Lääketieteellinen diagnoosi

Lääketieteellinen diagnoosi on lääketieteelliseen tietoon perustuva käsitys terveysongelman, sairauden tai tautitilan syistä ja pohjana lääketieteeseen pohjaavalle hoidolle. Sana diagnoosi tulee kreikan kielestä sanoista "dia" läpi, (γνώσις) "gnosis" tieto, ja tarkoittaa sananmukaisesti "seulomista tiedon läpi". Diagnoosi tarkoittaa oireiden perusteella tehtyä päätelmää niitä aiheuttavasta sairaudesta. Diagnoosien tekoon on kehitelty 1990-luvulta lähtien tietokoneohjelmia, sillä diagnosointi on osittain myös loogista päättelyä. Tällainen diagnostiikkakäytäntö ei ollut kuitenkaan Suomessa juurikaan aiemmin käytössä, nykyään se tosin lienee huomattavasti lisääntynyt. Diagnoosin perusteella lääkäri määrää tarvittavat mahdolliset hoitotoimenpiteet.

Diagnooseja tehdään lääkärin vastaanotolla terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Lääkäri voi antaa ohjeita myös puhelimitse oireiden hoitoon ilman lääkkeitä. Diagnoosi merkitään potilasta koskeviin asiakirjoihin WHO:n ICD-10-tautiluokituksen mukaan, josta Stakes on laatinut suomalaisen version.

Diagnoosi voi olla väärä. Silloin sitä varten annetut hoitotoimenpiteet ja lääkkeet eivät välttämättä poista oireiden aiheuttajaa, ja vakavampia mahdollisesti hengenvaarallisiakin seurauksia voi tulla.

Erotusdiagnoosi on käsite, jota käytetään tiettyä tautia haettaessa sisältäen ne vaihtoehdot, jotka voisivat myös samantapaisella oireistolla tulla kyseeseen. Esimerkkinä eräitä nivelreuman erotusdiagnooseja ovat nivelrikko ja reaktiivinen niveltulehdus.

Diagnostiikkoja

• Geeni- eli DNA-diagnostiikka
• Alkiodiagnostiikka
• Molekyylidiagnostiikka
• In vitro -diagnostiikka

Katso myös

• Kliininen päätöksenteon tukijärjestelmä
• Lääketieteellinen testi

Lähteet

• Stakes – Tautiluokitus ICD-1999 OID=1.2.246.537.6.1 (Arkistoitu – Internet Archive)