. Viime vuosina sairaudesta on alettu käyttää lyhennettä ME/CFS[6]

Yhdysvaltain kansallisen akatemian lääketieteellinen instituutti suositti vuonna 2015 sairauden nimen muuttamista systeemiseksi rasitusintoleranssisairaudeksi (systemic exertion intolerance disease, SEID)[7], joka kuvastaa sitä, että sairauden oireet pahenevat rasituksen jälkeen.

Luonnehdinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydintulehdus on reuman kaltainen krooninen neurologinen[8] autoimmuunisairaus[9], jossa ei nimestä huolimatta esiinny aina lihaskipuja. Eräät viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että sairauden oireet johtuvat tulehduksen aikaansaamista aineenvaihduntatuotteista ja valkean aivoaineen tuhoutumisesta[10][11][12][13]. Lisäksi on havaittu, että solujen energiantuotannosta vastaavien mitokondrioiden toiminta on häiriintynyt CFS-potilailla ja häiriön aste korreloi oireiden vakavuuden kanssa[14]. Kroonisen väsymysoireyhtymän tyypillisimmät oireet ovat jatkuva tai alati uusiutuva uupumus, laaja-alainen tai vaeltava lihas- tai nivelsärky, unihäiriöt, kognitiiviset häiriöt[15] sekä rasituksen jälkeinen huonovointisuus[16]. Sairaus aiheuttaa jatkuvan työkyvyttömyyden kahdelle kolmesta sairastuneesta[17] sekä rajoittaa yleensä merkittävästi potilaiden mahdollisuutta opiskella sekä osallistua sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin[15].

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin arvoidaan, että kroonista väsymysoireyhtymää esiintyisi ainakin 0,5–1 prosentilla aikuisväestöstä[8], mutta merkittävä osa sairastuneista on ilman diagnoosia tai saanut jonkin muun diagnoosin. Vaikka kyseessä on Maailman terveysjärjestön (WHO) viralliseen tautiluokitukseen kuuluva sairaus, lääkärit kyseenalaistavat usein koko sairauden olemassaolon ja antavat potilaille esimerkiksi masennusdiagnoosin.[18]

Muiden autoimmuunisairauksien tavoin suurin osa sairastuneista on naisia. Arviot naispuolisten potilaiden osuudesta vaihtelevat 50 ja 80 prosentin välillä[19]. Oireyhtymä voi puhjeta missä iässä tahansa, ja se diagnosoidaan yleisimmin 30–40-vuotiaana.[19]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooniselle väsymysoireyhtymälle on usein tyypillistä, että oireet ja niiden vaikeusaste voivat vaihdella paljon jopa saman päivän aikana[20] ja että fyysinen ja henkinen ponnistelu aiheuttavat oireiden voimistumista.

Kroonisen väsymysoireyhtymään liittyvä uupumus on usein erittäin voimakasta, jopa invalidisoivaa. Liikunta pahentaa uupumusta tyypillisesti siten että erot terveisiin ovat suurimmillaan, kun liikunnasta on kulunut neljä tuntia tai enemmän[21]. Uupumuksen lisäksi CFS:ssä esiintyy usein kognitiivisia muisti- ja keskittymiskyvyn häiriöitä ("brainfog") lähes kaikilla potilailla, ja niiden vaikeusaste vaihtelee lievistä vaikeaan dementoitumiseen. CFS:ään saattaa liittyä myös lihasheikkoutta, kävely- tai puhekyvyn katoamista,[22] lihas- ja nivelsärkyjä, päänsärkyä, migreeniä, pahoinvointia, masennusta ja ahdistusta.

Myös uni-valverytmin häiriöt ovat hyvin yleisiä kroonisessa väsymysoireyhtymässä[23]. Osa potilaista nukkuu melkein vuorokauden ympäri, toiset taas kärsivät vaikeasta unettomuudesta. Yöuni on usein pinnallista, ja potilaat voivat kärsiä myös painajaisista.

CFS-potilaiden immuunijärjestelmä toimii huonosti, ja potilaat kärsivät usein jatkuvista virus- tai bakteeri-infektioista sekä uusista allergioista ja yliherkkyyksistä. Ongelmia on myös kehon lämpötilan ja verenpaineen säätelyssä. Suuri osa potilaista kärsii posturallisesta (pystyasennossa ilmenevä matala verenpaine) tai ortostaattisesta hypotensiosta (pystyasennossa ilmenevä verenpaineen haitallinen lasku).[24]

Muita mahdollisia oireita ovat esimerkiksi epänormaalin suuri virtsaneritys, ääniyliherkkyys eli hyperakusia, lämmönsäätelyhäiriöt[25], vatsavaivat, aamujäykkyys, valoherkkyys, lääkeyliherkkyys[26] ja huono alkoholinsieto[19], lihasheikkous, erilaiset ihottumat, huimaus, hiustenlähtö, näköhäiriöt, epileptiset kohtaukset, kuukautishäiriöt sekä virtsaamisvaikeudet. Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla esiintyy myös tavallista useammin joitakin muita sairauksia, esimerkiksi fibromyalgiaa, ärtyvän suolen oireyhtymää ja endometrioosia.

Kliiniset löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime aikoina on saatu yhä enenevää tutkimusnäyttöä siitä, että krooniseen väsymysoireyhtymään liittyvä voimattomuus saattaa johtua monissa tapauksissa siitä, että potilaiden elimistön kyky käyttää glukoosia solujen ravintona on heikentynyt. Elimistö yrittää kompensoida tätä turvautumalla normaalia enemmän amino- ja rasvahappojen kaltaisiin huomattavasti tehottomampiin energianlähteisiin. Elimistön laktaattipitoisuus nousee tämän seurauksena, mikä saattaa aiheuttaa lihassärkyä. Vuonna 2016 julkaistussa norjalaistutkimuksessa havaittiin, että CFS-potilaiden pyruvaatin dehydrogenaasi oli vaimentunut, mikä häiritsee solujen energia-aineenvaihduntaa. Naispuolisten potilaiden verestä löytyi lisäksi epänormaalin vähän elimistön vaihtoehtoiseksi energianlähteeksi soveltuvia aminohappoja. Miespotilaiden verestä ei vastaavaa havaintoa tehty, mutta se näyttäisi johtuvan siitä, että miehillä on tapana ottaa kyseiset aminohapot veren sijaan lihaksista.[27]

Suuri osa CFS-oireiden syntyyn liittyvistä teorioista liittyy huonoon verenkiertoon[28]. Jo yhdeksänkymmenluvulla huomattiin, että CFS-potilaiden aivorungon verenkierto on huomattavasti ja pysyvästi heikentynyt[29]. Vuonna 2014 tehdyssä CFS-potilaiden aivojen kuvantamiseen perustuvassa tutkimuksissa havaittiin, että CFS-potilaiden aivoissa on käynnissä laaja-alainen tulehdustila, jonka voimakkuus korreloi oireiden voimakkuuden kanssa.[10] Väsymysoireyhtymää potevien aivoista on löydetty myös rakenteellisia poikkeavuuksia. CFS-potilailla on terveitä vähemmän valkeaa ainetta, mikä saattaa johtua väsymysoireyhtymään kuuluvasta tulehdustilasta. Lisäksi löytyi poikkeavuuksia otsalohkoa ja ohimolohkoa yhdistävässä hermoradan osassa. Havaitut poikkeavuudet olivat sitä suurempia mitä pahemmat väsymysoireyhtymän oireet potilaalla oli.[12][30] Krooniseen väsymysoireyhtymään kuolleiden ruumiinavauksissa on havaittu keskushermoston voimakasta tulehdusta sekä elinvaurioita[31]

Kolumbian yliopiston tutkimusryhmä havaitsi vuonna 2015, että CFS-potilaiden verestä löytyy sairastumista seuraavina kolmena ensimmäisenä vuotena sytokiiniksi kutsuttuja immunomolekyylejä kuten gamma-interfenonia, mitä pidetään yksiselitteisenä todisteena siitä, että kyseessä on immuunijärjestelmän toimintahäiriö[32][33]. CFS-potilailla esiintyy usein myös puutetta immuunoglobuliinin alaluokista IgG1 ja IgG3.[26]

Jopa puolella potilaista on poikkeava MRI, johon kuuluu tyypillisesti pistemäisiä T2-hyperintensiteettejä. Myös EKG voi ollan poikkeava ja sisältää muun muassa kääntyneitä T-aaltoja.[26] Tietokonetomografialöydökset ovat lähes aina poikkeavia etenkin rasituksen jälkeen[26].

Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien ihmisten aivo-selkäydinnesteestä löytyy myös samoja kohonneita eotaksiini(CCL11)-valkuaisaineen pitoisuuksia kuin MS-taudissa, mikä viittaa keskushermoston autoimmuunisairauteen[34][35]. Lasko voi olla alhainen tai koholla[26].

Lisäksi on havaittu, että CFS-potilaiden niin sanottujen luonnollisten tappajasolujen (CD57+) toiminta on heikentynyttä ja kyseinen heikentyminen korreloi sairauden vaikeusasteen kanssa[36]. Vaikea-asteista CFS:ää sairastavien potilaiden luonnollisten tappajasolujen reseptoreissa tapahtuu myös epäsuotuisia muutoksia[37]. CFS-potilaiden elimistön DHEA- eli dehydroepiandrosteronipitoisuudet ovat lisäksi alentuneet merkittävästi[38].

Berliinin yliopistollisessa sairaalassa on kehitetty immunologinen testi, jossa tutkitaan b2-adrenergisen reseptorin ja muskariinisen kolinergisen M4-reseptorin vasta-aineet, jotka ovat koholla noin neljänneksellä ME-potilaista[39].

ME-potilaiden elimistön on havaittu tuottavan yöunen aikana terveitä ihmisiä vähemmän kasvuhormonia[40].

Aivojen magneettikuvassa näkyy usein myös samanlaisia muutoksia kuin MS-tautia sairastavilla. Sydänoireet kuten lisälyöntisyys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä. Sydänfilmissä näkyy joskus muutoksia T-aalloissa. Kaulan ja kainaloiden imusolmukkeet ovat usein turvoksissa ja aristavat. Myös perna saattaa olla laajentunut.

Sairauden kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooninen väsymysoireyhtymä alkaa osalla potilaista hiipien, toisilla se puhkeaa äkillisesti flunssan kaltaisten oireiden saattelemana[41]. Tauti esiintyy yleensä aaltoilevana, ja fyysinen tai henkinen ylirasitus, uudet infektiot, unenpuute ja stressi voivat johtaa sairauden pahenemiseen[42]. Aikuisiällä alkaneen sairauden paraneminen on hyvin harvinaista[43].

Aaltoilevassa tautimuodossa voi olla jopa kymmenenkin vuotta kestävä parempi kausi, jota seuraa oireiden paheneminen ja toimintakyvyn heikkeneminen[44] Noin 10-20 prosenttia kärsi taudin vaikeimmasta muodosta[31]. Osalla sairaus etenee progressiivisesti ja voi johtaa täydelliseen invaliditeettiin, jopa liikuntakyvyttömyyteen. CFS:n mahdollisia komplikaatioita ovat muun muassa makuuhaavat, osteoporoosi, munuaisten vajaatoiminta, ennenaikaiset vaihdevuodet ja erilaiset sydänvauriot kuten myokardiitti[31].

Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla on seitsenkertainen riski kuolla itsemurhaan[45] eli heillä on yli kolme kertaa suurempi itsemurhariski kuin MS-potilailla[46]. Osa potilaista kuolee munuaisten tai sydämen vajaatoimintaan, sydänlihaksen tulehdukseen tai opportunistisiin infektioihin. Krooninen väsymysoireyhtymä lisää myös riskiä sairastua leukemiaan, lymfoomaan sekä mahdollisesti myös aivokasvaimiin. CFS näyttäisi lisäävän myös syöpäriskiä, mikä saattaa selittyä immuunipuutoksilla, kroonisilla infektioilla tai hormonaalisilla puutoksilla[31] CFS:ää sairastavalla on suurempi riski kuolla esimerkiksi syöpään tai diabetekseen, sillä näiden sairauksien oireita pidetään helposti krooniseen väsymysoireyhtymään kuuluvina.[47] Vuonna 2007 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan CFS-potilaiden yleisimmät kuolinsyyt olivat sydänkohtaus, itsemurha ja syöpä. Syöpään kuolleet CFS-potilaat olivat keskimäärin vain 48-vuotiaita muiden syöpään kuolleiden potilaiden ollessa keskimäärin 72 vuoden ikäisiä.[48]

Krooninen väsymysoireyhtymä kestää yleensä koko loppuelämän[49]. Vuonna 1999 julkaistun seurantatutkimuksen mukaan vain kuusi prosenttia CFS-potilaista parani neljä vuotta kestäneen hoidon aikana[50]. Jos sairaus alkaa asteittain tai jos oireisiin kuuluu kognitiivisia vaikeuksia tai posturaalia ortostaattista takykardiaa, ovat paranemismahdollisuudet kaikkein huonoimmat[51].

Paras tapa välttää sairauden pahenemista on pitää huolta itsestään ja välttää rasitusta. Kevyt liikunta ylläpitää peruskuntoa, mutta liian voimakas rasitus voi johtaa sairauden pahenemiseen.[52][53] Liikuntana on syytä harrastaa kevyitä, itselle sopivia liikuntamuotoja (esim. kävely, venyttely, jooga)[54].

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonisessa väsymysoireyhtymässä käytetyt hoidot tähtäävät oireiden lievitykseen ja toimintakyvyn kohentamiseen[19]. Pieniannoksista naltreksonia (LDN) käytetään hyvällä menestyksellä ME-taudin oireiden lievittämiseen.[55] Myös antiviraaliset lääkkeet auttavat monia.

Kalsiumestäjä nimodipiini saattaa olla erittäin tehokas kognitiivisten vaikeuksien lievittämisessä[56]. Nimodipiini tehostaa veren virtausta ja vähentää kudosten hapenpuutetta etenkin aivoissa estämällä verisuonten supistumista[57].

Useissa eri maissa käytetyt B12-vitamiinipistokset hälventävät erityisesti sairauteen usein kuuluvaa niin sanottua aivosumua eli muisti- ja keskittymishäiriöitä sekä muita kognitiivisia ongelmia[22].

Korealainen tutkimusryhmä havaitsi vuonna 2016 suorittamassaan kaksoissokkotutkimuksessa, että kolme kertaa viikossa annettava istukkauuteinjektio vähentää ME-potilaiden uupumusta [58]

Vuonna 2011 julkaistun norjalaistutkimuksen mukaan kaksi kolmesta potilaasta koki merkittävää hyötyä syöpälääke Rituximabista.[9] Kaksi viidestätoista Rituximabia saaneesta potilaasta parani täysin ja kykeni palaamaan työelämään[59].

Tehokkain tunnettu hoito on AIDSin hoitoon kehitetty lääke Ampligen, jota on kokeiltu hyvin tuloksin 1980-luvun lopulta asti. Lääke on kuitenkin erittäin kallis, eikä se siksi ole päätynyt yleiseen käyttöön.

Kofeiini ja muut piristeet eivät yleensä ole avuksi, mutta narkolepsialääkkeenäkin käytetty stimulantti modafiniili saattaa helpottaa uupumuksen tunnetta. Oireenmukaiseen hoitoon käytetään esimerkiksi särkylääkkeitä, unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Kortikosteroideja on kokeiltu vaihtelevin tuloksin. Koska ortostaattinen hypotensio saattaa itsessäänkin aiheuttaa väsymystä, saattaa ortostaattisen hypotension hoitaminen etilefriinillä helpottaa myös potilaan yleistilaa[24]. Yleensä potilaat hyötyvät selvästi suolavedestä/liuoksesta (juotuna tai suonensisäisesti), koska tämä nostaa verenpainetta, sekä lisää kehon ja kudosten nesteytystä[60].

Tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen voi olla eduksi, etenkin kun sairauteen liittyy usein allergioita ja yliherkkyyksiä. Väsymysoireyhtymää sairastavat sietävät yleensä hyvin huonosti alkoholia. Jotkut potilaat kokevat saavansa apua vitamiineista ja hivenaineista, etenkin magnesiumista. Kontrolloiduissa tutkimuksissa niiden tehosta kuitenkaan ei ole saatu näyttöä.[19]

Krooninen väsymysoireyhtymä ei johdu yleiskunnon laskusta. Taudin lievää muotoa sairastavilla liikunta saattaa kuitenkin estää yleiskunnon laskua. Liikunnan harjoittamisessa on kuitenkin noudatettava äärimmäistä varovaisuutta, koska riskinä on myös sairauden paheneminen.[61] Liikunta voi pahentaa CFS:ää hyvin voimakkaasti, koska se lisää tulehdusta ja oksidatiivista stressiä sekä heikentää CFS-potilaiden lihasten ja aivojen verenkiertoa[62].

CFS:n hoitoon suositellaan joidenkin tutkimusten perusteella liikuntaa ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Nämä tutkimukset on tehty kuitenkin kroonista uupumusta eikä kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla.[63] Metodologisesti laadukkaiden tutkimusten mukaan liikuntaterapia ja kognitiivis-behavioristinen psykoterapia eivät sovellu krooniseen väsymysoireyhtymän hoitoon[64][65]. Kognitiivinen psykoterapia on tehotonta ja liikuntaterapia johtaa lisäksi sairauden pahenemiseen keskimäärin puolella potilaista[66]. Tähän asti kattavimmassa tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että liikunnan lisääminen asteittain pahensi sairautta 51 prosentilla vain 34 prosentin hyötyessä siitä[67]. Vuonna 2010 ilmestyi edellä mainittua tarkempi tutkimus, jonka mukaan 33 prosentin tila heikkeni merkittävästi asteittaisen liikuntaterapian myötä, 23 prosentin tila heikkeni jonkin verran, 19 prosentin tila parani jonkin verran ja vain 3 prosentin tila parani merkittävästi[68]. Koska oireyhtymän luonteeseen kuuluu monesti taudinkuvan luontainen vaihtelu, tuloksen ei voida katsoa merkitsevän sitä, että 22 prosenttia olisi tullut parempaan kuntoon liikuntahoidon ansiosta.

Väärät väitteet liikunnan parantavasta vaikutuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmä brittiläisiä tutkijoita uutisoi vuonna 2011 järjestämässään lehdistötilaisuudessa, että heidän PACE:ksi ristimänsä tutkimuksen mukaan yli viidennes CFS-potilaista toipuisi vuodessa entiselleen liikunnan maltillisen lisäämisen avulla[69]. Kyseinen väite oli suuressa ristiriidassa potilasjärjestöjen laatimista laajoista kyselyistä saatujen tulosten kanssa, joiden mukaan asteittainen liikunnan lisääminen johti tyypillisesti sairauden pahenemiseen[70].

Kun tutkijoiden aineistoa ruvettiin tarkastelemaan lähemmin, osoittautui, että väitetyissä ”paranemistapauksissa” ei ollutkaan kyse toipumisesta sairastumista edeltävään kuntoon eikä edes työkyvyn palaamisesta, vaan siitä, että osa liikuntaa lisänneistä potilaista koki kokonaisterveytensä verrokkeja paremmaksi[71]. Vuonna 2015 julkaistussa seurantatutkimuksessa näillä potilailla ei kuitenkaan raportoitu enää olevan kokemusta paremmasta kokonaisterveydestä. Liikuntaa harjoittaneiden toimintakykyindeksin raportoitiin kasvaneen kahden ja puolen vuoden aikana enemmän kuin muihin ryhmiin kuuluneilla osanottajilla, mutta se ylsi silti keskimäärin vain yli 75-vuotiaiden vanhusten tasolle, vaikka potilaiden keski-ikä oli 40 vuotta[72][73]. Tulos ei ollut myöskään tilastollisesti merkitsevä eli ryhmien välinen ero saattoi johtua sattumasta[74].

Vuonna 2015 kävi ilmi, että tutkijat olivat julkaisseet PACE-tutkimuksen tuloksia valikoivasti siten, että potilaiden fyysisen kunnon muutoksia kuvaavien kuntotestien tulokset oli jätetty kokonaan pois vuosina 2010-2014 julkaistuista tutkimusraporteista. Kuntotestien tuloksista kävi ilmi, että niiden potilaiden fyysinen kunto, joita oli neuvottu sopeuttamaan oman aktiivisuuden määrä mahdollisimman tarkkaan sairauden aiheuttamaan toimintakyvyn alenemiseen, oli kasvanut seurannan lopussa neljä kertaa enemmän kuin niiden potilaiden kunto, joita oli neuvottu harjoittamaan säännöllisesti varovaista ja asteittain lisättyä liikuntaa. Liikuntaa harrastaneiden kunto kasvoi kahden ensimmäisen kuukauden aikana, mutta kääntyi myöhemmin selvään laskuun, kun taas sopeuttajien kunto oli alun lievän notkahduksen jälkeen tasaisella kasvu-uralla.[75]. Aiemmissakaan kokeellisissa tutkimuksissa ei ole kyetty saavuttamaan objektiivisilla mittareilla havaittavia tuloksia liikunnan tai liikunnan lisäämiseen tähtäävän psykoterapian avulla[76].

Lukuisat tutkijat sekä potilasjärjestöjen edustajat ovat syyttäneet PACE-tutkimuksen tekijöitä tutkimustulosten manipuloinnista[77][78][79]. Esimerkiksi määritellessään, ketkä olivat parantuneet kliinisesti, tutkijat muuttivat omavaltaisesti diagnostisia kriteereitä siten, että jos yksikin diagnoosiin vaadittava oire oli ollut poissa mittausta edeltäneen viikon aikana, potilaan katsottiin parantuneen, vaikka virallisten diagnoosikriteereiden tarkastelujaksona käytetään kuutta kuukautta. Diagnostisia kriteereitä tulkittiin lisäksi siten, että keski-ikäisen potilaan katsottiin parantuneen, jos hänen toimintakykynsä ylsi keskimääräisen 74-vuotiaan vanhuksen tasolle.[80]

Tutkimusasetelmasta löytyi muitakin tuloksia vääristäviä metodologisia ongelmia. Esimerkiksi potilaiden kokonaisterveyttä mittaavassa kyselylomakkeessa ei ollut yhtään kysymystä, joka olisi mitannut sitä, oliko huonokuntoisimpien potilaiden vointi heikentynyt hoidon aikana[81]. Lisäksi ne koehenkilöt, joiden kunto heikkeni hoidon aikana niin paljon, että he joutuivat keskeyttämään tutkimuksen, jätettiin kokonaan pois tulosten analyysistä[82]

Tutkimusaineisto oli myös sillä tavoin valikoitunut, ettei tutkimus ole yleistettävissä CFS-potilaisiin eikä varsinkaan CFS-potilaiden enemmistöön. Tutkimukseen rekrytoitiin osanottajia vuodelta 1991 peräisin olevien, psykiatriseen käyttöön kehitettyjen äärimmäisen väljien Oxfordin diagnoosikriteereiden pohjalta, jotka eivät kyenneet erottelemaan CFS-potilaita kroonista väsymystä tai masennusta sairastavista[83][84][85] ja jotka rajasivat osan CFS-potilaista kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle[86]. Lähes kolmanneksella tutkimuksen osanottajista täyttyivät esimerkiksi kliinisen masennuksen diagnostiset kriteerit[87][88]. Lisäksi tutkimuksen osanottajien sairastumisesta oli kulunut keskimäärin vain 2,5 vuotta[89], mikä oli ongelmallinen rajaus, koska CFS-diagnoosin saaminen kestää keskimäärin seitsemän vuotta[90].

CFS-potilaiden oikeusturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisilta CFS-potilailta puuttuu perustuslain takaama oikeus sairausperustaiseen sosiaaliturvaan, koska suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät myönnä sairauslomaa tai työkyvyttömyyseläkettä kroonisen väsymysoireyhtymän perusteella ja koska Suomen vakuutusoikeus hyväksyy pääsääntöisesti vakuutusyhtiöiden kielteiset päätökset[17]. Kela ei myöskään korvaa pääsääntöisesti CFS:n hoidossa käytettäviä apuvälineitä eikä CFS:n oireita lievittäviä hoitoja[91]. CFS-potilas voi saada kuntoutustukea tai sairauseläkkeen ainoastaan siinä tapauksessa, että sairaus nimetään keskivaikeaksi tai vaikeaksi masennukseksi. Toisena ehtona on, että potilas suostuu toimintakykyään alentavien masennuslääkkeiden jatkuvaan käyttöön.[92]

Vuonna 2013 perustetun Suomen CFS-yhdistyksen edustajat vierailivat helmikuussa 2015 sosiaali ja terveysministeriössä valtiosihteeri Ulla-Maija Rajakankaan ja lääkintöneuvos Timo Keistisen luona kertomassa CFS-potilaiden hoitoon ja oikeusturvaan liittyvistä ongelmista. Yhdistys luovutti sosiaali- ja terveysministeriötä ja peruspalveluministeri Susanna Huovista varten laatimansa kirjelmän, jossa vaadittiin ministeriötä muun muassa turvaamaan CFS-potilaiden toimeentulon yhdenvertaisesti muiden potilasryhmien kanssa sekä ohjeistamaan lääkärikuntaa sairauden asianmukaisesta diagnosoinnista ja hoidosta.[93]

Sairauden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ME-potilaiden on tulkittu monesti sairastavan neurasteniaa eli heikkohermoisuutta eli "väsymysoireyhtymää", joka on diagnosoitu psykiatrisen sairauden koodilla F48.0. Viime vuosina on saatu tieteellistä näyttöä sille, että potilaiden oireiden takana ei olekaan psykiatrinen vaan neurologinen sairaus[9][12][8], joka johtuu todennäköisesti aivojen kroonisen tulehdustilaan liittyvistä aineenvaihduntatuotteista[10] sekä tulehduksen aiheuttamista elimellisistä aivomuutoksista[12][94]. Yhdysvaltojen kansallisakatemian lääketieteellinen instituutti Institute of Medicine julkaisi vuonna 2015 kautta aikojen suurimman aiheesta tehdyn tutkimuskatsauksen, jossa päädyttiin suosittamaan luopumista psykiatrisen diagnoosikoodin F48.0 käytöstä, koska lääketieteellinen näyttö ei puolla ajatusta oireiston psykiatrisesta luonteesta[95].

ME-tauti diagnosoidaan Suomessa kuitenkin edelleen usein virheellisesti psykiatriseksi häiriöksi, vaikka tutkijat todistivat jo 2000-alussa, ettei kroonisen väsymysoirehtymän aiheuttama työ- ja toimintakyvyn lasku korreloi psykiatristen häiriöiden esiintymisen kanssa[96]. Tämä liittynee siihen, että lääkäriseura Duodecimin kotisivuilta löytyvä vanhentunutta tietoa sisältävä artikkeli ohjeistaa diagnosoimaan virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymän psykiatriseksi häiriöksi nimeltä neurastenia eli heikkohermoisuus.[19] Myalgista enkefalomyeliitti saatetaan diagnosoida myös (somatisaatiohäiriöksi (ent. "hysteerinen neuroosi") F45.0[97] tai (konversiohäiriöksi (ent. "konversiohysteria") F44[22].

Osalle potilaita annetaan myös esimerkiksi väärä masennusdiagnoosi[26], vaikka tutkijat todistivat jo 2000-alussa, ettei kroonisen väsymysoirehtymän aiheuttama työ- ja toimintakyvyn lasku korreloi psykiatristen häiriöiden esiintymisen kanssa[98]. Myös epämääräisempiä, oireiden mukaisia diagnooseja, kuten R53 (Huonovointisuus ja väsymys) käytetään.

Norjan terveydenhuollosta vastaava viranomainen on pyytänyt CFS-potilailta julkisesti anteeksi, ettei heille ole tarjottu aiemmin asiaankuuluvaa hoitoa, ja Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kehotti virkakaudellaan maansa kansallista terveysinstituuttia lisäämään kroonista väsymysoireyhtymää koskevaa tutkimusta.[9]

Kroonisen väsymysoireyhtymän on havaittu liittyvän paksusuolen seinämän vaurioihin eli niin sanottuun vuotava suoli -oireyhtymään[99]. ME-potilaat onnistuttiin seulomaan esiin yli 80 prosentin tarkkuudella ulostenäytteiden ja verikokeiden avulla eräässä vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa. Kyseinen tutkimus todisti myös, että ME-potilailla on epänormaali suoliston bakteerikanta, joka saattaa aiheuttaa sairauteen liittyvät tulehdusoireet.[100][101]

Monet seikat viittaavat siihen, että ainakin osalla potilaista sairauden puhkeamisen taustalla olisi virusinfektio. Merkittävin tarttuvan viruksen puolesta puhuva tapaus oli vuonna 1984 puhjennut Yhdysavaltojen Tahoejärven epidemia. Alueella diagnosoitiin vuosien 1984–1987 välillä 259 CFS-tapausta.[102] Tutkija Elaine DeFreitas löysi vuonna 1991 väsymysoireyhtymää sairastavilta potilailta HIV:n kaltaisen retroviruksen, mutta kyseistä tulosta ei kyetty toistamaan enää seuraavissa tutkimuksissa.lähde? Vincent Lombardin ryhmä yhdysvaltalaisesta Whittemore Peterson Instituutista löysi vuonna 2009 XMRV:n nimeä kantaneen uuden retroviruksen yli 95 %:lla kroonista väsymysoiretta, fibromyalgiaa tai atyyppistä MS-tautia sairastavalta[103]. Toisaalta yhdeltäkään englantilaiselta potilaalta ei löytynyt kyseistä virusta seuraavana vuonna tehdyssä tutkimuksessa.[104]

Myös perimällä uskotaan olevan osansa väsymysoireyhtymän syntyyn, ja muutamia siihen liittyviä geenimuutoksia onkin onnistuttu löytämään. On epätodennäköistä, että yksittäinen geeni johtaisi sairastumiseen. Kyse on todennäköisesti sairastumisalttiudesta, joka johtuu esimerkiksi siitä, että viruksia ja bakteereita torjuva immuunipuolustusjärjestelmä toimii huonosti.

Diagnosointikriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myalginen enkefalomyeliitti (lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydinsairaus) liitettiin kansainvälisen tautiluokituksen neurologisiin sairauksiin vuonna 1969, ja sairauden nimi muuttui krooniseksi väsymysoireyhtymäksi (chronic fatigue syndrome, CFS) vuonna 1994 voimaan astuneessa luokituksen kymmenennessä versiossa. Sairauden nimi esiintyy tautiluokituksen suomenkielisessä versiossa muodossa virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä.

Diagnosoinnissa ei käytetä laboratoriokokeita tai aivokuvauksia, koska sellainen koetaan liian työlääksi ja monimutkaiseksi[105], vaan sairaus diagnosoidaan pitkäkestoisen oirekuvan perusteella silloin, kun muuta selittävää tekijää ei ole osoitettavissa. Kaikki lääkärit eivät ole riittävän perehtyneitä ME-tautiin, minkä vuoksi sairaus saatetaan diagnosoida virheellisesti psykiatriseksi häiriöksi. Tästä on seurannut ongelmia potilaille muun muassa sen vuoksi, että heitä on kehotettu harrastamaan liikuntaa, mikä on saattanut pahentaa sairautta pysyvästi.[106]

Yhdysvaltain kansanterveyslaitos CDC määritteli kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostiset kriteerit vuonna 1988, ja niitä uudistettiin vuonna 1994[28]. Kanadan terveysviraston asettama asiantuntijakomitea julkaisi vuonna 2003 oman diagnoosikriteeristönsä, joka oli yhdysvaltalaista yksityiskohtaisempi. Kanadalaisen kriteeristön mukaan ME/CFS-diagnoosi voidaan asettaa seuraavien ehtojen täyttyessä[107]:

  • Uupumus: potilas kärsii huomattavasta fyysisestä tai henkisestä uupumuksesta, jolla on alkupiste ja joka on selittämätöntä, itsepintaista tai toistuvaa, fyysistä tai henkistä, ja rajoittaa selvästi toimintakykyä.
  • Rasituksen/liikunnan jälkeinen huonovointisuus ja/tai uupumus: Kohtuuton fyysisten ja henkisten voimavarojen väheneminen, nopea lihasten tai kognitiivisen suorituskyvyn lasku, liikunnan jälkeinen huonovointisuus ja/tai uupumus ja/tai kipu ja potilaan muiden oireiden taipumus pahentua rasituksen/liikunnan seurauksena. Rasituksesta toipuminen on sairaalloisen hidasta ja kestää yleensä 24 tuntia tai kauemmin.
  • Unihäiriöt: Virkistämätön yöuni tai häiriöt unen määrässä tai vääristynyt unirytmi.
  • Kipu: Merkittävänasteinen myalgia eli kipu. Kipua voi esiintyä lihaksissa ja/tai nivelissä ja on usein laajalle levinnyttä ja vaihtaa paikkaa. Usein esiintyy merkittäviä, aiemmista tyypiltään, vakavuudeltaan tai esiintyvyydeltään eroavia päänsärkyjä.
  • Neurologiset/kognitiiviset löydökset: Potilaalla tulisi olla vähintään kaksi seuraavista: sekavuus; keskittymiskyvyn ja lyhytmuistin ongelmat; ajan, paikan ja persoonan tajun hämärtyminen; vaikeudet tiedon käsittelyssä, luokittelemisessa ja sanojen hakemisessa; aistihavaintojen käsittelyhäiriöt - esim. spatiaalinen (avaruudellinen) epävakaus ja hämärtyminen sekä vaikeudet näön tarkentamisessa. Ataksia, lihasheikkous ja faskikulaatiot ovat tavallisia. Ylikuormittumisoireita voi esiintyä: kognitiivisia, aisteihin liittyviä, esim. fotofobia eli valoarkuus, yliherkkyys äänille, ja/tai emotionaalinen ylikuormittuminen, joka voi johtaa "romahduksiin" ja ahdistukseen.

Lisäksi vähintään yksi oire kahdesta seuraavasta kolmesta kategoriasta:

  • Autonomiset löydökset: ortostaattinen epätasapaino kuten dysautonominen verenpaineen lasku, posturaalinen ortostaattinen takykardia eli sydämentykytys, viivästynyt posturaalinen verenpaineen lasku; huimaus; ihon voimakas kalpeus; pahoinvointi ja ärtynyt paksusuoli; tihentynyt virtsaamistarve ja virtsarakon toimintahäiriöt; sydämen lisälyöntisyys rytmihäiriöiden kanssa tai ilman; rasitukseen liittyvä hengenahdistus.
  • Neuroendokriiniset löydökset: lämmönsäätelyn häiriöt kuten epänormaali ruumiinlämpö ja huomattavat vuorokausittaiset vaihtelut, hikoilukohtaukset, toistuva kuumeisuuden tunne ja kylmät raajat; kylmän ja kuumuuden sietokyvyn heikkeneminen; merkittävät painon vaihtelut - ruokahaluttomuus tai epänormaali ruokahalu; sopeutuvuuden katoaminen ja oireiden paheneminen stressin myötä.
  • Immuunijärjestelmän löydökset: aristavat imusolmukkeet, toistuva kurkkukipu, toistuvat flunssankaltaiset oireet, yleinen huonovointisuus, uudet yliherkkyydet ruoalle, lääkkeille ja/tai kemikaaleille.

Yhdysvaltain kansanterveyslaitos uudisti kriteereitään jälleen vuonna 2011, jolloin se päätyi suosittamaan, että sairaudesta ryhdyttäisiin käyttämään uudestaan sille jo 1950-luvulla annettua nimeä myalginen enkefalomyeliitti (lihaskipuja aiheuttava keskushermostotulehdus)[28]. Näiden uudistettujen kriteerien mukaan diagnoosiin vaaditaan voimakkuudeltaan invalidisoiva uupumuksen tunne, jota ei voi selittää muilla tekijöillä, joka kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja joka ei lievity levossa. Lisäksi vaaditaan vähintään neljä seuraavista oireista:

  • lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen
  • lihaskivut
  • nivelkivut
  • uni ei helpota uupumusta
  • uudenlaiset tai -tyyppiset päänsäryt
  • kurkkukipu
  • imusolmukkeiden arkuus
  • rasituksen jälkeinen huonovointisuus tai suhteeton uupumus, joka kestää yli vuorokauden.

Rasituksen jälkeinen huonovointisuus tai suhteeton uupumus saattaa alkaa vasta yli vuorokauden kuluttua rasituksesta ja voi kestää päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia[61].

Yhdysvaltain kansanterveyslaitos diagnostisia kriteereitä on arvosteltu monestakin syystä. Osa luetelluista oireista on harvinaisempia kuin monet muut väsymysoireyhtymään olennaisesti liittyvät oireet. Niissä annetaan myös ymmärtää, että sairauteen liittyvä uupumus ei lainkaan lievity lepäämällä, vaikka lepääminen on tärkeä tapa hallita kroonisen väsymysoireyhtymän oireita.

Yhdysvaltain kansallisen akatemian lääketieteellinen instituutti ehdotti vuonna 2015, että sairauden nimi muutettaisiin systeemiseksi rasitusintoleranssisairaudeksi (SEID) ja se saisi ICD-tautiluokitukseen kokonaan uuden koodin uusine diagnoosikriteereineen, koska mikään edellä mainituista ei kuvaa täsmällisesti kyseisen sairauden oireita eikä luokittelua[108]. Uudelleennimeämistä voidaan perustella myös sillä, että rasituksen jälkeinen huonovointisuus on tutkimusten mukaan kroonisen väsymysoireyhtymän ensisijainen oire, jonka perusteella kyetään sulkemaan pois se mahdollisuus, että potilaan oireisto johtuisi jostain muusta sairaudesta[109].

Potilaalla pitäisi ilmetä uuden ehdotuksen mukaan seuraavat kolme oiretta:

  1. Selittämätön ja yli 6kk jatkunut uupumus.
  2. Fyysisen rasituksen jälkeinen huonovointisuus/uupumus.
  3. Virkistämätön uni.

Lisäksi potilaalla pitäisi ilmetä joko: A) Kognitiivisen suorituskyvyn laskua TAI B) Epänormaaliutta verenpaineen suhteen[108]

Ennen diagnoosia on suljettava pois muut sairaudet, jotka voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, kuten työuupumus, narkolepsia, diabetes, MS-tauti, AIDS, borrelioosi, leukemia, lymfoomat, systeeminen lupus erythematosus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Yhdysvaltain kansallisen akatemian lääketieteellinen instituutti suosittelee, että ennen kuin systeemiselle rasitusintoleranssisairaudelle saadaan uusi ICD-10 diagnoosikoodi, käytetään parhaiten sopivana diagnoosikoodina G93.3 virusinfektion jälkeinen krooninen väsymysoireyhtymä.[108]

Liitännäissairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurella osalla CFS-potilaita esiintyy myös fibromyalgiaa[15]. CFS-potilailla esiintyy myös muita enemmän kilpirauhasen ja lisämunuaisen vajaatoimintaa, ärtynyttä paksusuolta, levottomia jalkoja, monikemikaaliyliherkkyyttä, migreeniä, allergioita[110] ja gynekologisia sairauksia[111].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Myalgic encephalomyelitis. The Medical Dictionary. http://the-medical-dictionary.com/myalgic_encephalomyelitis.htm#continue
  2. Myalgic encephalomyelitis: a review with emphasis on key findings in biomedical research. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1994528/
  3. ICD-tautiluokituksen englanninkielinen versio. http://apps.who.int/classifications/icd10/browse/2015/en#/G93.3
  4. Medical Subject Headings. ONKI-ontologiakirjastopalvelu. http://onki.fi/fi/browser/search?&os=mesh&c=mesh+D015673
  5. Carruthers et al. 2011: Myalgic encephalomyelitis: International Consensus Criteria. Journal of internal medicine 2011 October; 270(4):327-338. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21777306
  6. Chronic Fatigue Syndrome Research Gains Funding, And Controversy. 4.11.2015. http://www.npr.org/sections/health-shots/2015/11/04/454335755/chronic-fatigue-syndrome-research-gains-funding-and-controversy
  7. Cohen J: Goodbye chronic fatigue syndrome, hello SEID, Science 10.2.2015 news
  8. a b c Matti Huttunen: Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä. Lääkärikirja Duodecim 28.6.2013.
  9. a b c d Valkama, Meri: CFS:n hoito ja tutkimus ulkomailla – ”ainakin 40000 ruotsalaista kärsii sairaudesta” Suomenkuvalehti.fi. 29.9.2014. Viitattu 7.3.2016.
  10. a b c Nakatomi Y. et. al: Neuroinflammation in Patients with Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis: An 11C-(R)-PK11195 PET Study. Journal of Nucl Med. 2014 Mar 24;55(6):945-950.
  11. Unlocking the ME/CFS Puzzle by David Tuller, DrPH, June 16, 2014.
  12. a b c d Väsymysoireyhtymästä kärsivien aivoista löytyi poikkeavuuksia. Terve.fi-sivusto 29.10.2014.
  13. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  14. Booth NE. et al. Mitochondrial dysfunction and the pathophysiology of Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome (ME/CFS). International Journat of Clinical and Experimental Medicine. 2012 ;5: 208-220. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3403556/
  15. a b c Medical Subject Headings. ONKI-ontologiakirjastopalvelu. http://onki.fi/fi/browser/search?&os=mesh&c=mesh+D015673
  16. Beyond Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Redefining an Illness. Committee on the Diagnostic Criteria for Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome; Board on the Health of Select Populations; Institute of Medicine. Washington (DC): National Academies Press (US); 2015 Feb 10. Sivu 5. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK274235/
  17. a b Merja Perttula: Selittämätön uupumus. Pitkäaikaista väsymysoireyhtymää luullaan usein psykiatriseksi sairaudeksi. Tehy-lehti 2/2014.
  18. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  19. a b c d e f Leppävuori, Antero: Krooninen väsymysoireyhtymä Duodecim.fi. 2006. Viitattu 7.3.2016.
  20. The Clinical Features of Myalgic Encephalomyelitis, Melvin Ramsay, M.D., 1986. http://www.cfids-me.org/ramsay86.html
  21. Effect of Acute Exercise on Fatigue in People with ME/CFS/SEID: A Meta-analysis. Med Sci Sports Exerc. 2016 Oct;48(10):2003-12
  22. a b c Valkama, Meri: Suomen Kuvalehti – “CFS-hoito usein verrattavissa kidutukseen” 30.11.2014. CFS-yhdistys. Viitattu 7.3.2016.
  23. The Clinical Features of Myalgic Encephalomyelitis, Melvin Ramsay, M.D., 1986. http://www.cfids-me.org/ramsay86.html
  24. a b Täysin kokeelliset hoidot CFS-verkko
  25. The Clinical Features of Myalgic Encephalomyelitis, Melvin Ramsay, M.D., 1986. http://www.cfids-me.org/ramsay86.html
  26. a b c d e f Haavisto, Maija: Hankala sairaus vai hankala potilas. Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Finn Lectura 2011. Sivu 176
  27. Daily news 13 February 2017: Metabolic switch may bring on chronic fatigue syndrome. https://www.newscientist.com/article/2121162-metabolic-switch-may-bring-on-chronic-fatigue-syndrome/
  28. a b c Haavisto, Maija: Hankala sairaus vai hankala potilas. Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Finn Lectura 2011. S. 175
  29. Costa et al 1995: Brainstem perfusion in impaired in chronic fatigue syndrome. QJM. 1995 November;88(11):767-73. http://r.search.yahoo.com/_ylt=A7x9Uk8XUCRW3msAP26HLgx.;_ylu=X3oDMTByaDRqYzNhBHNlYwNzcgRwb3MDNgRjb2xvA2lyMgR2dGlkAw--/RV=2/RE=1445249175/RO=10/RU=http%3a%2f%2fwww.theoneclickgroup.co.uk%2fdocuments%2fME-CFS_res%2fBrainstem%2520perfusion%2520impaired%2520%2520in%2520chronic%2520fatigue%2520syndrome.doc/RK=0/RS=sAB4fBhkDM48c_xTl4eSjYrvVXc-
  30. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  31. a b c d Maija Haavisto: Hankala sairaus vai hankala potilas. Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Finn Lectura 2011. Sivut 177.
  32. Scientists discover robust evidence that chronic fatigue syndrome is a biological illness. Medical Press 27.2.2015. http://medicalxpress.com/news/2015-02-scientists-robust-evidence-chronic-fatigue.html#inlRlv
  33. Mady Hornig et al: Distinct plasma immune signatures in ME/CFS are present early in the course of illness. Science Advances 27.2.2015 Vol 1, no 1. http://advances.sciencemag.org/content/1/1/e1400121.figures-only
  34. Cytokine network analysis of cerebrospinal fluid in myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome. M Hornig, G Gottschalk, D L Peterson, K K Knox, A F Schultz, M L Eddy, X Che and W I Lipkin. Molecular Psychiatry , (31 March 2015) | doi:10.1038/mp.2015.29. http://www.nature.com/mp/journal/vaop/ncurrent/full/mp201529a.html
  35. Amy Norton: Clues to 'Brain Fog' in Chronic Fatigue Patients Found in Spinal Fluid. HealthDay News March 31, 2015. http://www.medicinenet.com/script/main/art.asp?articlekey=187730
  36. Ojo-Amaize et al. 1994: Decreased natural killer cell activity is associated with sverity of chronic fatigue immune dysfunction syndrome. Clin Infect Dis. 1994 January; 18 Suppl 1:Si57-9.
  37. Longitudinal analysis of immune abnormalities in varying severities of Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis patients. Sharni Lee Hardcastle*, Ekua Weba Brenu, Samantha Johnston, Thao Nguyen, Teilah Huth, Sandra Ramos, Donald Staines and Sonya Marshall-Gradisnik. Journal of Translational Medicine 2015, 13:299. http://www.translational-medicine.com/content/13/1/299
  38. Scott LV, Salahuddin F, Cooney J, et al.: Differences in adrenal steroid profile in chronic fatigue syndrome, in depression and in health. J Affect Disord 1999;54(1–2):129–137 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10403156
  39. CFS diagnostics. http://www.celltrend.de/cfs-diagnostics.html
  40. Secretion of growth hormone in patients with chronic fatigue syndrome. Berwaerts J1, Moorkens G, Abs R. Growth Horm IGF Res. 1998 Apr;8 Suppl B:127-9. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10990147
  41. Friedberg F, Bateman L, Bested AC, et al. Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis. Primer for clinical practitioners. Sivu 7. International Association for Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis 2014. http://iacfsme.org/portals/0/pdf/Primer_Post_2014_conference.pdf
  42. Friedberg F, Bateman L, Bested AC, et al. Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis
  43. Friedberg F, Bateman L, Bested AC, et al. Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis. Primer for clinical practitioners. Sivu 7. International Association for Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis 2014. http://iacfsme.org/portals/0/pdf/Primer_Post_2014_conference.pdf
  44. David S. Bell: ME/CFS in Children. May 13, 2016. http://www.prohealth.com/library/showarticle.cfm?libid=28892
  45. Väsymysoireyhtymästä kärsii jopa 40 000 suomalaista. Iltalehti 12.5.2016. http://www.iltalehti.fi/mieli/2016051121545467_md.shtml
  46. Pauline Anderson: Suicide Rate Almost Double in Patients With MS. 08.10. 2015,
  47. CFSD-verkko. http://cfs.gehennom.org/?oireet
  48. Jason et al. 2007: Causes of Death Among Patients With Chronic Fatigue Syndrome. Health Care for Women International Volume 27, Issue 7, 2006, sivu 622. http://www.ncf-net.org/library/CausesOfDeath.pdf
  49. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  50. Hill N, Tiersky L, Scavalla V, Lavietes M, Natelson B: Natural history of severe chronic fatigue syndrome. Archives of physical medicine and rehabilitation 1999; 80:1090-1094
  51. David S. Bell: ME/CFS in Children. May 13, 2016. http://www.prohealth.com/library/showarticle.cfm?libid=28892
  52. Carruthers et al. 2011: Myalgic encephalomyelitis: International Consensus Criteria. Journal of internal medicine 2011 October; 270(4):327-338. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2796.2011.02428.x/full
  53. CFS-verkko. http://cfs.gehennom.org/?vaikeacfs
  54. CFS-verkko. http://cfs.gehennom.org/?vaikeacfs
  55. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12131069
  56. Maija Haavisto: Kognitiivisiin vaikeuksiin on monia hoitoja. 28.9.2013. http://www.hankalapotilas.net/2013/09/kognitiivisiin-vaikeuksiin-on-monia-hoitoja/
  57. <Nimotop 30 mg tabletti, kalvopäällysteinen nimodipiini, pakkausseloste
  58. Park et al: Human Placental Extract as a Subcutaneous Injection is effective in Chronic Fatigue Syndrome. A Multi-center, Double-Blind, Randomized, Placebo-Controlled Study Sat Byul Park. Biological and Pharmaceutical Bulletin. https://www.jstage.jst.go.jp/article/bpb/advpub/0/advpub_b15-00623/_article
  59. Chronic fatigue syndrome eased by cancer drug. Daily news 19 October 2011. https://www.newscientist.com/article/dn21065-chronic-fatigue-syndrome-eased-by-cancer-drug/
  60. Unesta Oy, suolaliuosresepti, Dosentti Olli Polo, keuhkosairauksien erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys.(22.2.2015)
  61. a b Haavisto, Maija: CFS:n ja fibromyalgian hoito. Finn Lectura 2010. Sivu 10.
  62. Carruthers et al. 2011: Myalgic encephalomyelitis: International Consensus Criteria. Journal of internal medicine 2011 October; 270(4):327-338. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2796.2011.02428.x/full
  63. Carruthers et al. 2011: Myalgic encephalomyelitis: International Consensus Criteria. Journal of internal medicine 2011 October; 270(4):327-338.
  64. Neuroendocrinology letters Volume 30(3) 2009. Ss.284-99.: A review on cognitive behavorial therapy (CBT) and graded exercise therapy (GET) in myalgic encephalomyelitis (ME) / chronic fatigue syndrome (CFS): CBT/GET is not only ineffective and not evidence-based, but also potentially harmful for many patients with ME/CFS 2009. Viitattu 1.10.2014. (englanniksi)
  65. Frank Twisk: PACE: CBT and GET are not rehabilitative therapies. Lancet psychiatry 2016. http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lanpsy/PIIS2215-0366%2815%2900554-4.pdf
  66. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  67. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. Sivu 105. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  68. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. Sivu 109. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  69. Authors discuss the results of the PACE trial concerning treatment strategies for chronic fatigue syndrome. Lancet podcast, February 18th 2011. http://www.meactionuk.org.uk/pacepressconf.html
  70. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. Sivu 109. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  71. Recovery from chronic fatigue syndrome after treatments given in the PACE trial. Psychological Medicine 2013 Oct; 43(10): 2227–2235. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3776285/pdf/S0033291713000020a.pdf
  72. Robert Courtney: PACE trial primary outcomes at 2.5 years. Sivu 1071. British Medical Journal 5.11.2015. http://www.bmj.com/content/351/bmj.h5771/rr-0
  73. Rebecca Goldin: PACE – The research that sparked a patient rebellion and challenged medicine. 21.3. 2016. Kuva: Average physical function scores, compared to PACE “recovery” threshold. http://www.stats.org/pace-research-sparked-patient-rebellion-challenged-medicine/
  74. Robert Courtney: PACE trial primary outcomes at 2.5 years. Sivu 1072. British Medical Journal 5.11.2015. http://www.bmj.com/content/351/bmj.h5771/rr-0
  75. Trudie Chalder et al. 2015: Rehabilitative therapies for chronic fatigue syndrome: a secondary mediation analysis of the PACE trial. Sivu 145. http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lanpsy/PIIS2215-0366(14)00069-8.pdf
  76. Tom P. Kindlon: Objective measures found a lack of improvement for CBT & GET in the PACE Trial: subjective improvements may simply represent response biases or placebo effects in this non-blinded trial. BMJ 2015;350:h227. http://www.bmj.com/content/350/bmj.h227/rr-10
  77. Maija Haavisto: Miljoonia maksanut jättitutkimus paljastui roskaksi: Yhä sairaammat potilaat julistettiin parantuneiksi. Suomen Kuvalehti 1.1.2017. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/miljoonia-maksanut-jattitutkimus-paljastui-roskaksi-yha-sairaammat-potilaat-julistettiin-parantuneiksi/?shared=943951-aff4729c-999
  78. Cari Romm: The Implosion of a Breakthrough Study on Chronic Fatigue Syndrome. New York Magazine. 21.9.2016. http://nymag.com/scienceofus/2016/09/a-big-chronic-fatigue-syndrome-study-has-been-discredited.html
  79. Rebecca Goldin: PACE – The research that sparked a patient rebellion and challenged medicine. 21.3. 2016. Kuva: Average physical function scores, compared to PACE “recovery” threshold. http://www.stats.org/pace-research-sparked-patient-rebellion-challenged-medicine/
  80. Recovery from chronic fatigue syndrome after treatments given in the PACE trial. Sivu 2229. Psychological Medicine 2013 Oct; 43(10): 2227–2235. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3776285/pdf/S0033291713000020a.pdf
  81. Rebecca Goldin: PACE – The research that sparked a patient rebellion and challenged medicine. 21.3. 2016. Kuva: Average physical function scores, compared to PACE “recovery” threshold. http://www.stats.org/pace-research-sparked-patient-rebellion-challenged-medicine/
  82. Alem Matthees et al: A preliminary analysis of ‘recovery’ from chronic fatigue syndrome in the PACE trial using individual participant data. 21.9.2016.
  83. David Tuller: Trial by error. The Troubling Case of the PACE Chronic Fatigue Syndrome Study 21.10.2015.
  84. Frank Twisk: PACE: CBT and GET are not rehabilitative therapies. http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lanpsy/PIIS2215-0366(15)00554-4.pdf
  85. Recovery from chronic fatigue syndrome after treatments given in the PACE trial. Swivu 1070. Psychological Medicine 2013 Oct; 43(10): 2227–2235. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3776285/pdf/S0033291713000020a.pdf
  86. Rebecca Goldin: PACE – The research that sparked a patient rebellion and challenged medicine. 21.3. 2016. Kuva: Average physical function scores, compared to PACE “recovery” threshold. http://www.stats.org/pace-research-sparked-patient-rebellion-challenged-medicine/
  87. Michael Sharpe et al: Rehabilitative treatments for chronic fatigue syndrome: long-term follow-up from the PACE trial. http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lanpsy/PIIS2215-0366(15)00317-X.pdf
  88. Michael Sharpe et al: Rehabilitative treatments for chronic fatigue syndrome: long-term follow-up from the PACE trial: Supplementary appendix. http://www.thelancet.com/cms/attachment/2040675016/2054318875/mmc1.pdf
  89. Recovery from chronic fatigue syndrome after treatments given in the PACE trial. Swivu 1070. Psychological Medicine 2013 Oct; 43(10): 2227–2235. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3776285/pdf/S0033291713000020a.pdf
  90. For the newly diagnosed. http://fmcfsme.com/newly_diagnosed.php
  91. Suomen CFS-yhdistyksen kotisivut
  92. Olli Polo: Kansa valvoo, KELA nukkuu. 22. elokuuta 2014. http://ollipolo.blogspot.fi/2014/08/kansa-valvoo-kela-nukkuu.html#more
  93. Valtiosihteerin Ulla-Maija Rajakankaan ja lääkintöneuvos Timo Keistisen tapaaminen 25.2.2015. Suomen CFS-yhdistys. http://cfsmery.fi/linkit-ja-media/viranomaistapaamiset/
  94. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  95. Beyond Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: Redefining an Illness. Sivu 222. http://www.nationalacademies.org/hmd/Reports/2015/ME-CFS.aspx
  96. Ciccone et al. Psychiatric morbidity in the chronic fatigue syndrome. Are patients with personalitydisorder more physically impaired? J psychosomres 2003;54:445–52. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12726901
  97. Oireita on, mutta syytä ei löydy. Susanna Chazalmartin, Hyvä terveys 16.3.2014 http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/oireita_on_mutta_syyta_ei_loydy
  98. Ciccone et al. Psychiatric morbidity in the chronic fatigue syndrome. Are patients with personalitydisorder more physically impaired? J psychosomres 2003;54:445–52. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12726901
  99. Maes M, Leunis JC. Normalization of leaky gut in chronic fatigue syndrome (CFS) is accompanied by a clinical improvement: effects of age, duration of illness and the translocation of LPS from gram-negative bacteria. Neuro Endocrinol Letters 2008;29(6):902-10. PubMed
  100. Chronic fatigue syndrome is in your gut, not your head. June 27, 2016. Cornell University https://www.sciencedaily.com/releases/2016/06/160627160939.htm
  101. Ludovic Giloteaux, Julia K. Goodrich, William A. Walters, Susan M. Levine, Ruth E. Ley, Maureen R. Hanson. Reduced diversity and altered composition of the gut microbiome in individuals with myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome. Microbiome, 2016; 4 (1). https://microbiomejournal.biomedcentral.com/articles/10.1186/s40168-016-0171-4
  102. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  103. http://www.wpinstitute.org/xmrv/index.html
  104. http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2010/jan/06/chronic-fatigue-syndrome-xmrv-virus
  105. Karen Eng: Illuminating an illness without end. TED-tiedesäätiön sivusto 25.10.2013. http://blog.ted.com/illuminating-an-illness-without-end-fellows-friday-with-jennifer-brea/
  106. Karen Eng: Illuminating an illness without end. TED-tiedesäätiön sivusto 25.10.2013. http://blog.ted.com/illuminating-an-illness-without-end-fellows-friday-with-jennifer-brea/
  107. Myalgic Encephalomyelitis/ Chronic Fatigue Syndrome: Clinical Working Case Definition, Diagnostic and Treatment Protocols. Journal of Chronic Fatigue Syndrome, Vol. 11(1) 2003. Sivut 11-12. http://phoenixrising.me/wp-content/uploads/Canadian-definition.pdf
  108. a b c BEYOND MYALGIC ENCEPHALOMYELITIS/ CHRONIC FATIGUE SYNDROME Redefining an Illness Committee on the Diagnostic Criteria for Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome Board on the Health of Select Populations INSTITUTE OF MEDICINE THE NATIONAL ACADEMIES PRESS Washington, D.C. 2015
  109. Beyond Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Redefining an Illness. Committee on the Diagnostic Criteria for Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome; Board on the Health of Select Populations; Institute of Medicine. Washington (DC): National Academies Press (US); 2015 Feb 10. Sivu 5. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK274235/
  110. Haavisto, Maija: Hankala sairaus vai hankala potilas. Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Finn Lectura 2011. Sivut 176-177.
  111. Troy Brown: Common Gynecologic Issues Linked to Chronic Fatigue Syndrome. February 06, 2015. http://www.medscape.com/viewarticle/839386

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]