Vakuutusoikeus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vakuutusoikeus (VakO) (ruots. försäkringsdomstolen) on Suomessa toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin.[1] Sen istuntopaikka on Helsingissä Ratapihantiellä ja toimialueena koko maa.

Käsiteltävät asiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakuutusoikeus käsittelee ylimpänä valitusasteena niitä tehtäviä, jotka sen toimivaltaan on säädetty Vakuutusoikeuslain 1. pykälässä.[2]

Näitä tehtäviä ovat:[2]

Vakuutusoikeus ei nimestään huolimatta käsittele yksityisvakuutusasioita kuten auto- ja kotivakuutuksia tai yritysten vakuutuksia.[2]

Se käsittelee myös työeläkeasioita, kansaneläkeasioita, työtapaturma-asioita, työttömyysturva-asioita, sotilasvamma-asioita, rikosvahinkoasioita, asumistukiasioita, opintotukiasioita, vammaistukiasioita, kuntoutusasioita, lapsen hoitotukiasioita ja eläkkeensaajan hoitotukiasioita. Näissä asioissa vakuutusoikeus on ainoa toimivaltainen tuomioistuin.

Valittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etuuksia myöntävien laitosten ja yhtiöiden (esim. eläkevakuutusyhtiöiden) päätöksiin haetaan muutosta ensimmäisinä muutoksenhakuasteina toimivilta lautakunnilta. Lautakuntien päätöksiin voidaan hakea muutosta vakuutusoikeudelta.

Kaikissa toimeentuloturva-asioissa on kaksiasteinen valitustie samalla tavalla kuin kaikissa muissakin hallintolainkäyttöasioissa. Kaikissa toimeentuloturva-asioissa voi valittaa asianomaisen lautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen. Viranomaisten toimeentuloturvaa koskevista ratkaisuista on yleensä ennen haettava muutosta asianomaisen alan lautakuntatyyppiseltä valituselimeltä, jonka ratkaisuista sitten voi valittaa edelleen vakuutusoikeuteen.[2]

Vakuutusoikeuden päätöksiin ei voi hakea muutosta valittamalla, eli se on alallaan ylin oikeusaste. Poikkeuksen muodostavat eräät tapaturma-asiat, joissa voi hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakuutusoikeuden päätösvaltaiseen kokoonpanoon kuuluu yleensä kolme lakimiesjäsentä. Asioissa joissa tarvitaan erityisasiantuntijaa käsittelyyn osallistuu sivutoimisia lääkärijäseniä, työoloja ja yritystoimintaa tuntevia jäseniä sekä sotilasvamma-asioita tuntevia jäseniä. Kokoonpanosta säädetään vakuutusoikeuslain 2. pykälässä.[2]

Erityiskokoonpanoja ei käytetä kansaneläkeasioissa ja opintotukiasioissa. Lääkärijäsenet osallistuvat vakuutusoikeudessa lääkeopillista seikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Vastaava asiantuntijaedustus on myös vakuutusoikeuden alaisissa vakuutus- ja eläkelautakunnissa.[2]

Asian ratkaisevat vakuutusoikeudessa ylituomari, laamannit ja vakuutusoikeustuomarit kulloisessakin ratkaisukokoonpanossa. Käsittelyyn osallistuvat myös esittelijät (jossa tehtävässä toimivat kansliapäällikkö, asessori ja vakuutusoikeussihteeri) sekä sivutoimiset lääkärijäsenet ja muut asiantuntijajäsenet.[1]

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakuutusoikeuden palveluksessa työskentelee päätoimisesti noin 105 henkilöä, mm. ylituomari, kolme laamannia, 25 vakuutusoikeustuomaria, kolme asessoria ja 27 vakuutusoikeussihteeriä. Lisäksi on yhdeksän sivutoimista lääkärijäsentä. Asiantuntijajäseniä ja heidän varajäseniään on yhteensä noin sata.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakuutusoikeus perustettiin vuonna 1942 lailla vakuutusoikeudesta (907/1942). Sen edeltäjä oli vakuutusneuvosto.[3][4]

Vakuutusoikeutta koskeva lainsäädäntö uudistettiin 1.5.2003, jolloin voimaan tuli uusi vakuutusoikeuslaki (132/2003). Siinä erityisesti muutoksenhakuoikeuksia laajennettiin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vakuutusoikeuslaki (21.2.2003/132) Finlex, ajantasainen lainsäädäntö, finlex.fi. Oikeusministeriö ja Edita Publishing. Viitattu 26.10.2014.
  2. a b c d e f g Antti Jokela: Oikeudenkäynnin perusteet, s. 242-243. Talentum, 2005. ISBN 9789521409165.
  3. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto ry: Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton vuosikirja 1942 (PDF) (Sivu 7) 1943. Helsinki: SAK ry. Viitattu 1.2.2012.
  4. Laki 907/1942


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]