Vakuutusyhtiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vakuutusyhtiö on vakuutuksia myöntävä liikeyritys.

Vakuutusyhtiöt Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimivia vakuutusyhtiöitä säätelee toisaalta Suomen vakuutusyhtiölaki ja toisaalta EU:n vakuutusyhtiöitä koskevat direktiivit.

Yhtiömuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakuutusyhtiö voi olla joko vakuutusosakeyhtiö tai keskinäinen yhtiö. Niiden suurin ero on omistajien määräysvallan käyttämisessä. Osakeyhtiöissä omistajina ovat osakkeenomistajat, kun taas keskinäisissä yhtiöissä omistajina ovat vakuutuksenottajat.[1]

Keskinäisen vakuutusyhtiön nimessä on oltava sanat "keskinäinen", "vakuutus" ja "yhtiö". Julkisen keskinäisen vakuutusyhtiön nimessä on lisäksi oltava sana "julkinen" tai lyhenne "jy", joka vastaa sanoja "julkinen yhtiö".[2]

Yksityisen vakuutusosakeyhtiön nimessä on oltava sanat "vakuutus" ja "osakeyhtiö" tai sitä vastaava lyhenne "oy". Julkisen vakuutusosakeyhtiön nimessä on oltava lisäksi sana "julkinen" tai lyhenne "oyj", joka vastaa sanoja "julkinen osakeyhtiö".[2]

Vakuutusyhtiölaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakuutusyhtiöiden perustamisesta, järjestysmuodosta, toiminnan peruslinjoista, vakuutettujen etujen turvaamisesta ja muista vastaavista seikoista on säädetty vakuutusyhtiölaissa. Myös osakeyhtiölain säännökset koskevat vakuutusyhtiötä, ellei vakuutusyhtiölaissa ole toisin säädetty.[3]

Työeläkevakuutusyhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen lakisääteistä työeläkevakuutustoimintaa harjoittavia yhtiöt on katsottu siinä määrin muista vakuutusyhtiöistä poikkeaviksi yhtiöiksi, että niitä varten on säädetty oma laki, Laki työeläkevakuutusyhtiöistä. Erityispiirteet perustuvat siihen, että yhtiöillä on sijoitustoimintaa lukuun ottamatta vain vähän liikeyrityksille ominaisia piirteitä. Työeläkevakuutusyhtiöiden tehtävänä on hankkia hallittavina oleville työeläkevaroille mahdollisimman hyvä, vakaa ja pitkäaikainen tuotto. Erityislainsäädännöllä halutaan myös varmistaa työeläkevakuutusyhtiöiden itsenäisyys suhteessa samaan yhtiöryhmään kuuluviin muihin vakuutusyhtiöihin.[4]

EU:n vakuutusyhtiöitä koskevat säädökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n vahinko- ja henkivakuutusta koskevien direktiivien keskeisiä periaatteita ovat[5]

  • Yhden toimiluvan periaate: oikeus perustaa sivukonttoreita ja tarjota vakuutuspalveluita yli rajojen
  • Yhtiöiden vakavaraisuutta, tilinpäätöstä ja sijoitustoimintaa koskevat minimisäädökset
  • Vakuutusmaksujen ja ehtojen ennakkohyväksymisen kieltäminen (valvonta luonteeltaan jälkikäteiskontrollia)
  • Kotivaltion valvonnan periaate: Vakuutusyhtiön kotivaltion valvontaviranomainen valvoo yhtiön taloutta
  • Kuluttajasuojan määräytyminen asiakkaan kotivaltion lainsäädännön mukaan
  • Vakuutusmaksuverotus riskin sijaintivaltion lainsäädännön mukaan.

Suomessa toimivia vakuutusyhtiöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2004 Suomessa oli toimilupa 46 suomalaisella vakuutusyhtiöllä. Niistä keskinäisiä yhtiöitä oli 20 ja osakeyhtiöitä 26. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katriina Lehtipuro, Irene Luukkonen, Lea Mäntyniemi: Vakuutuslainsäädäntö. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 2004. ISBN 952-9770-79-0.
  • Jukka Rantala, Teivo Pentikäinen: Vakuutusoppi. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 2003. ISBN 952-9770-71-5.
  • Mikko Reinikainen, Jussi Pelkonen, Kari Lydman: Uusi osakeyhtiölaki. Tietosanoma Oy, 2007. ISBN 978-951-885-260-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lehtipuro ym, sivu 34
  2. a b Reinikainen–Pelkonen–Lydman, s. 34–35
  3. Rantala-Pentikäinen, sivu 119
  4. Lehtipuro ym, sivu 67
  5. Lehtipuro ym, sivu 14

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]