Trijodityroniini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Trijodityroniini
Tunnisteet
IUPAC-nimi (2S)-2-amino-3- [4-(4-hydroksi-3-jodifenoksi)- 3,5-dijodifenyyli]propaanihappo
CAS-numero 6893-02-3
PubChem CID 5920
SMILES c1cc(c(cc1Oc2c(cc(cc2I)C[C@@H](C(=O)O)N)I)I)O
Ominaisuudet
Molekyylikaava C15H12I3NO4
Moolimassa 650,9776 g/mol
Sulamispiste 234–238 °C

Trijodityroniini on maksan, munuaisten, kilpirauhasen ja muiden kudosten tuottama kemiallinen yhdiste, jonka l-isomeeri l-trijodityroniini toimii l-T3-hormoniksi kutsuttuna elimistön aktiviisena kilpirauhashormonina.

Trijodityroniinia muodostuu ensisijaisesti kilpirauhasen erittämästä tyroksiini-hormonista. Pieni osan elimistön trijodityroniinista erittyy lisäksi suoraan kilpirauhasesta.

Osa tyroksiinista tuotetusta trijodityroniinia on käänteiseksi trijodityroniiniksi (engl. reverse T3, rT3) kutsuttua R-isomeeria, jolla ei ole hormonaalista vaikutusta[1]. Joskus 3 5′-deiodinaasientsyymin tuottaman rT3:n osuus kasvaa epätavallisen suureksi.

Trijodityroniinia käytetään lääkekäyttöön tuotettavan liotyroniinin eli pitkävaikutteisen synteettisen natriumliotyroniinin raaka-aineena[2].

Trijodityroniinimolekyylissä on kolme jodiatomia ja sen puoliintumisaika on yksi vuorokausi[3]. T3 on rakenteeltaan muutoin samanlainen kuin T4, paitsi että siinä on yksi jodiatomi vähemmän. T3 on biologisesti merkittävästi aktiivisempi kuin T4 eli sen vaikutukset kohdesoluissa ilmenevät paljon pienemmillä pitoisuuksilla.[4][5]

Verenkierrossa T3 sitoutuu herkästi kuljettajaproteiineihin. Kohdesoluissa T3 ja T4 sitoutuvat solu- ja tumareseptoreihin ja vaikuttavat sitä kautta muun muassa geenien ilmentymiseen.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksa, munuaiset ja muut kudokset tuottavat suurimman osan elimistön tarvitsemasta T3- hormonista dejodinoimalla kilpirauhasen tuottamaa tyroksiinia eli T4-hormonia[6][7] Kohdesoluissa on entsyymejä, jotka muuttavat T4:ää T3:ksi.

Kilpirauhasen T3-hormonin tuotanto tapahtuu kilpirauhasen rakkuloiden follikkelisoluissa. Nämä solut valmistavat tyroglobuliinia, proteiinia, jota varastoidaan rakkuloiden sisältämään hyytelömäiseen kolloidiin. Solut ottavat tyroglobuliinia rakkuloista sisäänsä pinosytoosin avulla ja pilkkovat sen T3:ksi ja T4:ksi. Tämä valmistus- ja eritysprosessi kiihtyy, kun aivolisäkkeen etulohko erittää verenkiertoon tyreotropiinia eli kilpirauhasta stimulovaa hormonia (TSH). TSH:n eritys etulohkosta puolestaan kiihtyy, kun hypotalamus erittää tyreotropiinia vapauttavaa hormonia (TRH). Noin 20 prosenttia kilpirauhasen tuottamista hormoneista on T3:a ja noin 80 prosenttia T4:ää[8].

3 5′-deiodinaasientsyymin tuottaman käänteisen trijodityroniinin eli rT3:n osuus saattaa kasvaa epätavallisen suureksi, jos sitä tuotetaan liikaa tai jos elimistö ei poista sitä normaaliin tahtiin. Tätä kutsutaan kilpirauhaseen liittymättömäksi tautitilaksi.[1]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liotyroniinilla on laaja-alaisia aineenvaihduntaa kiihdyttäviä, kasvua edistäviä ja lisääntymiseen liittyviä vaikutuksia muun muassa sydämessä, maksassa, luurankolihaksissa, verisuonten sileässä lihaksessa, ihossa, munuaisissa ja keskushermostossa. [9][10]

Trijodityroniini ohjaa nuorella yksilöllä myös kasvua ja kehitystä.

Solujen tumien geeniaktivaatio välittää trijodityroniinin vaikutuksen elimistöön[11].

T3 kääpiösimpansseilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonoboilla eli kääpiösimpansseilla on erikoinen T3:n pitoisuus. Sen uskotaan vaikuttavan urosbonoboiden rauhanomaisuuteen: bonobonaarailla on korkeampi hormonipitoisuus. Bonoboiden T3-pitoisuuksia on verrattu simpansseihin ja ihmiseen, ja bonoboiden hormonipitoisuuden lasku alkaa vasta 20 ikävuoden paikkeilla, mikä on myöhemmin kuin ihmisen vastaava teini-iässä. T3-hormonin erikoinen profiili aiheuttaa bonobolle kehityksellistä viivästymistä. Simpanssiin verrattuna bonobon kognitiivinen kehitys ja kehon kasvu ovat viivästyneitä. T3-hormoni saattaa myös vaikuttaa stressireaktioihin.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Reverse Triiodothyronine - an overview | ScienceDirect Topics www.sciencedirect.com. Viitattu 26.7.2023.
  2. ↑ Tutkimus hitaasti vapautuvasta liotyroniininatriumista (T3) terveillä henkilöillä. https://ichgcp.net/fi/clinical-trials-registry/NCT01581463
  3. ↑ Thyroid Hormone Toxicity: Practice Essentials, Pathophysiology, Epidemiology. Medscape 29.4.2022, 29.4.2022. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Paul Insel jne: Nutrition, s. 531. Jones & Bartlett Learning, 2010. ISBN 9780763776633. (englanniksi)
  5. ↑ Negi: Introduction To Endocrinology, s. 124. PHI Learning Pvt. Ltd.. ISBN 9788120338500. (englanniksi)
  6. ↑ =Bijay Vaidya, Chakera, Pearce|Otsikko=Treatment for primary hypothyroidism: current approaches and future possibilities|Julkaisu=Drug Design, Development and Therapy|Ajankohta=2011-12|Sivut=1|Pmid=22291465|Doi=10.2147/DDDT.S12894|Issn=1177-8881|www=http://www.dovepress.com/treatment-for-primary-hypothyroidism-current-approaches-and-future-pos-peer-reviewed-article-DDDT%7CKieli=en}}
  7. ↑ Trijodityroniini, vapaa (S -T3-V) tutkimus 21,95€ Puhti. Viitattu 15.5.2022.
  8. ↑ R. Sapin, J.-L. Schlienger: [Thyroxine (T4) and tri-iodothyronine (T3) determinations: techniques and value in the assessment of thyroid function]. Annales De Biologie Clinique, 2003, 61. vsk, nro 4, s. 411–420. PubMed:12915350. ISSN 0003-3898. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ H. Maurice Goodman: Basic medical endocrinology, s. 44. Academic Press, 2009. ISBN 9780123739759. (englanniksi)
  10. ↑ Human Biology, s. 262. Jones & Bartlett Publishers. ISBN 9781449655969. (englanniksi)
  11. ↑ Kilpirauhaslääkkeen ottaminen – huomioitavia näkökulmia Kilpirauhasliitto. 14.10.2020. Viitattu 24.7.2023.
  12. ↑ https://www.livescience.com/42008-why-bonobos-are-peaceful.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Trijodityroniini&oldid=21745787”