Trijodityroniini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Trijodityroniini
(S)-Triiodthyronine Structural Formulae V2.svg
Tunnisteet
CAS-numero 6893-02-3
IUPAC-nimi (2S)-2-amino-3- [4-(4-hydroksi-3-jodifenoksi)- 3,5-dijodifenyyli]propaanihappo
SMILES c1cc(c(cc1Oc2c(cc(cc2I)C[C@@H](C(=O)O)N)I)I)O
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C15H12I3NO4
Moolimassa 650,9776 g/mol
Sulamispiste 234–238 ºC

Trijodityroniini (T3) on yksi kolmesta kilpirauhasen tuottamasta ja erittämästä hormonista. Sillä on laaja-alaisia aineenvaihduntaa kiihdyttäviä, kasvua edistäviä ja lisääntymiseen liittyviä vaikutuksia muun muassa sydämessä, maksassa, luurankolihaksissa, verisuonten sileässä lihaksessa, ihossa, munuaisissa ja keskushermostossa. Trijodityroniinimolekyylissä on nimensä mukaisesti kolme jodiatomia, ja jodin riittävä saanti ravinnosta onkin välttämätöntä trijodityroniinin valmistamiseksi.[1][2]

T3:n toiminta liittyy läheisesti tyroksiinin (T4) toimintaan. T4 on rakenteeltaan muutoin samanlainen kuin T3, paitsi siinä on yksi jodiatomi enemmän. Kilpirauhanen tuottaa näitä kahta hormonia saman tuotantoprosessin kahtena lopputuotteena. Kilpirauhanen tuottaa T4:ää suhteessa paljon enemmän (noin 93 % kilpirauhasen tuottamista hormoneista) kuin T3:a. T3:n ja T4:n vaikutukset ovat samankaltaiset, mutta T3 on biologisesti merkittävästi aktiivisempi eli sen vaikutukset kohdesoluissa ilmenevät paljon pienemmillä pitoisuuksilla. Kohdesoluissa onkin entsyymejä, jotka muuttavat T4:ää T3:ksi.[3][4] Suurin osa veren T3-pitoisuudesta on peräisin maksasta ja munuaisista, jotka muuntavat T4:ää T3:ksi.

T3:a ja T4:ää valmistavat kilpirauhasen rakkuloiden follikkelisolut. Nämä solut valmistavat tyroglobuliinia, proteiinia, jota varastoidaan rakkuloiden sisältämään hyytelömäiseen kolloidiin. Solut ottavat tyroglobuliinia rakkuloista sisäänsä pinosytoosin avulla ja pilkkovat sen T3:ksi ja T4:ksi. Tämä valmistus- ja eritysprosessi kiihtyy, kun aivolisäkkeen etulohko erittää verenkiertoon tyreotropiinia eli kilpirauhasta stimulovaa hormonia (TSH). TSH:n eritys etulohkosta puolestaan kiihtyy, kun hypotalamus erittää tyreotropiinia vapauttavaa hormonia (TRH).

Verenkierrossa T3 ja T4 sitoutuvat herkästi kuljettajaproteiineihin. Kohdesoluissa T3 ja T4 sitoutuvat solu- ja tumareseptoreihin ja vaikuttavat sitä kautta muun muassa geenien ilmentymiseen.

T3 ihmisellä, bonobolla ja simpanssilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonoboilla on erikoinen T3:n pitoisuus. Sen uskotaan vaikuttavan urosbonoboiden rauhanomaisuuteen: bonobonaarailla on korkeampi hormonipitoisuus. Bonoboiden T3-pitoisuuksia on verrattu simpansseihin ja ihmiseen, ja bonoboiden hormonipitoisuuden lasku alkaa vasta 20 ikävuoden paikkeilla, mikä on myöhemmin kuin ihmisen vastaava teini-iässä. T3-hormonin erikoinen profiili aiheuttaa bonobolle kehityksellistä viivästymistä. Simpanssiin verrattuna bonobon kognitiivinen kehitys ja kehon kasvu ovat viivästyneitä. T3-hormoni saattaa myös vaikuttaa stressireaktioihin.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. H. Maurice Goodman: Basic medical endocrinology, s. 44. Academic Press, 2009. ISBN 9780123739759. (englanniksi)
  2. Human Biology, s. 262. Jones & Bartlett Publishers. ISBN 9781449655969. (englanniksi)
  3. Paul Insel jne: Nutrition, s. 531. Jones & Bartlett Learning, 2010. ISBN 9780763776633. (englanniksi)
  4. Negi: Introduction To Endocrinology, s. 124. PHI Learning Pvt. Ltd.. ISBN 9788120338500. (englanniksi)
  5. https://www.livescience.com/42008-why-bonobos-are-peaceful.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]