Krooninen väsymysoireyhtymä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Krooninen väsymysoireyhtymä
ICD-10 G93.3
ICD-9 323.9 780.71
Tautitietokanta 1645
MedlinePlus 001244
DSM-IV Chronic Fatigue Syndrome
MeSH D015673

Krooninen väsymysoireyhtymä eli lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydintulehdus eli virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä on sairaus, jolle on ominaista krooninen ja yleensä loppuelämän kestävä voimakas väsymystila ja väsymysalttius. Sairauteen liittyy usein myös kognitiivisen suorituskyvyn laskua, huonovointisuutta ja särkyjä. Oireet eivät selity ainakaan kokonaan minkään muun sairauden perusteella.

Sairauden nimen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykynimellä krooninen väsymysoireyhtymä tunnettu sairaus liitettiin kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen vuonna 1969 nimellä myalginen enkefalomyeliitti (ME-tauti) eli lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydintulehdus[1]. Sairaudesta on käytetty myös nimityksiä myalgic encephalitis (myalginen enkefaliitti) ja myalgic encephalopathy (myalginen enkefalopatia). Sairauden nimi muutettiin virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymäksi (Postviral fatigue syndrome) tautiluokituksen vuonna 1994 voimaan astuneessa kymmenennessä versiossa[2], mutta sairaudesta käytetään nykyisin yleisesti nimeä krooninen väsymysoireyhtymä (chronic fatigue syndrome, CFS). Suomessa on ollut aiemmin käytössä myös termi krooninen uupumusoireyhtymä[3], joka kuvaa paremmin sairauden luonnetta, sillä sairaudessa on kyse pikemminkin (fyysisestä) uupumuksesta ja voimattomuudesta kuin tavanomaisesta väsymyksestä.

Kolmentoista maan asiantuntijoista koostuva kansainvälinen raati päätyi vuonna 2011 suosittamaan paluuta vanhaan tautinimekkeeseen myalginen enkefalomyeliitti, koska siihen mennessä oli kertynyt riittävää tieteellistä näyttöä sairauteen liittyvistä tulehduksellisesta mekanismeista[4]. Viime vuosina sairaudesta on alettu käyttää lyhennettä ME/CFS[5] Yhdysvaltain kansallisen akatemian lääketieteellinen instituutti suositti vuonna 2015, että sairauden nimi muutettaisiin edelleen systeemiseksi rasitusintoleranssisairaudeksi (systemic exertion intolerance disease, SEID)[6], joka kuvastaa sitä, että sairauden oireet pahenevat rasituksen jälkeen.

Luonnehdinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydintulehdus on reuman kaltainen krooninen neurologinen[7] autoimmuunisairaus[8], jossa ei nimestä huolimatta esiinny aina lihaskipuja. Eräät viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että sairauden oireet johtuvat tulehduksen aikaansaamista aineenvaihduntatuotteista ja valkean aivoaineen tuhoutumisesta[9][10][11][12]. Lisäksi on havaittu, että solujen energiantuotannosta vastaavien mitokondrioiden toiminta on häiriintynyt CFS-potilailla ja häiriön aste korreloi oireiden vakavuuden kanssa[13]. Kroonisen väsymysoireyhtymän tyypillisimmät oireet ovat jatkuva tai alati uusiutuva uupumus, laaja-alainen tai vaeltava lihas- tai nivelsärky, unihäiriöt sekä kognitiiviset häiriöt[14]. Sairaus rajoittaa merkittävästi potilaan mahdollisuutta osallistua työelämään, opintoihin, sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin[14]. Suurella osalla väsymysoireyhtymäpotilaista esiintyy myös fibromyalgiaa[14].

ME-tautia hoidetaan Suomessa usein virheellisesti psykiatrisena häiriönä, mikä liittynee siihen, että internetistä löytyvä Duodecim-lehden artikkeli ohjeistaa diagnosoimaan virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymän psykiatriseksi häiriöksi nimeltä neurastenia eli heikkohermoisuus.[15] Kaksi kolmannesta sairastuneista on työkyvyttömiä, mutta suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät myönnä sairauslomaa ME-potilaille.

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin arvoidaan, että kroonista väsymysoireyhtymää esiintyisi ainakin 0,5–1 prosentilla aikuisväestöstä[7], mutta merkittävä osa sairastuneista on ilman diagnoosia tai saanut jonkin muun diagnoosin. Vaikka kyseessä on Maailman terveysjärjestön (WHO) viralliseen tautiluokitukseen kuuluva sairaus, lääkärit kyseenalaistavat usein koko sairauden olemassaolon ja antavat potilaille esimerkiksi masennusdiagnoosin.[16]

Muiden autoimmuunisairauksien tavoin suurin osa sairastuneista on naisia. Arviot naispuolisten potilaiden osuudesta vaihtelevat 50 ja 80 prosentin välillä[15]. Oireyhtymä voi puhjeta missä iässä tahansa, ja se diagnosoidaan yleisimmin 30–40-vuotiaana.[15]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooniselle väsymysoireyhtymälle on tyypillistä, että fyysinen ja henkinen ponnistelu aiheuttavat oireiden voimistumista. Kroonisen väsymysoireyhtymään liittyvä uupumus on usein erittäin voimakasta, jopa invalidisoivaa. Uupumuksen lisäksi CFS:ssä esiintyy usein kognitiivisia muisti- ja keskittymiskyvyn häiriöitä ("brainfog") lähes kaikilla potilailla, ja niiden vaikeusaste vaihtelee lievistä vaikeaan dementoitumiseen. CFS:ään saattaa liittyä myös lihasheikkoutta, kävely- tai puhekyvyn katoamista,[17] lihas- ja nivelsärkyjä, päänsärkyä, migreeniä, pahoinvointia, masennusta ja ahdistusta.

Myös unihäiriöt ovat hyvin yleisiä kroonisessa väsymysoireyhtymässä. Osa potilaista nukkuu melkein vuorokauden ympäri, toiset taas kärsivät vaikeasta unettomuudesta. Yöuni on usein pinnallista, ja potilaat voivat kärsiä myös painajaisista.

CFS-potilaiden immuunijärjestelmä toimii huonosti, ja potilaat kärsivät usein jatkuvista virus- tai bakteeri-infektioista sekä uusista allergioista ja yliherkkyyksistä. Ongelmia on myös kehon lämpötilan ja verenpaineen säätelyssä. Suuri osa potilaista kärsii posturallisesta (pystyasennossa ilmenevä matala verenpaine) tai ortostaattisesta hypotensiosta (pystyasennossa ilmenevä verenpaineen haitallinen lasku).[18]

Muita mahdollisia oireita ovat esimerkiksi vatsavaivat, aamujäykkyys, valoherkkyys, lääkeyliherkkyys[19] ja huono alkoholinsieto[15], lihasheikkous, erilaiset ihottumat, huimaus, hiustenlähtö, näköhäiriöt, epileptiset kohtaukset, kuukautishäiriöt sekä virtsaamisvaikeudet. Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla esiintyy myös tavallista useammin joitakin muita sairauksia, esimerkiksi fibromyalgiaa, ärtyvän suolen oireyhtymää ja endometrioosia.

Kliiniset löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa CFS-oireiden syntyyn liittyvistä teorioista liittyy huonoon verenkiertoon[20]. Jo yhdeksänkymmenluvulla huomattiin, että CFS-potilaiden aivorungon verenkierto on huomattavasti ja pysyvästi heikentynyt[21]. Vuonna 2014 tehdyssä CFS-potilaiden aivojen kuvantamiseen perustuvassa tutkimuksissa havaittiin, että CFS-potilaiden aivoissa on käynnissä laaja-alainen tulehdustila, jonka voimakkuus korreloi oireiden voimakkuuden kanssa.[9] Väsymysoireyhtymää potevien aivoista on löydetty myös rakenteellisia poikkeavuuksia. CFS-potilailla on terveitä vähemmän valkeaa ainetta, mikä saattaa johtua väsymysoireyhtymään kuuluvasta tulehdustilasta. Lisäksi löytyi poikkeavuuksia otsalohkoa ja ohimolohkoa yhdistävässä hermoradan osassa. Havaitut poikkeavuudet olivat sitä suurempia mitä pahemmat väsymysoireyhtymän oireet potilaalla oli.[11][22] Krooniseen väsymysoireyhtymään kuolleiden ruumiinavauksissa on havaittu keskushermoston voimakasta tulehdusta sekä elinvaurioita[23]

Kolumbian yliopiston tutkimusryhmä havaitsi vuonna 2015, että CFS-potilaiden verestä löytyy sairastumista seuraavina kolmena ensimmäisenä vuotena sytokiiniksi kutsuttuja immunomolekyylejä kuten gamma-interfenonia, mitä pidetään yksiselitteisenä todisteena siitä, että kyseessä on immuunijärjestelmän toimintahäiriö[24][25]. CFS-potilailla esiintyy usein myös puutetta immuunoglobuliinin alaluokista IgG1 ja IgG3.[19]

Jopa puolella potilaista on poikkeava MRI, johon kuuluu tyypillisesti pistemäisiä T2-hyperintensiteettejä. Myös EKG voi ollan poikkeava ja sisältää muun muassa kääntyneitä T-aaltoja.[19] Tietokonetomografialöydökset ovat lähes aina poikkeavia etenkin rasituksen jälkeen[19].

Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien ihmisten aivo-selkäydinnesteestä löytyy myös samoja kohonneita eotaksiini(CCL11)-valkuaisaineen pitoisuuksia kuin MS-taudissa, mikä viittaa keskushermoston autoimmuunisairauteen[26][27]. Lasko voi olla alhainen tai koholla[19].

Lisäksi on havaittu, että CFS-potilaiden niin sanottujen luonnollisten tappajasolujen (CD57+) toiminta on heikentynyttä ja kyseinen heikentyminen korreloi sairauden vaikeusasteen kanssa[28]. Vaikea-asteista CFS:ää sairastavien potilaiden luonnollisten tappajasolujen reseptoreissa tapahtuu myös epäsuotuisia muutoksia[29]. CFS-potilaiden elimistön DHEA- eli dehydroepiandrosteronipitoisuudet ovat lisäksi alentuneet merkittävästi[30].

Aivojen magneettikuvassa näkyy usein myös samanlaisia muutoksia kuin MS-tautia sairastavilla. Sydänoireet kuten lisälyöntisyys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä. Sydänfilmissä näkyy joskus muutoksia T-aalloissa. Kaulan ja kainaloiden imusolmukkeet ovat usein turvoksissa ja aristavat. Myös perna saattaa olla laajentunut.

Sairauden kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooninen väsymysoireyhtymä voi puhjeta joko vähitellen tai lyhyen ajan kuluessa, yleensä infektiona, joka ei enää parannukaan normaalisti. Tauti voi esiintyä aaltoilevana tai etenevänä[31]. Noin 10-20 prosenttia kärsi taudin vaikeimmasta muodosta[23]. Osalla sairaus etenee progressiivisesti ja voi johtaa täydelliseen invaliditeettiin, jopa liikuntakyvyttömyyteen. CFS:n mahdollisia komplikaatioita ovat muun muassa makuuhaavat, osteoporoosi, munuaisten vajaatoiminta, ennenaikaiset vaihdevuodet ja erilaiset sydänvauriot kuten myokardiitti[23]. Osa potilaista kuolee munuaisten tai sydämen vajaatoimintaan, sydänlihaksen tulehdukseen tai opportunistisiin infektioihin. Krooninen väsymysoireyhtymä lisää myös riskiä sairastua leukemiaan, lymfoomaan sekä mahdollisesti myös aivokasvaimiin. CFS näyttäisi lisäävän myös syöpäriskiä, mikä saattaa selittyä immuunipuutoksilla, kroonisilla infektioilla tai hormonaalisilla puutoksilla[23] Myös itsemurha on yleinen kuolinsyy kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla[32]. CFS:ää sairastavalla on suurempi riski kuolla esimerkiksi syöpään tai diabetekseen, sillä näiden sairauksien oireita pidetään helposti krooniseen väsymysoireyhtymään kuuluvina.[33] Vuonna 2007 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan CFS-potilaiden yleisimmät kuolinsyyt olivat sydänkohtaus, itsemurha ja syöpä. Syöpään kuolleet CFS-potilaat olivat keskimäärin vain 48-vuotiaita muiden syöpään kuolleiden potilaiden ollessa keskimäärin 72 vuoden ikäisiä.[34]


Krooninen väsymysoireyhtymä kestää yleensä koko loppuelämän[35]. Vuonna 1999 julkaistun seurantatutkimuksen mukaan vain kuusi prosenttia CFS-potilaista parani neljä vuotta kestäneen hoidon aikana[36].

Paras tapa välttää sairauden pahenemista on pitää huolta itsestään ja välttää rasitusta. Kevyt liikunta ylläpitää peruskuntoa, mutta liian voimakkaan rasituksen on kuvattu johtavan sairauden pahenemiseen. Liikuntana on syytä harrastaa kevyitä, itselle sopivia liikuntamuotoja (esim. kävely, venyttely, jooga).[37]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytössä olevat hoidot tähtäävät yleensä oireiden lievitykseen ja toimintakyvyn kohentamiseen[15]. Vuonna 2011 julkaistun norjalaistutkimuksen mukaan kaksi kolmesta potilaasta koki merkittävää hyötyä syöpälääke Rituximabista. Osa potilaista parani kokonaan.[8] Tehokkain tunnettu hoito on AIDSin hoitoon kehitetty lääke Ampligen, jota on kokeiltu hyvin tuloksin 1980-luvun lopulta asti. Lääke on kuitenkin erittäin kallis, eikä se siksi ole päätynyt yleiseen käyttöön.

Matala-annoksista naltreksonia (LDN) käytetään hyvällä menestyksellä oireiden lievittämiseen[38]. Myös antiviraaliset lääkkeet auttavat monia. Useissa eri maissa käytetyt B12-vitamiinipistokset hälventävät erityisesti sairauteen usein kuuluvaa niin sanottua aivosumua eli muisti- ja keskittymishäiriöitä sekä muita kognitiivisia ongelmia[17] Kofeiini ja muut piristeet eivät yleensä ole avuksi, mutta narkolepsialääkkeenäkin käytetty stimulantti modafiniili saattaa helpottaa uupumuksen tunnetta. Oireenmukaiseen hoitoon käytetään esimerkiksi särkylääkkeitä, unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Kortikosteroideja on kokeiltu vaihtelevin tuloksin. Koska ortostaattinen hypotensio saattaa itsessäänkin aiheuttaa väsymystä, saattaa ortostaattisen hypotension hoitaminen etilefriinillä helpottaa myös potilaan yleistilaa[18]. Yleensä potilaat hyötyvät selvästi suolavedestä/liuoksesta (juotuna tai suonensisäisesti), koska tämä nostaa verenpainetta, sekä lisää kehon ja kudosten nesteytystä[39].

Tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen voi olla eduksi, etenkin kun sairauteen liittyy usein allergioita ja yliherkkyyksiä. Väsymysoireyhtymää sairastavat sietävät yleensä hyvin huonosti alkoholia. Jotkut potilaat kokevat saavansa apua vitamiineista ja hivenaineista, etenkin magnesiumista. Kontrolloiduissa tutkimuksissa niiden tehosta kuitenkaan ei ole saatu näyttöä.[15]

Liikunta voi pahentaa CFS:ää hyvin voimakkaasti, koska se lisää tulehdusta ja oksidatiivista stressiä sekä heikentää CFS-potilaiden lihasten ja aivojen verenkiertoa[40]. Metodologisesti laadukkaiden tutkimusten mukaan liikuntaterapia ja kognitiivis-behavioristinen psykoterapia eivät sovellu krooniseen väsymysoireyhtymän hoitoon[41][42]. Kognitiivinen psykoterapia on tehotonta ja liikuntaterapia johtaa lisäksi sairauden pahenemiseen keskimäärin puolella potilaista[43]. Tähän asti kattavimmassa tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että liikunnan lisääminen asteittain pahensi sairautta 51 prosentilla vain 34 prosentin hyötyessä siitä[44]. Vuonna 2010 ilmestyi edellä mainittua tarkempi tutkimus, jonka mukaan 33 prosentin tila heikkeni merkittävästi asteittaisen liikuntaterapian myötä, 23 prosentin tila heikkeni jonkin verran, 19 prosentin tila parani jonkin verran ja vain 3 prosentin tila parani merkittävästi[45]. CFS:n hoitoon suositellaan joidenkin tutkimusten perusteella liikuntaa ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Nämä tutkimukset on tehty kuitenkin kroonista uupumusta eikä kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla.[46]

Krooninen väsymysoireyhtymä ei johdu yleiskunnon laskusta. Taudin lievää muotoa sairastavilla liikunta saattaa kuitenkin estää yleiskunnon laskua. Liikunnan harjoittamisessa on kuitenkin noudatettava äärimmäistä varovaisuutta, koska riskinä on myös sairauden paheneminen.[47]

Suomessa kroonista väsymysoireyhtymää hoidetaan perusterveydenhuollossa yhdessä eri erikoissairaanhoidon alojen kanssa, kuten muitakin pitkäaikaissairauksia. Lääkkeellisenä hoitona käytetään kokeellisesti mun muassa immunoglobuliinia, kortisonia ja antiviraaleja.lähde?

CFS-potilaiden oikeusturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krooninen väsymysoireyhtymä aiheuttaa jatkuvan työkyvyttömyyden kahdelle kolmesta sairastuneesta[48]. Suomalaisilta CFS-potilailta puuttuu kuitenkin perustuslain takaama oikeus sairausperustaiseen sosiaaliturvaan, koska suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät myönnä sairauslomaa tai työkyvyttömyyseläkettä kroonisen väsymysoireyhtymän perusteella ja koska suomalainen vakuutusoikeus hyväksyy pääsääntöisesti vakuutusyhtiöiden kielteiset päätökset[48]. Kela ei myöskään korvaa pääsääntöisesti CFS:n hoidossa käytettäviä apuvälineitä eikä CFS:n oireita lievittäviä hoitoja[49]. CFS-potilas voi saada kuntoutustukea tai sairauseläkkeen ainoastaan siinä tapauksessa, että sairaus nimetään keskivaikeaksi tai vaikeaksi masennukseksi. Toisena ehtona on, että potilas suostuu toimintakykyään alentavien masennuslääkkeiden jatkuvaan käyttöön.[50]

Sairauden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonista väsymysoireyhtymää pidettiin aiemmin psykiatrisena häiriönä, ja se diagnosoitiin psykiatrisella koodilla F48.0 (väsymysoireyhtymä eli neurastenia tai "heikkohermoisuus". Viime vuosina on saatu tieteellistä näyttöä sille, että kyseessä on neurologinen sairaus[8][11][7], joka johtuu todennäköisesti aivojen kroonisen tulehdustilaan liittyvistä aineenvaihduntatuotteista[9] sekä tulehduksen aiheuttamista elimellisistä aivomuutoksista[11][51]. Norjan terveydenhuollosta vastaava viranomainen on pyytänyt CFS-potilailta julkisesti anteeksi, ettei heille ole tarjottu aiemmin asiaankuuluvaa hoitoa, ja Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on kehottanut maansa kansallista terveysinstituuttia lisäämään kroonista väsymysoireyhtymää koskevaa tutkimusta.[8]

Monet seikat viittaavat siihen, että ainakin osalla potilaista sairauden taustalla on virusinfektio. Merkittävin tarttuvan viruksen puolesta puhuva tapaus oli vuonna 1984 puhjennut Yhdysavaltojen Tahoejärven epidemia. Alueella diagnosoitiin vuosien 1984–1987 välillä 259 CFS-tapausta.[52]

Kroonisen väsymysoireyhtymän syyksi on epäilty herpesviruksia, mutta nykyään uskotaan, etteivät ne ole sairauden varsinainen syy. Tutkija Elaine DeFreitas löysi vuonna 1991 väsymysoireyhtymää sairastavilta potilailta HIV:n kaltaisen retroviruksen. Tutkimukset jäivät kuitenkin kesken rahoituksen loputtua.lähde?

Myös perimällä uskotaan olevan osansa väsymysoireyhtymän syntyyn, ja muutamia siihen liittyviä geenimuutoksia onkin onnistuttu löytämään. On epätodennäköistä, että yksittäinen geeni johtaisi sairastumiseen. Kyse on todennäköisesti alttiudesta. Krooninen väsymysoireyhtymä liittyy myös vuotava suoli -oireyhtymään.[53]

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroonisen väsymysoireyhtymän diagnosoinnissa ei käytetä laboratoriokokeita tai aivokuvauksia, vaan tauti diagnosoidaan pitkäkestoisen oirekuvan perusteella silloin, kun yksittäistä selittävää tekijää ei ole osoitettavissa. Myalginen enkefalomyeliitti (lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydinsairaus) liitettiin kansainvälisen tautiluokituksen neurologisiin sairauksiin vuonna 1969, ja sairauden nimi muuttui krooniseksi väsymysoireyhtymäksi (chronic fatigue syndrome, CFS) vuonna 1994 voimaan astuneessa luokituksen kymmenennessä versiossa. Sairauden nimi esiintyy tautiluokituksen suomenkielisessä versiossa muodossa virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä.

Yhdysvaltain kansanterveyslaitos CDC määritteli kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostiset kriteerit vuonna 1988, ja niitä uudistettiin vuonna 1994 sekä vuonna 2011. Vuoden 2011 diagnoosiuudistuksen yhteydessä päädyttiin suosittamaan, että sairaudesta ryhdyttäisiin käyttämään uudestaan sille jo 1950-luvulla annettua nimeä myalginen enkefalomyeliitti (lihaskipuja aiheuttava keskushermostotulehdus)[20].

Nykyisten kriteerien mukaan diagnoosiin vaaditaan voimakkuudeltaan invalidisoiva uupumuksen tunne, jota ei voi selittää muilla tekijöillä, joka kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja joka ei lievity levossa. Lisäksi vaaditaan vähintään neljä seuraavista oireista:

  • lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen
  • lihaskivut
  • nivelkivut
  • uni ei helpota uupumusta
  • uudenlaiset tai -tyyppiset päänsäryt
  • kurkkukipu
  • imusolmukkeiden arkuus
  • rasituksen jälkeinen huonovointisuus tai suhteeton uupumus, joka kestää yli vuorokauden.

Rasituksen jälkeinen huonovointisuus tai suhteeton uupumus saattaa alkaa vasta yli vuorokauden kuluttua rasituksesta ja voi kestää päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia[47].

Vuonna 2011 julkaistuja diagnostisia kriteereitä on arvosteltu monestakin syystä. Osa luetelluista oireista on harvinaisempia kuin monet muut väsymysoireyhtymään olennaisesti liittyvät oireet. Niissä annetaan myös ymmärtää, että sairauteen liittyvä uupumus ei lainkaan lievity lepäämällä, vaikka lepääminen on tärkeä tapa hallita kroonisen väsymysoireyhtymän oireita. Yhdysvaltain kansallisen akatemian lääketieteellinen instituutti ehdotti vuonna 2015, että sairauden nimi muutettaisiin systeemiseksi rasitusintoleranssisairaudeksi (SEID) ja se saisi ICD-tautiluokitukseen kokonaan uuden koodin uusine diagnoosikriteereineen, koska mikään edellä mainituista ei kuvaa täsmällisesti kyseisen sairauden oireita eikä luokittelua[54]. Potilaalla pitäisi ilmetä ehdotuksen mukaan seuraavat kolme oiretta:

  1. Selittämätön ja yli 6kk jatkunut uupumus.
  2. Fyysisen rasituksen jälkeinen huonovointisuus/uupumus.
  3. Virkistämätön uni.

Lisäksi potilaalla pitäisi ilmetä joko: A) Kognitiivisen suorituskyvyn laskua TAI B) Epänormaaliutta verenpaineen suhteen[54]

Ennen diagnoosia on suljettava pois muut sairaudet, jotka voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, kuten työuupumus, narkolepsia, diabetes, MS-tauti, AIDS, borrelioosi, leukemia, lymfoomat, systeeminen lupus erythematosus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Sairauden nykyiseen diagnosointikäytäntöön liittyy runsaasti ongelmia, sillä myalgista enkefalomyeliittia sairastaville annetaan Suomessa usein jokin seuraavista psykiatrisista diagnooseista: F48.0 ( väsymysoireyhtymä eli neurastenia eli heikkohermoisuus), F45.0 (somatisaatiohäiriö, ent. hysteerinen neuroosi)[55] tai F44 (konversiohäiriö, ent. konversiohysteria). [17]. Kroonisen väsymysoireyhtymän diagnosoiminen psykiatriseksi häiriöksi neurologisen sairauden sijaan liittynee Suomessa siihen, että yhtä aikaa sekä vakuutusyhtiöiden palveluksessa että HYKSin psykatrian klinikan lääkärinä työskentelevä Antero Leppävuori ohjeistaa lääkäreitä käyttämään tulehduksen jälkeisestä kroonisesta vasymysoireyhtymästä psykiatrista neurastenia-diagnoosikoodia F48.0[15].

Osalle potilaita annetaan väärä masennusdiagnoosi tai jokin muun virheellinen psykiatrinen diagnoosi[19], vaikka tutkijat todistivat jo 2000-alussa, ettei kroonisen väsymysoirehtymän aiheuttama työ- ja toimintakyvyn lasku korreloi psykiatristen häiriöiden esiintymisen kanssa[56]. Myös epämääräisempiä, oireiden mukaisia diagnooseja, kuten R53 (Huonovointisuus ja väsymys) käytetään.

Yhdysvaltain kansallisen akatemian lääketieteellinen instituutti suosittelee, että ennen kuin systeemiselle rasitusintoleranssisairaudelle saadaan uusi ICD-10 diagnoosikoodi, käytetään parhaiten sopivana diagnoosikoodina G93.3 virusinfektion jälkeinen krooninen väsymysoireyhtymä.[54]

Liitännäissairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CFS-potilailla esiintyy muita enemmän muun muassa kilpirauhasen ja lisämunuaisen vajaatoimintaa, ärtynyttä paksusuolta, levottomia jalkoja, monikemikaaliyliherkkyyttä, migreeniä, allergioita ja endometrioosia [57].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Myalgic encephalomyelitis: a review with emphasis on key findings in biomedical research. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1994528/
  2. ICD-tautiluokituksen englanninkielinen versio. http://apps.who.int/classifications/icd10/browse/2015/en#/G93.3
  3. Medical Subject Headings. ONKI-ontologiakirjastopalvelu. http://onki.fi/fi/browser/search?&os=mesh&c=mesh+D015673
  4. Carruthers et al. 2011: Myalgic encephalomyelitis: International Consensus Criteria. Journal of internal medicine 2011 October; 270(4):327-338. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21777306
  5. Chronic Fatigue Syndrome Research Gains Funding, And Controversy. 4.11.2015. http://www.npr.org/sections/health-shots/2015/11/04/454335755/chronic-fatigue-syndrome-research-gains-funding-and-controversy
  6. Cohen J: Goodbye chronic fatigue syndrome, hello SEID, Science 10.2.2015 news
  7. a b c Matti Huttunen: Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä. Lääkärikirja Duodecim 28.6.2013.
  8. a b c d Valkama, Meri: CFS:n hoito ja tutkimus ulkomailla – ”ainakin 40000 ruotsalaista kärsii sairaudesta” Suomenkuvalehti.fi. 29.9.2014. Viitattu 7.3.2016.
  9. a b c Nakatomi Y. et. al: Neuroinflammation in Patients with Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis: An 11C-(R)-PK11195 PET Study. Journal of Nucl Med. 2014 Mar 24;55(6):945-950.
  10. Unlocking the ME/CFS Puzzle by David Tuller, DrPH, June 16, 2014.
  11. a b c d Väsymysoireyhtymästä kärsivien aivoista löytyi poikkeavuuksia. Terve.fi-sivusto 29.10.2014.
  12. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  13. Booth NE. et al. Mitochondrial dysfunction and the pathophysiology of Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome (ME/CFS). International Journat of Clinical and Experimental Medicine. 2012 ;5: 208-220. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3403556/
  14. a b c Medical Subject Headings. ONKI-ontologiakirjastopalvelu. http://onki.fi/fi/browser/search?&os=mesh&c=mesh+D015673
  15. a b c d e f g Leppävuori, Antero: Krooninen väsymysoireyhtymä Duodecim.fi. 2006. Viitattu 7.3.2016.
  16. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  17. a b c Valkama, Meri: Suomen Kuvalehti – “CFS-hoito usein verrattavissa kidutukseen” 30.11.2014. CFS-yhdistys. Viitattu 7.3.2016.
  18. a b Täysin kokeelliset hoidot CFS-verkko
  19. a b c d e f Haavisto, Maija: Hankala sairaus vai hankala potilas. Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Finn Lectura 2011. Sivu 176
  20. a b Haavisto, Maija: Hankala sairaus vai hankala potilas. Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Finn Lectura 2011. S. 175
  21. Costa et al 1995: Brainstem perfusion in impaired in chronic fatigue syndrome. QJM. 1995 November;88(11):767-73. http://r.search.yahoo.com/_ylt=A7x9Uk8XUCRW3msAP26HLgx.;_ylu=X3oDMTByaDRqYzNhBHNlYwNzcgRwb3MDNgRjb2xvA2lyMgR2dGlkAw--/RV=2/RE=1445249175/RO=10/RU=http%3a%2f%2fwww.theoneclickgroup.co.uk%2fdocuments%2fME-CFS_res%2fBrainstem%2520perfusion%2520impaired%2520%2520in%2520chronic%2520fatigue%2520syndrome.doc/RK=0/RS=sAB4fBhkDM48c_xTl4eSjYrvVXc-
  22. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  23. a b c d Maija Haavisto: Hankala sairaus vai hankala potilas. Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Finn Lectura 2011. Sivut 177.
  24. Scientists discover robust evidence that chronic fatigue syndrome is a biological illness. Medical Press 27.2.2015. http://medicalxpress.com/news/2015-02-scientists-robust-evidence-chronic-fatigue.html#inlRlv
  25. Mady Hornig et al: Distinct plasma immune signatures in ME/CFS are present early in the course of illness. Science Advances 27.2.2015 Vol 1, no 1. http://advances.sciencemag.org/content/1/1/e1400121.figures-only
  26. Cytokine network analysis of cerebrospinal fluid in myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome. M Hornig, G Gottschalk, D L Peterson, K K Knox, A F Schultz, M L Eddy, X Che and W I Lipkin. Molecular Psychiatry , (31 March 2015) | doi:10.1038/mp.2015.29. http://www.nature.com/mp/journal/vaop/ncurrent/full/mp201529a.html
  27. Amy Norton: Clues to 'Brain Fog' in Chronic Fatigue Patients Found in Spinal Fluid. HealthDay News March 31, 2015. http://www.medicinenet.com/script/main/art.asp?articlekey=187730
  28. Ojo-Amaize et al. 1994: Decreased natural killer cell activity is associated with sverity of chronic fatigue immune dysfunction syndrome. Clin Infect Dis. 1994 January; 18 Suppl 1:Si57-9.
  29. Longitudinal analysis of immune abnormalities in varying severities of Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis patients. Sharni Lee Hardcastle*, Ekua Weba Brenu, Samantha Johnston, Thao Nguyen, Teilah Huth, Sandra Ramos, Donald Staines and Sonya Marshall-Gradisnik. Journal of Translational Medicine 2015, 13:299. http://www.translational-medicine.com/content/13/1/299
  30. Scott LV, Salahuddin F, Cooney J, et al.: Differences in adrenal steroid profile in chronic fatigue syndrome, in depression and in health. J Affect Disord 1999;54(1–2):129–137 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10403156
  31. Haavisto, Maija: CFS:n ja fibromyalgian hoito. Finn Lectura 2010. Sivu 9.
  32. Jason et al. 2007: Causes of Death Among Patients With Chronic Fatigue Syndrome. Health Care for Women International Volume 27, Issue 7, 2006, pages 615-626. http://www.ncf-net.org/library/CausesOfDeath.pdf
  33. CFSD-verkko. http://cfs.gehennom.org/?oireet
  34. Jason et al. 2007: Causes of Death Among Patients With Chronic Fatigue Syndrome. Health Care for Women International Volume 27, Issue 7, 2006, sivu 622. http://www.ncf-net.org/library/CausesOfDeath.pdf
  35. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  36. Hill N, Tiersky L, Scavalla V, Lavietes M, Natelson B: Natural history of severe chronic fatigue syndrome. Archives of physical medicine and rehabilitation 1999; 80:1090-1094
  37. CFS-verkko. http://cfs.gehennom.org/?vaikeacfs
  38. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12131069
  39. Unesta Oy, suolaliuosresepti, Dosentti Olli Polo, keuhkosairauksien erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys.(22.2.2015)
  40. Carruthers et al. 2011: Myalgic encephalomyelitis: International Consensus Criteria. Journal of internal medicine 2011 October; 270(4):327-338. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2796.2011.02428.x/full
  41. Neuroendocrinology letters Volume 30(3) 2009. Ss.284-99.: A review on cognitive behavorial therapy (CBT) and graded exercise therapy (GET) in myalgic encephalomyelitis (ME) / chronic fatigue syndrome (CFS): CBT/GET is not only ineffective and not evidence-based, but also potentially harmful for many patients with ME/CFS 2009. Viitattu 1.10.2014. (englanniksi)
  42. Frank Twisk: PACE: CBT and GET are not rehabilitative therapies. Lancet psychiatry 2016. http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lanpsy/PIIS2215-0366%2815%2900554-4.pdf
  43. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  44. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. Sivu 105. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  45. Tom Kindlon: Reporting of Harms Associated with Graded Exercise Therapy and Cognitive Behavioural Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 2011;19(2): 59-111. Sivu 109. http://www.ncf-net.org/library/Reporting%20of%20Harms.pdf
  46. Carruthers et al. 2011: Myalgic encephalomyelitis: International Consensus Criteria. Journal of internal medicine 2011 October; 270(4):327-338.
  47. a b Haavisto, Maija: CFS:n ja fibromyalgian hoito. Finn Lectura 2010. Sivu 10.
  48. a b Merja Perttula: Selittämätön uupumus. Pitkäaikaista väsymysoireyhtymää luullaan usein psykiatriseksi sairaudeksi. Tehy-lehti 2/2014.
  49. Suomen CFS-yhdistyksen kotisivut
  50. Olli Polo: Kansa valvoo, KELA nukkuu. 22. elokuuta 2014. http://ollipolo.blogspot.fi/2014/08/kansa-valvoo-kela-nukkuu.html#more
  51. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  52. Ville Matilainen: Ruususen paha uni. Voima 5/2010. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-5/ruususen-paha-uni
  53. Maes M, Leunis JC. Normalization of leaky gut in chronic fatigue syndrome (CFS) is accompanied by a clinical improvement: effects of age, duration of illness and the translocation of LPS from gram-negative bacteria. Neuro Endocrinol Letters 2008;29(6):902-10. PubMed
  54. a b c BEYOND MYALGIC ENCEPHALOMYELITIS/ CHRONIC FATIGUE SYNDROME Redefining an Illness Committee on the Diagnostic Criteria for Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome Board on the Health of Select Populations INSTITUTE OF MEDICINE THE NATIONAL ACADEMIES PRESS Washington, D.C. 2015
  55. Oireita on, mutta syytä ei löydy. Susanna Chazalmartin, Hyvä terveys 16.3.2014 http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/oireita_on_mutta_syyta_ei_loydy
  56. Ciccone et al. Psychiatric morbidity in the chronic fatigue syndrome. Are patients with personalitydisorder more physically impaired? J psychosomres 2003;54:445–52. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12726901
  57. Haavisto, Maija: Hankala sairaus vai hankala potilas. Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Finn Lectura 2011. Sivut 176-177.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]