Heikkohermoisuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neurastenia (F48.0) (latinaksi neurasthenia) on kiistelty[1] tautinimeke, joka tarkoittaa hermojen aiheuttamaa heikkoutta[2], vaikka tautinimike onkin suomennettu joskus virheellisesti heikkohermoisuudeksi. Kyseessä ei siis ole heikko hermosto, vaan hermostosta aiheutuva heikkous. Käytössä on edelleen myös aiempi väsymysoireyhtymä-tautinimike.

Neurastenian pääoireena on ärtyneisyyden lisäksi jatkuvaa henkisen uupumuksen tunnetta vähäisenkin ponnistuksen seurauksena taikka jatkuvaa väsymystä ja heikotusta vähäisenkin fyysisen ponnistelun seurauksena. Henkisellä uupumuksella viitataan tässä yhteydessä tyypillisesti keskittymiskyvyttömyyteen ja ajattelun vaikeutumiseen[3].

Diagnoosiin vaaditaan edellä mainittujen oireiden lisäksi myös lihassäryn, huimauksen, päänsäryn, unihäiriöiden tai rentoutumiskyvyttömyyden esiintymistä [4]. Krooninen väsymysoireyhtymä ja työuupumus ovat neurastenian erotusdiagnooseja[5], mikä tarkoittaa sitä, ettei potilaalle ei voida antaa neurastenia-diagnoosia, jos hän täyttää kroonisen väsymysoireyhtymän tai työuupumuksen diagnostiset kriteerit.

Neurastenia tunnettiin Euroopassa jo 1600-luvulla.[2] Neurastenia sijoitettiin 1900-luvulla laaditussa kansainvälisessä tautiluokituksessa psykiatristen häiriöiden luokkaan F, mutta kaksituhattaluvulla julkaistut tutkimukset viittaavat siihen, että neurastenian oireiksi tulkitut oireet johtuvatkin aivojen ja muun keskushermoston tulehdustilan aiheuttamista elimellisistä vaurioista. Tämä merkitsee sitä, että kyseessä onkin G-luokkaan kuuluva neurologinen sairaus nimeltä lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydintulehdus (ME)[6][7][8][9]. Yhdysvaltojen lääketieteellinen kansallisakatemia Institute of Medicine julkaisi vuonna 2015 kautta aikojen suurimman aiheesta tehdyn tutkimuskatsauksen, jossa päädyttiin suosittamaan luopumista psykiatrisen diagnoosikoodin F48.0 käytöstä, koska lääketieteellinen näyttö ei puolla ajatusta oireiston psykiatrisesta luonteesta[10]. Neurastenia-diagnoosi onkin poistettu jo Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytettävästä DSM-tautiluokituksesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Beyond Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: Redefining an Illness. Sivu 222. http://www.nationalacademies.org/hmd/Reports/2015/ME-CFS.aspx
  2. a b Maija Haavisto: Hankala sairaus vai hankala potilas. Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Finn Lectura 2011. Sivu 19.
  3. WHO:n kansainväinen ICD-tautiluokitus. http://apps.who.int/classifications/icd10/browse/2015/en#!/F48.8
  4. Psykiatrian luokituskäsikirja, sivu 205. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/90815
  5. WHO:n kansainväinen ICD-tautiluokitus. http://apps.who.int/classifications/icd10/browse/2015/en#!/F48.8
  6. Nakatomi Y. et. al: Neuroinflammation in Patients with Chronic Fatigue Syndrome/Myalgic Encephalomyelitis: An 11C-(R)-PK11195 PET Study. Journal of Nucl Med. 2014 Mar 24;55(6):945-950
  7. Unlocking the ME/CFS Puzzle by David Tuller, DrPH, June 16, 2014.
  8. Väsymysoireyhtymästä kärsivien aivoista löytyi poikkeavuuksia. Terve.fi-sivusto 29.10.2014.
  9. Zeineh MM, Kang J, Atlas SW, et al. Right Arcuate Fasciculus Abnormality in Chronic Fatigue Syndrome. Radiology. 30.10.2014. http://pubs.rsna.org/doi/abs/10.1148/radiol.14141079
  10. Beyond Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: Redefining an Illness. Sivu 222. http://www.nationalacademies.org/hmd/Reports/2015/ME-CFS.aspx